Asia koski Euroopan investointipankin (EIP) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka liittyvät Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksiin ja suosituksiin. EIP yksilöi useita asiakirjoja, jotka kuuluivat kantelijan pyynnön piiriin, mukaan lukien OLAFin loppukertomukset ja suositukset sekä EIP:n omat kurinpitopäätökset. Vaikka EIP antoi osittaisen oikeuden tutustua kymmeneen 13:sta yksilöidystä OLAFin lopullisesta kertomuksesta, se epäsi oikeuden tutustua muihin asiakirjoihin kokonaisuudessaan. EIP:n kurinpidollisten päätösten osalta EIP esitti yhteenvedon toteutetuista kurinpidollisista jatkotoimista. Näin tehdessään EIP vetosi avoimuutta koskevissa säännöissään poikkeuksiin, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, ja väitti, että tietojen täydellinen ilmaiseminen vahingoittaisi henkilötietojen suojaa, tutkimusten tarkoitusta ja EIP:n päätöksentekomenettelyä.

Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen, ja hänen tutkimusryhmänsä tarkasti kantelijan julkista tutustumista koskevassa pyynnössä mainitut asiakirjat. Tarkastuksessa kävi ilmi, että huomattava osa näihin asiakirjoihin sisältyvistä tiedoista oli henkilötietoja, joiden paljastaminen voisi mahdollistaa OLAFin tutkimien yksittäisten EIP:n henkilöstön jäsenten tunnistamisen. Kun otetaan huomioon herkkä tasapaino, jota tarvitaan sen määrittämiseksi, voiko julkistaminen johtaa henkilöiden tunnistamiseen, ja kun otetaan huomioon, että EIP oli toimittanut kantelijalle yleiskatsauksen toteutetuista jatkotoimista ja määrätyistä seuraamuksista, oikeusasiamies katsoi, että EIP:n kieltäytyminen antamasta täyttä julkista tietoa oli yleisesti ottaen kohtuullista. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn todeten, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Vaikka huomattava osa salassa pidettäviin asiakirjoihin sisältyvistä tiedoista on selvästi henkilötietoja, oikeusasiamies totesi, että vaikka osa tiedoista on rajallisia, ne ovat luonteeltaan hallinnollisia eivätkä henkilötietoja. Hän ehdotti näin ollen parannusta siihen, että EIP harkitsisi, voitaisiinko ainakin osa sen puhtaasti hallinnollisia tietoja sisältävistä kurinpitopäätöksistä paljastaa vaarantamatta henkilötietojen luovuttamista.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan keskuspankki (EKP) käsitteli kantelun tekijän [1] vuonna 2022 toimittamaan väärinkäytösten paljastajan ilmoitukseen liittyviä menettelyllisiä näkökohtia. Ilmiantajan ilmoitus koski väitettyä perhesuhdetta palkkaavan virkamiehen ja palkatun henkilön välillä.

Kantelija koki väitettyjen väärinkäyttäjien käyttäytymisen, jonka he uskoivat olevan epäasiallista käyttäytymistä (mukaan lukien häirintä). Valituksen tekijä pyysi asiaan liittyvää hallinnollista tutkimusta.

EKP päätti arvioida väärinkäytösten paljastajan raportin yhdessä väitetyn epäasianmukaisen käyttäytymisen kanssa. Se ilmoitti kantelijalle myös, että toimitettu näyttö ei antanut aihetta hallinnollisen tutkimuksen aloittamiseen. Kantelija kiisti molemmat kohdat hallinnollisella valituksella, jonka EKP jätti tutkimatta yksilöllisen edun puuttumisen (kahden kysymyksen yhteinen käsittely) tai kannekelpoisen päätöksen puuttumisen (hallinnollisen tutkimuksen aloittamatta jättäminen) vuoksi.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja vastusti EKP:n päätöstä jättää asia tutkimatta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana kantelija pyysi oikeusasiamiestä myös tarkastelemaan tarkemmin väärinkäytösten paljastajien ilmoitusten ja kantelujen käsittelyä EKP:ssä.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP:n esittämät syyt kantelijan hallinnollisen kantelun tutkimatta jättämiselle eivät olleet vakuuttavia.

Oikeusasiamies totesi myös, että hänen tutkimuksensa aikana asiassa oli tapahtunut merkittävää kehitystä ja että siihen liittyvät korkean tason sisäiset tutkimukset olivat edelleen käynnissä. Lisäksi EKP oli viimeistelemässä raportointi-, tutkinta- ja kurinpitojärjestelmäänsä koskevaa oma-aloitteista uudelleentarkastelua. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset eivät tuolloin olleet perusteltuja, ja päätti tutkimuksen.

 

[1] Nimettömyyden vuoksi, myös kantelijan sukupuolen osalta, tekstissä viitataan kantelijaan ”heinä” / ”heinä” / ”heinä”.

 

Tapaus koski sitä, miten Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) käsitteli alihankkijaa, joka tarjosi asiantuntemusta ja palveluja tietotekniikka-alalla. Kantelijan mukaan sille ei maksettu täysimääräistä korvausta sen tekemästä työstä. Sen jälkeen kun kantelijan neuvottelut päätoimeksisaajan kanssa olivat olleet tuloksettomat, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja kiisti, miten EUH käsitteli kyseistä riitaa.

Oikeusasiamies muistutti, että EU:n toimielimen ja alihankkijan välisen suoran sopimussuhteen puuttuminen ei vapauta ensin mainittua, joka toimii viranomaisen ominaisuudessa, velvollisuudesta kunnioittaa alihankkijan perusoikeutta hyvään hallintoon. Tämä velvoite sisältää muun muassa EU:n toimielimen velvollisuuden valvoa toimeksisaajansa käyttäytymistä ja tarvittaessa vaatia, että toimeksisaaja täyttää velvoitteensa alihankkijaa kohtaan. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa oikeusasiamies totesi, että EUH oli varmistanut, että päätoimeksisaaja tiedotti sen suoritteita ja asiakirjoja koskevista vaatimuksista huolellisesti alihankkijalle ja että EUH oli maksanut suoritetusta validoidusta työstä. Kaiken kaikkiaan EUH oli pyrkinyt monin tavoin löytämään ratkaisun eri alihankintakysymyksiin.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen todeten, ettei EUH:ssa ollut hallinnollista epäkohtaa.