Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin turvapaikkavirasto (EUAA) käsitteli väitteitä perusoikeusloukkauksista toiminnassaan Kreikan Samoksen saarella. Kantelijat olivat huolissaan siitä, että tapa, jolla turvapaikkaviraston turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät haastattelivat haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, oli vastoin EU:n lainsäädäntöä ja että turvapaikkavirasto ei ollut puuttunut asiaan. Lisäksi kantelijat olivat huolissaan siitä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden ilmoituksia käännytyksistä.

Oikeusasiamies totesi, että kantelun tekohetkellä turvapaikkavirasto ei ollut varmistanut, että sen turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät olivat valmiita haastattelemaan haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita asianmukaisesti, mukaan lukien se, miten haavoittuvuusindikaattorit otetaan huomioon, kun niitä ilmenee ensimmäistä kertaa turvapaikkapuhuttelun aikana. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että turvapaikkavirasto ei ollut tarjonnut haavoittuvassa asemassa oleville turvapaikanhakijoille asianmukaista menettelyä haastattelujen aikana tehdyistä virheistä ilmoittamiseksi eikä tarkastanut tällaisia raportteja turvapaikkavirastossa. Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi turvapaikkavirastolle neljä suositusta puutteiden korjaamiseksi.

Oikeusasiamies lähetti nämä suositukset myös Euroopan oikeusasiamiesten verkoston (ENO) kollegoilleen ja pyysi heiltä näkemyksiä siitä, miten perusoikeuksien noudattaminen varmistetaan EUAA:n tapausten käsittelijöiden ja kansallisten turvapaikkaviranomaisten välisessä yhteistyössä.

Lisäksi oikeusasiamies havaitsi merkittäviä puutteita siinä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden kokemuksia käännytyksistä haastattelujen aikana. Kun turvapaikkavirasto alkoi toteuttaa toimenpiteitä näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana, hän ei havainnut hallinnollista epäkohtaa vaan esitti sen sijaan kaksi parannusehdotusta.

Kantelu koski sitä, että Euroopan keskuspankki (EKP) kieltäytyi myöntämästä vanhempainlomaa toimihenkilölle, joka oli otettu palvelukseen kansallisten keskuspankkien kanssa käytävään yhteydenpitoon käytettävän, enintään kolmen vuoden pituisen tilapäisen siirtosopimuksen nojalla. Kantelija väitti, että tällaisilla sopimuksilla työskentelevän henkilöstön jättäminen vanhempainvapaan ulkopuolelle rikkoi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohdan mukaista yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja oikeutta vanhempainvapaaseen.

EKP katsoi edelleen, että sen säännöt olivat perusteltuja EKPJ:n/IO:n sopimusten erityisen ja väliaikaisen luonteen, toiminnan jatkuvuuden varmistamisen tarpeen ja sen vuoksi, että henkilöstöllä oli edelleen mahdollisuus vanhempainlomaan kansallisten työvoimajärjestelmiensä puitteissa. Se väitti, että perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohdassa ei anneta ehdotonta oikeutta vanhempainlomaan ja että sillä oli harkintavaltaa sovellettavien edellytysten määrittämisessä.

Oikeusasiamies katsoi, että EKP ei ollut osoittanut, että EKPJ:n/IO:n henkilöstön vanhempainvapaata koskevan perusoikeuden epääminen oli perusteltua ja oikeasuhteista tai että vähemmän rajoittavia toimenpiteitä ei voitu toteuttaa. Oikeusasiamies katsoi myös, että mahdollisuus pitää vanhempainvapaata myöhemmin kansallisen lainsäädännön nojalla ei ollut riittävä korvike tämän oikeuden käyttämiselle silloin, kun se on merkityksellisintä pienen lapsen hoidon kannalta.

Oikeusasiamies totesi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että EKP tarkistaisi lyhytaikaisia työsuhteita koskevia sääntöjään varmistaakseen oikeasuhteisen oikeuden vanhempainvapaaseen, erityisesti kun on kyse EKPJ:n/IO:n sopimuksista, jotka uusitaan alkuvaiheen jälkeen.

Asia koski Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) puutteellista vastausta hallinnolliseen valitukseen, joka koski luokkaan 2 kuuluvan pysyvän joukon virkamiehen esittämiä väitteitä häirinnästä ja sääntöjenvastaisuuksista.

Kantelija teki hallinnollisen valituksen Frontexille maaliskuussa 2023. Frontex vastasi, että toisin kuin se oli aiemmin toimittanut kantelijalle, kantelijalla ei ollut oikeutta tehdä tällaista valitusta. Näin ollen hän ei saisi aineellista vastausta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana Frontex kuitenkin ilmoitti antavansa kantelijalle yleisen aineellisen vastauksen marraskuuhun 2024 mennessä. Frontex toimitti tämän vastauksen kantelijalle vasta joulukuussa 2025. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijalle toimitetut epäjohdonmukaiset tiedot ja kanteluun vastaamisen törkeä viivästyminen ovat hallinnollisia epäkohtia. Oikeusasiamies ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi antaa suositusta, koska Frontex on nyt antanut kantelijalle merkittävän vastauksen.

Lisäksi oikeusasiamiehen tutkimuksessa kävi ilmi, että kategorian 2 virkamiehillä ei ole tehokasta valitus- ja oikeussuojamekanismia esimerkiksi häirintätilanteissa Frontexissa. Oikeusasiamies totesi, että kyseessä on systeeminen ongelma, joka on myös hallinnollinen epäkohta.

Oikeusasiamies suositteli, että Frontexin hallintoneuvosto ottaisi käyttöön tehokkaan valitus- ja oikeussuojamekanismin luokkaan 2 kuuluvia virkamiehiä koskevan oikeudellisen kehyksen tulevassa tarkistuksessa.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan komissio varmistaa perusoikeuksien noudattamisen Kreikalle rajavalvontaan myönnettyjen EU:n varojen yhteydessä. Kantelijat, useat valtiosta riippumattomat järjestöt, ilmaisivat huolensa siitä, että komissio ei ollut seurannut ja arvioinut tehokkaasti EU:n rahoittamia rajavalvontatoimia, vaikka Kreikan viranomaisten väitettiin jatkuvasti syyllistyneen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

Tutkimuksessa yksilöitiin aloja, joihin komission olisi puututtava parantaakseen tapaa, jolla se valvoo ja varmistaa perusoikeuksien noudattamisen tällä alalla. Koska komissio kuitenkin odottaa parhaillaan Kreikan viranomaisten loppukertomusta yhdessä tässä tutkimuksessa esiin tuoduista väitetyistä perusoikeusloukkauksista ja arvioi nyt myös Kreikan menoja asianomaisessa ohjelmassa, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän esitti kuitenkin komissiolle joitakin ehdotuksia tutkimuksen aikana havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Oikeusasiamies kehotti komissiota erityisesti ottamaan käyttöön suuntaviivat perusoikeuksien noudattamisen arvioimiseksi koko ohjelman täytäntöönpanon ajan, erityisesti rahoituksen saantia koskevan ”mahdollistavan edellytyksen” osalta. Komission olisi osana näitä suuntaviivoja vahvistettava kriteerit sen määrittämiseksi, missä olosuhteissa se pidättää EU:n varoja tai keskeyttää niiden maksamisen, jos perusoikeuksia ja niihin liittyvää rahoitusedellytystä ei noudateta, ja julkaistava nämä kriteerit. Arvioidessaan uskottavia valituksia perusoikeusloukkauksista ja Kreikan koko ohjelmasta komission olisi harkittava, täyttääkö Kreikka edelleen kyseisiin varoihin liittyvän perusoikeusedellytyksen. Oikeusasiamies teki myös ehdotuksia seurantaprosessin avoimuudesta ja toimenpiteistä kansalaisyhteiskunnan osallistumisen vahvistamiseksi.

 

Tässä oma-aloitteisessa tutkimuksessa arvioitiin, miten Euroopan komissio aikoo taata ihmisoikeuksien kunnioittamisen EU:n ja Tunisian yhteisymmärryspöytäkirjan puitteissa. Yhteisymmärryspöytäkirjan luonteesta yleensä ja erityisesti rajavalvonta-aloitteiden tukemisesta on oltu huolissaan, erityisesti kun otetaan huomioon erittäin huolestuttavat raportit siitä, miten Tunisian viranomaiset suhtautuvat muuttajiin.

Oikeusasiamies oli erityisen huolissaan siitä, että ennakkoon ei ole tehty ihmisoikeuksia koskevaa vaikutustenarviointia, joka liittyisi erityisesti yhteisymmärryspöytäkirjan muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevaan pilariin ja siihen kuuluviin hankkeisiin. Koska yhteisymmärryspöytäkirjan kyseinen pilari on selvästi suunniteltu rajoittamaan ja ehkäisemään EU:hun suuntautuvaa laitonta muuttoliikettä parantamalla Tunisian viranomaisten harjoittamaa muuttoliikkeen valvontaa, tämän tavoitteen toteuttamiseen tähtäävien hankkeiden täytäntöönpanolla on ilmeinen ihmisoikeusulottuvuus. Oikeusasiamies pyysi komissiota vastaamaan useisiin kysymyksiin siitä, miten se aikoo seurata yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisten toimien ihmisoikeusvaikutuksia ja mitä toimenpiteitä se on ennakoinut ja suunnitellut, myös EU:n rahoituksen mahdollisen keskeyttämisen osalta, jos ihmisoikeusloukkauksia havaitaan.

Oikeusasiamies totesi, että huolimatta komission toistuvista väitteistä, joiden mukaan etukäteen tehtävä ihmisoikeusarviointi ei ollut tarpeen, se oli itse asiassa saattanut päätökseen Tunisiaa koskevan riskinhallintamenettelyn ennen yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamista.

Tässä hankkeessa, jonka komissio totesi tekevänsä kaikkien EU:n budjettitukea mahdollisesti saavien EU:n kumppanimaiden kanssa, otettiin huomioon kriteerit, jotka ovat samanlaisia kuin tavanomaisten aiempien ihmisoikeusvaikutusten arviointien kriteerit. Niissä arvioidaan muun muassa ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion, turvallisuuden ja konfliktien tilaa asianomaisessa kumppanimaassa. Komissio ei kuitenkaan ollut jakanut näitä tietoja ennakoivasti, ei myöskään vastauksessaan oikeusasiamiehen asiaa koskevaan strategiseen aloitteeseen.

Oikeusasiamies teki ehdotuksia siitä, miten asiaan olisi puututtava. Havaittujen riskien laajuuden vuoksi hän ehdotti myös, että komissio laatisi konkreettiset kriteerit muuttoliikkeen hallintaan liittyvien EU:n rahoittamien sopimusten mahdolliselle keskeyttämiselle, jos se havaitsee todisteita ihmisoikeusloukkauksista hankkeiden täytäntöönpanossa. Tässä yhteydessä oikeusasiamies ehdotti, että komissio kannustaisi täytäntöönpanokumppaneitaan perustamaan valitusmekanismeja, joiden avulla yksityishenkilöt voivat ilmoittaa väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista EU:n rahoittamien hankkeiden/ohjelmien täytäntöönpanossa Tunisiassa. Kun otetaan huomioon viimeaikaiset raportit merkittävistä ongelmista kentällä, tämän merkitys on kasvanut entisestään.