Kantelija, joka on Ranskan edunvalvoja, ilmaisi huolensa akkreditointijärjestelmästä, jota Euroopan parlamentti käyttää helpottaakseen pääsyä tiloihinsa. Hän piti prosessia sekavana ja arvosteli erityisesti sitä, että osa ohjeasiakirjoista on saatavilla vain englanniksi.

Tutkinnan yhteydessä parlamentti sitoutui asettamaan kyseiset asiakirjat saataville ranskaksi ja saksaksi ja selitti myös, miten se auttaa akkreditointia hakevia.

Oikeusasiamies suhtautui tähän myönteisesti ja päätti tutkimuksen todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.

Sen jälkeen kun paljastui, että Euroopan komission (entinen) pääjohtaja matkusti Qatariin ja sai siihen liittyvää vieraanvaraisuutta kolmansien osapuolten kustannuksella, mikä aiheutti eturistiriitoihin liittyviä huolenaiheita, oikeusasiamies kirjoitti ensimmäisen kerran komissiolle maaliskuussa 2023. Hän pyysi tietoja tämän käytännön laajuudesta ja siitä, miten komissio tarkistaa, ettei eturistiriitoja ole, kun kolmannet osapuolet kattavat komission henkilöstölle aiheutuneet kulut.

Pian tämän jälkeen komissio päivitti sääntöjään, jotka koskevat kolmansien osapuolten osallistumista työmatkoihin. Oikeusasiamies totesi tuolloin, että jos näitä sääntöjä sovellettaisiin huolellisesti, ne estäisivät eturistiriitoja aiheuttavia kolmansien osapuolten maksuja työmatkoista.

Komission vastauksesta kävi kuitenkin ilmi, että vaikka komission henkilöstön työmatkoista, joista kolmannet osapuolet maksoivat, oli vain vähän esimerkkejä, osa niistä tapahtui komission johdon korkeimmalla tasolla.

Tätä taustaa vasten oikeusasiamies käynnisti tämän oma-aloitteisen tutkimuksen tarkastellakseen otosta tällaisista tapauksista ennen päivitettyjen sääntöjen voimaantuloa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten komissio arvioi kolmansien osapuolten maksamiin työmatkoihin liittyviä mahdollisia eturistiriitoja ja mitä toimia se toteutti havaittujen eturistiriitojen riskien lieventämiseksi.

Tutkimuksessa ei havaittu muita eturistiriitoja aiheuttavia tapauksia kuin komission (entinen) pääjohtaja, jota edellä mainitut paljastukset koskevat. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kysymykset olivat laajempia. Koska Euroopan petostentorjuntavirasto on tutkinut asiaa ja Euroopan syyttäjänvirasto on aloittanut tutkinnan, oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.  

Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin puutteita siinä, miten komissio oli pannut täytäntöön aikaisemmat työmatkoja koskevat sääntönsä. Oikeusasiamies totesi erityisesti, että komissio ei ollut kirjannut, miten se oli arvioinut aineellisesti eturistiriitariskejä, jotka liittyvät kolmansien osapuolten maksamiin rahoitusosuuksiin. Komissio ei myöskään ole kirjannut kolmansien osapuolten rahoitusosuuksien arvoa. Koska nämä puutteet ovat edelleen merkityksellisiä siinä, miten komissio soveltaa päivitettyjä sääntöjä, oikeusasiamies teki kaksi parannusehdotusta.

Tämä tutkimus koski sitä, miten Euroopan komissio on noudattanut Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevassa puitesopimuksessa (FCTC) vahvistettuja tupakkalobbausta koskevia määräyksiä. Oikeusasiamies arvioi erityisesti, miten komissio varmistaa tupakkateollisuuden kanssa harjoittamansa vuorovaikutuksen avoimuuden.

Oikeusasiamiehen aiempi työ oli osoittanut, miten komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto (SANTE) ja verotuksen ja tulliliiton pääosasto (TAXUD) noudattavat tämän alan velvoitteita. Tässä tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan, miten komissio täyttää velvoitteensa kaikissa yksiköissä ja kaikkien komission henkilöstön jäsenten osalta.

Tutkimuksen aikana oikeusasiamies kertoi komissiolle alustavista havainnoistaan. Hän totesi, että hallinnollisena epäkohtana on pidettävä sitä, että komissio ei ole noudattanut kaikissa yksiköissään johdonmukaisesti velvoitteitaan, jotka koskevat tupakkateollisuuden edustajien kanssa käytävän vuorovaikutuksen avoimuutta. Tähän sisältyi se, että tupakka-alan edunvalvojien kanssa pidettyjen kokousten pöytäkirjoja ei ollut pidetty eikä asetettu saataville ja että kaikissa pääosastoissa ei ollut varmistettu järjestelmällistä arviointia siitä, tarvitaanko mahdollisia kokouksia tupakka-alan edustajien kanssa.

Vastauksessaan komissio toisti lobbauksen avoimuutta koskevan tavanomaisen lähestymistapansa ja viittasi terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston ja verotuksen ja tulliliiton pääosaston toteuttamiin lisätoimenpiteisiin, jotka olivat olemassa ennen oikeusasiamiehen tutkimusta. Oikeusasiamies vahvisti näin ollen päätelmänsä, jonka mukaan se, että komissio ei ole varmistanut kattavaa lähestymistapaa tupakkateollisuuden edustajien kanssa pidettävien kokousten avoimuuteen kaikissa yksiköissään, on hallinnollinen epäkohta.

Komissio lisäsi kuitenkin, että se ohjeistaa johtoaan arvioimaan tupakkateollisuudelle altistumisen riskiä. Oikeusasiamies piti tätä sitoumusta myönteisenä merkkinä siitä, että asiat saattavat parantua tulevaisuudessa. Oikeusasiamies kirjoittaa vuoden 2024 alussa komissiolle ne kohdat, jotka hän kehottaa sitä ilmoittamaan pääjohtajilleen, yksikönpäälliköille ja kabinettipäälliköille tätä arviointia tehdessään. Oikeusasiamies pyytää komissiota myös raportoimaan 30. kesäkuuta 2024 mennessä arvioinnin tuloksista ja sen perusteella saavutetusta edistymisestä.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät Tony Blair Institute for Global Governancen (TBI) edustajien ja Unkarin komissaarin kabinetin kahden jäsenen väliseen kokoukseen 19. kesäkuuta 2024. Kantelija oli erityisesti kiinnostunut tietämään, oliko kokouksessa läsnä tietty TBI:n edustaja, jota kantelija piti aiemmin julkisessa virassa olleena julkisena henkilönä.

Komissio antoi kantelijalle osittaisen oikeuden tutustua kokousraporttiin ja sähköpostiviestiin, jonka se oli saanut TBI:ltä ennen kokousta. Komissio poisti TBI:n edustajien nimet. Se katsoi, että valituksen tekijän esittämät väitteet eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi voitu todeta erityinen yleisen edun mukainen tarve näiden henkilötietojen luovuttamiseen, jäljempänä ’tarpeellisuus’. Tarpeettomuuden puuttumisesta riippumatta komissio katsoi, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asianomaisten henkilöiden oikeutettuja etuja. Yksilöityyn henkilöön liittyvän tutustumispyynnön osalta komissio vastasi, ettei se voinut vahvistaa eikä kiistää, oliko kyseinen henkilö ollut kokouksessa, koska myös tätä pidettiin henkilötietona.

Oikeusasiamies katsoi, että komission oli kohtuullista katsoa, että kantelija ei ollut esittänyt riittäviä perusteluja, jotka osoittaisivat, että henkilötiedot oli tarpeen siirtää hänelle yleistä etua koskevaa erityistä tarkoitusta varten. Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen todeten, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio olisi voinut kuulla TBI:tä heidän edustajiensa nimien julkistamisesta kokouksessa tarkoituksenaan poistaa kaikki perusteet julkiselle keinottelulle, ja teki vastaavan ehdotuksen.

Asia koski Euroopan komission rekisterinpitoa edunvalvojien kanssa pidetyistä korkean tason kokouksista. Komission useisiin asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin antamien vastausten perusteella kantelija, toimittaja, oli huolissaan siitä, että komissio ei aina dokumentoi, mistä komission jäsenet (ja/tai heidän kabinettiensa jäsenet) ja pääjohtajat keskustelevat teollisuuden tai kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa näiden tavatessa. Kantelija katsoi erityisesti, että komissio ei ollut pitänyt kirjaa 15 kokouksesta.

Oikeusasiamies pyysi komissiota esittämään huomautuksensa kantelusta. Komissio vastasi, että se oli toimittanut kantelijalle asiakirjat yli sadasta kokouksesta kyseisenä ajanjaksona. Komissio selitti myös, että sillä on pöytäkirjoja tai vastaavia pöytäkirjoja kaikista asianomaisista kokouksista lukuun ottamatta kahta kokousta, joita ei itse asiassa ollut pidetty. Kantelija ei vastannut näihin tietoihin.

Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja, ja päätti asian käsittelyn.