Tässä tapauksessa kantelija, joka on valtiosta riippumaton järjestö, oli huolissaan siitä, että kaksi avoimuusrekisterissä olevaa yhteisöä ei ollut paljastanut tietoja yhteyksistään elintarviketeollisuuteen. Kantelija esitti nämä huolenaiheet sihteeristölle, joka hallinnoi Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston avoimuusrekisteriä. Tämän jälkeen se kääntyi oikeusasiamiehen puoleen siitä, miten sihteeristö oli käsitellyt sen rekisteriä koskevia kanteluja. Rekisterin tarkoituksena on lisätä avoimuutta EU:n toimielinten kanssa vuorovaikutuksessa olevien edunvalvojien suhteen.

Oikeusasiamies totesi, että sihteeristö oli tutkinut kantelijan esiin tuomia huolenaiheita vain rajoitetusti ja arvioinut ainoastaan molemmilta asianomaisilta tahoilta saatuja vastauksia. Oikeusasiamies katsoi myös, että arvioidessaan väitettyjä yhteyksiä elintarviketeollisuuteen sihteeristö oli soveltanut sovellettavissa säännöissä esitettyä yhteisöjen sidoksen käsitteen suppeaa määritelmää, joka ei ole avoimuusrekisterin hengen ja tavoitteen mukainen.

Oikeusasiamies totesi, että havaitut ongelmat yhdessä merkitsevät hallinnollista epäkohtaa. Koska toinen kyseisistä yhteisöistä ei kuitenkaan ole enää avoimuusrekisterissä, hän katsoi, että suosituksesta aloittaa uusi tutkinta näistä kahdesta kantelusta ei olisi mitään hyötyä. Oikeusasiamies teki sen vuoksi sihteeristölle neljä ehdotusta.