Väite (väitteet)

1) Avoimen kilpailun EPSO/AD/177/2010 (AUDIT 2013 edition) valintalautakunta ei perustellut riittävästi päätöstään sulkea kantelija pois kilpailun arviointikeskusvaiheesta. Tätä puutetta ei korjattu tietosuojaneuvoston vastauksella hänen uudelleentarkastelupyyntöönsä.

2) EPSO ei ole käsitellyt asianmukaisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtyä kantelua, koska tosiseikkojen perusteella sen olisi pitänyt tutkia uudelleen kantajan toimittamat asiakirjat ja päätyä täysin erilaiseen lopputulokseen.

3) EPSO kieltäytyi ottamasta kantelijaa takaisin kilpailun arviointikeskusvaiheeseen huolimatta virkamiestuomioistuimen yhdistetyissä asioissa F-1/14 ja F-48/14, Kakol v. komissio ^[1] antamasta tuomiosta (joka koski toista hakijaa, joka osallistui samaan kilpailuun kantelijan kanssa ja jonka valitukset olivat hyvin samankaltaisia kuin kantelijan valitukset), jossa virkamiestuomioistuin kumosi valintalautakunnan päätöksen hakijan uudelleentarkastelupyynnöstä.

Perustelut

Kantelija esitti ensimmäisen väitteensä tueksi seuraavat väitteet:

1) Valintalautakunta piti kantelijan tutkintotodistusta merkityksettömänä, vaikka hän oli ilmoittanut sille uudelleentarkastelupyynnössään, että kaksi muuta valintalautakuntaa kahdessa muussa samanlaisessa tarkastuskilpailussa oli pitänyt hänen tutkintotodistustaan merkityksellisenä ja riittävänä. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään, että valintalautakunta esittää erityiset ja selkeät perustelut päätökselleen poiketa muiden samankaltaisten kilpailujen valintalautakuntien aiemmin tekemien kilpailuilmoitusten ehtojen täyttymistä koskevista arvioinneista ^[2]. Jos päätöstä ei ole perusteltu riittävästi, siinä on menettelyvirhe, joka johtaa sen kumoamiseen ^[3].

2) Tietosuojaneuvosto ei antanut kantelijalle mitään tietoja sovelletuista täsmällisistä kriteereistä ja menetelmästä, jota se käytti arvioidessaan hänen tutkintotodistustaan, huolimatta sitoumuksista, joita EPSO oli tehnyt oikeusasiamiehelle asiassa 814/2012/TN (kohdat 29 ja 30).

Kantelija esitti toisen väitteensä tueksi seuraavat väitteet:

3) EPSOn organisaatiosta ja toiminnasta tehdyn päätöksen 2002/621/EY ^[4] 1 artiklan 2 kohdan mukaan yksi EPSOn tehtävistä on järjestää kilpailuja "yhdenmukaistettujen perusteiden mukaisesti". EPSOn olisi sen vuoksi voitava tarkistaa käytetyt arviointiperusteet ja ennen kaikkea vahvistetut tutkintotodistukset/pätevyydet. Kun otetaan huomioon, että vuoden 2010 ja vuoden 2013 ^{kilpailuihin [5]} hyväksyttyjen hakijoiden tutkintotodistukset ja kansalaisuudet eroavat merkittävästi toisistaan, on ilmeistä, että EPSO ei ole varmistanut kilpailun kahdessa kilpailussa sovellettavien edellytysten sisäistä johdonmukaisuutta. Se ei myöskään varmistanut ulkoista johdonmukaisuutta aiempien ja myöhempien tarkastuskilpailujen kanssa, koska kantelijan samoja tutkintotodistuksia (samoin kuin muiden hakijoiden, joita ei hyväksytty vuoden 2013 kilpailuun) pidettiin riittävinä muissa tarkastuskilpailuissa.

4) Nämä erot merkitsevät myös sitä, että EPSO on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se on arvioinut samaa tutkintotodistusta eri tavoin eri hakijoiden osalta. EPSO ilmoitti, että IEP Paris Sciences Po -korkeakoulusta saatu kantelijan talous- ja rahoitusalan tutkintotodistus ei ollut merkityksellinen tarkastuskilpailun kannalta. Useilla muilla hyväksytyillä hakijoilla oli kuitenkin vastaava tutkintotodistus taloustieteessä tai rahoitusalalla ^[6].

5) Päätöksessään 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta EPSO antoi ristiriitaisia lausuntoja: Se totesi 7 kohdassa, että tietosuojaneuvosto otti huomioon kantelijan 9 päivänä joulukuuta 2013 toimittamat tiedot, kun taas 8 kohdassa se totesi, että tietosuojaneuvosto teki 21 päivänä lokakuuta 2013 päätöksen kaikista uudelleentarkastelupyynnöistä, myös kantelijan esittämistä.

Kantelija esitti kolmannen väitteensä tueksi seuraavan väitteen:

6) Kun otetaan huomioon edellä mainitussa asiassa Kakol vastaan komissio annettu tuomio, hyvän hallinnon periaatteet velvoittivat EPSOn ottamaan kilpailun seuraavaan vaiheeseen takaisin kaikki hakijat, jotka olivat samanlaisessa tilanteessa kuin kantaja kyseisessä asiassa, tai ainakin hakijat, jotka olivat tehneet henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen.

[1] Virkamiestuomioistuimen tuomio 22.1.2015, Kakol v. komissio, F-1/14 ja F-48/14, ECLI:EU:F:2015:5, 48, 49 ja 53 kohta (tällä hetkellä valituksen kohteena).

[2] Ks. esim. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.7.1989, Bellardinelli v. yhteisöjen tuomioistuin, 225/87, ECLI:EU:C:1989:309, 21, 22 ja 27 kohta, ja viimeksi edellä mainittu tuomio Kakol v. komissio, ECLI:EU:F:2015:5, 48, 49 ja 53 kohta (tällä hetkellä valituksen kohteena).

[3] Ks. edellä mainittu tuomio Kakol v. komissio, ECLI:EU:F:2015:5, 77 kohta.

[4] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission pääsihteerien, yhteisöjen tuomioistuimen kirjaajan, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean pääsihteerien sekä Euroopan oikeusasiamiehen edustajan päätös, tehty 25.7.2002, Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston organisaatiosta ja toiminnasta (EYVL L 197, s. 56).

[5] Vuoden 2010 painoksessa hyväksyttiin monenlaisia tutkintotodistuksia ja hyväksyttiin kahdeksan tai yhdeksän ranskalaista ehdokasta, kun taas vuoden 2013 painoksessa hyväksytyt tutkintotodistukset olivat pääasiassa taloustieteen, rahoituksen tai oikeustieteen alan tutkintotodistuksia ja vain yksi ranskalainen ehdokas hyväksyttiin.

[6] Useilla hakijoilla, joiden nimi on vuoden 2010 varallaololuettelossa, oli samat tutkintotodistukset kuin kantelijalla. Yksi heistä oli jopa valinnut samat valinnaiset aiheet. Lisäksi ainoalla ranskalaisella hakijalla, jonka nimi on vuoden 2013 kilpailun varallaololuettelossa, oli IEP Bordeaux'n myöntämää kantelijan tutkintotodistusta vastaava tutkintotodistus.

Vaatimus (vaatimukset)

EPSOn olisi otettava kantelija takaisin kilpailun arviointikeskusvaiheeseen.

Oikeusasiamies pyytää EPSOa antamaan lausunnon 31. tammikuuta 2016 mennessä.