Asia koski vientiluottolaitoksia – kansallisia elimiä, jotka antavat taloudellista tukea riskimarkkinoilla toimiville yrityksille – koskevan Euroopan komission vuotuisen tarkastelun riittävyyttä erityisesti ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelun kannalta.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission menetelmiä ja menettelyjä voitaisiin parantaa. Oikeusasiamies suositteli erityisesti, että komissio aloittaisi vuoropuhelun jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien kanssa parantaakseen mallia, jota jäsenvaltiot käyttävät laatiessaan vientiluottolaitoksia koskevia kertomuksia, jotka niiden on toimitettava komissiolle vuosittain. Oikeusasiamies suositteli myös, että komissio omalta osaltaan parantaisi Euroopan parlamentille toimittamiensa vientiluottolaitosten vuotuisten arviointien analyysi- ja arviointisisältöä.

Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle, että se kuulee neuvostoa, parlamenttia ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ja tekee yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa oikeusasiamiehen suositusten täytäntöönpanemiseksi. Komissio aikoo erityisesti ehdottaa neuvoston vientiluottotyöryhmälle tarkistettua tarkistuslistamallia, jota jäsenvaltiot käyttävät vuosikertomuksissaan. Komissio harkitsee myös asiaankuuluvien ohjeiden laatimista jäsenvaltioiden raportointia varten.

Koska komission ilmoittamissa toimenpiteissä otetaan asianmukaisesti huomioon oikeusasiamiehen suositukset, oikeusasiamies päätti tutkimuksensa, mutta pyysi komissiota raportoimaan asiasta vuoden kuluessa.

YK:n komitea totesi vuonna 2015, että EU:n henkilöstön sairausvakuutusjärjestelmä, yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä (JSIS), ei ole vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) mukainen. Komitea suositteli, että yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää tarkistettaisiin siten, että se kattaisi kattavasti vammaisuuteen liittyvät terveystarpeet.

Saatuaan kanteluja henkilöstön jäseniltä, joilla oli ollut vaikeuksia saada omansa tai perheenjäsentensä sairauskulut kokonaan korvatuiksi, oikeusasiamies suoritti strategisen tutkimuksen. Hän katsoi, että se, että Euroopan komissio ei toteuttanut tehokkaita toimia valiokunnan suosituksen johdosta, oli hallinnollinen epäkohta. Näin ollen hän suositteli, että komissio tarkistaisi yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä. Hän teki komissiolle myös useita ehdotuksia siitä, miten vammaisten henkilöiden tarpeet katetaan yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä, sekä tarpeesta kouluttaa henkilöstöä ja kuulla sidosryhmiä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä vastaa vammaisten henkilöiden tarpeita.

Komissio vastasi, että se tarkistaa yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä ja ryhtyy toimiin useimpien oikeusasiamiehen ehdotusten johdosta.

Koska komissio on hyväksynyt hänen suosituksensa, oikeusasiamies päättää hänen strategisen tutkimuksensa. Asian tärkeyden vuoksi hän pyytää komissiota raportoimaan suosituksen täytäntöönpanosta kuuden kuukauden kuluessa. Oikeusasiamies vahvistaa myös ehdotuksensa siitä, että komission olisi tarkistettava vammaisten henkilöiden tarpeiden huomioon ottamista koskevia vuoden 2004 sääntöjään.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) käyttää toksikologisen riskin kynnysarvoa (TTC). TTC on riskinarviointiväline, joka perustuu periaatteeseen, jonka mukaan on olemassa altistumistasoja, joiden alapuolella kemikaalit eivät aiheuta merkittävää riskiä ihmisten terveydelle.

EFSA ja Maailman terveysjärjestö (WHO) järjestivät vuonna 2014 asiantuntijaseminaarin, jossa tarkasteltiin TTC-käsitteen taustalla olevaa tiedettä. Työpajan päätelmistä järjestettiin julkinen kuuleminen, ja ne julkaistiin maaliskuussa 2016.

Kantelija, joka on valtiosta riippumaton järjestö, kyseenalaisti elintarviketurvallisuusviranomaisen käyttämän TTC-käsitteen, koska se katsoi, että se ei vastaa nykyistä tieteellistä näyttöä. Se totesi myös, että monilla seminaariin osallistuneilla asiantuntijoilla oli eturistiriitoja.

Euroopan oikeusasiamiehen toimisto ei ole tieteellinen elin, eikä se voi ottaa kantaa tietyn riskinarviointivälineen, kuten kauppa- ja teknologianeuvoston, ansioihin. Tässä tapauksessa suoritetun uudelleentarkastelun perusteella oikeusasiamies piti EFSAn selityksiä trikloori-isosyanuurihapon käytöstä kohtuullisina.

Seminaariin osallistuneiden asiantuntijoiden osalta oikeusasiamies totesi, että tässä nimenomaisessa tapauksessa EFSAlla ei ollut velvollisuutta seuloa heitä eturistiriitojen varalta, koska oli kohtuullista, että se tukeutui WHO:n suorittamaan näiden asiantuntijoiden ennakkoseulontaan.

Oikeusasiamies totesi, että EFSA ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että EFSA huolehtisi siitä, että konferensseihin tai kokouksiin osallistuvilla asiantuntijoilla ei ole eturistiriitoja, jos kyseessä olevan kaltainen konferenssi tai kokous järjestetään EFSAn päätöksentekoprosessin tueksi tai jos sen voitaisiin katsoa toimivan näin.

Tapaus koski vientiluottolaitoksia – kansallisia elimiä, jotka antavat taloudellista tukea riskimarkkinoilla toimiville yrityksille – koskevan Euroopan komission vuotuisen tarkastelun riittävyyttä erityisesti ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelun kannalta.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission menetelmiä ja menettelyjä voitaisiin parantaa. Hän ehdotti erityisesti, että komission olisi aloitettava vuoropuhelu jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien kanssa parantaakseen mallia, jota jäsenvaltiot käyttävät laatiessaan vientiluottolaitoksia koskevia kertomuksia, jotka niiden on toimitettava komissiolle vuosittain. Oikeusasiamies ehdotti myös, että komissio omalta osaltaan parantaisi Euroopan parlamentille toimittamiensa vientiluottolaitosten vuotuisten arviointien analyysi- ja arviointisisältöä.

Komissio hylkäsi oikeusasiamiehen ehdotukset pääasiassa siksi, että se katsoo niiden täytäntöönpanon edellyttävän voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Oikeusasiamies oli eri mieltä komission kannasta ja on nyt antanut komissiolle suosituksia samoin ehdoin kuin aikaisemmissa ehdotuksissaan.  Oikeusasiamies katsoo, että komission parlamentille lähettämän vuosittaisen katsauksen pitäisi olla enemmän kuin vain kooste jäsenvaltioilta saatujen vuosikertomusten sisällöstä ja että siihen olisi sisällyttävä tietoon perustuva ja yksityiskohtainen arviointi vientiluottolaitosten toiminnasta erityisesti ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamisen osalta.

Tämä strateginen tutkimus koskee EU:n lainsäädäntöprosessin tärkeän epävirallisen osan eli”kolmikantakokousten” avoimuutta.

EU:n kaksi lainsäädäntöelintä, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, antavat lainsäädäntöä Euroopan komission ehdotuksesta. Tämän prosessin aikana molemmat lainsäätäjät neuvottelevat komission avustuksella usein niin sanotuissa kolmikantakokouksissa, jotka ovat epävirallisia kokouksia asianomaisten kolmen toimielimen edustajien välillä. Parlamentti ja neuvosto pyrkivät kolmikantaneuvotteluissa sopimaan alkuperäisten kantojensa pohjalta yhteisestä tekstistä, josta sitten äänestetään virallisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Kolmikantaneuvottelut ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi tällaisten sopimusten aikaansaamisessa, ja suurin osa lainsäädännöstä on nyt hyväksytty tällä tavalla.

Euroopan unioni on edustuksellinen demokratia, jossa kansalaisilla on oikeus saattaa edustajansa vastuuseen heidän puolestaan tehdyistä poliittisista valinnoista. Kansalaisilla on myös oikeus osallistua EU:n demokraattiseen prosessiin. Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on keskeinen tekijä näiden oikeuksien toteutumisen varmistamisessa ja EU:n lainsäädännön legitimoinnissa. EU:n tuomioistuin on todennut, että EU:n kansalaisten kyky saada selville lainsäädäntötoimien taustalla olevat näkökohdat on ennakkoedellytys sille, että he voivat tosiasiallisesti käyttää demokraattisia oikeuksiaan.

Vaikka EU:n lainsäädäntöprosessi on yleisesti ottaen varsin avoin, myös moniin jäsenvaltioihin verrattuna, tämä osa prosessia on herättänyt huolta kolmikantaneuvotteluprosessin tehokkuuden ja sen avoimuuden välisestä tasapainosta.

Tätä taustaa vasten Euroopan oikeusasiamies käynnisti strategisen tutkimuksen. Hän tutki, mitkä tiedot ja asiakirjat olisi asetettava ennakoivasti yleisön saataville ja milloin, jotta kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan.

Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on olennainen osa EU:n lainsäädännön legitimiteettiä. Kansalaisten on voitava valvoa edustajiensa suoriutumista tässä lainsäädäntöprosessin keskeisessä osassa. Kansalaiset tarvitsevat myös tietoa kolmikantakokouksissa käsiteltävistä aiheista voidakseen osallistua tehokkaasti lainsäädäntöprosessiin.

Oikeusasiamies on tyytyväinen tähänastiseen edistymiseen kolmikantaneuvottelujen avoimuuden parantamisessa. Hän ehdottaa kuitenkin, että kolme toimielintä asettavat julkisesti saataville seuraavat asiakirjat ja tiedot: kolmikantaneuvottelujen päivämäärät, kolmen toimielimen alustavat kannat, yleiset kolmikantaneuvottelujen esityslistat, nelipalstaiset asiakirjat, lopulliset kompromissitekstit, julkaistut kolmikantaneuvottelujen muistiot, luettelot asianomaisista poliittisista päättäjistä ja mahdollisuuksien mukaan luettelo muista neuvottelujen aikana esitetyistä asiakirjoista. Kaikki nämä tiedot olisi asetettava saataville helppokäyttöiseen ja helposti ymmärrettävään yhteiseen tietokantaan. Vaikka joitakin asiakirjoja voitaisiin asettaa saataville kolmikantaneuvottelujen aikana, toimielimet saattavat pitää yleisen edun kannalta tarpeellisena antaa tietyntyyppiset asiakirjat ennakoivasti yleisön tutustuttavaksi vasta neuvottelujen päätyttyä.

Tapaus koski Euroopan investointipankin (EIP) valitusmekanismin väitettyä laiminlyöntiä käsitellä valitus oikea-aikaisesti. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että viivästys oli perusteltu kantelun aiheen monimutkaisuuden vuoksi. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut EIP:n toiminnassa hallinnollista epäkohtaa.

Tapaus johtui siitä, että Euroopan komission Kroatian-edustusto ei vastannut Facebookissa esitettyyn tietopyyntöön ja että se esti kantelijan pääsyn Facebook-sivulleen. Kantelija oli kysynyt, oliko Kroatian-edustuston päällikkö Jugoslavian kommunistisen puolueen entinen jäsen.

Koska komissio on nyt poistanut Facebook-sivunsa lukituksen ja vastannut siihen, oikeusasiamies katsoo, että komissio on ratkaissut asian nämä näkökohdat. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, kun se ei paljastanut pyydettyjä tietoja, koska ne olivat suojattuja henkilötietoja.

Oikeusasiamies ehdottaa kuitenkin parannuksia tarpeeseen vastata kansalaisille, jotka viestivät komission kanssa sosiaalisessa mediassa. Komission olisi otettava huomioon, että EU:n perusoikeuskirjassa taattua oikeutta saada vastaus ja hyvän hallinnon periaatteet, sellaisina kuin niistä määrätään hyvän hallintotavan eurooppalaisessa säännöstössä, sovelletaan sosiaalisen median kautta vastaanotettuihin viesteihin ainoastaan suhteellisuusperiaatteen nojalla perustelluin rajoituksin. Komission olisi otettava tämä huomioon tarkistettaessa tiedontuottajien opasta ja kaikessa muussa asiaan liittyvässä työssä.

Tapaus koski väitettyjä eturistiriitoja, jotka koskivat sähkömagneettisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia koskevaa tiedettä tarkastelevan komission työryhmän jäseniä. Oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa väitettiin, että komissio ei ollut tutkinut asianmukaisesti, oliko työryhmän tutkijoilla eturistiriitoja.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän oli tyytyväinen siihen, että komissio oli tutkinut asian asianmukaisesti ja että tutkijoilla ei ollut eturistiriitoja. Näin ollen komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komission menettelyjä voitaisiin parantaa, ja teki joitakin parannusehdotuksia.

Asia koski Euroopan keskuspankin (EKP) puutteellista vastausta kantelijan tietopyyntöön, joka koski EKP:n toimivaltaa varmistaa rahoitusalan sääntelyn ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Oikeusasiamies pyysi EKP:tä antamaan kantelijalle yksityiskohtaisen vastauksen sen valvontaroolista kansallisiin keskuspankkeihin nähden mutta myös yhteisen valvontamekanismin roolista yksityisten yhteisöjen valvonnassa. EKP vastasi selkeästi ja kattavasti. Oikeusasiamies päätti näin ollen lopettaa asian käsittelyn.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon, jossa kantelija viittasi komission jäsenen Bienkowskan väitetysti virheelliseen lausuntoon ampuma-aseista. Komissio vastasi tutkimuksen aikana ja myönsi epätarkkuuden. Oikeusasiamies päätti tutkimuksen, koska komissio on ryhtynyt toimiin asian ratkaisemiseksi. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että komissio harkitsisi oikaisun julkaisemista sen varmistamiseksi, että yleisölle tiedotetaan asianmukaisesti.