Tapaus koski sitä, miten Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex) käsitteli testituloksiin liittyvän valituksen pysyvien joukkojen virkamiesten palvelukseenottomenettelyssä. Kantelija ei ollut saanut vähimmäispistemäärää monivalintakokeessa voidakseen siirtyä menettelyn seuraavaan vaiheeseen. Kantelija kyseenalaisti tuloksensa ja oli huolissaan siitä, että hän oli joutunut rotuun ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kohteeksi. Kantelija pyysi kysymyksiä ja vastauksia, joita Frontex ei hänelle antanut.

Kantelija oli tyytymätön siihen, miten Frontex käsitteli asiaa, ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen ja pyysi Frontexia harkitsemaan sellaisen luettelon toimittamista kantelijalle, jossa esitetään kirjeiden muodossa kantelijan antamat vastaukset ja oikeat vastaukset monivalintakokeessa. Frontex toimitti kantelijalle tämän suuntaisia tietoja.

Oikeusasiamies totesi, että siinä, miten Frontex laski kantelijan testitulokset, ei ollut hallinnollista epäkohtaa eikä mitään viitteitä syrjinnästä.

Koska Frontex toimitti valituksen tekijälle merkitykselliset tiedot monivalintakokeesta tutkimuksen aikana, asian tästä näkökohdasta ei ollut perusteltua tehdä lisätutkimuksia. Oikeusasiamies päätti tutkimuksen esittämällä Frontexille parannusehdotuksen, jonka mukaan sen olisi ilmoitettava hakijoille palvelukseenottomenettelyissään kaikista karsintakokeista saaduista tuloksista taulukolla, jossa ilmoitetaan kutakin kysymystä vastaavan määrän osalta annettu vastaus (kirjeen muodossa) sekä oikea vastaus (myös kirjeen muodossa).

Asia koski Euroopan unionin Papua-Uudessa-Guineassa sijaitsevan edustuston päätöstä hylätä kantelijan tarjous poikkeuksellisen alhaisena. Kantelija väitti, että edustusto ei pyytänyt erityisiä selvennyksiä, perusteli päätöstään ja perusteli hylkäämistään tekijöillä, jotka eivät liittyneet tarjouksessa esitettyyn hintaan.

Oikeusasiamies katsoi, että edustuston olisi pitänyt olla täsmällisempi pyytäessään kantelijalta selvennyksiä hinnasta ja että sen olisi pitänyt luoda selkeä yhteys hinnan ja kaikkien arvioinnissaan huomioon otettujen seikkojen välille. Valtuuskunta ei myöskään perustellut riittävästi päätöstään hylätä tarjous poikkeuksellisen alhaisena, mikä on perusteluvelvollisuuden vastaista. Nämä puutteet ovat hallinnollisia epäkohtia.

Komissio toimitti tutkimuksen aikana lisäselvennyksiä, mutta oikeusasiamies totesi, että näillä selvennyksillä ei puututtu riittävästi havaittuihin puutteisiin.

Oikeusasiamies katsoi, että tässä tapauksessa ei olisi asianmukaista antaa vastaavaa suositusta, koska sopimus on tehty. Hän teki kuitenkin kolme ehdotusta, joiden tarkoituksena on estää tällaisten ongelmien syntyminen vastaavissa tulevissa tapauksissa.

Kantelija, joka on Euroopan parlamentin jäsen, ilmaisi huolensa siitä, että hänen mielestään tekoälysäädöksen ja yleiskäyttöistä tekoälyä koskevien käytännesääntöjen välillä on ristiriita. Euroopan komissio vahvisti äskettäin, että sidosryhmien laatimat käytännesäännöt ovat GPAI-palveluntarjoajille ”riittävä” vapaaehtoinen väline tekoälysäädöksen noudattamisen osoittamiseksi. Valituksen tekijä väitti kuitenkin, että käytännesäännöissä vapautetaan yleiskäyttöisten ilma-alusten tarjoajat tekoälysäädöksen mukaisesta velvollisuudesta dokumentoida tai ainakin arvioida malliensa energiankulutus koulutuksen ja testauksen aikana.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio selitti kohtuullisesti, miten sen tekoälytoimisto aikoo arvioida GPAI-laitteiden energiankulutusta, jos palveluntarjoajilla ei ole tiettyjä arvioinnin tekemiseen tarvittavia tietoja. Näin ollen komissio antoi tarvittavat takeet siitä, että se täyttää tekoälysäädöksen taustalla olevan tavoitteen tältä osin. Oikeusasiamies totesi tässä yhteydessä, että käytännesäännöt on tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi, jota voidaan edelleen parantaa ja joka todennäköisesti korvataan eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kehittämillä kohdennetuilla välineillä, kuten yhdenmukaistetuilla standardeilla.

Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi, että tässä vaiheessa kantelun lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta osittain tai laajemmin tutustuttavaksi kahta asiakirjaa, jotka liittyivät Unicefin kanssa yhteistyössä rahoitettuun hankkeeseen. Kieltäytyessään antamasta tutustuttavaksi komissio vetosi viiteen asiakirjoihin tutustumista koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyyn poikkeukseen eli tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita ja unionin tai jäsenvaltion finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaa yleistä etua sekä sen päätöksentekomenettelyn suojaa, kolmannen osapuolen kaupallisia etuja ja luonnollisten henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta, mukaan lukien heidän henkilötietonsa.

Riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut komission väitteistä, joiden mukaan tietojen osittainen tai laajempi ilmaiseminen vahingoittaisi (vakavasti) niiden etujen suojaa, joihin on vedottu. Oikeusasiamies teki ratkaisuehdotuksen, jossa se pyysi komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön, jotta se voisi antaa mahdollisimman laajan oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin. Hän muistutti komissiota myös sen velvollisuudesta tehdä päätökset kohtuullisessa ajassa ja perustella päätöksensä.

Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi kantelijalle osittaisen ja laajemman oikeuden tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa, joka ratkaisi kantelun.  

Asia koski Euroopan komission ´sin tekemää rikkomuskantelua, joka koski Czechia´sin päätöstä yhdistää rautatieviranomainen kilpailuviranomaiseen. Suurin huolenaihe oli se, että sulautuma on saattanut rikkoa EU:n lainsäädäntöä ja että Tšekki ei ehkä ole varmistanut rautatiealan riippumatonta ja tehokasta valvontaa.

Oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut perustellut kantelijalle riittävästi päätelmäänsä, jonka mukaan Tšekki ei ollut rikkonut EU:n lainsäädäntöä. Tutkittuaan komission tutkimuksen aikana antamat selitykset oikeusasiamies totesi, että komissio oli tutkinut asian huolellisesti ja että sen päätös lopettaa asian käsittely oli perustunut vankkoihin perusteisiin.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei rikkomuskantelua koskevaan komission arviointiin liittynyt hallinnollista epäkohtaa. Koska komissio esitti tutkinnan aikana yksityiskohtaiset perustelut, asian tämä näkökohta ratkaistiin. Oikeusasiamies ehdotti komissiolle, että se esittäisi aina kantelijoille riittävät perustelut, kun se aikoo lopettaa rikkomusmenettelyn.

Asia koski Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) järjestämää tarjouspyyntöä, joka koski vaatetustarvikkeiden toimittamista Frontexin virkamiehille. Valituksen tekijä, joka on myös tarjouskilpailumenettelyyn osallistunut yritys, esitti Frontexille huolensa sopimuksen tekemisestä tarjouskilpailun voittaneen yrityksen kanssa. Tarkemmin sanottuna kantelija väitti, että Frontexin olisi pitänyt hylätä voittaneen tarjouksen tekijän väitetyt taloudelliset vaikeudet ja puutteet toisen sopimuksen täytäntöönpanossa sekä se, että sen tekemä tarjous oli kantelijan mielestä poikkeuksellisen alhainen.

Oikeusasiamies totesi, että Frontex oli tehnyt asianmukaisesti valitun tarjoajan kelpoisuustarkastuksen sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Lisäksi hän totesi, että Frontexin arvio, jonka mukaan valittu tarjous ei ollut poikkeuksellisen alhainen, oli kohtuullinen ja sovellettavien sääntöjen mukainen.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.