Kyseiset kolme tapausta koskivat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MIK), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei arvioinut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia, mikä yhdessä oli hallinnollinen epäkohta. Näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamies suositteli, että komissio varmistaa parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavan, johdonmukaisen ja ei-mielivaltaisen soveltamisen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan niiden vaatimuksista, sekä kirjaamalla ja selittämällä myönnettyjen poikkeusten syyt. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki myös neljä parannusehdotusta, joihin kuuluivat: selkeytetään sidosryhmien kuulemista koskevia sääntöjä kiireellisten ehdotusten osalta; varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit korvaavat analyyttiset asiakirjat, joissa esitetään komission ehdotuksia tukeva näyttö, julkaistaan oikea-aikaisesti, jotta voidaan käydä julkista keskustelua ennen lainsäädännön hyväksymistä; ohjeiden antaminen ilmastotoimien johdonmukaisuuden arviointien täytäntöönpanosta; perustelujen esittäminen ja kirjaaminen, kun yksiköiden välisiä kuulemisjaksoja lyhennetään vahvistettujen kynnysarvojen alapuolelle.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio suostui pohtimaan ”kiireellisten” tilanteiden määrittelyä paremman sääntelyn sääntöjen tulevan tarkistamisen yhteydessä sekä kirjaamaan ja julkaisemaan syyt niiden vaatimuksia koskevien poikkeusten soveltamiselle. Komissio sitoutui myös varmistamaan kohdennetut kuulemiset kiireellisistä ehdotuksistaan, julkaisemaan analyyttiset asiakirjat ja niitä tukevan näytön kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä, sisällyttämään ilmastotoimien johdonmukaisuutta koskevat arvioinnit sekä analyyttisiin asiakirjoihin että tulevia ehdotuksia koskeviin perusteluihin ja esittämään perustelut lyhennetyille yksiköiden välisille kuulemisille.

Kantelijat katsoivat komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että komission sitoumukset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä konkreettisia avoimen, osallistavan ja näyttöön perustuvan lainsäädäntöprosessin takaamiseksi.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission yleisesti rakentavaan vastaukseen hänen suosituksiinsa ja parannusehdotuksiinsa. Komission vastaus ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä konkreettisista toimista, joita se aikoo toteuttaa oikeusasiamiehen suositusten ja parannusehdotusten täytäntöönpanemiseksi.

Oikeusasiamies seuraa tätä asiaa tulevien kantelujen perusteella ja sen jälkeen, kun komissio on saanut päätökseen parempaa sääntelyä koskevien sääntöjen tarkistamisen. Tässä vaiheessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja oikeusasiamies päätti nämä kolme tapausta.

Kantelija työskenteli asiantuntijana EU:n ulkopuolisen toimeksisaajan palveluksessa EU:n Tansaniassa rahoittamassa hankkeessa, jota hallinnoi Euroopan unionin Tansanian-edustusto ja Itä-Afrikan yhteisö. Kantelija väitti, että urakoitsija rikkoi Tansanian lakia, koska hän ei ollut rekisteröitynyt Tansaniassa, mikä esti häntä saamasta voimassa olevaa työlupaa. Tämän jälkeen toimeksisaaja ilmoitti kantelijalle päätöksestään irtisanoa hänen sopimuksensa ottaen huomioon EU:n edustuston esiin tuomat kantelijan työhön liittyvät huolenaiheet.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen kantelijan huolenaiheista, jotka koskivat sitä, miten edustusto käsitteli molempia asioita. Oikeusasiamies viittasi tältä osin johdonmukaisesti näkemykseensä, jonka mukaan silloin, kun EU:n toimielimet hakevat EU:n hankkeissa työskentelevien asiantuntijoiden korvaamista, kyseisiä henkilöitä olisi kuultava ennen heidän korvaamistaan. Vaikka komissio väitti, ettei se pyytänyt asiantuntijan korvaamista, oikeusasiamies totesi, että komissio oli osallistunut korvaamista koskevaan päätökseen. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komissio ei ollut varmistanut, että kantelijan oikeutta tulla kuulluksi kunnioitettiin ennen hänen korvaamistaan, mikä oli hallinnollinen epäkohta.  Hän teki parannusehdotuksen, jonka tarkoituksena oli estää ongelman esiintyminen tulevaisuudessa. 

Lisäksi oikeusasiamies totesi, että koska kantelijan sopimus oli irtisanottu, työlupaa koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän ehdotti kuitenkin parannuksia komissiolle ja pyysi sitä tarkistamaan asian, koska se voi vaikuttaa muihin EU-hankkeen parissa työskenteleviin asiantuntijoihin. 

 

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston päätöstä olla hyväksymättä kantelijaa EU:n virkamiehiä koskevaan valintamenettelyyn liikenteen alalla, koska hänellä ei ollut työkokemusta.

Oikeusasiamies totesi, että valintalautakunta oli tutkinut kantelijan hakemuksessa esitetyt tiedot ja arvioinut niitä tukikelpoisuusperusteiden perusteella. Oikeusasiamies ei havainnut ilmeistä virhettä siinä, miten valintalautakunta arvioi hakemuksen, ja päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.