Asia koski sitä, miten Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) käsitteli valtuutettujen Euroopan syyttäjien kansallisen avustajan valituksia Italiassa. Kantelija väitti, että Roomassa sijaitsevan EPPOn viraston valtuutetut Euroopan syyttäjät puuttuivat kahteen hallinnolliseen menettelyyn, jotka hän oli käynnistänyt kansallisella tasolla. Kantelu koski myös sitä, miten EPPO käsitteli kantelijan esittämää pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin.

Oikeusasiamies havaitsi puutteita EPPOn kantelujen käsittelyssä siltä osin kuin on kyse siitä, miten EPPO ilmoitti kantansa kantelijalle, ja syistä, joiden vuoksi se päätti olla ryhtymättä lisätoimiin. EPPO käsitteli tätä tutkimuksen aikana esittämällä selkeät ja kohtuulliset selitykset kannalleen. Oikeusasiamies totesi myös, että EPPO ei loukannut kantelijan oikeuksia kanteluja käsitellessään.

Asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön osalta oikeusasiamies totesi, että EPPOn esittämät syyt olla luovuttamatta pyydettyjä asiakirjoja eivät vaikuta olevan asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun EU:n lainsäädännön mukaisia. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että päätös olla luovuttamatta kantelijan pyytämiä asiakirjoja oli kohtuullinen, joskin eri syystä kuin se, johon EPPO vetosi.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.

Asia koski aikaa, jonka Euroopan komissio käytti Italiaa vastaan tehdyn rikkomuskantelun käsittelyyn. Kantelu koski Italian talousrikospoliisin (Guardia di Finanza) henkilöstön työaikaa ja lomajärjestelyjä. Kantelija oli tehnyt asiasta rikkomuskantelun komissiolle vuonna 2022. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa hän katsoi, että komissio ei ollut tehnyt päätöstä hänen rikkomista koskevasta kantelustaan kohtuullisessa ajassa.

Oikeusasiamies totesi tutkimuksensa perusteella, että komissio esitti riittävät perustelut tähän mennessä käytetylle ajalle. Näin ollen oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että hallinnollista epäkohtaa ei ollut. Tähänastisen ajan vuoksi hän kuitenkin kannusti komissiota käsittelemään asiaa ensisijaisena asiana.

Tapaus koskee sitä, miten Euroopan komissio käsittelee Irlantia vastaan tehtyä rikkomuskantelua, joka koskee maitoruokinnassa vielä olevien nuorten vasikoiden kuljetusehtoja. Kantelija katsoi, että komission rikkomuskantelun käsittelyyn käyttämä aika ei ollut kohtuullinen.

Oikeusasiamies totesi, että komissio seuraa tilannetta tiiviisti. Tutkimus on käynnissä, ja komission ja kansallisten viranomaisten välillä on ollut asiasta jatkuvaa ja säännöllistä viestintää ja kokouksia.

Näin ollen oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, että hallinnollista epäkohtaa ei ollut tapahtunut.

Asia koski alun perin sitä, että Euroopan komissio ei ollut tiedottanut kantelijalle rikkomuskantelun tilanteesta. Kantelun mukaan Espanjan lainsäädäntö oli EU:n tietosuojasääntöjen ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukainen.

Oikeusasiamies pyysi komissiota ilmoittamaan kantelijalle kantelun tilanteesta, sen arvioinnin viivästymisen syistä ja komission toimintasuunnitelmasta tässä tapauksessa. Koska komissio ei toimittanut kantelijalle riittävän yksityiskohtaisia tietoja, oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tapasi myös komission edustajia ja tarkasti komission asiakirja-aineiston ymmärtääkseen paremmin, miten komissio käsitteli rikkomista koskevaa kantelua.

Oikeusasiamies totesi, että vaikka komissio ei ollut aktiivinen asiassa, se oli säännöllisesti yhteydessä kansallisiin viranomaisiin ja arvioi asiaa sen jälkeen, kun asiaa koskevaa Espanjan lainsäädäntöä alettiin soveltaa täysimääräisesti. Oikeusasiamies totesi myös, että vaikka komissio ei toimittanut kantelijalle oikea-aikaisia tietoja, mikä on valitettavaa, se antoi tämän tutkimuksen aikana yksityiskohtaisia selvityksiä rikkomuskantelun käsittelyyn käytetystä ajasta ja sen tilasta. Lisäksi komissio lähetti Espanjalle tutkinnan aikana virallisen huomautuksen, joka koski jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun ensimmäistä näkökohtaa.

Näin ollen oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja totesi, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.

Asia koski Euroopan keskuspankin (EKP) henkilöstön jäsentä, joka katsoi esimiehensä ahdistelleen häntä. Hän valitti tästä vuoden 2021 alussa. EKP käynnisti hallinnollisen tutkimuksen ja siirsi kantelijan samaan aikaan toiselle työpaikalle EKP:ssä hänen suojelemisekseen.

Hallinnollinen tutkimus kesti kaksi ja puoli vuotta, ja se päätettiin kolme vuotta sen jälkeen, kun kantelija pyysi ensimmäisen kerran apua. Hallinnollisessa tutkimuksessa todettiin, että kantelijaa oli häiritty, ja käynnistettiin virallisesti kurinpitomenettely esimiestä vastaan.

EKP:n seuratessa hallinnollisen tutkimuksen tuloksia kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen. Hän väitti, että prosessissa oli kohtuuttomia viivästyksiä.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana EKP saattoi kurinpitomenettelyn päätökseen ja kantelija palasi lopulta päätyöpaikalleen.

Oikeusasiamies totesi, että EKP:n asian käsittelyn kaikissa vaiheissa oli ollut kohtuuttomia viivästyksiä ja että EKP ei ollut puuttunut tärkeisiin kysymyksiin jatkotoimissaan. Oikeusasiamies ehdotti siksi EKP:lle ratkaisua, jonka mukaan se pyytää anteeksi, maksaa korvauksia ja varmistaa henkilöstön merkityksellisen sisäisen viestinnän häirintätapauksesta.

Vastauksessaan oikeusasiamiehen ratkaisuehdotukseen EKP pahoitteli tapahtunutta. Se järjesti lisää sisäistä viestintää häirintätapauksesta. Se ei kuitenkaan todennut, että sillä olisi tarvittavat tiedot taloudellisen korvauksen arvioimiseksi. Oikeusasiamies totesi, että vahinkoa, joka aiheutui siitä, että EKP käsitteli kantelijan häirintätapausta, ei valitettavasti ollut korjattu EKP:n vastauksella ratkaisuehdotukseen. Koska suositus, jossa toistetaan samat seikat, ei kuitenkaan vaikuta hyödylliseltä, oikeusasiamies päätti tutkimuksen ehdotuksilla systeemisiksi parannuksiksi ja pyysi jälleen EKP:tä tekemään yhteistyötä kantelijan kanssa hallinnollisen epäkohdan taloudellisten seurausten määrittämiseksi.