Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta osittain tai laajemmin tutustuttavaksi kahta asiakirjaa, jotka liittyivät Unicefin kanssa yhteistyössä rahoitettuun hankkeeseen. Kieltäytyessään antamasta tutustuttavaksi komissio vetosi viiteen asiakirjoihin tutustumista koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyyn poikkeukseen eli tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita ja unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaa yleistä etua sekä sen päätöksentekomenettelyn suojaa, kolmannen osapuolen kaupallisia etuja ja luonnollisten henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta, mukaan lukien heidän henkilötietonsa.

Riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut komission väitteistä, joiden mukaan tietojen osittainen tai laajempi ilmaiseminen vahingoittaisi (vakavasti) niiden etujen suojaa, joihin on vedottu. Oikeusasiamies teki ratkaisuehdotuksen, jossa se pyysi komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön, jotta se voisi antaa mahdollisimman laajan oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin. Hän muistutti komissiota myös sen velvollisuudesta tehdä päätökset kohtuullisessa ajassa ja perustella päätöksensä.

Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi kantelijalle osittaisen ja laajemman oikeuden tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa, joka ratkaisi kantelun.  

Asia koski Euroopan komission ´sin tekemää rikkomuskantelua, joka koski Czechia´sin päätöstä yhdistää rautatieviranomainen kilpailuviranomaiseen. Suurin huolenaihe oli se, että sulautuma on saattanut rikkoa EU:n lainsäädäntöä ja että Tšekki ei ehkä ole varmistanut rautatiealan riippumatonta ja tehokasta valvontaa.

Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut perustellut kantelijalle riittävästi päätelmäänsä, jonka mukaan Tšekki ei ollut rikkonut EU:n lainsäädäntöä. Tutkittuaan komission tutkimuksen aikana antamat selitykset oikeusasiamies totesi, että komissio oli tutkinut asian huolellisesti ja että sen päätös lopettaa asian käsittely oli perustunut vankkoihin perusteisiin.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei rikkomuskantelua koskevaan komission arviointiin liittynyt hallinnollista epäkohtaa. Koska komissio esitti tutkinnan aikana yksityiskohtaiset perustelut, asian tämä näkökohta ratkaistiin. Oikeusasiamies ehdotti komissiolle, että se esittäisi aina kantelijoille riittävät perustelut, kun se aikoo lopettaa rikkomusmenettelyn.

Asia koski Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) järjestämää tarjouspyyntöä, joka koski vaatetustarvikkeiden toimittamista Frontexin virkamiehille. Valituksen tekijä, joka on myös tarjouskilpailumenettelyyn osallistunut yritys, esitti Frontexille huolensa sopimuksen tekemisestä tarjouskilpailun voittaneen yrityksen kanssa. Tarkemmin sanottuna kantelija väitti, että Frontexin olisi pitänyt hylätä voittaneen tarjouksen tekijän väitetyt taloudelliset vaikeudet ja puutteet toisen sopimuksen täytäntöönpanossa sekä se, että sen tekemä tarjous oli kantelijan mielestä poikkeuksellisen alhainen.

Oikeusasiamies totesi, että Frontex oli tehnyt asianmukaisesti valitun tarjoajan kelpoisuustarkastuksen sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Lisäksi hän totesi, että Frontexin arvio, jonka mukaan valittu tarjous ei ollut poikkeuksellisen alhainen, oli kohtuullinen ja sovellettavien sääntöjen mukainen.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan keskuspankki (EKP) käsitteli kantelun tekijän [1] vuonna 2022 toimittamaan väärinkäytösten paljastajan ilmoitukseen liittyviä menettelyllisiä näkökohtia. Ilmiantajan ilmoitus koski väitettyä perhesuhdetta palkkaavan virkamiehen ja palkatun henkilön välillä.

Kantelija koki väitettyjen väärinkäyttäjien käyttäytymisen, jonka he uskoivat olevan epäasiallista käyttäytymistä (mukaan lukien häirintä). Valituksen tekijä pyysi asiaan liittyvää hallinnollista tutkimusta.

EKP päätti arvioida väärinkäytösten paljastajan raportin yhdessä väitetyn epäasianmukaisen käyttäytymisen kanssa. Se ilmoitti kantelijalle myös, että toimitettu näyttö ei antanut aihetta hallinnollisen tutkimuksen aloittamiseen. Kantelija kiisti molemmat kohdat hallinnollisella valituksella, jonka EKP jätti tutkimatta yksilöllisen edun puuttumisen (kahden kysymyksen yhteinen käsittely) tai kannekelpoisen päätöksen puuttumisen (hallinnollisen tutkimuksen aloittamatta jättäminen) vuoksi.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja vastusti EKP:n päätöstä jättää asia tutkimatta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana kantelija pyysi oikeusasiamiestä myös tarkastelemaan tarkemmin väärinkäytösten paljastajien ilmoitusten ja kantelujen käsittelyä EKP:ssä.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP:n esittämät syyt kantelijan hallinnollisen kantelun tutkimatta jättämiselle eivät olleet vakuuttavia.

Oikeusasiamies totesi myös, että hänen tutkimuksensa aikana asiassa oli tapahtunut merkittävää kehitystä ja että siihen liittyvät korkean tason sisäiset tutkimukset olivat edelleen käynnissä. Lisäksi EKP oli viimeistelemässä raportointi-, tutkinta- ja kurinpitojärjestelmäänsä koskevaa oma-aloitteista uudelleentarkastelua. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset eivät tuolloin olleet perusteltuja, ja päätti tutkimuksen.

 

[1] Nimettömyyden vuoksi, myös kantelijan sukupuolen osalta, tekstissä viitataan kantelijaan ”heinä” / ”heinä” / ”heinä”.

 

Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) käsitteli uudelleentarkastelupyyntöjä, jotka oli esittänyt hakija, joka ei läpäissyt kahta valintamenettelyä. Kantelija väitti muun muassa, että EPSO ei ollut puuttunut riittävästi hänen huolenaiheisiinsa, ja kyseenalaisti sen, oliko se arvioinut asianmukaisesti hänen suoriutumistaan.

Oikeusasiamiehen aloitettua tutkimuksen EPSO antoi kantelijalle lisävastauksia. Oikeusasiamies totesi, että niiden ja hänen alun perin saamiensa vastausten välillä oli epäjohdonmukaisuuksia ja että ei ollut selvää, tarkistiko EPSO alkuperäisiä päätöksiään. EPSO selvensi asiaa tutkimuksen aikana.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, koska EPSO antoi lopulta kohtuulliset selvitykset siitä, miten se käsitteli kantelijan uudelleentarkastelupyyntöjä. Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin ongelmia, jotka liittyivät EPSOn vakiomuotoisiin vastauksiin uudelleentarkastelupyyntöihin. Oikeusasiamies esitti EPSOlle parannusehdotuksen ja pyysi sitä varmistamaan, että uudelleentarkastelupyynnön jättäneet hakijat saavat tulevaisuudessa selkeän, täsmällisen ja täydellisen vastauksen, jossa ilmoitetaan, onko uudelleentarkastelu tehty, ja ilmoitetaan EPSOn päätöksen syyt.