Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi hakemusta, joka koski mineraalien louhinta- ja jalostushankkeen tunnustamista kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen ja siihen liittyvän komission arvioinnin mukaiseksi strategiseksi hankkeeksi. Komissio katsoi, että päätelmien ilmoittaminen vahingoittaisi asianomaisen yrityksen kaupallisia etuja muun muassa siksi, että hanketta ei ollut nimetty strategiseksi hankkeeksi. Kantelija väitti muun muassa, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista, ja väitti, että riidanalaiset asiakirjat todennäköisesti sisältävät tärkeitä ympäristötietoja.

Tutkintaryhmänsä suorittaman riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies katsoi, että komission oli ollut kohtuullista katsoa, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asianomaisen yrityksen kaupallisia etuja. Lisäksi vaikka asiakirjat sisältävät joitakin tietoja hankkeen ennakoiduista ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, tämä ei riittänyt osoittamaan, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen toteamalla, ettei komission epäämässä tutustumisoikeuden myöntämisessä ollut hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski aikaa, joka kului Euroopan komission vuonna 2016 Espanjaa vastaan käynnistämän rikkomusmenettelyn päätökseen saattamiseen. Menettely koski EU:n ympäristömelua koskevien sääntöjen noudattamista. Kantelija, joka on Espanjan lentoasemien melusta kiinnostuneiden kansalaisten ryhmä, valitti, että komission asian tutkimiseen käyttämä aika ei ollut kohtuullinen.

Oikeusasiamies totesi, että kolmen vuoden ajanjaksosta ei ollut jälkeäkään komission toteuttamista toimista, jotka merkitsivät hallinnollista epäkohtaa.

Tämän jälkeen komissio jatkoi asian käsittelyä, mikä tarkoittaa, että suosituksen antamisesta ei olisi mitään hyötyä. Koska käsiteltävillä kysymyksillä on merkittäviä vaikutuksia kansanterveyteen, oikeusasiamies odottaa, että komissio käsittelee rikkomusmenettelyä ensisijaisena asiana.

Nämä kolme tapausta koskevat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MAS), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei tarkistanut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.   

Oikeusasiamies aloitti tutkimukset näistä kolmesta tapauksesta. Hän sai komission kirjallisen vastauksen kaikissa kolmessa asiassa, tutustui komission asiaa koskeviin asiakirjoihin ja hänen tutkintaryhmänsä tapasivat komission edustajia kahden tutkimuksen yhteydessä.

Komissio vastasi, että paremman sääntelyn säännöt eivät ole sitovaa lainsäädäntöä vaan poliittisen päätöksenteon välineitä, joilla kerätään asiaankuuluvia tietoja ja joita olisi sovellettava oikeasuhteisesti. Se väitti myös keränneensä kaiken asiaankuuluvan näytön ennen kyseisten lainsäädäntöehdotusten hyväksymistä, kuulleensa sidosryhmiä ja suorittaneensa ilmastotoimien johdonmukaisuuden arvioinnit ja yksiköiden välisen kuulemisen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella useita menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli lainsäädäntöehdotuksia, jotka yhdessä merkitsevät hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamies totesi erityisesti, että komissio tulkitsi ”kiireellisyyttä” laajasti eikä perustellut riittävästi lainsäädäntöehdotusten ”kiireellisyyttä” yleisöön nähden eikä dokumentoinut poikkeuksiaan sovellettavista paremman sääntelyn säännöistä. Oikeusasiamies totesi myös, että komissio ei ole ottanut käyttöön menettelyä, jolla varmistettaisiin perussopimusten ja oikeuskäytännön vaatimusten mukaisesti kiireellisten lainsäädäntöehdotusten avoin, näyttöön perustuva ja osallistava valmistelu. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio ei toiminut vastuullisesti, koska se ei pitänyt asianmukaista kirjaa ehdotuksiinsa liittyvistä pakollisista johdonmukaisuustarkastuksista EU:n ilmastotavoitteiden kanssa.

Oikeusasiamies antoi näiden puutteiden korjaamiseksi kaksi suositusta. Oikeusasiamies suositteli, että komission olisi varmistettava parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavissa oleva, johdonmukainen ja ei-mielivaltainen soveltaminen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan säännöissä vahvistetuista vaatimuksista. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki neljä ehdotusta, joihin kuului sidosryhmien kuulemista koskevien sääntöjen selventäminen kiireellisiä ehdotuksia varten ja sen varmistaminen, että sen ehdotuksia tukeva näyttö julkaistaan hyvissä ajoin, jotta julkinen keskustelu ennen lainsäädännön hyväksymistä on mahdollista.

Asia koski sitä, miten Euroopan komissio käsitteli kantelua, joka koski ilmanlaatua Bolzanossa Trentino-Alto Adigessa/Südtirolissa. Komissio oli alun perin keskeyttänyt kantelun käsittelyn odotettaessa samaa asiaa koskevan meneillään olevan tuomioistuinmenettelyn tulosta. EU:n tuomioistuimen tuomion jälkeen komissio ilmoitti kantelijalle aikomuksestaan lopettaa asian käsittely.

Oikeusasiamies tutki aikaa, jonka komissio käytti kantelun käsittelyyn. Tutkimuksen aikana komissio teki lopullisen päätöksensä asian käsittelyn lopettamisesta.

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli pitänyt kantelijan ajan tasalla ja että kantelun käsittely ei ollut kestänyt kohtuuttoman kauan.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, että komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.