Tapaus koski sitä, miten Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) käsitteli alihankkijaa, joka tarjosi asiantuntemusta ja palveluja tietotekniikka-alalla. Kantelijan mukaan sille ei maksettu täysimääräistä korvausta sen tekemästä työstä. Sen jälkeen kun kantelijan neuvottelut päätoimeksisaajan kanssa olivat olleet tuloksettomat, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja kiisti, miten EUH käsitteli kyseistä riitaa.

Oikeusasiamies muistutti, että EU:n toimielimen ja alihankkijan välisen suoran sopimussuhteen puuttuminen ei vapauta ensin mainittua, joka toimii viranomaisen ominaisuudessa, velvollisuudesta kunnioittaa alihankkijan perusoikeutta hyvään hallintoon. Tämä velvoite sisältää muun muassa EU:n toimielimen velvollisuuden valvoa toimeksisaajansa käyttäytymistä ja tarvittaessa vaatia, että toimeksisaaja täyttää velvoitteensa alihankkijaa kohtaan. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa oikeusasiamies totesi, että EUH oli varmistanut, että päätoimeksisaaja tiedotti sen suoritteita ja asiakirjoja koskevista vaatimuksista huolellisesti alihankkijalle ja että EUH oli maksanut suoritetusta validoidusta työstä. Kaiken kaikkiaan EUH oli pyrkinyt monin tavoin löytämään ratkaisun eri alihankintakysymyksiin.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen todeten, ettei EUH:ssa ollut hallinnollista epäkohtaa.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin turvapaikkavirasto (EUAA) käsitteli väitteitä perusoikeusloukkauksista toiminnassaan Kreikan Samoksen saarella. Kantelijat olivat huolissaan siitä, että tapa, jolla turvapaikkaviraston turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät haastattelivat haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, oli vastoin EU:n lainsäädäntöä ja että turvapaikkavirasto ei ollut puuttunut asiaan. Lisäksi kantelijat olivat huolissaan siitä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden ilmoituksia käännytyksistä.

Oikeusasiamies totesi, että kantelun tekohetkellä turvapaikkavirasto ei ollut varmistanut, että sen turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät olivat valmiita haastattelemaan haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita asianmukaisesti, mukaan lukien se, miten haavoittuvuusindikaattorit otetaan huomioon, kun niitä ilmenee ensimmäistä kertaa turvapaikkapuhuttelun aikana. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että turvapaikkavirasto ei ollut tarjonnut haavoittuvassa asemassa oleville turvapaikanhakijoille asianmukaista menettelyä haastattelujen aikana tehdyistä virheistä ilmoittamiseksi eikä tarkastanut tällaisia raportteja turvapaikkavirastossa. Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi turvapaikkavirastolle neljä suositusta puutteiden korjaamiseksi.

Oikeusasiamies lähetti nämä suositukset myös Euroopan oikeusasiamiesten verkoston (ENO) kollegoilleen ja pyysi heiltä näkemyksiä siitä, miten perusoikeuksien noudattaminen varmistetaan EUAA:n tapausten käsittelijöiden ja kansallisten turvapaikkaviranomaisten välisessä yhteistyössä.

Lisäksi oikeusasiamies havaitsi merkittäviä puutteita siinä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden kokemuksia käännytyksistä haastattelujen aikana. Kun turvapaikkavirasto alkoi toteuttaa toimenpiteitä näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana, hän ei havainnut hallinnollista epäkohtaa vaan esitti sen sijaan kaksi parannusehdotusta.

Kantelija työskenteli asiantuntijana EU:n ulkopuolisen toimeksisaajan palveluksessa EU:n Tansaniassa rahoittamassa hankkeessa, jota hallinnoi Euroopan unionin Tansanian-edustusto ja Itä-Afrikan yhteisö. Kantelija väitti, että urakoitsija rikkoi Tansanian lakia, koska hän ei ollut rekisteröitynyt Tansaniassa, mikä esti häntä saamasta voimassa olevaa työlupaa. Tämän jälkeen toimeksisaaja ilmoitti kantelijalle päätöksestään irtisanoa hänen sopimuksensa ottaen huomioon EU:n edustuston esiin tuomat kantelijan työhön liittyvät huolenaiheet.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen kantelijan huolenaiheista, jotka koskivat sitä, miten edustusto käsitteli molempia asioita. Oikeusasiamies viittasi tältä osin johdonmukaisesti näkemykseensä, jonka mukaan silloin, kun EU:n toimielimet hakevat EU:n hankkeissa työskentelevien asiantuntijoiden korvaamista, kyseisiä henkilöitä olisi kuultava ennen heidän korvaamistaan. Vaikka komissio väitti, ettei se pyytänyt asiantuntijan korvaamista, oikeusasiamies totesi, että komissio oli osallistunut korvaamista koskevaan päätökseen. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että komissio ei ollut varmistanut, että kantelijan oikeutta tulla kuulluksi kunnioitettiin ennen hänen korvaamistaan, mikä oli hallinnollinen epäkohta.  Hän teki parannusehdotuksen, jonka tarkoituksena oli estää ongelman esiintyminen tulevaisuudessa. 

Lisäksi oikeusasiamies totesi, että koska kantelijan sopimus oli irtisanottu, työlupaa koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän ehdotti kuitenkin parannuksia komissiolle ja pyysi sitä tarkistamaan asian, koska se voi vaikuttaa muihin EU-hankkeen parissa työskenteleviin asiantuntijoihin. 

 

Asia koski Euroopan komission päätöstä lopettaa yhteistyö tilapäistyöntekijän kanssa lastenhoitopalveluissaan. Kantelija palkattiin ulkopuolisen toimeksisaajan kautta viikoittaisilla sopimuksilla. Toimeksisaaja ilmoitti kantelijalle komission ohjeiden mukaisesti, että komissio ei enää pyytäisi hänen palvelujaan. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että komissio ei perustellut hänen päätöstään.

Oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että kun EU:n toimielimet pyytävät henkilön ja ulkopuolisen toimeksisaajan välisen sopimuksen irtisanomista, niiden olisi esitettävä oikeudenmukaiset ja objektiiviset syyt irtisanomiselle, ilmoitettava asiasta asianomaiselle henkilölle ja varmistettava, että heille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia ennen irtisanomista. Tilapäisen työntekijän tilanteen epävarma luonne merkitsee sitä, että komissiolla on velvollisuus olla oikeudenmukainen ja avoin myös silloin, kun sopimussuhdetta ei ole. Tässä tapauksessa komissio ei varmistanut, että kantelijaa kuultiin ja että hänellä oli mahdollisuus esittää huomautuksia komission esittämistä syistä ennen kuin se päätti olla enää pyytämättä kantelijan palveluja. Vaikka tämä on valitettavaa, oikeusasiamies toteaa, että kantelijalle on täytynyt tiedottaa joistakin asioista komission päätöstä edeltäneellä viikolla. Kirjanpidon puutteen vuoksi oikeusasiamies ei kuitenkaan pysty tarkistamaan, keskusteliko komission henkilöstö asioista kantelijan kanssa. Oikeusasiamies on kuitenkin tyytyväinen siihen, että komissio myönsi, että se olisi voinut selittää perustelujaan kantelijalle tässä tapauksessa.

Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja päättää asian käsittelyn.  

Tapaus koski konsulttiyritystä, joka oli Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkinnan kohteena EU:n rahoittamiin hankkeisiin liittyvien epäiltyjen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi. OLAF ilmoitti yritykselle lopettaneensa tutkimuksen ja esitti komissiolle taloudellisia ja hallinnollisia suosituksia. Vaikka OLAF ilmoitti yritykselle, että se voisi kääntyä OLAFin prosessuaalisten takeiden valvojan puoleen, OLAF ei antanut selkeitä tietoja valituksen tekemiselle asetetusta määräajasta. Tämä tarkoitti, että yritys jätti valituksen määräajan jälkeen, ja valvoja hylkäsi valituksen.

Oikeusasiamies totesi, että OLAF oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei ollut toimittanut kantelijalle selkeitä tietoja erityisesti tutkimuksen päättymispäivästä. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että kantelijalle ei ollut asianmukaista suositusta asian käsittelemiseksi. Hän esitti kuitenkin ehdotuksen, jonka tarkoituksena oli estää tällaisen ongelman esiintyminen tulevissa samankaltaisissa tapauksissa.

Asia koski sitä, miten Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto (ENISA) käsitteli pyyntöä saada jäljennös kuulemistilaisuuden äänitallenteesta väitettyä häirintää koskevan hallinnollisen tutkimuksen yhteydessä. Kantelija, joka väitti joutuneensa häirinnän kohteeksi, oli tyytymätön siihen, että ulkopuolinen tutkija, jonka ENISA oli valtuuttanut suorittamaan tutkimuksen, kieltäytyi antamasta hänelle oikeutta tutustua tallenteeseen yhdestä kuulemistilaisuudesta, jonka se oli järjestänyt hänen kanssaan.

Oikeusasiamies totesi, että ENISAn hallinnollinen epäkohta oli antaa riippumattomalle tutkijalle mahdollisuus päättää pyynnöstä, joka koskee jäljennöstä kuulemistilaisuuden äänitallenteesta hallinnollisessa tutkimuksessa, ja hyväksyä se, että tutkija hylkäsi pyynnön riittämättömien selitysten perusteella.

Oikeusasiamies kehotti ENISAa käsittelemään hallinnollista epäkohtaa koskevaa havaintoaan ja harkitsemaan uudelleen kieltäytymistään myöntämästä pääsyä äänitallenteeseen. Koska tämä todennäköisesti edellytti valituksen tekijän itsensä ja ENISAn muun henkilöstön henkilötietojen oikeuksien tasapainottamista, ENISAn olisi kuultava tietosuojavastaavaansa uudelleen ennen perustellun päätöksen tekemistä. Jos kantelija olisi tyytymätön lopputulokseen, hän voisi jatkaa asian käsittelyä Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa.