Asia koski sitä, miten Euroopan komissio varmistaa, että Romania panee täysimääräisesti täytäntöön Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion, joka koskee lainvastaista kieltäytymistä myöntämästä henkilökortteja Romanian kansalaisille, joiden kotipaikka on muissa jäsenvaltioissa.

Oikeusasiamies totesi, että asia näytti kehittyvän kansallisella tasolla ja että komissio oli seurannut tilannetta aktiivisesti ja kohtuullisin väliajoin.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn ja totesi, että lisätutkimukset eivät ole tässä vaiheessa perusteltuja. Oikeusasiamies pyysi kuitenkin komissiota päivittämään kuuden kuukauden kuluessa arvionsa siitä, miten Romania on pannut tuomion täytäntöön, sekä komission mahdollisesti toteuttamat lisätoimet.

Kantelija pyysi Euroopan komissiolta oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat sen Unkarin hallituksen kanssa käymiä keskusteluja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta Unkarin tukikelpoisuutta koskevan komission arvioinnin yhteydessä. Kuultuaan Unkarin viranomaisia komissio epäsi oikeuden tutustua joihinkin asiakirjoihin vedoten kahteen poikkeukseen, joista säädetään yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevassa EU:n lainsäädännössä. Tarkemmin sanottuna komissio väitti, että ilmoittaminen vaarantaisi sen tutkimuksen tarkoituksen, joka koskee Unkarin tukikelpoisuutta koheesiorahastoihin, ja sen päätöksentekoprosessin. Kantelija pyysi komissiota tarkistamaan päätöstään (niin kutsutulla uudistetulla pyynnöllä). Kun komissio ei vastannut asetetussa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen, joka koski komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana komissio teki vahvistavan päätöksensä. Se piti voimassa päätöksensä evätä oikeus tutustua asiakirjoihin, mutta vetosi lisäpoikkeukseen väittäen, että Euroopan parlamentti oli tällä välin pannut vireille asiaa koskevan tuomioistuinmenettelyn ja että tietojen ilmaiseminen voisi heikentää käynnissä olevia menettelyjä.

Oikeusasiamiehen tarkastus osoitti, että pyydetyt asiakirjat sisältävät Unkarin itsearvioinnin, komission Unkarin viranomaisille lähettämät viralliset kyselylomakkeet ja asianomaisten Unkarin viranomaisten viralliset vastaukset näihin kysymyksiin. Pyydetyt asiakirjat muodostavat siten perustan komission päätökselle, jota vastaan parlamentti aloitti tuomioistuinmenettelyn. Niitä ei ole laadittu tiettyä tuomioistuinmenettelyä varten, eivätkä ne sisällä sisäisiä oikeudellisia kantoja riidanalaisista kysymyksistä kaikkialla.

Oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut osoittanut riittävällä tavalla, miten asiakirjojen luovuttaminen voisi vahingoittaa kyseessä olevaa tuomioistuinmenettelyä. Oikeusasiamies ei myöskään ollut vakuuttunut komission väitteestä, jonka mukaan tietojen ilmaiseminen voisi heikentää sen tutkimusta. Lisäksi oikeusasiamies korosti, että on tärkeää tiedottaa yleisölle komission ja Unkarin viranomaisten toimista EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi. Näin ollen oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytyminen antamasta pyydettyjä asiakirjoja laajasti yleisön tutustuttavaksi oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että komissio harkitsisi uudelleen kantaansa asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön.

Komissio vahvisti vastauksessaan kantansa, jonka mukaan pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi parlamentin vireille paneman tuomioistuinmenettelyn ja sen tutkimuksen tyyneyttä siltä osin kuin on kyse Unkarin tukikelpoisuudesta koheesiorahastoihin. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei antanut vakuuttavia selityksiä siitä, miksi näitä asiakirjoja ei voitu antaa laajemmin tutustuttavaksi. Näin ollen oikeusasiamies vahvisti hallinnollisen epäkohdan ja päätti asian käsittelyn.

Asia koski pyyntöä saada tutustua perusteltuun lausuntoon, jonka Euroopan komissio lähetti Belgialle väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevan rikkomusmenettelyn yhteydessä.

Komissio epäsi oikeuden tutustua asiakirjaan, joka on osa käynnissä olevan rikkomusmenettelyn asiakirja-aineistoa. Näin tehdessään komissio nojautui yleiseen salassapito-olettamaan, joka perustui tarpeeseen suojella meneillään olevan tutkimuksen tarkoitusta. Tyytymättömänä tähän tulokseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Vaikka oikeusasiamies katsoi, että väärinkäytösten paljastajien asianmukainen suojelu on olennaisen tärkeää, hän totesi riidanalaisen asiakirjan tarkastuksen perusteella, että komissiolla oli oikeus vedota yleiseen olettamaan tietojen ilmaisematta jättämisestä evätäkseen oikeuden tutustua asiakirjaan. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.