Kantelun tausta

1. Kantelija aloitti työskentelyn Euroopan investointipankissa, jäljempänä ’EIP’, Luxemburgissa elokuun 2015 puolivälissä. Hänen nelivuotiseen työsopimukseensa sovellettiin kuuden kuukauden koeaikaa. Kantelija muutti Luxemburgiin kahden lapsensa kanssa ja ilmoitti heidät yksityiskouluun kyseisessä maassa.

2. Työskentelynsä ensimmäisten kuuden kuukauden aikana kantelijaa kiusattiin ja hänen esimiehensä ahdisteli häntä psykologisesti. Hän oli tyytymätön ylivertaiseen ´s-väliarviointiinsa.

3. Kantelijalle ilmoitettiin 15. tammikuuta 2016, että hänen koeaikansa ei ollut onnistunut ja että hänen työsopimuksensa päättyisi 15. helmikuuta 2016.

4. Kantelija´sin asianajaja kiisti 15 päivänä helmikuuta 2016 päivätyssä (ja 16 päivänä helmikuuta 2016 saapuneessa) kirjeessään EIP:lle kantelija´s-sopimuksen irtisanomisen ja ilmoitti, että kantelija aikoi aloittaa ”EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklassa tarkoitetun ´-sovittelumenettelyn [1].

5. EIP vastasi 29. helmikuuta 2016, että kantelijalla ei ollut enää oikeutta aloittaa ”sovittelumenettelyä”, koska se oli ”varattu” EIP:n henkilöstön jäsenille. Se lisäsi, että hänen olisi pitänyt aloittaa menettely ennen sopimuksen tosiasiallista päättymistä. Koska kantaja ei ollut tehnyt näin, EIP´sin oikeudellisen yksikön hänelle antamista neuvoista huolimatta toimielin katsoi, että hänen pyyntönsä sovittelumenettelyn aloittamisesta oli jätettävä tutkimatta.

6. Lähetettyään EIP´sin pääjohtajalle 23 päivänä helmikuuta ja 10 päivänä maaliskuuta 2016 [2] kaksi kirjettä (joita ei ilmeisesti ole otettu huomioon), kantelija teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 13 päivänä huhtikuuta 2016. Hän väitti, että i) hän oli joutunut häirinnän ja kiusaamisen uhriksi, ii) hänet oli irtisanottu perusteettomasti ja iii) hän oli saanut virheellistä tietoa valitusmenettelystä, jota oli sovellettu virheellisesti. Euroopan oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen kantelun kolmannesta osasta. Hän pyysi EIP:tä vastaamaan väitteeseen, jonka mukaan se oli virheellisesti evännyt kantelijalta pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisen menettelyn edun.

7. EIP väitti oikeusasiamiehelle antamassaan (alkuperäisessä) vastauksessa, että kaikki tarvittavat tiedot menettelyn aloittamisesta annettiin kantelijalle 21. tammikuuta 2016 pidetyssä kokouksessa. Lisäksi EIP tarjoutui 2.5.2016 päivätyllä kirjeellä maksamaan entiselle työntekijälle yhden kuukauden palkan. EIP totesi tulkitsevansa EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklaa siten, että sitä sovelletaan aktiiviseen henkilöstöön, muuhun kuin aktiiviseen henkilöstöön (palkattomalla lomalla oleva henkilöstö) ja entiseen henkilöstöön, joka saa EIP:n eläkettä. EIP ei kuitenkaan aloita sovittelumenettelyä, jos entiset toimihenkilöt, jotka ovat päättäneet työsuhteensa EIP:hen, sitä pyytävät. Viimeksi mainitut voivat pyytää, että heidän asiansa käsitellään sovittelumenettelyssä siihen päivään asti, jona heidän palvelussuhteensa EIP:ssä päättyy [3].

Bank´sin henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisen menettelyn edun virheellinen epääminen

Oikeusasiamiehen ehdotus ratkaisuksi

8. Ratkaisua ehdottaessaan oikeusasiamies otti huomioon osapuolten esittämät perustelut ja lausunnot. Oikeusasiamies totesi, että ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita EU:n lainsäädäntöä arvovaltaisesti, mutta katsoi, että EIP ´sin tulkinta sen henkilöstösääntöjen 41 artiklasta oli virheellinen.

9. Oikeusasiamies totesi, että 41 artiklassa ei tehdä eroa palveluksessa olevien ja entisten henkilöstön jäsenten (jotka eivät saa EIP:n eläkettä) välillä. Hän katsoi myös, että kyseisen artiklan sanamuoto ei tue EIP:n väitettä, jonka mukaan kantelijan kaltaisten yksityisten oikeus aloittaa sovittelumenettely lakkaa välittömästi työsopimuksen päättyessä. EIP:n tulkinta näytti myös rikkovan patere legem quam ipse fecisti-periaatetta [4], jonka mukaan kaikkien viranomaisten on noudatettava omia sääntöjään. Tämä johtui siitä, että pannessaan täytäntöön EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklan EIP oli sitoutunut sovittelumenettelyn avulla ratkaisemaan kaikenlaiset riidat EIP:n ja sen (nykyisten tai entisten) henkilöstön jäsenten välillä.

10. Oikeusasiamies piti erittäin tärkeänä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan. Oikeusasiamiehen mukaan EIP ´sin tulkinta 41 artiklasta johtaa tosiasiallisesti tilanteeseen, jossa henkilöstön jäseniä, joilla on ollut mahdollisuus turvautua sovittelumenettelyyn ennen sopimustensa päättymistä, kohdeltaisiin paremmin kuin niitä, jotka eivät pysty siihen (esimerkiksi siksi, että heille vastainen toimi tapahtuu muutamaa päivää ennen heidän sopimuksensa päättymistä). Oikeusasiamies esitti alustavien havaintojensa perusteella EIP:lle seuraavan ratkaisuehdotuksen:

”Oikeusasiamies ehdottaa, että EIP i) katsoo, että kantelijan 10. maaliskuuta 2016 päivätty EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukainen sovittelupyyntö on otettu käsiteltäväksi, ja ii) aloittaa sovittelumenettelyn viipymättä.

Sovittelumenettelyn olisi katettava väitettyä epäoikeudenmukaista irtisanomista ja väitettyä häirintää koskevat kysymykset.

Oikeusasiamies ehdottaa lisäksi, että EIP:n olisi hyvän tahdon eleenä maksettava kantelijalle lisäkuukauden palkka, kuten EIP ehdotti 2. toukokuuta 2016 päivätyssä kirjeessään. Maksu olisi suoritettava mahdollisimman pian, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklan mukaisen sovittelumenettelyn mahdollista tulosta.”

11. EIP ilmoitti oikeusasiamiehelle antamassaan vastauksessa hyväksyvänsä oikeusasiamiehen ehdotuksen aloittaa 41 artiklan mukainen sovittelumenettely perusteettoman irtisanomisen osalta. Häirintää koskevan kysymyksen osalta EIP ehdotti, että kantelija aloittaisi erityisen menettelyn, jota säännellään ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskevalla toimintaperiaatteella, koska häirintää EIP:ssä koskevien väitteiden tutkimista säännellään tällä toimintaperiaatteella. EIP suostui myös maksamaan kantelijalle kuukauden lisäpalkan. Lisäksi se tarjoutui korvaamaan kantelijalle hänen lastensa lukukausimaksut heinäkuuhun 2016 saakka saatuaan asiaankuuluvat laskut. EIP ilmoitti kantelijalle edellä mainitusta asiasta erillisellä kirjeellä.

12. Kantelija oli aluksi erittäin tyytyväinen tutkimuksen tulokseen. Hän ilmaisi syvän kiitollisuutensa oikeusasiamiehelle ja hänen henkilöstölleen heidän työstään. Myöhemmin hän kuitenkin ilmoitti oikeusasiamiehelle olevansa tyytymätön tapaan, jolla EIP toteutti ihmisarvoista kohtelua työssä koskevaa menettelyä. Hän tiedusteli erityisesti, käsiteltiinkö hänen tapaustaan luottamuksellisesti.

Oikeusasiamiehen arvio ratkaisuehdotuksen jälkeen

13. Oikeusasiamies huomauttaa, että tämä tutkimus koski pankin epäonnistumista sovittelumenettelyn aloittamisessa. Pankki suostui toteuttamaan tämän menettelyn väitetyn perusteettoman irtisanomisen osalta ja suoritti oikeusasiamiehen kantelijalle ehdottamat maksut. Se tarjoutui myös korvaamaan kantelijalle hänen lastensa lukukausimaksut. Oikeusasiamies suhtautuu myönteisesti EIP:n päätökseen. Lisäksi hän pitää järkevänä pankin selitystä, jonka mukaan se ei voi tutkia työpaikkakiusaamista koskevaa kysymystä sovittelumenettelyn yhteydessä, koska tällaisiin asioihin sovelletaan muita sääntöjä eli pankin ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskevaa politiikkaa.

14. Koska oikeusasiamiehen tutkimuksessa keskityttiin yksinomaan sovittelumenettelyyn, oikeusasiamies ei tässä vaiheessa laajenna sitä toiseen menettelyyn, johon sovelletaan pankin ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskevaa politiikkaa. Lisäksi ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskeva menettely aloitettiin sen jälkeen, kun pankki oli vastannut oikeusasiamiehen ehdotukseen sovittelumenettelyä koskevasta ratkaisusta. Kantelija voi kuitenkin vapaasti tehdä oikeusasiamiehelle uuden kantelun väitetyn häirinnän tutkimiseksi aloitetusta menettelystä, jos hän katsoo, että EIP:n toiminta merkitsee hallinnollista epäkohtaa.

Päätelmä

Tutkinnan perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:

Oikeusasiamies katsoo, että ratkaisu on löydetty.

Valituksen tekijälle ja Euroopan investointipankille ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourg, 31.10.2017

[1] EIP:n henkilöstösääntöjen 41 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Kaikki pankin ja yksittäisten henkilöstön jäsenten väliset riidat saatetaan Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi. Henkilöstön jäsenen nostama kanne, joka koskee pankin hänelle vastaista kannetta, on pantava vireille kolmen kuukauden kuluessa.

Euroopan unionin tuomioistuimessa vireille pannun menettelyn lisäksi pankin sovittelulautakunnassa haetaan ennen menettelyn aloittamista sovintoratkaisua muissa kuin 38 artiklassa säädettyjen kurinpitoseuraamusten soveltamisesta johtuvissa riita-asioissa.

Sovittelupyyntö on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tosiseikat ilmenivät tai riita-asian perustana olevat toimet annettiin tiedoksi– –” (kursivointi tässä).”

[2] Kantelija totesi 10 päivänä maaliskuuta 2016 päivätyssä kirjeessä muun muassa, että ”Aloitan virallisesti 41 artiklan mukaisen menettelyn.”

[3] Lisätietoja kantelun taustasta, osapuolten perusteluista ja oikeusasiamiehen tutkimuksesta on oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksen koko tekstissä, joka on saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/cases/solution.faces/en/85249/html.bookmark

[4] Tämä lause voidaan kääntää löyhästi seuraavasti: Noudattakaa lakia, jonka itse olette säätäneet.