Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka liittyvät kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen nojalla strategisiksi hankkeiksi tunnustettujen mineraalien louhinta- ja jalostushankkeiden hakemuksiin. Kantelija pyysi erityisesti saada tutustua neljään komission päätökseen, joilla myönnettiin – tai ei myönnetty – strategisen hankkeen asema, ja 12 hankkeen hakemusten osiin, jotka sijaitsevat EU:ssa ja joiden hakemukset on hyväksytty. Komissio katsoi, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asianomaisten yhtiöiden kaupallisia etuja, ja nojautui useimpien riidanalaisten asiakirjojen osalta yleiseen olettamaan siitä, ettei tietoja paljasteta. Kantelija väitti muun muassa, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista, koska asiakirjat sisältävät todennäköisesti tärkeitä ympäristötietoja.

Oikeusasiamies katsoi, että niiden luonteen vuoksi oli kohtuutonta, että komissio sovelsi yleistä salassapito-olettamaa asiakirjoihin, jotka liittyvät kriittisten raaka-aineiden hankkeiden nimeämiseen kriittisiä raaka-aineita koskevan lain mukaisiksi strategisiksi hankkeiksi. Tutkintaryhmänsä suorittaman asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies totesi lisäksi, että ne eivät sisällä arkaluonteisia tietoja koko ajan muun muassa siksi, että suuri osa niistä oli jo laillisesti julkistettu, kun komissio antoi lopullisen kantansa kantelijan pyyntöön saada tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies katsoi myös, että asiakirjat sisältävät laajoja ympäristötietoja, mukaan lukien ”ympäristöpäästöihin liittyvät tiedot”, joiden ilmaisemista koskevan ylivoimaisen yleisen edun katsotaan olevan olemassa. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komission kieltäytyminen antamasta yleisön tutustuttavaksi oli hallinnollinen epäkohta. Hän suositteli, että komissio harkitsisi uudelleen kantaansa antaakseen laajan oikeuden tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin.

Kyseiset kolme tapausta koskivat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MIK), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei arvioinut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia, mikä yhdessä oli hallinnollinen epäkohta. Näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamies suositteli, että komissio varmistaa parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavan, johdonmukaisen ja ei-mielivaltaisen soveltamisen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan niiden vaatimuksista, sekä kirjaamalla ja selittämällä myönnettyjen poikkeusten syyt. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki myös neljä parannusehdotusta, joihin kuuluivat: selkeytetään sidosryhmien kuulemista koskevia sääntöjä kiireellisten ehdotusten osalta; varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit korvaavat analyyttiset asiakirjat, joissa esitetään komission ehdotuksia tukeva näyttö, julkaistaan oikea-aikaisesti, jotta voidaan käydä julkista keskustelua ennen lainsäädännön hyväksymistä; ohjeiden antaminen ilmastotoimien johdonmukaisuuden arviointien täytäntöönpanosta; perustelujen esittäminen ja kirjaaminen, kun yksiköiden välisiä kuulemisjaksoja lyhennetään vahvistettujen kynnysarvojen alapuolelle.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio suostui pohtimaan ”kiireellisten” tilanteiden määrittelyä paremman sääntelyn sääntöjen tulevan tarkistamisen yhteydessä sekä kirjaamaan ja julkaisemaan syyt niiden vaatimuksia koskevien poikkeusten soveltamiselle. Komissio sitoutui myös varmistamaan kohdennetut kuulemiset kiireellisistä ehdotuksistaan, julkaisemaan analyyttiset asiakirjat ja niitä tukevan näytön kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä, sisällyttämään ilmastotoimien johdonmukaisuutta koskevat arvioinnit sekä analyyttisiin asiakirjoihin että tulevia ehdotuksia koskeviin perusteluihin ja esittämään perustelut lyhennetyille yksiköiden välisille kuulemisille.

Kantelijat katsoivat komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että komission sitoumukset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä konkreettisia avoimen, osallistavan ja näyttöön perustuvan lainsäädäntöprosessin takaamiseksi.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission yleisesti rakentavaan vastaukseen hänen suosituksiinsa ja parannusehdotuksiinsa. Komission vastaus ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä konkreettisista toimista, joita se aikoo toteuttaa oikeusasiamiehen suositusten ja parannusehdotusten täytäntöönpanemiseksi.

Oikeusasiamies seuraa tätä asiaa tulevien kantelujen perusteella ja sen jälkeen, kun komissio on saanut päätökseen parempaa sääntelyä koskevien sääntöjen tarkistamisen. Tässä vaiheessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja oikeusasiamies päätti nämä kolme tapausta.

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi hakemusta, joka koski mineraalien louhinta- ja jalostushankkeen tunnustamista kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen ja siihen liittyvän komission arvioinnin mukaiseksi strategiseksi hankkeeksi. Komissio katsoi, että päätelmien ilmoittaminen vahingoittaisi asianomaisen yrityksen kaupallisia etuja muun muassa siksi, että hanketta ei ollut nimetty strategiseksi hankkeeksi. Kantelija väitti muun muassa, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista, ja väitti, että riidanalaiset asiakirjat todennäköisesti sisältävät tärkeitä ympäristötietoja.

Tutkintaryhmänsä suorittaman riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoi, että komission oli ollut kohtuullista katsoa, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asianomaisen yrityksen kaupallisia etuja. Lisäksi vaikka asiakirjat sisältävät joitakin tietoja hankkeen ennakoiduista ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, tämä ei riittänyt osoittamaan, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen toteamalla, ettei komission epäämässä tutustumisoikeuden myöntämisessä ollut hallinnollista epäkohtaa.