Asia koski sitä, miten Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) käsitteli valtuutettujen Euroopan syyttäjien kansallisen avustajan valituksia Italiassa. Kantelija väitti, että Roomassa sijaitsevan EPPOn viraston valtuutetut Euroopan syyttäjät puuttuivat kahteen hallinnolliseen menettelyyn, jotka hän oli käynnistänyt kansallisella tasolla. Kantelu koski myös sitä, miten EPPO käsitteli kantelijan esittämää pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin.

Oikeusasiamies havaitsi puutteita EPPOn kantelujen käsittelyssä siltä osin kuin on kyse siitä, miten EPPO ilmoitti kantansa kantelijalle, ja syistä, joiden vuoksi se päätti olla ryhtymättä lisätoimiin. EPPO käsitteli tätä tutkimuksen aikana esittämällä selkeät ja kohtuulliset selitykset kannalleen. Oikeusasiamies totesi myös, että EPPO ei loukannut kantelijan oikeuksia kanteluja käsitellessään.

Asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön osalta oikeusasiamies totesi, että EPPOn esittämät syyt olla luovuttamatta pyydettyjä asiakirjoja eivät vaikuta olevan asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun EU:n lainsäädännön mukaisia. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että päätös olla luovuttamatta kantelijan pyytämiä asiakirjoja oli kohtuullinen, joskin eri syystä kuin se, johon EPPO vetosi.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Asia koski pyyntöä saada tutustua viiteen Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston (EASA) hallussa olevaan asiakirjaan. Asiakirjat liittyivät riskinarviointiin, joka koski muutamia lentäjiä, joiden EU:n ulkopuoliset lupakirjat toimivaltainen kansallinen viranomainen oli muuntanut EU:n lupakirjoiksi, mutta muuntamisprosessissa oli tiettyjä sääntöjenvastaisuuksia. EASA kieltäytyi antamasta pyydettyjä asiakirjoja tutustuttavaksi vedoten yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevaan poikkeukseen, joka koskee henkilöiden yksityisyyden ja koskemattomuuden suojaa.

Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija täsmensi olevansa kiinnostunut vain niistä asiakirjojen osista, joista käy ilmi riskinarviointimenetelmä, ei henkilötiedoista. Tutkittuaan riidanalaisten asiakirjojen muokkaamattomat versiot oikeusasiamies huomautti, että EASAlla oli mahdollisuus paljastaa ainoastaan ne osat, jotka osoittivat tämän menetelmän.

Koska EASA hyväksyi oikeusasiamiehen kannan ja paljasti pyydettyjen asiakirjojen asiaankuuluvat osat, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn.

Asia koski Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi kahta loppukertomusta, jotka liittyivät kahteen EIT Manufacturing Knowledge and Innovation Community -yhteisöä (KIC) koskevaan tutkimukseen. Evätessään oikeuden tutustua kertomuksiin OLAF tukeutui yleiseen olettamaan, jonka mukaan tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sen tutkimusten tarkoitusten suojaa.

Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tarkasti riidanalaiset asiakirjat. Tarkastuksen ja OLAFilta saatujen luottamuksellisten lisätietojen perusteella oikeusasiamies katsoi, että OLAFin oli kohtuullista soveltaa tässä tapauksessa yleistä salassapito-olettamaa, koska asiaankuuluvat jatkotoimet ovat edelleen käynnissä eikä näiden jatkotoimien päätökseen saattamiseen ole vielä kulunut kohtuullista aikaa.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski REAn kieltäytymistä antamasta osittain tutustuttavaksi REAn tuensaajalle lähettämää kirjettä, joka koski rahoituksen takaisinperintää. Kieltäytyessään antamasta tietoja REA vetosi kolmannen osapuolen taloudellisten etujen suojaamiseen.

Riidanalaisen asiakirjan tarkastuksen perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut REAn väitteestä, jonka mukaan osittainen tutustumisoikeus vahingoittaisi vakavasti taloudellisten etujen suojaa. Oikeusasiamies teki ratkaisuehdotuksen ja pyysi REAa harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön, jotta se antaisi laajan osittaisen oikeuden tutustua riidanalaiseen asiakirjaan.

REA hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi kantelijalle laajan osittaisen oikeuden tutustua asiakirjaan. Oikeusasiamies oli tyytyväinen REAn myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa, jolla kantelu ratkaistiin.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka liittyvät Frontexin koordinoimiin yhteisiin palauttamisoperaatioihin ja kansallisiin palauttamisoperaatioihin 1. heinäkuuta ja 31. joulukuuta 2024 välisenä aikana. Frontex yksilöi 247 lopullista palauttamisoperaatiota koskevaa raporttia, 46 asiakirjaa, jotka muodostavat palauttamisia koskevan toimintasuunnitelman vuodeksi 2024, ja useita asiaan liittyviä avustussopimuksia. Frontex poimi myös tietokannastaan joitakin palautusoperaatioista pyydettyjä yksityiskohtaisia tietoja, mutta poisti loput. Frontex epäsi oikeuden tutustua 46 asiakirjaan, jotka muodostavat palauttamisia koskevan toimintasuunnitelman vuodeksi 2024 kokonaisuudessaan, ja myönsi samalla laajan osittaisen oikeuden tutustua avustussopimuksiin. Frontex katsoi, että tietojen luovuttamisen jatkaminen heikentäisi yleiseen turvallisuuteen ja kansainvälisiin suhteisiin liittyvän yleisen edun sekä kaupallisten etujen suojaa.

Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tarkasti otoksen kyseisistä asiakirjoista ja piti kokouksen Frontexin edustajien kanssa. Tarkastuksen ja kokouksessa saatujen selvennysten perusteella oikeusasiamies totesi, että Frontexin kanta oli yleisesti ottaen perusteltu.

Oikeusasiamies totesi näin ollen, että tapa, jolla Frontex käsitteli pyyntöä, oli kohtuullinen, ja päätti tutkimuksen toteamalla, että hallinnollista epäkohtaa ei ollut tapahtunut, mutta totesi, että koska pyynnön soveltamisalaan kuuluvista asiakirjoista ei ollut kattavaa luetteloa, oikeusasiamiehen oli vaikea määrittää varmasti, kuinka monen asiakirjan Frontex katsoi kuuluvan pyynnön soveltamisalaan. Oikeusasiamies toisti siksi aiemman suosituksensa, jonka mukaan Frontexin olisi hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti toimitettava hakijoille luettelo asiakirjoista, joiden se katsoo kuuluvan niiden asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen piiriin.

Asia koski Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi seitsemää asiakirjaa, jotka koskivat tietojen poimimista muuttajien viestintälaitteista. Kieltäytyessään antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjojen osia Eurojust vetosi kahteen poikkeukseen, joista säädetään asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetussa unionin lainsäädännössä, eli tarpeeseen suojella yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua ja tarpeeseen suojata henkilötietoja.

Oikeusasiamies ei ollut riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella vakuuttunut Eurojustin väitteistä, joiden mukaan asiakirjojen laajempi ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta koskevan yleisen edun suojaa. Oikeusasiamies teki ratkaisuehdotuksen, jossa hän pyysi Eurojustia harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön, jotta yleisöllä olisi laajempi oikeus tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin. Hän kehotti Eurojustia keskittymään tässä yhteydessä kolmeen asianomaiseen asiakirjaan ja tekemään jatkomukautuksia kahteen lisäasiakirjaan.

Eurojust hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi kantelijalle laajemman mahdollisuuden tutustua lähes kaikkiin asiakirjoihin. Oikeusasiamies oli tyytyväinen Eurojustin myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa ja päätti tutkimuksen.