- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Päätös siitä, miten Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) käsitteli valtuutettujen Euroopan syyttäjien kansallisen avustajan Italiassa esittämiä huolenaiheita (asia 794/2025/VB)
Päätös
Kanteluasia 794/2025/VB - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Torstaina | 07 elokuuta 2025 - Päätökset, pvm Perjantaina | 30 lokakuuta 2026 - Toimielin, jota kantelu koskee Euroopan syyttäjänvirasto ( Tutkimusta ei syytä jatkaa ) - Maa Italia
Kantelu toimitettu
30/03/2025Kantelun analyysi
01/04/2025Tutkimus meneillään
07/08/2025Tutkimuksen tulos
30/10/2026
Asia koski sitä, miten Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) käsitteli valtuutettujen Euroopan syyttäjien kansallisen avustajan valituksia Italiassa. Kantelija väitti, että Roomassa sijaitsevan EPPOn viraston valtuutetut Euroopan syyttäjät puuttuivat kahteen hallinnolliseen menettelyyn, jotka hän oli käynnistänyt kansallisella tasolla. Kantelu koski myös sitä, miten EPPO käsitteli kantelijan esittämää pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin.
Oikeusasiamies havaitsi puutteita EPPOn kantelujen käsittelyssä siltä osin kuin on kyse siitä, miten EPPO ilmoitti kantansa kantelijalle, ja syistä, joiden vuoksi se päätti olla ryhtymättä lisätoimiin. EPPO käsitteli tätä tutkimuksen aikana esittämällä selkeät ja kohtuulliset selitykset kannalleen. Oikeusasiamies totesi myös, että EPPO ei loukannut kantelijan oikeuksia kanteluja käsitellessään.
Asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön osalta oikeusasiamies totesi, että EPPOn esittämät syyt olla luovuttamatta pyydettyjä asiakirjoja eivät vaikuta olevan asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun EU:n lainsäädännön mukaisia. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että päätös olla luovuttamatta kantelijan pyytämiä asiakirjoja oli kohtuullinen, joskin eri syystä kuin se, johon EPPO vetosi.
Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.
Kantelun tausta
1. Kantelija on Italian oikeusministeriön henkilöstön jäsen, joka oli asian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan lähetetty Roomassa sijaitsevaan Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) virastoon [1] valtuutetun kansallisen Euroopan syyttäjän avustajaksi (NEDPA)[2].
Italian viranomaisille esitetyt pyynnöt
2. Kantelija esitti helmikuussa 2025 Rooman syyttäjänvirastolle pyynnön saada tehdä etätyötä kolmena päivänä viikossa. Roomassa sijaitsevan EPPOn viraston ja Italian hallinnon välinen yhteyshenkilö kuuli pyyntöä käsitellessään Roomassa sijaitsevan EPPOn viraston valtuutettuja Euroopan syyttäjiä, jäljempänä ’valtuutetut Euroopan syyttäjät’, jotka antoivat pyynnöstä kielteisen lausunnon. He katsoivat, että pyyntö oli ristiriidassa kantelijan työvaatimusten sekä syyttäjien ja muun henkilöstön välisen tehokkaan yhteistyön tarpeen kanssa. Lisäksi he totesivat, että etätyö EPPOn toimistossa Roomassa oli rajoitettu yhteen päivään viikossa kokeiluluonteisesti ja että kantelija oli melko uusi henkilöstön jäsen eikä näin ollen vielä tuntenut tehtäviään riittävän hyvin. Rooman syyttäjänvirasto hylkäsi kantelijan pyynnön.
3. Kantelija toimitti maaliskuussa 2025 Rooman syyttäjänvirastolle ja Roomassa sijaitsevalle EPPOn virastolle ”yleisen kansalaisuuteen pääsyä koskevan pyynnön”[3], jossa pyydettiin Rooman syyttäjänviraston ja Roomassa sijaitsevan EPPOn viraston 1. tammikuuta 2024 ja 28. helmikuuta 2025 välisenä aikana aloittamien menettelyjen määrää. Valtuutetut Euroopan syyttäjät siirsivät kantelijan pyynnön EPPOn Luxemburgissa sijaitsevalle keskusvirastolle, jotta se käsiteltäisiin asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun EU:n lainsäädännön [4] mukaisesti. EPPO ilmoitti lopulta kantelijalle, ettei sillä ollut pyynnön piiriin kuuluvia asiakirjoja.
EPPOlle tehdyt valitukset
4. Kantelija toimitti maaliskuussa 2025 EPPOlle kantelun, jäljempänä ’ensimmäinen kantelu’, joka koski valtuutettujen Euroopan syyttäjien väitettyä puuttumista hänen etätyötä koskevaan pyyntöönsä ja hänen yleiseen kansalaisuuteen pääsyä koskevaan pyyntöönsä. Kantelija täydensi kanteluaan kahdesti lisätiedoilla seuraavien viikkojen aikana.
5. Kantelija väitti, että sovellettavassa kansallisessa menettelyssä valtuutettujen Euroopan syyttäjien ei olisi pitänyt antaa lausuntoa hänen etätyöpyynnöstään. Hän väitti myös, että siirtämällä yleisen kansalaisuutta koskevan tiedonsaantipyyntönsä EPPOn keskusvirastolle valtuutetut Euroopan syyttäjät käsittelivät hänen pyyntönsä väärän menettelyn ja oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Hän totesi, että asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevissa EU:n säännöissä ei, toisin kuin sovellettavissa Italian säännöissä, säädetä hänen pyytämiensä tietojen luonteen ilmaisemisesta. Hän väitti, että kansallinen hallinto oli käsitellyt kaikki muille EPPOn virastoille Italiassa esitetyt yleiset kansalaisten pääsyä koskevat pyynnöt ilman, että kyseisissä virastoissa työskentelevät valtuutetut Euroopan syyttäjät olisivat puuttuneet asiaan.
6. Kantelija väitti, että EPPO-asetuksen [5] ja EPPOn eettisten sääntöjen [6] mukaan valtuutettujen Euroopan syyttäjien olisi suoritettava ainoastaan tutkinta- ja syytetoimia [7] eikä heillä olisi toimivaltaa hallinnollisissa asioissa [8].
7. Kantelija pyysi EPPOa toteamaan, että valtuutetuilla Euroopan syyttäjillä ei ollut toimivaltaa toteuttaa edellä mainittuja toimia, ja kumoamaan ne. Hän pyysi myös, että hänelle toimitettaisiin mahdolliset huomautukset, joita valtuutetut Euroopan syyttäjät esittäisivät hänen kantelustaan, ja pyysi, että hänelle annettaisiin mahdollisuus esittää niistä huomautuksia.
8. ”Tosiseikkojen alustavan tarkastuksen” jälkeen ja saatuaan Italian valvovan Euroopan syyttäjän ja valtuutettujen Euroopan syyttäjien huomautukset asiasta Euroopan pääsyyttäjä totesi alustavaa tarkastusta koskevassa kertomuksessaan, ettei mitään säännöstä ollut rikottu ja ettei ollut syytä aloittaa ”hallinnollista tutkintaa”.[9] Euroopan pääsyyttäjä totesi, että valtuutetut Euroopan syyttäjät olivat yksinkertaisesti ilmaisseet näkemyksensä etätyöpyynnöstä, kuten tällaisten pyyntöjen osalta on tapana.
9. Kantelija kiisti Euroopan pääsyyttäjän kannan ja väitti, että hänen kanteluaan täydentävissä sähköpostiviesteissä esitettyjä tosiseikkoja ja väitteitä ei ollut käsitelty. Euroopan pääsyyttäjä ei etenkään käsitellyt valtuutettujen Euroopan syyttäjien väitettyä puuttumista hänen yleiseen kansalaisuuteen pääsyä koskevaan pyyntöönsä. Lisäksi hän väitti, että EPPO ei ollut antanut hänelle valtuutettujen Euroopan syyttäjien lausuntoja tosiseikkojen alustavan tarkastuksen yhteydessä eikä hänelle ollut annettu mahdollisuutta esittää niistä huomautuksia. Näin ollen hän pyysi EPPOa ottamaan muodollisen kannan väitettyyn puuttumiseen ja toimittamaan hänelle pyydetyt lausunnot.
10. Kantelija teki huhtikuussa 2025 EPPOlle toisen kantelun, jäljempänä ’toinen kantelu’. Kantelija väitti, että valtuutetut Euroopan syyttäjät olivat antaneet vääriä tietoja lausunnossaan, joka koski hänen etätyöpyyntöään. Hän kiisti erityisesti heidän lausumansa, jonka mukaan etätyö myönnetään koeajaksi yhdelle päivälle viikossa EPPOn toimistossa Roomassa. Hän totesi, että Rooman syyttäjänvirasto oli toisen yleisen kansalaisuuteen tutustumista koskevan pyynnön yhteydessä todennut, että Roomassa sijaitsevan EPPOn viraston hallintohenkilöstö ei ollut tehnyt etätyötä, koska EPPOn henkilöstön kanssa ei ollut tehty aktiivisia sopimuksia. Kantelija katsoi, että tämä lausunto oli vaikuttanut kielteisesti hänen etätyöpyyntönsä tulokseen ja että se rikkoi valtuutettujen Euroopan syyttäjien toimintaa koskevia sääntöjä.
Asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö
11. Kantelija pyysi maaliskuussa 2025 saada tutustua lausuntoihin, jotka valtuutetut Euroopan syyttäjät olivat antaneet ensimmäisen kantelunsa yhteydessä tehdyn tosiseikkojen alustavan tarkastuksen yhteydessä.
12. EPPO vastasi huhtikuussa 2025, että pyydetyt asiakirjat olivat osa kurinpitomenettelyä. Vaikka menettely olisi aloitettu kantelijan toimittamien tietojen perusteella, kantelijalla ei ollut oikeutta tutustua luottamukselliseen asiakirja-aineistoon. Oikeus tutustua kurinpitomenettelyihin liittyviin asiakirjoihin myönnetään vain niille, joihin kurinpitomenettelyn päätteeksi tehty päätös voi vaikuttaa kielteisesti. Asiakirjojen julkisuutta koskeviin EU:n sääntöihin ei ole mahdollista vedota, koska näin kierrettäisiin kurinpitomenettelyjen luottamuksellisuus.
13. Kantelija pyysi EPPOa tarkistamaan kantaansa toimittamalla uudistetun pyynnön. Hän väitti, että asiaa koskevissa EU:n säännöissä vahvistetaan useita poikkeuksia, joilla voidaan perustella pyydettyjen asiakirjojen ilmoittamatta jättäminen. Näissä säännöissä ei kuitenkaan sallita tutustumisoikeuden epäämistä sen asiayhteyden perusteella, jossa asiakirjat on vastaanotettu. Kantelija toisti, että oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin on olennaisen tärkeää, jotta hän voi kommentoida valtuutettujen Euroopan syyttäjien lausuntoja ja taata oikeutensa kuulemismenettelyyn.
14. EPPO hylkäsi kantelijan uudistetun pyynnön toukokuussa 2025. Se totesi, että kurinpitomenettelyn tosiseikkojen alustavan tarkistamisen yhteydessä ei ole kontradiktorista menettelyä, johon kantelija osallistuisi. Se, että kantelijalle annettaisiin mahdollisuus tutustua kurinpitomenettelyn asiakirjoihin, heikentäisi kurinpitomenettelyä.
15. EPPO selitti myös, että päätöksentekomenettelyn suojaamiseksi asiakirjoja ei voitu luovuttaa [10] edes sen jälkeen, kun asiasta oli tehty lopullinen päätös. [11] Lopuksi EPPO totesi, ettei ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemista.
Oikeusasiamiehelle tehty kantelu
16. Toukokuussa 2025 kantelija, joka oli tyytymätön EPPOn toimiin, toimitti oikeusasiamiehelle kantelun, joka koski valtuutettujen Euroopan syyttäjien väitettyä puuttumista hänen etätyöhönsä ja yleisiin kansalaisten tiedonsaantipyyntöihinsä sekä EPPOn väitettyä hänen kantelujensa virheellistä käsittelyä. Kantelija kiisti myös EPPOn päätöksen olla antamatta pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi.
Tutkimus
17. Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen kantelun seuraavista näkökohdista:
1) EPPOn tapa käsitellä valituksia, jotka koskevat valtuutettujen Euroopan syyttäjien väitettyä puuttumista hänen etätyöskentelyynsä ja yleisiä kansalaisten tiedonsaantipyyntöjään; ja
2) Asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittely EPPOssa.
18. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai EPPOn vastauksen ja sen jälkeen kantelijan huomautukset EPPOn vastauksesta. Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tarkasti myös tiettyjä EPPOn asiakirja-aineistossa olevia asiakirjoja.
Valitusten käsittely EPPOssa
Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet
19. Kantelija väitti, että valtuutetut Euroopan syyttäjät ylittivät toimivaltansa puuttumalla hänen etätyötä ja yleistä kansalaisuuteen pääsyä koskeviin pyyntöihinsä, joita säännellään yksinomaan Italian oikeudellisella kehyksellä. Hän väitti, että EPPO-asetuksessa [12] suljetaan pois valtuutettujen Euroopan syyttäjien rooli hallinnollisissa asioissa ja tehdään selväksi, että kansallisten viranomaisten, kuten kantelijan, tarjoama henkilöstö on edelleen kansallisten viranomaisten vastuulla.
20. Etätyöpyynnön osalta kantelija katsoi, että valtuutettujen Euroopan syyttäjien lausunto vaikutti kielteisesti pyynnön tulokseen ja johti sen hylkäämiseen. Kantelija väitti, että etätyötä Italian hallinnossa säännellään Italian lainsäädännöllä, joka sallii etätyön kaikille yhteensopivia tehtäviä suorittaville. Italian oikeusministeriön hyväksymässä etätyösuunnitelmassa vahvistetaan, että ainoa henkilö, jonka tehtävänä on päättää etätyöpyynnöistä, on syyttäjänviraston hallinnollinen johtaja.
21. Yleisen kansalaisuuteen tutustumista koskevan pyynnön osalta kantelija katsoi, että valtuutetut Euroopan syyttäjät päättivät mielivaltaisesti siirtää pyynnön EPPOn keskusvirastolle, jotta se käsiteltäisiin asiakirjojen julkisuutta koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti. Italian viranomaisten olisi pitänyt käsitellä pyyntö niiden kansallisten sääntöjen mukaisesti, joissa säädetään pyydettyjen tietojen luovuttamisesta.
22. Kantelija katsoi, että käsitellessään hänen edellä mainittuja asioita koskevia valituksiaan EPPO ei perustellut päätöstään eikä ottanut huomioon tietoja, jotka hän oli toimittanut ensimmäistä valitustaan täydentävissä sähköpostiviesteissään. Hän väitti, että EPPO ei myöskään vastannut sähköpostiviestiin, jossa hän oli Euroopan pääsyyttäjän 28.3.2025 tekemän päätöksen saatuaan ilmaissut huolensa ensimmäisen kantelunsa käsittelystä.
23. Kantelija kiisti myös sen, että EPPO ei toimittanut hänelle valtuutettujen Euroopan syyttäjien antamia lausuntoja tosiseikkojen alustavan tarkastuksen yhteydessä eikä antanut hänelle mahdollisuutta kommentoida niitä. Kantelijan mukaan tällä loukataan hänen oikeuttaan tulla kuulluksi ja hänen oikeuttaan kuulemismenettelyyn.
24. Toisen kantelunsa käsittelyn osalta kantelija totesi, ettei hän saanut EPPOlta virallista ilmoitusta sen käsittelystä. Hän väitti, että EPPO näytti pitäneen hänen toista kanteluaan pelkkänä jatkotoimena hänen ensimmäiselle kantelulleen, vaikka se koski eri asiaa.
25. EPPO totesi, että NEDPA:ita, kuten kantelijaa, ei lähetetä EPPOon ja että ne pysyvät kansallisten viranomaisten henkilöstön jäseninä.[13] Italian viranomaiset hyväksyivät hallinnollisen muistion [14], jossa erotetaan toisistaan oikeudelliset asiat, joissa valtuutetut Euroopan syyttäjät toimivat täysin itsenäisesti, ja valtuutettuja Euroopan syyttäjiä vastaanottavien virastojen organisaatio ja hallinto, jotka ovat edelleen paikallisen syyttäjänviraston johdon vastuulla. Hallinnollisen muistion mukaan yhteyshenkilö, joka toimii yhteystahona valtuutettuja Euroopan syyttäjiä isännöivän paikallisen rakenteen ja kansallisten viranomaisten välillä, antaa perustellun lausunnon paikalliselle johdolle, kun se tekee hallinnollisia päätöksiä. Tässä yhteydessä valtuutetut Euroopan syyttäjät antavat palautetta EPPOn tarpeista ja varmistavat, että kansalliset viranomaiset ottavat ne asianmukaisesti huomioon.
26. EPPO totesi, ettei ole näyttöä siitä, että valtuutetut Euroopan syyttäjät olisivat syyllistyneet menettelyvirheeseen tai ensi näkemältä virheeseen. Valtuutettuja Euroopan syyttäjiä kuultiin täysin oikeusministeriön oikeudellisen kehyksen mukaisesti sen varmistamiseksi, että yhteyshenkilön lausunnossa otettiin asianmukaisesti huomioon EPPOn erityistarpeet paikallistasolla. Yhteyshenkilön lausunto oli ei-sitova ja puhtaasti neuvoa-antava, eikä sitä näin ollen voida kumota. Lopullisen päätöksen teki Rooman syyttäjänviraston hallintojohtaja.
27. Ensimmäisen kantelun käsittelyn osalta EPPO selitti, että valtuutettujen Euroopan syyttäjien kurinpidollista vastuuta koskevan EPPOn kollegion päätöksen [15] mukaisesti Euroopan pääsyyttäjä on vastuussa valtuutettujen Euroopan syyttäjien väitettyjä väärinkäytöksiä koskevan kantelun alustavasta tarkistamisesta. Euroopan pääsyyttäjä arvioi saatujen tietojen paikkansapitävyyden ja luotettavuuden päättääkseen virallisen hallinnollisen tutkinnan aloittamisesta. Alustavan tarkastuksen päätteeksi tiedot toimittaneelle henkilölle ilmoitetaan tarkastuksen tuloksesta.
28. Tässä tapauksessa Euroopan pääsyyttäjä tarkasteli vastaanotettuja asiakirjoja ja pyysi lisätietoja Italian valvovalta Euroopan syyttäjältä ja valtuutetuilta Euroopan syyttäjiltä, jotka eivät toimittaneet mitään asiaankuuluvia lisätietoja. Euroopan pääsyyttäjä olisi antanut kantelijalle mahdollisuuden toimittaa täydentäviä tietoja tai selvennyksiä, jos hän olisi havainnut ensi näkemältä viitteitä valtuutettujen Euroopan syyttäjien väärinkäytöksistä. EPPO totesi, että kantelijalla ei ollut oikeutta esittää huomautuksia valtuutettujen Euroopan syyttäjien huomautuksista alustavassa tarkastusvaiheessa, koska kyseessä ei ole EU:n lainsäädännön mukainen kontradiktorinen menettely.
29. Toisen kantelun osalta EPPO ilmoitti vastaanottaneensa sen huhtikuussa 2025 ja vastasi 19. toukokuuta 2025. Se selitti, että valtuutettujen Euroopan syyttäjien kantelijan etätyöpyynnöstä antaman lausunnon sisältöä oli jo arvioitu ensimmäisen kantelun yhteydessä, josta Euroopan pääsyyttäjä oli todennut, että tosiseikat eivät olleet väärinkäytöksiä. Päätöksestä vastaava viranomainen ja yhteyshenkilö eivät ole kiistäneet sen tosiseikan paikkansapitävyyttä, että samassa toimistossa työskentelevälle muulle hallintohenkilöstölle oli annettu lupa tehdä etätyötä vain koeluonteisesti yhtenä päivänä viikossa. EPPO lisäsi, että ilmoittaessaan valituksen tekijälle hänen pyyntönsä hylkäämisestä EPPOn Rooman toimiston hallinnollinen johtaja totesi, että valituksen tekijän pyytämän etätyön tyyppi ei sisältynyt viraston nykyiseen rakenteeseen edes ennen yhteystoimiston lausunnon tarkastelua. Lisäksi Rooman apulaissyyttäjän kirjeessä mainittiin nimenomaisesti, että pyyntö hylättiin, koska se ei vastannut yksikön tarpeita, eikä siinä viitattu valtuutettujen Euroopan syyttäjien mainitsemiin toissijaisiin seikkoihin. Liiallisia alijäämiä käsittelevän komitean lausunto oli joka tapauksessa ei-sitova ja puhtaasti neuvoa-antava.
Oikeusasiamiehen arvio
30. Oikeusasiamiehen tehtävänä ei ole ottaa kantaa siihen, saivatko yksittäiset valtuutetut Euroopan syyttäjät toimia kuten he tekivät, koska tämä on Italian lainsäädännön asia. Oikeusasiamiehen rooli tässä tapauksessa rajoittuu sen määrittämiseen, käsittelikö EPPO EU:n elimenä asianmukaisesti kantelijan kanteluja.
31. Oikeusasiamies pitää kohtuullisina EPPOn selityksiä siitä, miksi valtuutettuja Euroopan syyttäjiä kuultiin etätyöpyynnöstä, kuten edellä 25 ja 26 kohdassa esitetään. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että EPPO toimi kohtuullisesti päättäessään olla toteuttamatta jatkotoimia kantelijan väitteelle, jonka mukaan valtuutettujen Euroopan syyttäjien ei olisi pitänyt antaa lausuntoa hänen etätyöpyynnöstään.
32. Oikeusasiamies pitää kuitenkin valitettavana, että EPPOn kantelijalle antamat selitykset rajoittuivat sen toteamiseen, että mitään säännöstä ei rikottu. EPPO olisi voinut käsitellä enemmän kantelijan väitteitä ja vastata kantelijan 28. maaliskuuta 2025 lähettämään sähköpostiviestiin, jossa kantelija kiisti Euroopan pääsyyttäjän raportin rajalliset perustelut ja totesi, että joitakin hänen väitteitään ja perustelujaan ei ollut käsitelty.
33. Oikeusasiamies katsoo, että EPPOn olisi pitänyt antaa kantelijalle parempi selitys siitä, miksi se katsoi, että valtuutetut Euroopan syyttäjät voisivat antaa lausunnon kantelijan etätyöpyynnöstä. EPPO on kuitenkin nyt esittänyt oikeusasiamiehelle antamassaan vastauksessa paremmat ja selkeämmät perustelut sille, miksi se piti valtuutettujen Euroopan syyttäjien toimia asianmukaisina. Näin ollen asiaa koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.
34. Oikeusasiamies pitää valitettavana, että EPPO ei käsitellyt kantelijan väitettä väitetystä puuttumisesta hänen yleiseen kansalaisuuteen tutustumista koskevaan pyyntöönsä Euroopan pääsyyttäjän kertomuksessa eikä oikeusasiamiehelle antamassaan vastauksessa. Oikeusasiamies ymmärtää, että syy siihen, miksi EPPO ei antanut asiaa koskevaa selitystä oikeusasiamiehelle antamassaan vastauksessa, johtuu todennäköisesti oikeusasiamiehen asiaa koskevan pyynnön väärinymmärryksestä. EPPO viittasi vastauksessaan kantelijan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla esittämien asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyyn eikä yleisen kansalaisuuteen tutustumista koskevan pyynnön käsittelyyn. Tämä on valitettavaa. Koska oikeusasiamies ei kuitenkaan havainnut hallinnollista epäkohtaa muissa tässä kantelussa esiin tuoduissa asioissa, pelkästään tämän kysymyksen tutkiminen edellyttäisi sellaisten resurssien käyttöä, jotka eivät ole oikeassa suhteessa todennäköisiin tuloksiin ja jotka eivät näin ollen ole perusteltuja.
35. Toisen kantelun osalta, joka koskee valtuutettujen Euroopan syyttäjien väitettyjä vääriä lausuntoja siitä, että etätyö myönnettiin koeluonteisesti yhdelle päivälle viikossa EPPOn toimistossa Roomassa, oikeusasiamies katsoo, että EPPO olisi voinut kommunikoida paremmin kantelijan kanssa. Vastauksessaan oikeusasiamiehelle EPPO ilmoitti vastanneensa kanteluun sähköpostitse toukokuussa 2025. Tämä sähköpostiviesti oli kuitenkin lähinnä vahvistus siitä, että kantelija oli vastaanottanut asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön. Tämä ei ollut asianmukainen kanava, jonka kautta kantelijalle olisi voitu ilmoittaa sen kannasta kanteluun. EPPO ei myöskään nimenomaisesti ilmoittanut kantelijalle tässä yhteydessä, ettei se ryhtyisi toimiin toisen kantelun johdosta. EPPO on kuitenkin oikeusasiamiehelle antamassaan vastauksessa selittänyt selvästi, miksi se katsoi, ettei toinen kantelu ollut perusteltu, kuten edellä 29 kohdassa on esitetty. Oikeusasiamies pitää näitä selityksiä kohtuullisina ja riittävinä, jotta kantelija ymmärtää EPPOn kannan. Asiaa koskevat lisätutkimukset eivät näin ollen ole perusteltuja.
36. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan EPPOn olisi pitänyt antaa hänelle valtuutettujen Euroopan syyttäjien lausunnot hänen kantelustaan ja antaa hänelle mahdollisuus kommentoida niitä, oikeusasiamies yhtyy EPPOn kantaan, jonka mukaan kantelun tekijällä ei ollut EU:n lainsäädännön nojalla oikeutta saada näitä lausuntoja tai mahdollisuutta kommentoida niitä.
37. EPPO käsitteli kantelijan huolenaiheita menettelyssä, jonka tarkoituksena oli selvittää valtuutettujen Euroopan syyttäjien mahdollinen kurinpidollinen vastuu. Tällaisessa menettelyssä sovellettavien sääntöjen tarkoituksena on turvata tutkinnan kohteena olevien osapuolten, tässä tapauksessa valtuutettujen Euroopan syyttäjien, oikeudet. Vaikka kantelija oli niiden tietojen lähde, joiden perusteella tosiseikat tarkistettiin alustavasti, se ei ollut menettelyn osapuoli. Näin ollen hänellä ei ole mitään menettelyllisiä oikeuksia menettelyssä. Puolustautumisoikeuteen kuuluva oikeus tulla kuulluksi myönnetään henkilöille, joihin päätös voi vaikuttaa kielteisesti, eli tässä tapauksessa valtuutetuille Euroopan syyttäjille eikä kantelijalle. Kantelijaan kielteisesti vaikuttava päätös oli päätös olla hyväksymättä hänen etätyöpyyntöään. Tämä oli kuitenkin kansallisten viranomaisten tekemä päätös, ja sen kumoaminen kuuluu kansallisen oikeuden alaan.
Asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön käsittely EPPOssa
Oikeusasiamiehelle esitetyt väitteet
38. Kantelija katsoo, että väitteet, joiden perusteella EPPO kieltäytyi luovuttamasta pyydettyjä asiakirjoja, eivät ole sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisia.
39. EPPO katsoo, että asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö käsiteltiin asianmukaisesti ja sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisesti ja että pyydettyjä asiakirjoja ei voitu luovuttaa EPPOn päätöksentekoprosessin suojaamiseksi.
Oikeusasiamiehen arvio
40. Oikeusasiamies panee merkille, että EPPO-asetuksessa säädetään, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyä asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevaa EU:n lainsäädäntöä sovelletaan muihin EPPOn asiakirjoihin kuin asiakirja-aineistoon.[16] Kantelijan pyytämät asiakirjat eivät liity asiakirja-aineistoon. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 säännöksiä sovellettiin näin ollen kantelijan esittämään asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön.
41. EPPO väitti huhtikuussa 2025 tekemässään alkuperäisessä päätöksessä lähinnä, että asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevia EU:n sääntöjä ei voida käyttää kurinpitomenettelyihin liittyvän asiakirja-aineiston sellaisten asiakirjojen pyytämiseen, jotka kuuluvat luottamuksellisuusperiaatteen soveltamisalaan, koska näin kierrettäisiin tällaisia menettelyjä koskevia sääntöjä. EPPO ei kuitenkaan viitannut mihinkään erityiseen oikeusperustaan, jolla voitaisiin perustella kurinpitomenettelyihin liittyvien asiakirjojen jättäminen asetuksen 1049/2001 soveltamisalan ulkopuolelle.
42. Oikeusasiamies toteaa, että EPPO muutti vahvistavassa päätöksessään alkuperäistä kantaansa ja tukeutui asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaiseen poikkeukseen kieltäytyäkseen pyydettyjen asiakirjojen luovuttamisesta. Näin ollen EPPO käsitteli pyyntöä uudistetussa vaiheessa sovellettavan oikeudellisen kehyksen eli asetuksen 1049/2001 valossa.
43. EPPO vetosi vahvistavassa päätöksessään asetuksen 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn poikkeukseen, jonka mukaan yleisöltä voidaan evätä oikeus tutustua asiakirjoihin toimielimen päätöksentekomenettelyn suojaamiseksi myös lopullisen päätöksen tekemisen jälkeen. Tätä poikkeusta sovelletaan ainoastaan asiakirjoihin, ”jotka sisältävät sisäiseen käyttöön tarkoitettuja lausuntoja osana asianomaisen toimielimen neuvotteluja ja alustavia keskusteluja”.
44. EU:n tuomioistuimet ovat todenneet, että toimielimet voivat vedota tähän poikkeukseen vain tiukoin edellytyksin, koska päätöksentekomenettelyn suojaamista koskevat vaatimukset ovat päätöksen tekemisen jälkeen lievempiä.[17] Voidakseen vedota tähän poikkeukseen toimielimen on osoitettava, että tutustumisoikeus todennäköisesti aiheuttaa vakavaa haittaa päätöksentekomenettelylle kohtuullisesti ennakoitavissa olevalla ja muulla kuin hypoteettisella tavalla.[18] Päätöksentekomenettely vaarantuisi vakavasti, jos ilmaisemisella olisi merkittävä vaikutus päätöksentekomenettelyyn.[19] Lisäksi toimielimen olisi yksilöitävä erityinen päätöksentekomenettely ja annettava selvityksiä siitä, miten oikeus tutustua kyseiseen asiakirjaan voisi tosiasiallisesti ja konkreettisesti vahingoittaa suojattua etua [20]
45. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut EPPOn väitteestä, jonka mukaan vastauksen ilmaiseminen vahingoittaisi sen päätöksentekomenettelyä. Oikeusasiamies katsoo, että jos EPPO olisi halunnut vedota asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, sen olisi pitänyt selittää paremmin, miten tietojen ilmaiseminen olisi vakavasti heikentänyt sen päätöksentekomenettelyä, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuinten asettama korkea kynnysarvo.
46. Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan pyytämiin asiakirjoihin sovelletaan kuitenkin asetuksen 1049/2001 poikkeusta, joka poikkeaa EPPOn esittämästä poikkeuksesta.
47. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien lausunnot, joihin kantelija on pyytänyt saada tutustua, näyttävät kuuluvan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Kyseisessä alakohdassa säädetään, että toimielinten on evättävä oikeus tutustua asiakirjaan, jos se sisältää luonnollisen henkilön henkilötietoja, joiden ilmaiseminen vahingoittaisi kyseisen henkilön yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaa. Tutkittuaan riidanalaiset asiakirjat oikeusasiamies toteaa, että kyseiset asiakirjat sisältävät valtuutettujen Euroopan syyttäjien henkilökohtaisia mielipiteitä, jotka liittyvät asiayhteyden, tarkoituksen ja sisällön perusteella tunnistettavissa oleviin luonnollisiin henkilöihin. Näin ollen on kohtuullista, että asiakirjat sisältävät kokonaisuudessaan henkilötietoja ja kuuluvat näin ollen tämän poikkeuksen soveltamisalaan.
48. Henkilötietojen luovuttamisen on täytettävä asetuksessa 2018/1725 [21] säädetyt kolme edellytystä. Ensinnäkin unionin toimielinten on arvioitava, onko kantaja näyttänyt toteen yleisen edun mukaisen erityisen julkistamistarpeen (jäljempänä tarpeellisuus). Toiseksi, jos tällainen ”tarve” on olemassa, niiden on arvioitava, voiko ilmaiseminen vahingoittaa asianomaisen henkilön tai asianomaisten henkilöiden oikeutettuja etuja. Kolmanneksi, jos näin on, niiden on osoitettava, että tietojen ilmaiseminen olisi kuitenkin oikeasuhteista kantajan tavoitteleman päämäärän kannalta. Tässä tapauksessa oikeusasiamies katsoo, että kantelijan etu, joka koskee hänen etätyöpyyntöään ja tapaa, jolla asianosaiset käsittelivät sitä, on asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamisen osalta luonteeltaan puhtaasti yksityinen.
Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että asian tätä näkökohtaa koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Oikeusasiamies kannustaa EPPOa perustelemaan asiakirjoihin tutustumista koskevista pyynnöistä tulevaisuudessa tekemänsä päätökset paremmin ja turvautumaan ainoastaan asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 säädettyihin poikkeuksiin, kun se päättää olla luovuttamatta pyydettyjä asiakirjoja.
Päätelmä
Tutkimuksen perusteella oikeusasiamies päättää asian käsittelyn ja tekee seuraavan päätelmän:
Kantelun lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.
Valituksen tekijälle ja EPPOlle ilmoitetaan tästä päätöksestä.
Teresa Anjinho
Euroopan oikeusasiamies
Strasbourgissa 30.10.2026
[1] Roomassa sijaitseva EPPOn virasto on kansallinen riippumaton organisaatio, jonka Roomassa sijaitseva syyttäjänvirasto antaa valtuutettujen Euroopan syyttäjien käyttöön. Valtuutettujen Euroopan syyttäjien käyttöön annetaan tilat, varusteet, tilat ja osoitettu paikallinen henkilöstö.
[2] Valtuutetut Euroopan syyttäjät edustavat EPPOn hajautettua tasoa ja sijaitsevat jäsenvaltioissa. He toimivat EPPOn puolesta omassa jäsenvaltiossaan. EPPO käyttää oman henkilöstönsä lisäksi muita jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamia henkilöitä, NEDPA:ita.
[3] Italian lainsäädännön mukaan oikeus yleiseen kansalaisuuteen koskee mahdollisuutta tutustua Italian julkishallinnon hallussa oleviin tietoihin ja asiakirjoihin. Lisätietoja on saatavilla (italiaksi) Italian sisäministeriön verkkosivustolla osoitteessa https://www.interno.gov.it/it/amministrazione-trasparente/altri-contenuti-accesso-civico/accesso-civico-generalizzato.
[4] Asetus 1049/2001 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi, https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2001/1049/oj/eng. Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa annetun asetuksen 2017/1939 109 artiklassa säädetään, että asetusta 1049/2001 sovelletaan EPPOn muihin asiakirjoihin kuin asiakirja-aineistoon, https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2017/1939/oj/eng.
[5] Asetus (EU) 2017/1939 tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa, https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2017/1939/oj/eng.
[6] EPPOn kollegion päätös 039/2021 EPPOn kollegion jäsenen ja valtuutettujen Euroopan syyttäjien eettisistä säännöistä, https://www.eppo.europa.eu/document/download/d90cfded-345b-4eb4-87af-1ae144c64aa8_fi?filename=2021.039_Decision_Code_of_Ethics.pdf.
[7] Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa annetun asetuksen 2017/1939 13 artikla.
[8] Sama kuin edellä, 96 artiklan 6 kohta.
[9] EPPOn kollegion päätös 044/2021 valtuutettujen Euroopan syyttäjien kurinpidollista vastuuta koskevien sääntöjen vahvistamisesta, 6 artikla, https://www.eppo.europa.eu/document/download/0f853e06-cfca-4d64-b634-7eeea52de894_fi?filename=2021.044_Decision_disciplinary_liability_EDPs.pdf.
[10] Asetuksen 1049/2001 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Tietoa toimielimen sisäiseen käyttöön laatimasta tai toimielimen vastaanottamasta asiakirjasta, joka liittyy asiaan, josta toimielin ei ole tehnyt päätöstä, ei anneta tutustuttavaksi, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.
Oikeus tutustua asiakirjaan, joka sisältää sisäiseen käyttöön tarkoitettuja mielipiteitä osana asianomaisen toimielimen neuvotteluja ja alustavia keskusteluja, evätään myös päätöksen tekemisen jälkeen, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista”.
[11] Ks. edellinen alaviite, 4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta.
[12] Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa annetun asetuksen 2017/1939 13 artikla ja 96 artiklan 6 kohta.
[13] Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa annetun asetuksen 2017/1939 98 artiklan 1 kohta.
[14] Circolare 21. maggio 2021 – Avvio dell’operatività dal 1° giugno 2021 della Procura europea ai sensi regolamento (UE) 2017/1939 e del d. lgs. 9/2021 – Ruolo e necessità organizzative e logistiche per i Procuratori europei delegati – Prime indicazioni, https://www.giustizia.it/giustizia/it/mg_1_8_1.page?contentId=SDC333354#.
[15] Valtuutettujen Euroopan syyttäjien kurinpidollista vastuuta koskevista säännöistä annetun EPPOn kollegion päätöksen 044/2021 6 artikla.
[16] Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa annetun asetuksen 2017/1939 109 artiklan 1 kohta.
[17] Unionin tuomioistuimen tuomio 5 päivänä helmikuuta 2026, Euroopan komissio v. Covington & Burling LLP ja Van Vooren, C-540/23P, 49, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:62023CJ0540.
[18] Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-471/08, Toland v. parlamentti, 7.6.2011 antama tuomio, 70, 71 ja 78 kohta, https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&num=T-471/08; Unionin tuomioistuimen tuomio 16.1.2025, komissio v. Pollinis France, C-726/22 P, 63 kohta, https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&td=ALL&num=C-726/22%20P
[19] Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-471/08, Toland v. parlamentti, 7 päivänä kesäkuuta 2011 antama tuomio, 70 ja 71 kohta, https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&num=T-471/08.
[20] Unionin tuomioistuimen tuomio 21 päivänä heinäkuuta 2011 asiassa C-506/08, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, 110 kohta, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:62008CJ0506.
[21] Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 23.10.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 9 artiklan 1 kohdan b alakohta, https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2018/1725/oj/eng.