Taustaa

1. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (UNCRPD) on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, joka tuli voimaan vuonna 2008. Vammaisoikeusliikkeen vuosikymmeniä jatkuneen aktivismin jälkeen vammaisyleissopimus vahvisti kansainvälisellä tasolla vammaisten henkilöiden poliittiset, kansalais-, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet.

2. EU on ollut osa vammaisyleissopimusta, jota se on soveltanut vuodesta 2011. Näin ollen EU:lla on työnantajana velvollisuus tunnustaa vammaisten henkilöiden oikeus nauttia ”korkeimmasta saavutettavissa olevasta terveydentilasta”. Oikeus terveyteen sisältää erityisesti mahdollisuuden maksuttomaan tai kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon ilman syrjintää sekä syrjinnän kiellon sairausvakuutuksen tarjoamisessa. Nämä kaksi osatekijää ovat merkityksellisiä EU:n henkilöstön sairausvakuutusjärjestelmän, yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän (JSIS), jolla säännellään terveyteen liittyvien kustannusten korvaamista EU:n henkilöstön palvelukseenottoa koskevien sääntöjen (jäljempänä ’henkilöstösäännöt’)[1] ja komission hyväksymien yleisten täytäntöönpanosäännösten perusteella. 

3. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea, jäljempänä ’YK:n komitea’, tarkastelee säännöllisesti, miten EU noudattaa vammaisyleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

4. Tässä yhteydessä vuonna 2015, jolloin YK:n komitea suoritti EU:n ensimmäisen arvioinnin, esitettiin huolenaiheita siitä, onko yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä vammaisyleissopimuksen mukainen.[2] Tarkemmin sanottuna kansalaisyhteiskunnan järjestöt huomauttivat tarkistusprosessin aikana, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä edellytti vammaisten henkilöiden osoittavan, että heidän vammaisuutensa vastaa ”vakavaa sairautta”, saadakseen täyden korvauksen siihen liittyvästä terveydenhuollosta. Nämä järjestöt ilmaisivat huolensa siitä, että tämä ehto sekä ”vakavan sairauden” määrittelyssä käytetyt kriteerit aiheuttivat monille vammaisille henkilöille lisäkustannuksia vammaisuudesta riippuen.[3] YK:n komitea toi päätelmissään esiin huolensa siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrji vammaisia EU:n henkilöstön jäseniä tai vammaisia perheenjäseniä.[4] Se suositteli järjestelmän tarkistamista, jotta varmistetaan vammaisuuteen liittyvien terveystarpeiden kattava kattaminen vammaisyleissopimuksen mukaisesti.

5. Oikeusasiamies käynnisti vuonna 2016 asiaa koskevan strategisen tutkimuksen. Oikeusasiamies totesi vuonna 2018, että se, että komissio ei toteuttanut tehokkaita toimia komitean suosituksen johdosta, oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että komissio tarkistaa yleisiä täytäntöönpanosääntöjä, jotka ovat yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän toimintaa koskevia sääntöjä. Hän teki myös viisi parannusehdotusta.[5]

6. Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen suosituksen sekä neljä parannusehdotusta, ja yleiset täytäntöönpanosäännöt päivitettiin vuonna 2020 [6].

Aloite

7. EU:ssa tehdään parhaillaan toista säännöllistä uudelleentarkastelua, minkä vuoksi oikeusasiamies on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen pohtiakseen, mitä ensimmäisen uudelleentarkastelun jälkeen on tehty.

8. Arvioidakseen, olivatko tehdyt muutokset tehokkaita konkreettisten ja myönteisten muutosten aikaansaamisessa vammaisille tai vammaisille perheenjäsenille EU:n henkilöstön jäsenille, oikeusasiamies kirjoitti komissiolle 16. helmikuuta 2024 [7] ja pyysi komissiolta vastausta seuraaviin kysymyksiin:

A. miten komissio noudatti oikeusasiamiehen suositusta ja kolmea hänen parannusehdotustaan ja laajemmin sitä, miten yleisten täytäntöönpanosäännösten tarkistuksella varmistettiin, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä oli vammaisyleissopimuksen mukainen;

B. Miten vakavan sairauden arviointiperusteita sovellettiin vammaisuuteen ja mitkä olivat seuraukset, jos yksi tai useampi niistä ei täyttynyt?

C. Onko vammaisuuden luonteessa tai sen mielletyssä ”asteessa” tehty eroa päätettäessä täysimääräisestä korvauksesta?

D. Miten komissio varmisti, että joustavuuden lisääminen ei lisännyt korvausten ennakoimattomuutta?

E. Mitä toimia komissio on toteuttanut lisätäkseen tietoisuutta vammaisuuteen sovellettavasta ihmisoikeuslähestymistavasta EU:n terveydenhuollon ammattilaisten ja yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän parissa työskentelevien henkilöstön jäsenten osalta?

F. Kaikki tilastolliset katsaukset, joita komission olisi seurattava.

9. Oikeusasiamies vastaanotti komission vastauksen 10. heinäkuuta 2024.[8]

Komission vastaukset

10. Yleisenä lausumana komissio korosti olevansa sitoutunut näyttämään esimerkkiä vammaisten henkilöiden oikeuksista.[9] Se selitti, että vaikka sen vastauksessa keskitytään yleisten täytäntöönpanosäännösten tarkistamiseen ja täytäntöönpanoon, vammaisille tai vammaisen perheenjäsenen omaaville henkilöstön jäsenille on tarjolla monenlaisia muita tukitoimenpiteitä.

OI/4/2016/EA:n havaintojen seuranta (kysymys A)

11. Mitä tulee siihen, miten komissio noudatti oikeusasiamiehen suositusta, komissio hahmotteli ensin yleisen kehyksen henkilöstösääntöjen mukaiselle terveydenhuollon korvaukselle. Se selitti, että vuonna 2013 toteutetun henkilöstösääntöjen uudistuksen jälkeen niissä määritellään nyt vammaisuuden ja kohtuullisten mukautusten käsitteet ja täydennetään niitä YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti. Lisäksi se selitti, että sairauskulut korvaa yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä, joka on yksinomaan lääketieteellinen järjestelmä. Yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän säännölliset korvaussäännöt, joita sovelletaan vammaisten henkilöiden sairauskuluihin, ovat seuraavat:

• Sairauskuluista korvataan yleensä enintään 80 tai 85 prosenttia hoidon tyypistä riippuen riippumatta siitä, onko edunsaaja vammainen vai ei.
• Jos edunsaajalla – myös vammaisella edunsaajalla – on ”vakava sairaus”, kaikkien siihen liittyvien sairauskulujen korvaus nostetaan 100 prosenttiin.

12. Komissio selitti, että henkilöstösäännöissä luetellaan nimenomaisesti useita sairauksia, joiden osalta korvausta korotetaan 100 prosenttiin.[10] Myös muut ”vastaavan vakaviksi” todetut sairaudet oikeuttavat täyteen korvaukseen. Jotta sairaus voidaan määritellä sairaudeksi, sen on sisällettävä neljä yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaista tekijää: a) todennäköisesti puhkeava sairaus; b) aggressiivisten diagnostisten ja/tai terapeuttisten toimenpiteiden tarve; c) vakavan vamman esiintyminen tai riski ja d) elinajanodotteen lyheneminen.

13. Vaikka nämä neljä kriteeriä ovat kumulatiivisia, komissio selitti, että se oli jo aiemmin soveltanut joustavaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa niiden täyttymiseen yksittäisissä tapauksissa. Oikeusasiamiehen asiassa OI/4/2016/EA tekemän tutkimuksen jälkeen komissio päätti vuonna 2020 kodifioida tämän joustavuuden yleisissä täytäntöönpanosäännöissä. Sen vuoksi komissio sisällytti yleisten täytäntöönpanosäännösten kriteeriluettelon jälkeen seuraavan lausuman: ”Nämä kumulatiiviset kriteerit on arvioitava kokonaisvaltaisesti kyseisen sairauden seurausten vakavuuden osalta. Kun otetaan huomioon tapa, jolla ne voivat olla yhteydessä toisiinsa, yhden kriteerin arviointi voi vaikuttaa muiden kriteerien arviointiin erityisesti vakavan vamman osalta. Kun yhtä perustetta tarkastellaan muiden perusteiden arvioinnin perusteella, voidaan päätellä, että kyseinen peruste, erityisesti elinajanodotteen lyhentämistä koskeva peruste, on täyttynyt.”[11]

14. Komissio täsmensi, että tämä ei muuta kriteerien kumulatiivista luonnetta. Näin ollen ”pelkkä ”vakavan haitan” olemassaolo ei välttämättä merkitse vakavan sairauden tunnustamista”.

15. Lopuksi komissio totesi, että tämä yleisten täytäntöönpanosäännösten kohdennettu muutos ei rajoita yleisten täytäntöönpanosäännösten laajempaa tarkistamista tulevaisuudessa.

16. Oikeusasiamiehen parannusehdotuksista [12] komission vastaus voidaan tiivistää seuraavasti:

• Ei-tyhjentävä luettelo korvattavista apuvälineistä: Prosessi on monimutkainen ja pitkä, mikä johtuu myös alan nopeasta kehityksestä, mutta asiaa käsittelevä ryhmä laatii parhaillaan tällaista luetteloa täydentämään yleisten täytäntöönpanosäännösten nykyistä luetteloa.
• Vammaisuuteen liittyvien kysymysten parissa työskentelevien johtajien ja henkilöstön koulutus: Uusille johtajille tarkoitettu komission perehdytyskurssi vastaa vammaisten tai vammaisten perheenjäsenten tarpeisiin, ja jatkokoulutus- ja oppimateriaali on koko henkilöstön saatavilla verkossa. Henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosastoon vuonna 2020 perustettu moninaisuudesta ja osallisuudesta vastaava toimisto (DIO) on järjestänyt vuosina 2021 ja 2022 useita tietoisuutta lisääviä tapahtumia ja työpajoja vammaisuuteen liittyvistä aiheista johtajille, henkilöstöhallinnon ammattilaisille, muille erityisryhmille ja koko henkilöstölle.
• Vammaisjärjestöjen kuuleminen: Komissio keskustelee henkilöstön jäseniä koskevista lainsäädäntöehdotuksista ja toimintalinjoista henkilöstösääntöjen mukaisilla foorumeilla (henkilöstön edustajat ja monissa tapauksissa henkilöstökomitea). Näin varmistetaan koko henkilöstön osallistuminen. Komissio on myös säännöllisesti yhteydessä EU:n henkilöstön vammaisjärjestöihin, joita kuullaan yhdessä yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän sekakomitean kanssa vammaisuuteen liittyvistä ehdotuksista. Tällaisia kuulemisia järjestettiin, kun yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä tarkistettiin vuonna 2020.

Uusien yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisten vammaisuuteen liittyvien kustannusten korvaaminen (kysymykset B, C ja D)

17. Mitä tulee siihen, miten näitä neljää kriteeriä sovelletaan vammaisiin henkilöihin (kysymys B), komissio muistutti, että nämä kriteerit perustuivat tuolloin yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän lääketieteellisen neuvoston lausuntoon, jossa todettiin, että ne ovat kaikille henkilöstösäännöissä luetelluille vakaville sairauksille yhteisiä tekijöitä. Näiden kriteerien tarkoituksena on edelleen tunnistaa ”vastaavan vakavat” terveysolosuhteet, jotka on nimenomaisesti lueteltu. Näin ollen kriteerit ovat edelleen kumulatiivisia ja niitä sovelletaan yhtäläisesti vammaisiin tai vammattomiin henkilöihin myös silloin, kun arvioidaan, täyttyvätkö ne yleisesti vai eivät yksittäisessä tilanteessa.

18. Komissio selitti, että käytännössä se on soveltanut ”joustavaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa” arvioidessaan näiden kriteerien keskinäistä riippuvuutta. Lääkärit selvittävät tosiseikat ja tekevät niistä myös kattavan lääketieteellisen arvioinnin, jonka aikana he analysoivat kutakin kriteeriä itsenäisesti ja arvioivat sitten kokonaisvaltaisesti niiden keskinäistä riippuvuutta. Tässä yhteydessä kriteerillä ”tarve aggressiiviseen diagnostiseen ja/tai terapeuttiseen toimenpiteeseen” on merkitystä erityisesti silloin, kun sairaus on aiheuttanut tai voisi aiheuttaa ”vakavan haitan”. Jos ”vakavan haitan” tapauksessa tarvitaan raskaita hoito- tai diagnostisia toimenpiteitä (mukaan lukien merkittävät rahoituskustannukset), tällaisten toimenpiteiden perusteella voidaan päätellä, että lyhennettyä elinajanodotetta koskeva kriteeri täyttyy, vaikka tätä ei olisikaan osoitettu selvästi. 

19. Sen osalta, voivatko päätökset täydestä korvauksesta vaihdella vamman tyypin tai sen ”asteen” mukaan (kysymys C), komissio toisti, että henkilöstösääntöjen mukaisella korvausjärjestelmällä oli tarkoitus kattaa sairauskulut ja että ainoastaan sellaiset kulut, jotka liittyvät todettuun vakavaan sairauteen, voidaan korvata täysimääräisesti. Se täsmensi, että kun se arvioi ”vakavan haitan” olemassaoloa tai vaaraa koskevaa kriteeriä, pelkästään riski riittää kriteerin täyttymiseen. Näin ollen ei tehdä eroa vamman tyypin perusteella eikä arvioida kyseisen vamman vaikutusta henkilön toimintaan tai hänen henkilökohtaiseen, kotitalouteen liittyvään tai sosiaaliseen toimintaansa. Merkitystä on sairauden luonnollisella historialla ja lääkärin lääketieteellisellä diagnoosilla, kun määritetään, onko tällainen riski olemassa tai onko se toteutunut.

20. Vastauksena kysymykseen joustavuuden vaikutuksesta korvausten ennakoitavuuteen (kysymys D) komissio totesi, että vaikka joustavuuteen liittyy väistämättä jonkin verran ennakoimattomuutta, tässä lähestymistavassa otetaan paremmin huomioon tarve analysoida kukin asia erikseen. Komissio totesi, että johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi asiantuntijalääkärit kokoontuvat keskustelemaan monimutkaisimmista asiakokonaisuuksista kahdesti kuukaudessa, ja kun vakava sairaus on todettu, asiantuntijalääkäri laatii sisäisen luettelon toimenpiteistä, joista voidaan maksaa täysi korvaus, helpottaakseen yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän vastuuhenkilön pyyntöjen käsittelyä.

Tiedotus- ja seurantatoimet (kysymykset E ja F)

21. Oikeusasiamiehen kaksi viimeistä kysymystä liittyivät komission toteuttamiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan vammaisuutta koskevan ihmisoikeuslähestymistavan täytäntöönpano yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä ja seurataan sitä, kuten vammaisyleissopimuksessa edellytetään.

22. Komissio selitti, että vammaisyleissopimusta ja vammaisuuteen sovellettavaa ihmisoikeuslähestymistapaa koskevan tietoisuuden lisäämisen osalta (kysymys E) sen terveydenhuollon ammattilaisia sitovat osana kansallista koulutusta jatkuvan koulutuksen velvoitteet, minkä vuoksi he voivat osallistua asiaankuuluviin ulkoisiin seminaareihin. Komissio kehottaa heitä myös osallistumaan verkkokurssille, jonka aiheena on ”Laki, monimuotoisuuspolitiikka ja vammaisuus” kansallisella tasolla. Lisäksi yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän maksutoimiston vammaisuuteen erikoistuneen ryhmän seitsemän jäsentä tarjoavat henkilökohtaisen ja erityisen lähestymistavan EU:n henkilöstölle, joka on vammainen tai jolla on vammainen perheenjäsen. Ryhmän jäsenet tekevät tiivistä yhteistyötä komission ja muiden toimielinten ihmisoikeusyksiköiden kanssa ja osallistuvat myös asiaankuuluviin seminaareihin tai konferensseihin. 

23. Komissiolla ei myöskään ollut oikeusasiamiehen pyytämiä tilastotietoja (kysymys F), jotka koskivat vakavan sairauden toteamiseksi vastaanotettujen vammaisuuteen liittyvien hakemusten määrää ja niiden tuloksia. Komissio totesi kuitenkin saaneensa vuodesta 2020 lähtien 39 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaista valitusta, jotka koskivat vakavan sairauden tunnustamatta jättämistä. Se ei pystynyt selvittämään vammaisten henkilöiden tekemien valitusten osuutta, mutta totesi, että yhdeksässä tapauksessa hakija mainitsi väitetyn vammaisuuden.

Oikeusasiamiehen arviointi

24. Vammaisyleissopimuksessa todetaan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus nauttia mahdollisimman hyvästä terveydentilasta ilman vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Ratifioidessaan yleissopimuksen EU sitoutui sopimusvaltiona ryhtymään asianmukaisiin toimiin tällä alalla. Tähän sisältyy muun muassa sitoumus kieltää syrjintä sairausvakuutuksen tarjoamisessa, joka on tarjottava oikeudenmukaisella ja kohtuullisella tavalla [13].

25. Kun oikeusasiamies tutki asiaa ensimmäisen kerran vuonna 2016, hänen tutkimuksessaan otettiin huomioon YK:n komitean huoli siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrjii vammaisia henkilöitä. Tuolloin oikeusasiamies totesi, että se, että komissio ei noudattanut YK:n komitean suositusta yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän tarkistamisesta, oli hallinnollinen epäkohta. Hän kehotti komissiota tulkitsemaan henkilöstösääntöjä vammaisyleissopimuksen valossa ja muuttamaan yleisiä täytäntöönpanosääntöjä sen varmistamiseksi, että ne ovat tarkoituksenmukaisempia ja tehokkaampia arvioitaessa vammaisten henkilöiden erityistilanteen vakavuutta. Oikeusasiamies teki useita ehdotuksia siitä, miten tämä voitaisiin tehdä yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä, esimerkiksi selventämällä nykyistä tekstiä, ottamalla käyttöön erityisiä lisäsäännöksiä tai ottamalla käyttöön vammaisuuteen sovellettavia vaihtoehtoisia kriteerejä [14].  

26. Tämän strategisen aloitteen tarkoituksena oli arvioida, vastasivatko komission yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään tekemät muutokset tehokkaasti YK:n komitean vuonna 2015 ja oikeusasiamiehen vuonna 2018 ilmaisemiin huolenaiheisiin. Komission vastauksen perusteella oikeusasiamies ei valitettavasti ole vakuuttunut siitä, että näin on, jäljempänä esitetyistä syistä.

27. Ensinnäkin yleisten täytäntöönpanosäännösten osalta tärkein muutos, joka tehtiin niiden tarkistamisella vuonna 2020, on sellaisen käytännön nimenomainen kodifiointi, joka oli paitsi jo olemassa, myös jo EU:n oikeuskäytännössä edellytetty.[15] Neljän kriteerin luonne ja kumulatiivinen vaikutus vammaisuuteen liittyvissä tapauksissa pysyivät muuttumattomina. Yleisten täytäntöönpanosäännösten vuoden 2020 tarkistuksessa säilytetään näin ollen suurelta osin järjestelmä sellaisena kuin se oli jo ennen YK:n komitean suositusta.

28. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että tällaiset pinnalliset muutokset eivät todennäköisesti riitä vastaamaan YK:n komitean perustavanlaatuiseen huoleen siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrjii vammaisia henkilöitä. Hän muistuttaa, kuten hän teki vuonna 2018, että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteet edellyttävät, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.[16] Jotta tämä toteutuisi täysimääräisesti, komission olisi otettava huomioon sekä vammaisten henkilöiden syrjintä ryhmänä (koska vaikka nämä neljä kriteeriä ovat neutraalit, niitä ei ole suunniteltu vammaisuutta silmällä pitäen) että ryhmän sisällä (koska vammat, joilla on vastaavia vaikutuksia jokapäiväiseen elämään, voivat luonteensa mukaan täyttää nämä neljä kriteeriä enemmän tai vähemmän helposti). Oikeusasiamies pyytää jälleen kerran komissiota pohtimaan, miten yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä voitaisiin tarkistaa, jotta vammaisuuteen liittyvät terveystarpeet katettaisiin kattavasti YK:n komitean kehotuksen mukaisesti ja EU:lta vammaisyleissopimuksen sopimusvaltiona vaaditulla tavalla.

29. Toiseksi, mitä tulee muihin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan vammaisyleissopimuksen noudattaminen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen tarjoamisessa, oikeusasiamies on huolissaan siitä, että komissio ei ehkä täytä vaatimuksia, joita siltä odotetaan tietoisuuden lisäämisen, koulutuksen ja seurantatoimenpiteiden osalta.

30. Nykyisissä yleisissä täytäntöönpanosäännöissä yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän yhdenmukaisuus vammaisyleissopimuksen kanssa perustuu pääasiassa asiakirja-aineistosta vastaavalle asiantuntijalääkärille myönnettyyn lisääntyneeseen joustavuuteen. Komissio ei kuitenkaan näytä kehittäneen koulutusta tai ohjausta varmistaakseen, että sen terveydenhuollon ammattihenkilöt käyttävät tätä joustavuutta yleissopimuksen mukaisesti.[17] Vaikuttaa pikemminkin siltä, että komissio nojautuu lääkintähenkilöstön velvollisuuteen jatkaa ammatillista kehitystään tarkistamatta kuitenkaan näiden ohjelmien sisältöä tai järjestämättä lisää erityiskoulutusta vammaisuutta koskevasta ihmisoikeuslähestymistavasta yleisten täytäntöönpanosäännösten osalta.

31. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että se, että asiantuntijalääkärit voivat keskustella monimutkaisimmista asiakokonaisuuksista kollegiaalisesti, riittää takaamaan vammaisyleissopimuksen johdonmukaisuuden, ennakoitavuuden ja noudattamisen vammaisuuteen liittyvien asiakokonaisuuksien käsittelyssä. Tämä on vieläkin huolestuttavampaa, kun otetaan huomioon, että komissiolla ei näytä olevan käytössään järjestelmää, jolla seurattaisiin vammaisten henkilöiden tekemien tai heidän puolestaan tehtyjen ”vakavan sairauden” tunnustamista koskevien hakemusten määrää ja niiden tuloksia.[18] Edellä esitetyn perusteella on kyseenalaista, miten komissio voi varmuudella vahvistaa, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä pannaan täytäntöön vammaisyleissopimuksen mukaisesti.

32. Näin ollen ja vaikka oikeusasiamies suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin joillakin hänen aiemman tutkimuksensa osa-alueilla ja antaa niille tunnustusta, hän on edelleen pettynyt komission yleiseen sitoutumiseen tähän asiaan viime vuosikymmenen aikana. Hän muistuttaa, että vammaisyleissopimus sisältää sopimusvaltioita koskevia nimenomaisia velvoitteita, jotka koskevat tietojen keräämistä sellaisten politiikkojen laatimista ja täytäntöönpanoa varten, joilla yleissopimus pannaan täysimääräisesti täytäntöön.[19] Tätä taustaa vasten hän kehottaa komissiota aloittamaan vammaisten henkilöiden tilanteen tehokkaan seurannan yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän puitteissa ja tutkimaan muita toimenpiteitä, joilla järjestelmästä voitaisiin tehdä vammaisyleissopimuksen mukainen.

33. Vammaisyleissopimusta koskevan EU:n kehyksen jäsenenä oikeusasiamies jatkaa asian seuraamista ja odottaa YK:n komitean suorittaman EU:ta koskevan toisen uudelleentarkastelun tuloksia.  

Päätelmät

Oikeusasiamies päättää tämän strategisen aloitteen seuraavin päätelmin:

Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että komission vuonna 2020 toteuttama yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevien sääntöjen tarkistus riittäisi vastaamaan YK:n komitean huoleen siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrjii vammaisia henkilöitä.

Vammaisyleissopimusta koskevan EU:n kehyksen jäsenenä oikeusasiamies jatkaa tämän asian seuraamista ja odottaa YK:n komitean suorittaman EU:ta koskevan toisen uudelleentarkastelun tuloksia.

Komissiolle ilmoitetaan tästä päätösmuistiosta.

 

Emily O'Reilly
Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 12.2.2025

 

[1] Neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 vahvistettujen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 72 artikla.

[2] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 25 artikla, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf

[3] Euroopan vammaisfoorumin vaihtoehtoinen raportti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanosta, s. 75, saatavilla osoitteessa https://www.autismeurope.org/wp-content/uploads/2017/08/2015-03-04-edf-alternative-report-final-accessible.pdf

[4] Päätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta, CRPD/C/EU/CO/1, 86–87 kohta, saatavilla osoitteessa https://digitallibrary.un.org/record/812354?ln=en&v=pdf

[5] Yksityiskohtaiset tiedot tutkimuksesta OI/4/2016/EA, suosituksesta ja parannusehdotuksista ovat saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/112191.

[6] Komission päätös C(2020) 3002 final.

[7] Kirje ja kysymysluettelo ovat saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/opening-summary/en/18217 0

[8] Saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/doc/correspondence/en/194374

[9] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva EU:n strategia 2021–2030, saatavilla osoitteessa https://employment-social-affairs.ec.europa.eu/policies-and-activities/social-protection-social-inclusion/persons-disabilities/union-equality-strategy-rights-persons-disabilities-2021–2030_en

[10] Nimittäin tuberkuloosi, poliomyeliitti, syöpä ja psyykkinen sairaus.

[11] Komission päätös C(2020) 3002 final.

[12] Komissiota pyydettiin kommentoimaan seuraavia kolmea parannusehdotusta: (1) Komission olisi julkaistava ohjeellinen luettelo avustavista laitteista, jotka voidaan korvata yleisten täytäntöönpanosäännösten nojalla. (4) Komission olisi varmistettava, että jos näin ei jo tapahdu, vammaisuuden käsittelyä koskeva erityiskoulutus on osa perehdyttämisohjelmaa, joka on tarkoitettu asiaan liittyvien kysymysten parissa työskentelevälle komission henkilöstölle sekä johtotason henkilöstölle. (5) Komission olisi luotava säännölliset yhteydet vammaisia tai vammaisia perheenjäseniä edustaviin EU:n henkilöstön jäsenten järjestöihin saadakseen palautetta yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän ja vammaisten henkilöiden sosiaalijärjestelmien päivittäisestä soveltamisesta. Komission olisi myös kuultava näitä järjestöjä mielekkäällä, oikea-aikaisella ja jäsennellyllä tavalla niitä koskevan lainsäädännön ja politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa.

[13] Vammaisyleissopimuksen 25 artiklan e alakohta, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf

[14] Oikeusasiamiehen suositus asiassa OI/4/2016/EA, erityisesti 32–34 kohta, saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/recommendation/en/99578

[15] Ks. esim. asia F-23/10, Allen v. komissio, 79 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?num=F-23/10&language=EN ; tai äskettäin T-685/21, IR v. komissio, 61–62 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&td=ALL&num=T-685/21

[16] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.1.2006 asiassa C‑344/04, IATA ja ELFAA, 95 kohta, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&num=c-344/04

[17] Kuten vammaisyleissopimuksen 25 artiklan d alakohdassa edellytetään, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf

[18] Euroopan tilintarkastustuomioistuimen äskettäisessä kertomuksessa ”Vammaisten henkilöiden tukeminen” on myös tuotu esiin kysymys saatavilla olevista tiedoista, joiden avulla voidaan konkreettisesti arvioida vammaisten henkilöiden osallistumista EU:n työvoimaan. EU:n toimien käytännön vaikutus on vähäinen”, erityisesti 61–69 ja 92 kohta, saatavilla osoitteessa https://www.eca.europa.eu/ECAPublications/SR-2023-20/SR-2023-20_EN.pdf

[19] Vammaisyleissopimuksen 31 artikla, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf