YK:n komitea totesi vuonna 2015, että EU:n henkilöstön sairausvakuutusjärjestelmä, yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä (JSIS), ei ole vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) mukainen. Komitea suositteli, että yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää tarkistettaisiin siten, että se kattaisi kattavasti vammaisuuteen liittyvät terveystarpeet.

Saatuaan kanteluja henkilöstön jäseniltä, joilla oli ollut vaikeuksia saada omansa tai perheenjäsentensä sairauskulut kokonaan korvatuiksi, oikeusasiamies suoritti strategisen tutkimuksen. Hän katsoi, että se, että Euroopan komissio ei toteuttanut tehokkaita toimia valiokunnan suosituksen johdosta, oli hallinnollinen epäkohta. Näin ollen hän suositteli, että komissio tarkistaisi yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä. Hän teki komissiolle myös useita ehdotuksia siitä, miten vammaisten henkilöiden tarpeet katetaan yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä, sekä tarpeesta kouluttaa henkilöstöä ja kuulla sidosryhmiä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä vastaa vammaisten henkilöiden tarpeita.

Komissio vastasi, että se tarkistaa yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä ja ryhtyy toimiin useimpien oikeusasiamiehen ehdotusten johdosta.

Koska komissio on hyväksynyt hänen suosituksensa, oikeusasiamies päättää hänen strategisen tutkimuksensa. Asian tärkeyden vuoksi hän pyytää komissiota raportoimaan suosituksen täytäntöönpanosta kuuden kuukauden kuluessa. Oikeusasiamies vahvistaa myös ehdotuksensa siitä, että komission olisi tarkistettava vammaisten henkilöiden tarpeiden huomioon ottamista koskevia vuoden 2004 sääntöjään.

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) käytäntöä, jonka mukaan hakijat eivät voi hakea useampaan kuin yhteen samanaikaisesti järjestettävään EU:n virkamiesten palvelukseenottokilpailuun, vaikka he täyttäisivät kriteerit. EPSO kieltäytyi antamasta kantelijalle lupaa osallistua kahteen rinnakkaiseen kilpailuun kääntäjien rekrytoimiseksi EU:n toimielimiin eikä selittänyt vakuuttavasti syitä tämän käytännön soveltamiseen.

Oikeusasiamies katsoi, että tämä käytäntö voisi haitata pätevimpien henkilöiden rekrytointia ja että EPSOn olisi näin ollen voitava esittää vakuuttavat perustelut siitä, miksi se soveltaa tätä käytäntöä. Oikeusasiamies katsoi, että jos EPSO´s ei esittänyt tällaisia perusteluja kantelijalle, kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Hän katsoi myös, että käytännön jatkaminen ilman vankkoja perusteluja merkitsisi väistämättä myös hallinnollista epäkohtaa. Tämän vuoksi oikeusasiamies suositteli EPSOlle, että se tarkistaisi välittömästi tätä käytäntöä koskevat toimintaperiaatteensa.

Vastauksena tähän EPSO perusti sisäisen pohdintaryhmän, jonka tehtävänä on tehdä yksityiskohtainen vaikutustenarviointi kaikista tämän alan toimintapoliittisista muutoksista. Arviointi esitetään EPSOn hallintoneuvostolle joulukuuhun 2018 mennessä. Lautakunnan on tehtävä lopullinen päätös. Koska EPSO toimii hänen suosituksensa mukaisesti, oikeusasiamies on päättänyt lopettaa asian käsittelyn.

Kantelija suljettiin vuonna 2013 Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän, hallintovirkamiesten palvelukseenottoa koskevan kilpailun ulkopuolelle. Hänet suljettiin menettelyn ulkopuolelle sillä perusteella, että hänen akateeminen pätevyytensä ei ollut riittävän merkityksellinen ilmoitetun toimen kannalta. Kantelija huomautti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että useilla hakijoilla, jotka oli hyväksytty samaan kilpailuun vuonna 2010, oli samat tai vähemmän merkitykselliset tutkintotodistukset kuin hänen tutkintotodistuksensa. Hän katsoi, että jos muiden hakijoiden pätevyys on riittävä vuonna 2010, hänen tutkintotodistuksensa pitäisi riittää myös vuonna 2013.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että vuoden 2013 kilpailu oli sama kuin alun perin vuonna 2010 järjestetty kilpailu ja että vuonna 2013 olisi sovellettava samoja pätevyysvaatimuksia kuin vuonna 2010. Oikeusasiamies havaitsi EPSOn toiminnassa hallinnollisen epäkohdan ja suositteli, että EPSO pyytäisi valintalautakuntaa tarkistamaan päätöstään kantelijan pätevyydestä.

EPSO kieltäytyi hyväksymästä oikeusasiamiehen suositusta antamatta

vakuuttavat syyt kantaansa. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla hallinnollisen epäkohdan.

Tapaus koski Euroopan komission päätöstä katsoa tukeen oikeuttamattomiksi tietyt kustannukset, jotka oli ilmoittanut kansalaisjärjestö, joka osallistui EU:n rahoittamaan hankkeeseen, jonka tavoitteena oli torjua romaneihin kohdistuvaa rasismia. Kantelija väitti, että komissio ei ollut tutkinut näyttöä asianmukaisesti ennen kuin se oli todennut, että kustannukset eivät olleet tukikelpoisia.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Asia koski Euroopan komission päätöstä periä takaisin EU:n rahoittamista hankkeista avustuksina maksetut määrät. Päätös tehtiin sen jälkeen, kun tarkastaja oli tehnyt tarkastuksia komission puolesta. Kantelija oli eri mieltä tarkastushavainnoista. Kantelija halusi muun muassa, että sen jäsenvaltion kansallinen tilintarkastuskamari tarkastaisi tarkastukset. Komissio ei pitänyt tätä tarpeellisena.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Asia koski kantelijan pyyntöä saada tutustua kahteen sähköpostiviestiin, jotka oli lähetetty Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtokunnan puheenjohtajan yksityiseltä sähköpostitililtä viraston tieteellisen neuvoston jäsenille. Kun virasto epäsi oikeuden tutustua näihin kahteen sähköpostiviestiin sillä perusteella, että ne eivät olleet sen hallussa, koska ne oli lähetetty yksityiseltä tililtä, kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies aloitti asiaa koskevan tutkimuksen, jonka jälkeen hallintoneuvoston puheenjohtaja toimitti virastolle jäljennökset kahdesta sähköpostiviestistä. Näin ollen virasto voisi arvioida kantelijan pyynnön saada tutustua sähköpostiviesteihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ^[1] mukaisesti. Tämän jälkeen virasto myönsi kantelijalle osittaisen oikeuden tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies sai täydelliset jäljennökset näistä kahdesta sähköpostiviestistä ja pystyi varmistamaan, että kantelijalle luovutetuissa jäljennöksissä tehdyt poistot olivat perusteltuja.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut Italiaa vastaan tehdyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun yhteydessä lähetettyyn kirjeenvaihtoon, ja komission väitettyä virheellistä päätöstä lopettaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kantelu.

Oikeusasiamies tutki kysymyksiä ja totesi, että vastauksessa, jonka komissio lähetti kantelijalle tämän tutkimuksen aikana, se oli antanut vakuuttavan ja kattavan vastauksen. Komissio oli näin ollen ratkaissut ensimmäisen kysymyksen. Oikeusasiamies katsoi erityisesti, että komissio oli antanut riittävän selityksen päätökselleen olla aloittamatta rikkomusmenettelyä uudelleen tässä tapauksessa. Näin ollen hän katsoi toisen kysymyksen osalta, ettei kyse ollut hallinnollisesta epäkohdasta.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen.

Asia koski entisen työntekijän väitettyä epäoikeudenmukaista irtisanomista ja häirintää Euroopan investointipankissa (EIP).

Oikeusasiamiehen tutkimuksessa keskityttiin siihen, että EIP oli väitetysti perusteettomasti evännyt kantelijalta niin kutsutun sovittelumenettelyn, josta säädetään EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklassa (jossa säädetään, että henkilöstön jäsenet voivat nostaa kanteen EU:n tuomioistuimessa, jos EIP:n kanssa syntyy riita, ja että heidän olisi ennen sitä pyrittävä sovittelumenettelyssä sovintoratkaisuun). Oikeusasiamies totesi alustavasti, että EIP oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan katsoessaan, että sovittelumenettelyä ei voitu soveltaa entiseen toimihenkilöön, joka ei saanut EIP:n eläkettä. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen, että EIP aloittaisi viipymättä sovittelumenettelyn sekä irtisanomista että häirintää koskevien kysymysten osalta. Pankki suostui aloittamaan irtisanomista koskevan sovittelumenettelyn ja siirsi kantelijan toiseen häirintää koskevaan menettelyyn.

Oikeusasiamies totesi, että hänen puheenvuoronsa jälkeen oli löydetty ratkaisu. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.

Kantelija, joka on belgialainen voittoa tavoittelematon järjestö, osallistui EU:n rahoittamaan hankkeeseen, jonka tavoitteena oli puuttua ikääntyneiden ongelmiin tieto- ja viestintäteknisten ratkaisujen käytössä. Tilintarkastuksessa havaittiin, että kantelijan työajan kirjaamiseen käyttämä järjestelmä oli epäluotettava. Tämän seurauksena komissio pyrki perimään kantelijalta takaisin yli 85 000 euroa.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että tarkastajat olivat todenneet, että kantelijan kahteen erityiseen suoritteeseen tekemä työ oli oikeutettua, samoin kuin työaika. Hän katsoi näin ollen, että komissiolla ei ollut perusteita hylätä tähän työhön liittyviä henkilöstökustannuksia. Tämän vuoksi hän suositti komissiolle, että se vähentäisi takaisinperittävää määrää vastaavasti.

Komissio hyväksyi täysin oikeusasiamiehen suosituksen ja suostui vähentämään takaisinperittävää määrää lähes 37 000 eurolla. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies päätti asian käsittelyn. Oikeusasiamies jatkaa kuitenkin erillistä tutkimusta, joka koskee varojen takaisinperintää suhteessa muihin suoritteisiin.

Tapaus johtui siitä, että Euroopan komission Kroatian-edustusto ei vastannut Facebookissa esitettyyn tietopyyntöön ja että se esti kantelijan pääsyn Facebook-sivulleen. Kantelija oli kysynyt, oliko Kroatian-edustuston päällikkö Jugoslavian kommunistisen puolueen entinen jäsen.

Koska komissio on nyt poistanut Facebook-sivunsa lukituksen ja vastannut siihen, oikeusasiamies katsoo, että komissio on ratkaissut asian nämä näkökohdat. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, kun se ei paljastanut pyydettyjä tietoja, koska ne olivat suojattuja henkilötietoja.

Oikeusasiamies ehdottaa kuitenkin parannuksia tarpeeseen vastata kansalaisille, jotka viestivät komission kanssa sosiaalisessa mediassa. Komission olisi otettava huomioon, että EU:n perusoikeuskirjassa taattua oikeutta saada vastaus ja hyvän hallinnon periaatteet, sellaisina kuin niistä määrätään hyvän hallintotavan eurooppalaisessa säännöstössä, sovelletaan sosiaalisen median kautta vastaanotettuihin viesteihin ainoastaan suhteellisuusperiaatteen nojalla perustelluin rajoituksin. Komission olisi otettava tämä huomioon tarkistettaessa tiedontuottajien opasta ja kaikessa muussa asiaan liittyvässä työssä.