- FI Suomi
Machine translations can contain errors potentially reducing clarity and accuracy; the Ombudsman accepts no liability for any discrepancies. For the most reliable information and legal certainty, please refer to the source version in French linked above.
For more information please consult our language and translation policy.
Seurataan lobbauksen vaikutuksia päätöksentekoon ja hyvään hallintoon
Speech - Speaker Teresa Anjinho - City Strasbourg - Country France - Date Thursday | 19 November 2026
Oikeusasiamies Teresa Anjinhon puhe suuressa konferenssissa ”Päätöksenteko Euroopan unionissa: Vaikuttamisen rajat”
Hyvä Jérôme Filippini, kansallisen julkisen palvelun instituutin johtaja
Hyvä Frédérique Berrod, Strasbourgin yliopiston rehtori
Hyvä Nathalie Rubio, GIS/Eurolab-ohjauskomitean puheenjohtaja
Arvoisa GIS/Eurolab-ohjauskomitean puheenjohtaja Ségolène Barbou des Places
Hyvät opettajat ja opiskelijat
Hyvää iltaa kaikille. On ilo olla Strasbourgissa – kaupungissa, joka on tehnyt sovinnonteosta ja rajojen ylittämisestä todellisuutta– ja puhua erityisesti rajoista: vaikutusvaltaisista rajoista.
Haluan kiittää johtaja Filippiniä ja julkisen palvelun kansallista instituuttia heidän ystävällisestä kutsustaan osallistua tähän suureen konferenssiin. Monet teistä ovat pian pöydän toisella puolella. Saat sähköpostiviestejä, osallistut kokouksiin ja luet kannanottoja.
Tänä iltana en halua puhua lobbauksesta abstraktilla tavalla vaan kysymyksestä, jonka kohtaatte lähes päivittäin työelämässänne: kuka vaikuttaa päätökseeni – ja tiedotetaanko siitä yleisölle?
Euroopan oikeusasiamiehenä tarkastelen sitä, miten päätökset tehdään EU:n tasolla – onko asianmukaisia sääntöjä ja menettelyjä noudatettu. Tarkastelen kuitenkin myös ”kuka” on osallisena: kaikki ne hallinnon ulkopuoliset henkilöt, joiden panos on muokannut tai yrittänyt muokata EU:n lainsäädäntöä ja politiikkoja.
Tänä iltana teen kolme asiaa: selitän, miksi lobbaus on tärkeää ja missä siitä tulee sopimatonta vaikuttamista; kertoa, mitä toimistoni on oppinut tutkimuksistaan ja katsoa tulevaisuuteen tunnistaa haasteet, jotka määrittävät urasi.
Haluan tehdä heti selväksi, että lobbaus ei ole huono sana. Hyvin säännelty ja avoin lobbaus voi antaa kansalaisille, yrityksille ja kansalaisyhteiskunnalle tehokkaan äänen. Se tarjoaa poliittisille päättäjille korvaamatonta asiantuntemusta ja dataa. Muussa tapauksessa päätöksentekoprosessi olisi vähemmän vakaa ja rikkaampi.
Lobbaus ei kuitenkaan ole koskaan neutraalia, koska pääsy ei jakaudu tasaisesti. Niillä, joilla on enemmän resursseja tai paremmat yhteydet, on yleensä paremmat mahdollisuudet päästä päätöksentekijöiden luo. Tämä epätasapaino voi johtaa päätöksentekoprosessiin, jossa jotkin edut painavat enemmän kuin toiset, vaikka viimeksi mainitut ovat aivan yhtä oikeutettuja mutta vähemmän edustettuina.
Kohtuuton vaikuttaminen muistuttaa harvoin korruptiota. Useimmiten se muistuttaa ovea, joka avautuu helpommin joillekin kuin toisille, tai asiantuntijaa, jonka neuvot eivät ole täysin kiinnostuneita.
Tämän vuoksi julkisen ja yksityisen sektorin välisen suhteen on perustuttava selkeisiin sääntöihin sekä vahvaan eettiseen ja avoimeen kulttuuriin.
Lobbaajilla on myös velvollisuuksia. Toimeksiantoni koskee kuitenkin hallintoa: tutkin omasta aloitteestani tehtyjen valitusten ja tutkimusten avulla, onko hallinnon vuorovaikutus edunvalvojien kanssa asianmukaista, avointa ja eettistä.
EU:n hallinto noudattaa yleensä tiukkoja vaatimuksia, ja se koostuu tunnollisista virkamiehistä, jotka ovat sitoutuneet yhteiseen hyvään. Mikään järjestelmä ei kuitenkaan ole täydellinen. Puutteita esiintyy; Odotukset muuttuvat. Täällä valvonta löytää paikkansa.
Sen sijaan, että esittäisin sinulle luettelon tapauksista, haluan jakaa neljä oppituntia.
Ensinnäkin avoimuusjärjestelmän tehokkuus riippuu ennen kaikkea sen soveltamisen tiukkuudesta.
EU:n avoimuusrekisterin avulla kansalaiset voivat nähdä, kuka haluaa vaikuttaa päätöksentekoon EU:ssa. Tarkastuksessa havaittiin, että valituksia, jotka koskivat tiettyjen organisaatioiden avoimuuden puutetta niiden yhteyksistä teollisuuteen ja niiden rahoituslähteisiin, oli käsitelty liian suppeasti.
Puheenvuoromme jälkeen rekisterin sihteeristö tunnusti ongelman ja sitoutui päivittämään ohjeitaan.
Rekisteri, jota ei ole todennettu, on edelleen yksinkertainen luettelo. Se ei ole todellinen tae avoimuudesta.
Toiseksi niille, jotka pyrkivät vaikuttamaan politiikkaan, ei pitäisi maksaa korvausta neuvojen antamisesta samasta politiikasta.
Tilintarkastustuomioistuin tutki tapausta, jossa sääntelykysymystä koskeva tutkimus oli osoitettu yritykselle, jolla oli suora kaupallinen intressi samaan asiaan – ja jossa oli aiemmin harjoitettu siihen liittyvää lobbausta. Tilintarkastustuomioistuimen ehdotukset johtivat siihen, että komissio muutti hankintaohjeitaan, ja EU:n varainhoitosäännöissä suljetaan nyt pois tarjoajat, joilla on tällaisia ammatillisia eturistiriitoja.
Kolmanneksi vieraanvaraisuus voi olla myös vaikuttamisen muoto.
Kun kolmannet osapuolet maksoivat ylemmän virkamiehen työmatkan, tilintarkastustuomioistuin tutki, miten tällaisia tarjouksia arvioidaan. Komissio on tiukentanut sääntöjään ja kirjaa nyt – suoraan henkilöstön matkasuunnitteluun käyttämään välineeseen – kuka maksaa henkilöstön virkamatkat, mitkä ovat kustannukset ja miten mahdolliset eturistiriidat on arvioitu.
Neljänneksi pyöröovi-ilmiössä, jossa siirrytään julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille, on noudatettava selkeitä sääntöjä.
Vain harvat asiat heikentävät kansalaisten luottamusta enemmän kuin johtava virkamies, joka liittyy yritykseen, jonka sääntelystä hän aiemmin vastasi.
Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja vaihtaa uraa, mutta tämä oikeus on sovitettava yhteen sen kanssa, että luottamus julkisiin instituutioihin on säilytettävä.
Emme voi ottaa sitä riskiä, että kansalaiset näkevät julkisen päätöksenteon joko avoimena prosessina ja kaikkien palveluksessa, vaan suljettuna järjestelmänä, jossa samat toimijat ovat pöydän molemmilla puolilla.
Todellista edistystä on tapahtunut, mutta normit vaihtelevat edelleen EU:n eri elimissä.
Äskettäisessä kyselyssäni EU:n virastoille, jotka muokkaavat toimintapolitiikkoja kemikaaleista ja lääkkeistä pankki- ja puolustusalaan, toin esiin vankkoja toimintapolitiikkoja mutta myös puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia koulutuksessa, avoimuudessa ja korjaavien toimien täytäntöönpanossa.
Siksi olemme laatineet hyviä käytäntöjä koskevat suuntaviivat, jotka perustuvat pitkälti siihen, mitä virastot jo tekivät hyvin.
Koska usein ratkaisu on jo olemassa hallinnossa. Meidän tehtävämme on tehdä siitä pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Hyvät naiset ja herrat,
Uskon, että hyvän hallinnon tulevaisuus perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen.
Ensinnäkin avoimuus – kenellä on vaikutusvaltaa, mitä ja miten.
Tänään, ei vain kuka pyysi kokousta, mutta mitä keskusteltiin, mitä vaihdettiin, ja mitkä ovat kanavat, joiden kautta vaikutusvaltaa käytetään. Tähän olisi sisällyttävä uusia ja epävirallisia vuorovaikutuksen muotoja.
Tilintarkastustuomioistuin tutkii parhaillaan kuulemiskäytäntöä, jossa valittuja sidosryhmiä pyydetään jakamaan käytännön kokemuksiaan EU:n säännöistä tavanomaisiin edunvalvontakokouksiin sovellettavien avoimuussääntöjen ulkopuolella.
Kysymys on yksinkertainen: milloin tiedonkeruusta tulee tapa vaikuttaa päätöksentekoon?
Avoimuudella on varmistettava päätöksentekoprosessin kunkin vaiheen näkyvyys tietojenvaihdon muodosta riippumatta.
Toiseksi lahjomattomuus – yleisen edun puolustaminen.
Säännöt voivat määritellä linjan, jota meidän on noudatettava, mutta rehellisyys kertoo meille, miten noudatamme sitä.
Julkisen ja yksityisen sektorin välisen liikkuvuuden lisäämisen lisäksi myös päätöksentekoprosessit ovat muuttumassa yhä monimutkaisemmiksi. Toimielimissä tarvitaan yhä enemmän ulkopuolista asiantuntemusta. Tästä asiantuntemuksesta ei kuitenkaan saa koskaan tulla sopimattoman vaikuttamisen väline.
Tilintarkastustuomioistuin tutkii esimerkiksi, onko mahdolliset eturistiriidat otettu asianmukaisesti huomioon nimitettäessä korkean tason neuvonantajia uuden teknologian alalla. Mitä enemmän olemme riippuvaisia asiantuntemuksesta, sitä enemmän meidän on tiedettävä, kuka se on peräisin ja mitkä ovat sen edut.
Ja lopuksi vastuuvelvollisuus – vastuuvelvollisuus sekä riippumaton ja tehokas valvonta.
Ilman tehokkaita valvontamekanismeja säännöt saattavat jäädä pelkiksi lupauksiksi. Oikeusasiamiesten, tilintarkastajien, eettisten elinten, lehdistön, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten itsensä on voitava esittää kysymyksiä ja saada vastauksia.
Vastuuvelvollisuus ei heijasta epäluottamusta hallintoa kohtaan. Päinvastoin, se on olennainen edellytys sille luottamukselle, jota kansalaiset voivat siihen luottaa.
Näitä kolmea periaatetta testataan parhaillaan digitaalisessa muutoksessa.
Kysyimme pitkään: Kuka istuu pöydässä? Tämä kysymys on edelleen olennainen, mutta se ei enää riitä.
Tänään meidän on myös kysyttävä: miten kuulemisen tuloksista tiivistetty väline suunniteltiin? Miten ensimmäisen luonnoksen tuottanut malli kehitettiin? Miten voidaan varmistaa avoimuus kuulemisen muodosta riippumatta?
Tekoäly vahvistaa myös ikivanhaa ilmiötä: ”astroturfointia” – kampanjoita, jotka antavat vaikutelman spontaanista kansalaisten mobilisoinnista.
Muutamassa minuutissa tekoäly voi tuottaa tuhansia kannanottoja julkiseen kuulemiseen vaihtelevalla sanamuodolla ja näennäisesti aidolla sävyllä.
Niillä, jotka olivat jo valokeilassa, on nyt vielä tehokkaampi megafoni.
Riski on kaksitahoinen: toimielimet sekoittavat tekaistun mielipiteen aitoon julkiseen tukeen – ja vielä vakavampi on se, että kansalaisten puhetta tukahdutetaan tai pidetään virheellisesti keinotekoisena.
Tämä pakottaa meidät laajentamaan läpinäkyvyyttä: ei vain yksittäisiin henkilöihin vaan myös prosesseihin. Meidän on tiedettävä paitsi se, keitä kuultiin, myös se, miten kannanotot kerättiin, suodatettiin ja painotettiin ja mitä välineitä käytettiin meitä kaikkia koskevien sääntöjen laatimiseen.
Toisin sanoen digitaalinen muutos ei vähennä läpinäkyvyyden tarvetta: se tekee siitä entistäkin tarpeellisemman.
Hyvät naiset ja herrat,
Aloitin sanomalla, että lobbaus on kaksiteräinen miekka. Se on olennainen osa osallistavaa demokratiaa, mutta tarkoituksensa vastaisesti se voi uhata päätöksentekoprosessin oikeudenmukaisuutta ja puolueettomuutta.
Millä puolella asteikkoa kallistetaan? Se riippuu sääntöjen vahvuudesta ja niiden noudattamisesta sekä mekanismeista, joilla hallitaan kykyämme ennakoida uusia haasteita.
Ennen kaikkea se riippuu ihmisistä. Jokaisesta teistä.
Olimmepa sitten virkamiehiä tai edunvalvojia, meidän on kysyttävä itseltämme, "onko se laillista?" mutta myös "onko se laillista?" ja "onko se oikein?"
Kansalaiset näkevät harvoin hyväksymiäsi kokouksia tai vastaanottamiasi projekteja. He näkevät vain lopputuloksen ja arvioivat Eurooppaa sen perusteella.
Heidän luottamustaan ei saada lopullisesti. se on voitettu, päätös päätöksen jälkeen.
Huomenna sinulla on erityinen vastuu: muuttaa tänään oppimasi säännöt ja periaatteet arjen käytännöiksi.
Olemme kaikki tämän luottamuksen suojelijoita.
Ja tämä on ehkä se keskeinen viesti, jonka haluaisin jättää teille tänä iltana: hyvää hallintoa ei mitata ainoastaan sen tekemien päätösten laadulla vaan myös sillä, miten ne tehdään.
Tämänpäiväiset toimet määrittävät demokratiamme terveyden huomenna.
Kiitos ja odotan innolla vastausta kysymyksiisi.