Kantelun tausta

1. Kantelija suljettiin vuonna 2013 Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) järjestämän, hallintovirkamiesten palvelukseenottoa koskevan kilpailun ulkopuolelle. Hänet suljettiin menettelyn ulkopuolelle sillä perusteella, että hänen akateeminen pätevyytensä ei ollut riittävän merkityksellinen ilmoitettujen virkojen kannalta. Kantelija huomautti Euroopan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että useilla hakijoilla, jotka oli hyväksytty vuoden 2010 kilpailuun [1], oli samat tai vähemmän merkitykselliset tutkintotodistukset kuin hänen tutkintotodistuksensa. Hän katsoi, että jos muiden hakijoiden pätevyys on riittävä vuonna 2010, hänen tutkintotodistuksensa olisi oltava riittävä myös vuonna 2013 [2].

EPSOn toiminta 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun käsittelyssä

Oikeusasiamiehen suositus

2. Osoittaessaan suosituksen EPSOlle oikeusasiamies otti huomioon osapuolten esittämät perustelut ja näkemykset.

3. Suosituksen tausta oli seuraava: Oikeusasiamies pyysi tutkimuksensa aikana EPSOa selventämään (oikeusasiamiehelle esittämissään huomautuksissa) lausuntoaan, jonka mukaan ennen hakemusten tutkimista valintalautakunta oli päättänyt hyväksyä tutkintotodistukset vain, jos suurin osa tutkituista aiheista koski suoraan tarkastusalaa ja ilmoituksessa mainittujen tehtävien luonnetta. Oikeusasiamiehelle ei ollut selvää, oliko lautakunta tehnyt tämän päätöksen ennen vuoden 2010 kilpailun valintakokeet läpäisseiden hakijoiden hakemusten tutkimista vai vasta ennen vuoden 2013 kilpailuun osallistuneiden hakijoiden hakemusten tutkimista. EPSOa pyydettiin näin ollen selventämään, sovelsiko valintalautakunta muiden EPSO/AD/177/10:ssä (eli vuoden 2010 versiossa) hyväksyttyjen hakijoiden pätevyyttä tutkiessaan samaa suppeaa tulkintaa kuin se sovelsi kantelijaan vuoden 2013 versiossa.

4. EPSO ilmoitti oikeusasiamiehelle, että vuoden 2013 kilpailu oli uusi kilpailu eikä vuoden 2010 kilpailun uusintakierros [3]. Se väitti, että hakijoille oli ilmoitettu tästä.

5. Kantelija toimitti kuitenkin näyttöä siitä, että vuoden 2013 kilpailu oli vuoden 2010 kilpailun uusintajakso.

6. Oikeusasiamies totesi suosituksessaan, että vuoden 2013 kilpailu oli osa samaa kilpailua, joka järjestettiin alun perin vuonna 2010, ja että vuonna 2013 olisi pitänyt soveltaa samoja pätevyysvaatimuksia kuin vuonna 2010. Oikeusasiamies totesi EPSOn syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan, koska EPSO ei ollut kyseisenä ajankohtana tutkinut, oliko valintalautakunta soveltanut hakijoiden tutkintotodistusten arviointiin vuoden 2013 painoksessa tiukempaa lähestymistapaa kuin vuoden 2010 painoksessa. EPSO oli siten välttänyt tutkimasta, oliko valintalautakunta loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Oikeusasiamies suositteli, että EPSO ”pyytää valintalautakuntaa tarkistamaan päätöstään olla hyväksymättä kantelijaa kyseisen vuoden 2013 kilpailun arviointikeskusvaiheeseen. Valintalautakunnan olisi pidettävä mielessä, että avoimen kilpailun EPSO/AD/177/10 vuosien 2010 ja 2013 kilpailuja ei pitäisi pitää erillisinä kilpailuina. Sen olisi näin ollen tulkittava vuoden 2013 painoksen tukikelpoisuusedellytyksiä samalla tavalla kuin se tulkitsi niitä vuoden 2010 painoksessa.”

7. Oikeusasiamiehen suosituksesta antamassaan lausunnossa EPSO totesi, että kysymystä siitä, olivatko vuosien 2010 ja 2013 menettelyt samat vai kaksi erillistä kilpailua, ei ollut otettu sellaisenaan esille kantelijan 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa kantelussa.

8. Se oli ”melko yllättynyt oikeusasiamiehen päätelmästä, jonka mukaan ”väittäessään, että [vuosien 2010 ja 2013 menettelyt] olivat erillisiä kilpailuja […] EPSO ei suorittanut hallinnollista uudelleentarkasteluaan (90 artiklan 2 kohdan mukainen kantelu) asianmukaisesti ”[4] (ja näin ollen syyllistyi hallinnolliseen epäkohtaan). EPSO ilmaisi huolensa siitä, että tämä päätelmä saattaa perustua jonkinlaiseen väärinkäsitykseen. EPSO myönsi täysin, että oikeusasiamies voi itse esittää periaatteellisen kysymyksen, jos se on merkityksellinen hänen tutkimuksensa kannalta (minkä vuoksi se oli käsitellyt oikeusasiamiehen kysymystä), mutta totesi, ettei se ollut 90 artiklan 2 kohdan mukaiseen kanteluun antamassaan vastauksessa väittänyt, että vuosien 2010 ja 2013 menettelyt olivat erillisiä kilpailuja. EPSO ei näin ollen löytänyt perusteita oikeusasiamiehen lausunnolle ja hallinnollisen epäkohdan toteamiselle. Näin ollen se pyysi oikeusasiamiestä harkitsemaan uudelleen havaintoaan.

9. Siltä osin kuin on kyse kantelijan väitteestä, jonka mukaan tietyillä vuoden 2010 menettelyn tarkastusalalle hyväksytyillä hakijoilla oli vähemmän relevantti pätevyys kuin kantelijalla, EPSO viittasi vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan vaikka valintalautakunta olisi soveltanut kilpailuilmoitusta virheellisesti, mikä olisi johtanut joidenkin hakijoiden perusteettomaan osallistumiseen kilpailuun, tällainen seikka ei voi osoittaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, johon poissuljettu hakija voisi tehokkaasti vedota riitauttaakseen oman hakemuksensa hylkäämisen ”, koska kukaan ei voi omasta syystään vedota toisen hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen”.

10. EPSO totesi, että tämä on tavanomainen lähestymistapa vastattaessa valituksiin, joissa hylätty hakija riitauttaa hyväksymättä jättämisen vertaamalla omaa pätevyyttään saman kilpailumenettelyn hyväksyttyjen hakijoiden pätevyyteen. EPSO ei näin ollen tee johtopäätöksiään siitä, oliko valintalautakunnan päätös olla hyväksymättä kantelijaa oikeudellisesti pätevä vai ei, vertailemalla kantelijan pätevyyttä samassa menettelyssä hyväksyttyjen hakijoiden pätevyyteen. Se tutkii pikemminkin, vaikuttaako valituslautakunnan hyväksymättä jättämistä koskeva päätös perustellulta kyseisessä kilpailussa sovellettavien erityisten hyväksymisperusteiden kannalta.

11. EPSO totesi myös pitävänsä paikkansa, että kun yhdenvertaista kohtelua koskeva kysymys otettiin esiin oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä, se oli edelleen sitä mieltä, että vuosien 2010 ja 2013 menettelyt olivat erillisiä kilpailuja. Toisin kuin oikeusasiamies suositteli, EPSO osoitti kuitenkin olevansa valmis tutkimaan, oliko valintalautakunta tulkinnut valintaperusteita eri tavalla vuosien 2010 ja 2013 menettelyissä.

12. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana se vertasi otosta vuosien 2010 ja 2013 menettelyjen tarkastusalan asiakirjoista selvittääkseen, paljastaisiko tällainen vertaileva analyysi ilmeisen eron valintalautakunnan lähestymistavassa, joka koskee pätevyyksien arviointia näissä kahdessa menettelyssä. EPSO totesi, että ”vertailun perusteella ei voitu päätellä, että kriisinratkaisuneuvoston lähestymistavassa olisi ollut selvästi tunnistettavia systeemisiä eroja vuosina 2010 ja 2013”. Se lisäsi, että näistä kysymyksistä keskusteltiin oikeusasiamiehen tutkintaryhmän ja EPSOn henkilöstön välisessä kokouksessa 19. lokakuuta 2016. EPSO toimitti oikeusasiamiehelle jäljennöksen käytetystä otoksesta.

13. EPSO totesi, ettei se voinut ”hyväksyä hallinnollisen epäkohdan toteamista perusteltuna sillä perusteella, että se vältti mielellään vertailemasta lautakunnan vuosina 2010 ja 2013 tekemää tulkintaa kelpoisuusperusteista”. Se pyysi oikeusasiamiestä harkitsemaan päätelmäänsä uudelleen.

14. EPSO väitti lopuksi, ettei ole mitään näyttöä, joka tukisi kantelijan väitettä, jonka mukaan valintalautakunta tulkitsi arviointiperusteita vuonna 2013 tiukemmin tai jopa eri tavalla kuin vuonna 2010. Näin ollen ei ole perusteita päätellä, että jos kantelija olisi arvioitu vuoden 2010 menettelyn valintavaiheessa, valintalautakunnan päätös hänen osallistumiskelpoisuudestaan olisi ollut erilainen, mikä vaikutti EPSOn mukaan olevan syynä oikeusasiamiehen suositukseen hänen hakemuksensa uudelleenarvioinnista.

15. EPSOn lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija väitti, että vuoden 2013 kilpailun tulokset julkaistiin 10.7.2014 eli kaksi kuukautta 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen jättämisen määräajan jälkeen. Vuoden 2013 kilpailun läpäisseiden hakijoiden varallaololuettelon julkaisemisen jälkeen tehty analyysi osoitti, että valintaperusteita sovellettiin eri tavoin vuoden 2010 ja vuoden 2013 kilpailuissa. Tulokset olivat selvästi ”uusi tosiasia”. EPSO ei näin ollen voinut kieltäytyä vastaamasta oikeusasiamiehen kysymykseen siitä, olivatko nämä kaksi menettelyä samoja vai kaksi erillistä kilpailua.

16. Kantelija väitti, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta oli loukattu, koska joillakin vuoden 2010 kilpailuun osallistuneilla hakijoilla oli tutkintotodistus, joka oli täsmälleen sama kuin hänen. Koska oikeusasiamies oli osoittanut selvästi, että vuoden 2013 kilpailu järjestettiin uudelleen vuoden 2010 kilpailussa, EPSOn olisi pitänyt tarkistaa vuoden 2010 kilpailuun hyväksyttyjen hakijoiden tutkintotodistukset.

17. Kantelija totesi käyneensä läpi kaikki varallaololuettelossa olevat hakijat ja toimittaneensa vakuuttavia todisteita siitä, että vuonna 2010 monilla hakijoilla oli insinöörejä tai jopa lääketieteellisiä/kemiallisia tutkintoja. Esimerkiksi yksi henkilö, jonka nimi on vuoden 2010 painokseen liittyvässä varallaololuettelossa, suoritti neurotieteen tohtorin tutkinnon. Toisaalta valintalautakunta oli tiukempi vuonna 2013, ja oikeustieteen ja taloustieteen tutkintotodistukset olivat tavanomaisia tutkintotodistuksia, kuten EPSOn toimittamasta otoksesta käy ilmi. Koska kuhunkin kilpailuun oli hyväksytty alle 50 hakijaa, olisi ollut helppoa esittää kaikki hakemukset eikä vain otosta. Koska kantelija oli lisäksi tuonut esiin useita ”epäilyttäviä ehdokkaita”, olisi ollut parempi keskittyä näihin ehdokkaisiin.

Oikeusasiamiehen arvio suosituksen jälkeen

18. EPSOn omien sanojen mukaan EPSO ”tutkii, vaikuttaako valintalautakunnan hyväksymättä jättämistä koskeva päätös perustellulta, kun otetaan huomioon kyseisessä kilpailussa sovelletut erityiset hyväksymisperusteet” (kursivointi tässä). Koska kantelija oli 90 artiklan 2 kohdan mukaisessa kantelussaan väittänyt, että tietyillä vuoden 2010 menettelyn tilintarkastuksen alalle hyväksytyillä hakijoilla oli vähemmän merkityksellisiä pätevyyksiä kuin hänellä itsellään, EPSOn ei olisi pitänyt tyytyä 90 artiklan 2 kohdan mukaista kantelua koskevassa päätöksessään oikeuskäytäntöön, jonka mukaan kilpailuilmoituksen virheellinen soveltaminen, joka johtaa joidenkin hakijoiden perusteettomaan hyväksymiseen, ei voi osoittaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista tutkimatta tätä väitettä tarkemmin. Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian erityisolosuhteet (saman kilpailun kaksi versiota), tämän väitteen olisi pitänyt herättää EPSOssa epäilyjä siitä, olivatko vuoden 2010 versiossa sovelletut ”erityiset valintaperusteet” samat kuin vuoden 2013 versiossa. Kun oikeusasiamies kysyi EPSOlta, olivatko vuoden 2013 menettelyssä sovelletut kriteerit tiukempia kuin vuoden 2010 menettelyssä sovelletut kriteerit, EPSO vastasi yksinkertaisesti, että kyse oli kahdesta erillisestä kilpailusta. Näin ollen on selvää, että koska EPSO oli aina pitänyt näitä kahta menettelyä erillisinä, se ei koskaan varmistanut, että ”erityisiä valintaperusteita” sovellettiin samalla tavalla vuoden 2010 ja vuoden 2013 versioissa (tarkistamalla valintalautakuntien näissä kahdessa versiossa käyttämät arviointitaulukot). Oikeusasiamies tarkoitti suosituksensa 37 kohdassa (eli osittain edellä 8 kohdassa ja kokonaan edellä alaviitteessä 4 mainitussa lausumassa) sitä, että koska EPSO katsoi nyt (ja näin ollen väistämättä myös silloin, kun se teki päätöksen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesta kantelusta), että kyseessä oli kaksi erillistä kilpailua, on selvää, että käsitellessään 90 artiklan 2 kohdan mukaista kantelua EPSO ei arvioinut, oliko valintalautakunta loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta soveltamalla vuosien 2010 ja 2013 menettelyjen hakijoihin erilaisia valintaperusteita, koska se ei koskaan pyrkinyt selvittämään, sovellettiinko ”erityisiä valintaperusteita” eri tavoin näissä kahdessa versiossa.  

19. Ei riitä, että EPSO väittää vertailleensa vuosien 2010 ja 2013 menettelyjen tarkastusalalta poimittua otosta ja todenneensa, ettei kriisinratkaisuneuvoston lähestymistavassa ollut vuosina 2010 ja 2013 selvästi tunnistettavia systeemisiä eroja. EPSOn ei olisi pitänyt tarkistaa ilmeisiä eroja, mutta sen olisi pitänyt tarkistaa, oliko lautakunnan lähestymistapa sama molemmissa menettelyissä. Jos EPSO halusi osoittaa, että valintalautakunta tulkitsi valintaperusteita samalla tavalla vuosien 2010 ja 2013 menettelyissä, sen olisi pitänyt tarkistaa näissä kahdessa menettelyssä käytetyt arviointitaulukot.

20. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies vahvistaa havainnonsa hallinnollisesta epäkohdasta.

Päätelmä

Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja toteaa seuraavaa:

EPSOn kieltäytyminen pyytämästä valintalautakuntaa tarkistamaan päätöstään olla hyväksymättä kantelijaa kyseisen vuoden 2013 kilpailun arviointikeskusvaiheeseen on hallinnollinen epäkohta.

Päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja EPSOlle.

Emily O ja Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 23.5.2018

[1] Vuonna 2010 kantelija osallistui avoimeen kilpailuun EPSO/AD/177/10 – AUDIT – Administrators. Hänet suljettiin valintamenettelyn ulkopuolelle valintakokeiden tulosten perusteella. EPSO ilmoitti vuonna 2013 järjestävänsä uudelleen kilpailun EPSO/AD/177/10 ottaen huomioon asiassa Pachtitis annetun tuomion (virkamiestuomioistuimen tuomio 15.6.2010, Pachtitis v. komissio, F‑35/08, ECLI:EU:F:2010:51). Kaikki valintakokeiden tulosten perusteella kilpailun EPSO/AD/177/10 ulkopuolelle jätetyt hakijat kutsuttiin uusiin kokeisiin. Kantelija läpäisi avoimen kilpailun EPSO/AD/177/10 – AUDIT 2013 – Administrators (vuoden 2013 kilpailu) valintakokeet.

[2] Lisätietoja kantelun taustasta, osapuolten perusteluista ja oikeusasiamiehen tutkimuksesta on oikeusasiamiehen suosituksen koko tekstissä, joka on saatavilla osoitteessa

https://www.ombudsman.europa.eu/en/cases/recommendation.faces/en/81510/html.bookmark

[3] Jos kilpailuja on kaksi erilaista, valintaperusteita voidaan soveltaa eri tavoin näissä kahdessa kilpailussa. Päinvastoin, jos on olemassa vain yksi kilpailu, joka on jaettu kahteen painokseen, valintaperusteita on sovellettava samalla tavalla molemmissa painoksissa.

[4] Tämä päätelmä esitetään oikeusasiamiehen suosituksen 37 kohdassa, jossa todetaan seuraavaa: ”Kun EPSO väitti, että kyseessä olivat erilliset kilpailut, sen ei tarvinnut tutkia, oliko valintalautakunta soveltanut vuoden 2013 kilpailussa hakijoiden tutkintotodistusten arviointiin tiukempaa lähestymistapaa kuin vuoden 2010 kilpailussa. EPSO vältti näin ollen tutkimasta, oliko valintalautakunta loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Koska oikeusasiamies ei kuitenkaan hyväksy kahden erillisen kilpailun olemassaoloa, hän katsoo, että EPSO ei ole suorittanut hallinnollista valvontaansa (90 artiklan 2 kohdan mukainen kantelu) asianmukaisesti. Oikeusasiamies katsoi, että EPSO oli väärässä päätellessään, ettei ollut näyttöä siitä, että valintalautakunta olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan kantelijan hakemusta.”