The case concerned the Commission’s refusal to give public access to documents related to State aid investigations, in which persons had been recognised as an ‘interested party’ despite being neither a beneficiary of the aid nor a competitor. In refusing access, the Commission relied on a general presumption of non-disclosure, arguing that the release of any document would undermine the purpose of its investigations and the commercial interests of the companies concerned. The complainant contested the Commission’s position. Specifically, he contended that there would be an overriding public interest in disclosure, that is, the need to scrutinise the Commission’s practice of admitting complainants as ‘interested parties’. In particular, the complaint raised concerns that the Commission might interpret this notion too narrowly, thereby recognising only beneficiaries or competitors as ‘interested parties’ entitled to lodge a complaint.

Based on her inquiry, the Ombudsman considered that the complainant sought statistical information about the Commission’s practice rather than access to specific documents. In light of this, the Ombudsman made a proposal for a solution, inviting the Commission to deal with the complainant’s request as a request for information and to provide him with relevant information about its State aid procedure that would address the concerns that he had raised.

The Commission accepted the Ombudsman’s proposal for a solution and provided the complainant with detailed information on its practice related to the investigation of potentially unlawful State aid, including information on sample cases. The complainant was satisfied with this reply. The Ombudsman welcomed the Commission’s positive response to her proposal for a solution and closed the inquiry.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Etiopian kahvin kehittämisohjelmiin liittyviin asiakirjoihin. Kantelija toimitti pyyntönsä komissiolle elokuussa 2024.

Komissio vastasi ensimmäisen kerran joulukuussa 2024. Se antoi oikeuden tutustua kokonaisuudessaan kahteen asiakirjaan, epäsi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan kokonaisuudessaan ja antoi oikeuden tutustua osittain muihin 31 asiakirjaan. Näin tehdessään komissio väitti, että (täydellinen) tietojen ilmaiseminen voisi heikentää tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, henkilötietojen ja kaupallisten etujen suojaa sekä kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa.

Kantelija kiisti komission päätöksen esittämällä uudistetun pyynnön tammikuussa 2025. Koska vastausta ei saatu, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen toukokuussa 2025.

Oikeusasiamies käynnisti kesäkuussa 2025 tutkimuksen ja pyysi komissiota vastaamaan kantelijalle mahdollisimman pian.

Komission kanssa asiasta käytyjen useiden keskustelujen jälkeen oikeusasiamies lähetti 20. huhtikuuta 2026 komissiolle viimeisen muistutuksen, jossa se kehotti komissiota antamaan vahvistavan päätöksen viimeistään 12. toukokuuta 2026. Komissio ei ole tehnyt näin.

Koska komissio ei ollut vieläkään vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön yli 15 kuukauden kuluttua asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 vahvistetun lakisääteisen määräajan päättymisestä, oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla hallinnollisen epäkohdan.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Ranskan tasavallan presidentin tammikuussa 2024 Euroopan komission puheenjohtajalle lähettämään tekstiviestiin, joka koski EU:n ja Mercosurin välisiä kauppaneuvotteluja.

Komissio vastasi heinäkuussa 2025 ja totesi, että vaikka tällainen tietojenvaihto oli tosiasiallisesti tapahtunut, se ei voinut paikantaa pyydettyä viestiä. Komissio totesi, että viesti oli vastaanotettu pikaviestisovelluksen ”Signal” kautta, jossa oli aktivoitu ”katoavat viestit” -ominaisuus. Näin ollen komissio päätteli, ettei sillä ollut hallussaan pyynnön soveltamisalaan kuuluvia asiakirjoja.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen siitä, miten komissio oli käsitellyt pyyntöä. Hänen tutkintaryhmänsä tutustui komission asiakirja-aineistoon, joka koski tutustumispyyntöä, ja piti kokouksen komission edustajien kanssa.

Tarkastuksen ja kokouksen perusteella oikeusasiamies ei voinut sulkea pois mahdollisuutta, että viesti poistettiin automaattisesti puhemiehen puhelimesta pyynnön vastaanottamisen jälkeen. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että komission puheenjohtajan kabinetti ei ollut käsitellyt kantelijan pyyntöä 15 kuukauteen, kun taas pääsihteeristö ei ollut toteuttanut jatkotoimia tai muistuttanut sen käsittelyn seurannasta. Oikeusasiamies totesi, että tämän pyynnön käsittely komissiossa oli hallinnollinen epäkohta.

Tämän vuoksi oikeusasiamies suositteli, että komissio tarkastelisi uudelleen ja parantaisi sellaisten asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyä, joissa on mukana puheenjohtajan tai minkä tahansa komission jäsenen kabinetti, ja seuraisi aktiivisesti tällaisten pyyntöjen edistymistä aiheettomien viivästysten välttämiseksi.

Lisäksi oikeusasiamies teki kaksi parannusehdotusta. Ensinnäkin komission olisi mukautettava sisäisiä sääntöjään sen varmistamiseksi, että kaikki asiakirjat, joista on esitetty asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö, säilytetään heti, kun tällainen pyyntö on vastaanotettu, ja kunnes kaikki asiakirjoihin tutustumisen epäämisen riitauttamista koskevat menettelyt on saatettu päätökseen, riippumatta siitä, täyttääkö asiakirja komission asiakirjojen rekisteröintiperusteet. Toiseksi komission olisi säilytettävä asianmukaisesti kohtuullisen ajan kaikki valtion- tai hallitusten päämiesten tai ministerien ja komission jäsenten välillä vaihdetut teksti- ja pikaviestit, myös ne, jotka poistetaan automaattisesti tietyn ajan kuluttua, kun otetaan huomioon tällaisten viestien todennäköinen merkitys.

 

Asia koski Euroopan keskuspankin (EKP) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka sisälsivät sen tasa-arvopolitiikkaan ja siihen liittyviin toimenpiteisiin liittyviä neuvoja. EKP katsoi, että tietojen julkistaminen heikentäisi oikeudellisen neuvonannon suojaa ja sen sisäistä päätöksentekoa. Valituksen tekijä väitti, että on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista eli EKP:n tasa-arvopolitiikan ja siihen liittyvien toimenpiteiden taustalla olevien oikeudellisten perustelujen ymmärtämistä.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti riidanalaiset asiakirjat. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi, että asiakirjojen sisältöä voitiin kohtuudella pitää oikeudellisena neuvonantona ja että EKP:n oli ollut kohtuullista katsoa, että asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi heikentänyt oikeudellisen neuvonannon suojaa. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että EKP:n oli kohtuullista katsoa, ettei ylivoimainen yleinen etu edellyttänyt tietojen ilmaisemista.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski pyyntöä saada tutustua suuren sosiaalisen median alustan vuoden 2023 riskinarviointiraporttiin siitä, onko se digipalvelusäädöksen säännösten mukainen. Komissio epäsi oikeuden tutustua kertomukseen viitaten asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön (asetus 1049/2001) mukaisiin poikkeuksiin. Se katsoi, että oli olemassa yleinen olettama, jonka mukaan raportin julkistaminen vahingoittaisi alustan kaupallisia etuja sekä sen meneillään olevaa tutkimusta siitä, noudattaako alusta digipalvelusäädöksen mukaisia velvoitteitaan. Näin ollen komissio ei arvioinut kertomusta yksilöllisesti määrittääkseen sen mahdollisen julkistamisen.

Oikeusasiamies katsoi, että oli kohtuutonta soveltaa yleistä salassapito-olettamaa digipalvelusäädöksen puitteissa laadittuun riskinarviointikertomukseen. Oikeusasiamies katsoi, että olosuhteet, joissa EU:n tuomioistuimet ovat tunnustaneet mahdollisuuden käyttää yleistä olettamaa, poikkeavat hyvin paljon riskinarviointikertomuksiin sovellettavista säännöistä. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi alustavasti, että komission tukeutuminen yleiseen olettamaan oli hallinnollinen epäkohta.

Kun komissio pysyi kannassaan, oikeusasiamies vahvisti näkemyksensä, jonka mukaan tukeutuminen yleiseen olettamaan tietojen ilmaisematta jättämisestä oli hallinnollinen epäkohta. Hän suositteli, että komissio arvioisi kyseessä olevan riskinarviointiraportin yksilöllisesti, jotta se olisi mahdollisimman laajasti saatavilla asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti.

Komissio ei hyväksynyt oikeusasiamiehen suositusta ja toisti kantansa, jonka mukaan voidaan yleisesti olettaa, että riskinarviointiraportin julkistaminen vahingoittaisi sen digipalvelusäädöstä koskevan tutkimuksen tarkoituksen suojaa ja kyseisen alustan kaupallisia etuja. Se katsoi myös, ettei se voinut mitenkään arvioida, sisälsikö kertomus kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, ja että kantelijan tavoittelema etu oli luonteeltaan yksityinen.

Oikeusasiamies pahoitteli komission vastausta. Hän ei ollut vakuuttunut siitä, että yleistä salassapito-olettamaa voitaisiin soveltaa digipalvelusäädöksen nojalla laadittuihin riskinarviointiraportteihin, myös sen jälkeen, kun asianomainen alusta on julkistanut raportin muokatun version. Oikeusasiamies katsoi myös, että mahdollisuus valvoa, että erittäin suuri verkkoalusta noudattaa digipalvelusäädöksen mukaisia velvoitteitaan, on julkistamista koskeva yleinen etu, jota komission olisi pitänyt punnita suhteessa etuihin, joita se pyrki suojelemaan. Lopuksi oikeusasiamies totesi, että kaupallisesti arkaluonteisten tietojen arviointi on osa asetuksen 1049/2001 mukaisia EU:n toimielinten velvoitteita.

Näin ollen oikeusasiamies päätti asian käsittelyn ja vahvisti, että hän oli havainnut hallinnollisen epäkohdan.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät verotusta koskevaan automaattiseen tietojenvaihtoon EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Neuvosto antoi linkit kymmeneen jo julkisesti saatavilla olevaan asiakirjaan ja antoi täyden oikeuden tutustua neljään muuhun asiakirjaan. Lisäksi se kieltäytyi antamasta yleisön tutustuttavaksi kymmentä asiakirjaa kokonaan tai osittain vedoten tarpeeseen suojella kansainvälisiä suhteita ja unionin jäsenvaltioiden rahoituspolitiikkaa koskevaa yleistä etua. Neuvosto katsoi myös, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi sen päätöksentekoa. Kantelijat kiistivät näiden poikkeusten käytön ja väittivät, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista.

Tutkintaryhmänsä suorittaman tutkimuksen ja riidanalaisten asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies totesi, että neuvosto ei ollut tehnyt ilmeistä virhettä katsoessaan, että riidanalaisten asiakirjojen (raaka-aineiden) sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi jäsenvaltioiden kansainvälisiä suhteita ja/tai niiden rahoituspolitiikkaa.

Koska näitä suojeltuja yleisiä etuja ei voida syrjäyttää muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, ei ollut tarpeen tarkastella sitä, miten neuvosto sovelsi päätöksentekomenettelyä koskevaa poikkeusta. Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa.