post@ombudsmanden.dk

Strasbourgissa,

Tutkimus, joka koskee asetuksen (EU) N:o 1233/2011 mukaista Euroopan komission arviointia ja uudelleentarkastelua kansallisten vientiluottolaitosten toiminnasta.

Hyvä kollega

Ilmoitan Teille kirjallisesti, että kansallisten vientiluottolaitosten toimintaa valvovalta kansalaisjärjestöjen kansainväliseltä yhteenliittymältä ECA Watchilta saamani valituksen johdosta olen päättänyt selvittää, missä määrin Euroopan komissio varmistaa perusteellisen arvioinnin siitä, noudattavatko kansalliset vientiluottolaitokset EU:n tavoitteita ja velvoitteita erityisesti ihmisoikeuksien ja ympäristöasioiden osalta asetuksen (EU) N:o 1233/2011 ^[1] mukaisesti.

Nämä virastot tukevat yrityksiä, jotka haluavat viedä ja investoida markkinoille, joita pidetään liian riskialttiina perinteiselle yksityiselle rahoitukselle. Monet näistä virastoista ovat julkisia elimiä, ja kansallinen oikeusasiamies voi valvoa niitä. Meneillään olevassa asetuksessa [2] edellytetään, että kansalliset toimistot toimivat avoimesti ja ottavat huomioon ympäristöriskit ja sosiaaliset riskit ennen kuin ne päättävät tarjota julkista tukea vientiluottoihin. Tältä osin on huomattava, että asetuksen johdanto-osan 4 kappaleessa edellytetään, että jäsenvaltiot noudattavat ulkoisia toimia koskevia unionin yleisiä säännöksiä, kuten ”demokratian lujittaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus sekä ilmastonmuutoksen torjunta, perustaessaan, kehittäessään ja pannessaan täytäntöön kansallisia vientiluottojärjestelmiään ja valvoessaan julkisesti tuettuja vientiluottotoimia”.

Asetuksessa edellytetään myös, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kansallisten vientivirastojensa ohjelmia koskevan vuotuisen toimintakertomuksen ja että komissio laatii kansallisten kertomusten perusteella Euroopan parlamentille vuosittaisen katsauksen, johon sisältyy arvio siitä, onko kansallisten vientivirastojen toiminta unionin tavoitteiden ja velvoitteiden mukaista.

Tutkimuksessani keskitytään siihen, miten komissio toteuttaa arviointi- ja uudelleentarkasteluprosessin ja missä määrin tämä prosessi voi vaikuttaa jäsenvaltioiden omaan vientivirastojensa valvontaan. Jotta saisin kokonaiskuvan ja pystyisin varmistamaan, että virastot noudattavat avoimuuden sekä ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun vaatimuksia, kun ne tukevat investointeja kolmansiin maihin, tutkimukseni hyötyisi suuresti rinnakkaisista tutkimuksista, joita muut oikeusasiamiehet tekevät jäsenvaltioiden tasolla.

Edellä esitetyn perusteella pyydän Teitä harkitsemaan asiaa koskevan tutkimuksen käynnistämistä tai minkä tahansa muun asianmukaiseksi katsomanne aloitteen tekemistä. Mielestäni Euroopan oikeusasiamiehen ja kansallisten oikeusasiamiesten samanaikaisesti tekemissä rinnakkaisissa tutkimuksissa voitaisiin käsitellä kattavammin monia kansalaisyhteiskunnan esiin tuomia huolenaiheita, jotka liittyvät talouskehityksen ja vaurauden yhteensovittamiseen ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisen kanssa.

Olisin kiitollinen, jos voisitte ilmoittaa minulle, onko mielestänne mahdollista käynnistää tutkimus tai ryhtyä muihin toimiin tällä alalla. Olisin kiitollinen myös kaikista asiaankuuluvista tiedoista, joita voitte antaa tältä osin. Arvostaisin suuresti näkemystänne siitä, olisiko toivottavaa lisätä yhteistyötä kansallisten toimistojen kesken sekä kansallisten ministeriöiden (jotka vastaavat kansallisten toimistojensa valvonnasta) ja komission välillä, jotta voitaisiin kehittää vankkoja ja yhteisiä vaatimustenmukaisuustestejä ja vertailuanalyysejä, jotka kuvastaisivat EU:n velvoitteita ja normeja.

Pyydän Teitä toimittamaan Euroopan komissiolle vastauksenne. Avoimuuden vuoksi haluaisin myös asettaa sen yleisön saataville verkkosivustollani. Jos katsotte hyödylliseksi sisällyttää vastaukseenne tietoja, joita ei pitäisi julkistaa (esimerkiksi siksi, että ne koskevat tunnistettavissa olevia henkilöitä), antakaa tällaiset tiedot erikseen.

Teidän vilpittömästi,

Emily O'Reilly

Liite: jäljennös Euroopan komissiolle lähetetystä kirjeestä

[1] Tämä EU:n oikeusjärjestelmään sisällytetty asetus on vuoden 2005 versio julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevasta järjestelystä (ns. järjestely), joka on tärkein vientiluottoja sääntelevä kansainvälinen sopimus. Järjestelystä neuvotellaan OECD:ssä, ja OECD valvoo sitä. EU on tämän sopimuksen osapuoli, kun taas Euroopan komissio vastaa neuvotteluista jäsenvaltioiden puolesta. Järjestelyä tarkistetaan säännöllisesti, ja vaikka sitä kutsutaan herrasmiessopimukseksi, sen versioista tuli vuoteen 2011 saakka EU:n lainsäädäntöä neuvoston päätöksellä. Euroopan parlamentti sopi vuonna 2011, että OECD:n järjestelyn tulevat versiot saatetaan osaksi EU:n lainsäädäntöä delegoidulla säädöksellä (Euroopan komission eikä neuvoston päätöksellä) jäsenvaltioiden vientiluottotoiminnan avoimuuden lisäämiseksi.

[2] Ks. myös asiaan liittyvä OECD:n asiakirja ”Recommendation of the Council on Common Approaches for Officially Supported Export Credit and Environmental and Social Due Diligence (the Common Approaches)”.