Tapaus koski sitä, miten Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) käsitteli kantelijan paluuta virkavapaalle henkilökohtaisista syistä. Kantelija katsoi, että EMSA ei ollut ottanut häntä takaisin palvelukseensa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun hän oli pyytänyt saada palata työhön vuonna 2022, ja väitti, että tämän vuoksi hänen virkaikänsä ja palkkatasonsa olisi laskettava uudelleen ikään kuin hänet olisi otettu takaisin palvelukseen kyseisestä päivästä alkaen.

Oikeusasiamies totesi, että EMSA oli arvioinut kantelijan soveltuvuuden kaikkiin kyseisenä ajanjaksona esiin tulleisiin asiaankuuluviin avoimiin työpaikkoihin ja asettanut hänet sovellettavien sääntöjen edellyttämään ensisijaiseen asemaan. Oikeusasiamies ei löytänyt näyttöä ilmeisestä virheestä EMSAn arvioinnissa, jonka mukaan kyseiset avoimet toimet eivät soveltuneet kantelijalle, eikä näin ollen perusteita päätellä, että hänen työhönpaluunsa olisi viivästynyt virheellisesti. Tutkimuksessa korostettiin kuitenkin selkeän tiedon, säännöllisen seurannan ja vankan dokumentoinnin merkitystä tapauksissa, joissa palauttaminen henkilökohtaisista syistä myönnetyn loman jälkeen viivästyy.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Samalla oikeusasiamies esitti parannusehdotuksen, jonka mukaan EMSAn olisi varmistettava, että henkilöstön jäsenille, jotka pyytävät yli kuuden kuukauden pituista virkavapaata henkilökohtaisista syistä, tiedotetaan selkeästi mahdollisista riskeistä, jotka liittyvät työhönpaluun lykkäämiseen, ja että työhönpaluun aloittamista odottaville henkilöstön jäsenille tiedotetaan säännöllisesti siitä, miten heidän profiilejaan arvioidaan suhteessa avoinna oleviin työpaikkoihin.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin avaruusohjelmavirasto (EUSPA) käsitteli ulkopuolisen toimeksisaajan kautta palkatun henkilöstön jäsenen tekemää valitusta, joka koski heidän esimiehensä harjoittamaa työpaikkakiusaamista.

Oikeusasiamies totesi, että EUSPA suhtautui väitteisiin vakavasti, aloitti hallinnollisen tutkimuksen, haastatteli asiaankuuluvia henkilöitä ja todistajia ja teki päätelmänsä tutkimuksen jälkeen. EUSPA noudatti näin ollen voimassa olevaa menettelykehystä. Oikeusasiamies ei havainnut viitteitä ilmeisestä arviointivirheestä eikä näin ollen hallinnollista epäkohtaa EUSPAn käsitellessä häirintää koskevaa kantelua.

Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että EUSPA kehittäisi parempia viestintämenetelmiä tämäntyyppistä häirintää koskevaa kantelua varten sen varmistamiseksi, että henkilöt, joihin ei sovelleta EU:n henkilöstösääntöjen menettelyllisiä takeita, saavat selkeitä ja johdonmukaisia tietoja koko menettelyn ajan, mukaan lukien asianmukaiset perustelut menettelyn päättyessä.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin avaruusohjelmavirasto (EUSPA) käsitteli ulkopuolisen toimeksisaajan kautta palkatun henkilöstön jäsenen tekemää valitusta, joka koski heidän esimiehensä harjoittamaa työpaikkakiusaamista.

Oikeusasiamies totesi, että EUSPA suhtautui väitteisiin vakavasti, aloitti hallinnollisen tutkimuksen, haastatteli asiaankuuluvia henkilöitä ja todistajia ja teki päätelmänsä tutkimuksen jälkeen. EUSPA noudatti näin ollen voimassa olevaa menettelykehystä. Oikeusasiamies ei havainnut viitteitä ilmeisestä arviointivirheestä eikä näin ollen hallinnollista epäkohtaa EUSPAn käsitellessä häirintää koskevaa kantelua.

Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että EUSPA kehittäisi parempia viestintämenetelmiä tämäntyyppistä häirintää koskevaa kantelua varten sen varmistamiseksi, että henkilöt, joihin ei sovelleta EU:n henkilöstösääntöjen menettelyllisiä takeita, saavat selkeitä ja johdonmukaisia tietoja koko menettelyn ajan, mukaan lukien asianmukaiset perustelut menettelyn päättyessä.

Asia koski Euroopan investointipankin (EIP) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka liittyvät Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksiin ja suosituksiin. EIP yksilöi useita asiakirjoja, jotka kuuluivat kantelijan pyynnön piiriin, mukaan lukien OLAFin loppukertomukset ja suositukset sekä EIP:n omat kurinpitopäätökset. Vaikka EIP antoi osittaisen oikeuden tutustua kymmeneen 13:sta yksilöidystä OLAFin lopullisesta kertomuksesta, se epäsi oikeuden tutustua muihin asiakirjoihin kokonaisuudessaan. EIP:n kurinpidollisten päätösten osalta EIP esitti yhteenvedon toteutetuista kurinpidollisista jatkotoimista. Näin tehdessään EIP vetosi avoimuutta koskevissa säännöissään poikkeuksiin, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, ja väitti, että tietojen täydellinen ilmaiseminen vahingoittaisi henkilötietojen suojaa, tutkimusten tarkoitusta ja EIP:n päätöksentekomenettelyä.

Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, ja hänen tutkimusryhmänsä tarkasti kantelijan julkista tutustumista koskevassa pyynnössä mainitut asiakirjat. Tarkastuksessa kävi ilmi, että huomattava osa näihin asiakirjoihin sisältyvistä tiedoista oli henkilötietoja, joiden paljastaminen voisi mahdollistaa OLAFin tutkimien yksittäisten EIP:n henkilöstön jäsenten tunnistamisen. Kun otetaan huomioon herkkä tasapaino, jota tarvitaan sen määrittämiseksi, voiko julkistaminen johtaa henkilöiden tunnistamiseen, ja kun otetaan huomioon, että EIP oli toimittanut kantelijalle yleiskatsauksen toteutetuista jatkotoimista ja määrätyistä seuraamuksista, oikeusasiamies katsoi, että EIP:n kieltäytyminen antamasta täyttä julkista tietoa oli yleisesti ottaen kohtuullista. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn todeten, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Vaikka huomattava osa salassa pidettäviin asiakirjoihin sisältyvistä tiedoista on selvästi henkilötietoja, oikeusasiamies totesi, että vaikka osa tiedoista on rajallisia, ne ovat luonteeltaan hallinnollisia eivätkä henkilötietoja. Hän ehdotti näin ollen parannusta siihen, että EIP harkitsisi, voitaisiinko ainakin osa sen puhtaasti hallinnollisia tietoja sisältävistä kurinpitopäätöksistä paljastaa vaarantamatta henkilötietojen luovuttamista.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan keskuspankki (EKP) käsitteli kantelun tekijän [1] vuonna 2022 toimittamaan väärinkäytösten paljastajan ilmoitukseen liittyviä menettelyllisiä näkökohtia. Ilmiantajan ilmoitus koski väitettyä perhesuhdetta palkkaavan virkamiehen ja palkatun henkilön välillä.

Kantelija koki väitettyjen väärinkäyttäjien käyttäytymisen, jonka he uskoivat olevan epäasiallista käyttäytymistä (mukaan lukien häirintä). Valituksen tekijä pyysi asiaan liittyvää hallinnollista tutkimusta.

EKP päätti arvioida väärinkäytösten paljastajan raportin yhdessä väitetyn epäasianmukaisen käyttäytymisen kanssa. Se ilmoitti kantelijalle myös, että toimitettu näyttö ei antanut aihetta hallinnollisen tutkimuksen aloittamiseen. Kantelija kiisti molemmat kohdat hallinnollisella valituksella, jonka EKP jätti tutkimatta yksilöllisen edun puuttumisen (kahden kysymyksen yhteinen käsittely) tai kannekelpoisen päätöksen puuttumisen (hallinnollisen tutkimuksen aloittamatta jättäminen) vuoksi.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja vastusti EKP:n päätöstä jättää asia tutkimatta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana kantelija pyysi oikeusasiamiestä myös tarkastelemaan tarkemmin väärinkäytösten paljastajien ilmoitusten ja kantelujen käsittelyä EKP:ssä.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP:n esittämät syyt kantelijan hallinnollisen kantelun tutkimatta jättämiselle eivät olleet vakuuttavia.

Oikeusasiamies totesi myös, että hänen tutkimuksensa aikana asiassa oli tapahtunut merkittävää kehitystä ja että siihen liittyvät korkean tason sisäiset tutkimukset olivat edelleen käynnissä. Lisäksi EKP oli viimeistelemässä raportointi-, tutkinta- ja kurinpitojärjestelmäänsä koskevaa oma-aloitteista uudelleentarkastelua. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset eivät tuolloin olleet perusteltuja, ja päätti tutkimuksen.

 

[1] Nimettömyyden vuoksi, myös kantelijan sukupuolen osalta, tekstissä viitataan kantelijaan ”heinä” / ”heinä” / ”heinä”.