Taustaa

1. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus (UNCRPD) on vuonna 2008 voimaan tullut kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Vammaisten oikeuksia ajavan liikkeen vuosikymmeniä kestäneen aktivismin jälkeen vammaisyleissopimuksessa vahvistettiin kansainvälisellä tasolla vammaisten henkilöiden poliittiset, kansalais-, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.

2. EU on sopimuspuolena vammaisyleissopimuksessa, jota se on soveltanut vuodesta 2011. Näin ollen EU:lla on työnantajana velvollisuus tunnustaa vammaisten henkilöiden oikeus nauttia ”mahdollisimman hyvästä terveydentilasta”. Oikeus terveyteen sisältää erityisesti maksuttoman tai kohtuuhintaisen terveydenhuollon syrjimättömän saatavuuden sekä syrjintäkiellon sairausvakuutuksen tarjoamisessa. Nämä kaksi osatekijää liittyvät EU:n henkilöstön sairausvakuutusjärjestelmään eli yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään (JSIS), jossa säännellään terveyteen liittyvien kustannusten korvaamista EU:n henkilöstön palvelukseen ottamista koskevien sääntöjen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’[1], ja komission hyväksymien yleisten täytäntöönpanosäännösten perusteella. 

3. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea, jäljempänä ’YK:n komitea’, tarkastelee säännöllisesti, noudattaako EU vammaisyleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

4. Tässä yhteydessä vuonna 2015, kun YK:n komitea tarkasteli EU:ta ensimmäisen kerran, esitettiin huoli siitä, onko yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä YK:n vammaisyleissopimuksen mukainen.[2] Tarkemmin sanottuna kansalaisjärjestöt huomauttivat tarkistusprosessin aikana, että yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän mukaan vammaisten henkilöiden on osoitettava, että heidän vammansa vastaa ”vakavaa sairautta”, jotta he voivat saada täyden korvauksen siihen liittyvästä terveydenhuollostaan. Nämä järjestöt ilmaisivat huolensa siitä, että tämä ehto ja ”vakavan sairauden” määrittelyssä käytetyt kriteerit aiheuttavat monille vammaisille henkilöille lisäkustannuksia heidän vammansa mukaan.[3] Päätelmissään YK:n komitea ilmaisi huolensa siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrjii vammaisia EU:n henkilöstön jäseniä tai vammaisia perheenjäseniä.[4] Se suositteli järjestelmän tarkistamista, jotta varmistetaan vammaisuuteen liittyvien terveystarpeiden kattava kattaminen vammaisyleissopimuksen mukaisella tavalla.

5. Oikeusasiamies käynnisti vuonna 2016 asiaa koskevan strategisen tutkimuksen. Oikeusasiamies totesi vuonna 2018, että se, että komissio ei ollut toteuttanut tehokkaita toimia komitean suosituksen johdosta, oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että komissio tarkistaisi yleisiä täytäntöönpanomääräyksiä, jotka ovat yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän toimintaa koskevat säännöt. Hän teki myös viisi parannusehdotusta.[5]

6. Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen suosituksen sekä neljä parannusehdotusta, ja vuonna 2020 yleiset täytäntöönpanosäännökset päivitettiin [6].

Aloite

7. EU:ssa tehdään parhaillaan toista säännöllistä uudelleentarkastelua, minkä vuoksi oikeusasiamies on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen pohtiakseen, mitä ensimmäisen uudelleentarkastelun jälkeen on tehty.

8. Arvioidakseen, olivatko tehdyt muutokset vaikuttavia konkreettisten ja myönteisten muutosten aikaansaamisessa vammaisille EU:n henkilöstön jäsenille tai henkilöille, joilla on vammainen perheenjäsen, oikeusasiamies kirjoitti komissiolle 16 päivänä helmikuuta 2024 [7] ja pyysi komissiota vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

A. Miten komissio seurasi oikeusasiamiehen suositusta ja kolmea hänen parannusehdotustaan ja yleisemmin miten yleisten täytäntöönpanosäännösten tarkistuksella varmistettiin, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä oli vammaisyleissopimuksen mukainen?

B. Miten vakavan sairauden arviointiperusteita sovellettiin vammaisuuteen ja mitkä olivat seuraukset, jos yksi tai useampi niistä ei täyttynyt?

C. Onko vammaisuuden luonteessa tai sen koetussa ”asteessa” tapahtunut eroa päätettäessä täysimääräisestä korvauksesta?

D. Miten komissio varmisti, että joustavuuden lisääminen ei lisännyt korvausten ennakoimattomuutta?

E. Mitä toimia komissio on toteuttanut tietoisuuden lisäämiseksi EU:n terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän parissa työskentelevien henkilöstön jäsenten ihmisoikeuksia koskevasta lähestymistavasta vammaisuuteen?

F. Kaikki tilastolliset katsaukset, joita komission olisi seurattava.

9. Oikeusasiamies vastaanotti komission vastauksen 10 päivänä heinäkuuta 2024.[8]

Komission vastaukset

10. Yleisenä lausumana komissio korosti olevansa sitoutunut näyttämään esimerkkiä vammaisten henkilöiden oikeuksista.[9] Se selitti, että vaikka sen vastauksessa keskitytään yleisten täytäntöönpanosäännösten tarkistamiseen ja täytäntöönpanoon, vammaisille henkilöstön jäsenille tai henkilöille, joilla on vammainen perheenjäsen, on tarjolla monia muita tukitoimenpiteitä.

OI/4/2016/EA:n havaintojen seuranta (kysymys A)

11. Mitä tulee siihen, miten komissio noudatti oikeusasiamiehen suositusta, komissio hahmotteli ensin yleiset puitteet henkilöstösääntöjen mukaisille terveydenhuollon korvauksille. Se selitti, että vuonna 2013 toteutetun henkilöstösääntöjen uudistuksen jälkeen niissä määritellään nyt vammaisuuden ja kohtuullisten mukautusten käsitteet ja täydennetään niitä vammaisyleissopimuksen mukaisesti. Lisäksi se selitti, että sairauskulut korvataan yhteisestä sairausvakuutusjärjestelmästä, joka on yksinomaan lääketieteellinen järjestelmä. Yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän säännölliset korvaussäännöt, joita sovelletaan vammaisten henkilöiden sairauskuluihin, ovat seuraavat:

• Sairaanhoitokuluista korvataan yleensä enintään 80 tai 85 prosenttia hoidon tyypistä riippuen riippumatta siitä, onko edunsaaja vammainen vai ei.
• Jos edunsaajalla – myös vammaisella edunsaajalla – on ”vakava sairaus”, korvaus korotetaan 100 prosenttiin kaikkien siihen liittyvien sairauskulujen osalta.

12. Komissio selitti, että henkilöstösäännöissä luetellaan nimenomaisesti useita sairauksia, joista maksettava korvaus on korotettu 100 prosenttiin.[10] Myös muut ”vastaavan vakaviksi” tunnustetut sairaudet oikeuttavat täyteen korvaukseen. Jotta sairaus voidaan luokitella sairaudeksi, sen on sisällettävä neljä osatekijää, jotka on lueteltu yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä seuraavasti: a) sairaus, joka todennäköisesti puhkeaa; b) aggressiivisten diagnostisten ja/tai terapeuttisten toimenpiteiden tarve; c) vakavan vamman esiintyminen tai riski siitä ja d) elinajanodotteen lyheneminen.

13. Vaikka nämä neljä kriteeriä ovat kumulatiivisia, komissio selitti, että se oli jo aiemmin omaksunut joustavan ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan niiden täyttymiseen yksittäisissä tapauksissa. Oikeusasiamiehen asiassa OI/4/2016/EA tekemän tutkimuksen jälkeen komissio päätti vuonna 2020 kodifioida tämän joustavuuden ohjeisiin. Näin ollen komissio sisällytti yleisten täytäntöönpanosäännösten perusteiden luetteloon seuraavan lausuman: ”Näille kumulatiivisille kriteereille on tehtävä kokonaisarviointi kyseisen sairauden seurausten vakavuudesta. Kun otetaan huomioon tapa, jolla ne voivat olla yhteydessä toisiinsa, yhden kriteerin arviointi voi vaikuttaa muiden kriteerien arviointiin erityisesti vakavan vammaisuuden osalta. Yhden perusteen tarkastelu muiden perusteiden arvioinnin perusteella voi johtaa päätelmään, että kyseinen peruste, erityisesti elinajanodotteen lyhentämistä koskeva peruste, on täyttynyt.”[11]

14. Komissio täsmensi, että tämä ei muuta kriteerien kumulatiivista luonnetta. Näin ollen ”pelkkä ”vakavan haitan” olemassaolo ei välttämättä merkitse vakavan sairauden tunnustamista”.

15. Lopuksi komissio totesi, että tämä tutkimusohjeiden kohdennettu muuttaminen ei vaikuta tutkimusohjeiden laajempaan tarkistamiseen tulevaisuudessa.

16. Oikeusasiamiehen parannusehdotusten [12] osalta komission vastaus voidaan tiivistää seuraavasti:

• Ei-tyhjentävä luettelo korvattavista apuvälineistä: Prosessi on monimutkainen ja pitkällinen, mikä johtuu myös alan nopeasta kehityksestä, mutta tällaista luetteloa laatii parhaillaan erityinen ryhmä täydentämään yleisten täytäntöönpanosäännösten nykyistä luetteloa.
• Vammaisuuteen liittyvien kysymysten parissa työskentelevien johtajien ja henkilöstön koulutus: Komission uusille johtajille suunnatulla perehdytyskurssilla käsitellään vammaisen henkilöstön tai sellaisten henkilöiden tarpeita, joilla on vammaisia perheenjäseniä, ja koko henkilöstöllä on verkossa saatavilla lisäkoulutus- ja oppimateriaalia. Henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosastoon vuonna 2020 perustettu monimuotoisuus- ja osallisuustoimisto on järjestänyt vuosina 2021 ja 2022 useita tiedotustapahtumia ja työpajoja vammaisuuteen liittyvistä aiheista johtajille, henkilöstöhallinnon ammattilaisille, muille erityisryhmille ja koko henkilöstölle.
• Vammaisjärjestöjen kuuleminen: Komissio keskustelee henkilöstön jäseniä koskevista lainsäädäntöehdotuksista ja politiikoista henkilöstösääntöjen mukaisilla foorumeilla (henkilöstön edustajat ja monissa tapauksissa henkilöstökomitea) ja varmistaa siten koko henkilöstön osallistumisen. Komissio on myös säännöllisesti yhteydessä vammaisuuteen liittyviin EU:n henkilöstön järjestöihin, joita kuullaan yhdessä yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän sekakomitean kanssa vammaisuuteen liittyvistä ehdotuksista. Tällaiset kuulemiset järjestettiin, kun tutkimusmenettelyjä koskevia sääntöjä tarkistettiin vuonna 2020.

Vammaisuuteen liittyvien kulujen korvaaminen uusien yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti (kysymykset B, C ja D)

17. Mitä tulee siihen, miten näitä neljää kriteeriä sovelletaan vammaisiin henkilöihin (kysymys B), komissio muistutti, että nämä kriteerit perustuivat tuolloin yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän lääketieteellisen neuvoston lausuntoon, jossa todettiin, että ne ovat kaikille henkilöstösäännöissä luetelluille vakaville sairauksille yhteisiä tekijöitä. Näiden kriteerien tarkoituksena on edelleen tunnistaa ”vastaavan vakavuuden” terveysongelmat, jotka on nimenomaisesti lueteltu. Näin ollen kriteerit ovat kumulatiivisia ja niitä sovelletaan yhtäläisesti henkilöihin, joilla on vamma tai jotka eivät ole vammaisia, myös arvioitaessa, täyttyvätkö ne yleisesti vai eivät yksittäisessä tilanteessa.

18. Komissio selitti, että käytännössä se on soveltanut ”joustavaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa” arvioidessaan näiden kriteerien keskinäistä riippuvuutta. Lääkärit määrittelevät tosiseikat ja tekevät niistä myös kattavan lääketieteellisen arvioinnin, jonka aikana he analysoivat kutakin kriteeriä itsenäisesti ja arvioivat sitten kokonaisvaltaisesti niiden keskinäistä riippuvuutta. Tässä yhteydessä kriteeri ”tarve aggressiiviselle diagnostiselle ja/tai terapeuttiselle toimenpiteelle” on tärkeä erityisesti silloin, kun sairaus on aiheuttanut tai voi aiheuttaa ”vakavan haitan”. Jos tarvitaan raskaita hoito- tai diagnostisia toimenpiteitä (mukaan lukien merkittävät taloudelliset kustannukset) ”vakavan haitan” (riskin) tapauksessa, tällaisten toimenpiteiden perusteella voidaan päätellä, että lyhennettyä elinajanodotetta koskeva kriteeri täyttyy, vaikka sitä ei olisikaan vahvistettu selkeästi. 

19. Sen osalta, voivatko täysimääräistä korvausta koskevat päätökset vaihdella vamman tyypin tai koetun ”asteen” mukaan (kysymys C), komissio toisti, että henkilöstösääntöjen mukaisen korvausjärjestelmän tarkoituksena on kattaa sairauskulut ja että ainoastaan sellaiset kustannukset, jotka liittyvät todettuun vakavaan sairauteen, voidaan korvata täysimääräisinä. Se täsmensi, että kun se arvioi ”vakavan haitan” olemassaoloa tai vaaraa koskevaa kriteeriä, pelkkä riski riittää kriteerin täyttymiseen. Näin ollen ei tehdä eroa sen mukaan, minkä tyyppisestä vammasta on kyse, eikä arvioida kyseisen vamman vaikutusta henkilön toimintaan tai hänen henkilökohtaiseen, kotitaloutta koskevaan tai sosiaaliseen toimintaansa. Merkitystä on sairauden luonnollisella historialla ja lääkärin lääketieteellisellä diagnoosilla määritettäessä, onko tällainen riski olemassa tai onko se toteutunut.

20. Vastauksena kysymykseen joustavuuden vaikutuksesta korvausten ennakoitavuuteen (kysymys D) komissio totesi, että vaikka joustavuuteen liittyy väistämättä jonkin verran ennakoimattomuutta, tässä lähestymistavassa otetaan paremmin huomioon tarve analysoida kutakin tapausta erikseen. Komissio totesi, että johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi asiantuntijalääkärit kokoontuvat keskustelemaan monimutkaisimmista asioista kahdesti kuukaudessa, ja kun vakava sairaus on todettu, asiantuntijalääkäri laatii sisäisen luettelon toimenpiteistä, joista voidaan maksaa täysi korvaus, jotta yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän vastuuvirkamiehen olisi helpompi käsitellä pyynnöt.

Tiedotus- ja seurantatoimet (kysymykset E ja F)

21. Oikeusasiamiehen kaksi viimeistä kysymystä liittyivät toimenpiteisiin, jotka komissio otti käyttöön varmistaakseen vammaisuutta koskevan ihmisoikeuslähestymistavan täytäntöönpanon yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä ja seuratakseen sitä, kuten vammaisyleissopimuksessa edellytetään.

22. Komissio selitti, että vammaisyleissopimusta ja vammaisuuteen sovellettavaa ihmisoikeuslähestymistapaa koskevan tietoisuuden lisäämisen (kysymys E) osalta sen terveydenhuollon ammattilaisia sitovat osana kansallista koulutustaan jatkuvaa koulutusta koskevat velvoitteet, minkä vuoksi he voivat osallistua asiaankuuluviin ulkoisiin seminaareihin. Komissio kehottaa niitä myös osallistumaan kansallisella tasolla verkkokurssille, jonka aiheena on oikeus, monimuotoisuuspolitiikka ja vammaisuus. Lisäksi yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän maksutoimiston vammaisasioita käsittelevän erityisryhmän seitsemän jäsentä tarjoavat henkilökohtaisen ja omistautuneen lähestymistavan EU:n henkilöstölle, jolla on vamma tai vammainen perheenjäsen. Ryhmän jäsenet tekevät tiivistä yhteistyötä komission ja muiden toimielinten ihmisoikeusyksiköiden kanssa ja osallistuvat myös asiaankuuluviin seminaareihin tai konferensseihin. 

23. Komissiolla ei myöskään ollut oikeusasiamiehen pyytämiä tilastotietoja (kysymys F) vakavan sairauden tunnustamista varten vastaanotettujen vammaisuuteen liittyvien hakemusten määrästä ja niiden tuloksista. Komissio totesi kuitenkin saaneensa vuodesta 2020 lähtien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 39 valitusta, jotka koskivat vakavan sairauden tunnustamatta jättämistä. Vaikka se ei voinut määrittää vammaisten henkilöiden tekemien valitusten osuutta, se totesi, että yhdeksässä tapauksessa kantaja mainitsi väitetyn vammaisuuden.

Oikeusasiamiehen arvio

24. Vammaisyleissopimuksessa todetaan, että vammaisilla henkilöillä on oikeus nauttia mahdollisimman hyvästä terveydentilasta ilman vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Ratifioidessaan yleissopimuksen EU sitoutui sopimusvaltiona ryhtymään asianmukaisiin toimiin tällä alalla. Tähän sisältyy muun muassa sitoumus kieltää syrjintä sairausvakuutuksen tarjoamisessa, joka on tarjottava oikeudenmukaisella ja kohtuullisella tavalla [13].

25. Kun oikeusasiamies käsitteli asiaa ensimmäisen kerran vuonna 2016, hänen tutkimuksensa perustui YK:n komitean huoleen siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrji vammaisia henkilöitä. Tuolloin oikeusasiamies totesi, että komission laiminlyönti noudattaa YK:n komitean suositusta yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän tarkistamisesta oli hallinnollinen epäkohta. Hän kehotti komissiota tulkitsemaan henkilöstösääntöjä vammaisyleissopimuksen valossa ja muuttamaan yleisiä täytäntöönpanomääräyksiä sen varmistamiseksi, että ne ovat asianmukaisempia ja tehokkaampia arvioitaessa vammaisten henkilöiden erityistilanteen vakavuutta. Oikeusasiamies teki useita ehdotuksia siitä, miten tämä voitaisiin tehdä yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä, esimerkiksi selventämällä nykyistä tekstiä, ottamalla käyttöön erityisiä lisäsäännöksiä tai ottamalla käyttöön vammaisuuteen sovellettavia vaihtoehtoisia kriteerejä [14].  

26. Tämän strategisen aloitteen tarkoituksena oli arvioida, vastasivatko komission yhteiseen sairausvakuutusjärjestelmään tekemät muutokset tehokkaasti YK:n komitean vuonna 2015 ja oikeusasiamiehen vuonna 2018 ilmaisemiin huolenaiheisiin. Valitettavasti oikeusasiamies ei ole komission vastauksen perusteella vakuuttunut siitä, että näin olisi jäljempänä esitetyistä syistä.

27. Ensinnäkin yleisten täytäntöönpanosäännösten osalta tärkein muutos, joka niiden tarkistamisella vuonna 2020 tehtiin, on sellaisen käytännön nimenomainen kodifiointi, joka oli jo olemassa mutta jota myös edellytettiin jo EU:n oikeuskäytännössä [15]. Neljän kriteerin luonne ja kumulatiivinen vaikutus vammaistapauksissa pysyivät muuttumattomina. Yleisten täytäntöönpanosäännösten vuoden 2020 tarkistuksessa säilytetään näin ollen suurelta osin järjestelmä sellaisena kuin se oli jo ennen YK:n komitean suositusta.

28. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että tällaiset pintapuoliset muutokset eivät todennäköisesti riitä vastaamaan YK:n komitean perustavanlaatuiseen huoleen siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrjii vammaisia henkilöitä. Hän muistuttaa, kuten hän teki vuonna 2018, että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteet edellyttävät, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.[16] Jotta tämä olisi täysin tehokasta, komission olisi otettava huomioon sekä vammaisten henkilöiden syrjintä ryhmänä (koska neljää kriteeriä, jotka ovat ulkonäöltään neutraaleja mutta joita ei ole suunniteltu vammaisuutta silmällä pitäen) että heidän ryhmänsä sisällä (koska vammat, joilla on vastaavia vaikutuksia jokapäiväiseen elämään, voivat luonteensa mukaan täyttää enemmän tai vähemmän helposti neljä kriteeriä). Oikeusasiamies kehottaa jälleen kerran komissiota pohtimaan tapoja tarkistaa yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä, jotta voidaan varmistaa vammaisuuteen liittyvien terveystarpeiden kattava kattaminen YK:n komitean kehotuksen mukaisesti ja EU:n vaatimusten mukaisesti vammaisyleissopimuksen sopimusvaltiona.

29. Toiseksi muiden toimenpiteiden osalta, joilla varmistetaan vammaisyleissopimuksen noudattaminen terveydenhuollon ja sairausvakuutuksen tarjoamisessa, oikeusasiamies on huolissaan siitä, että komissio ei ehkä täytä siltä odotettuja vaatimuksia valistus-, koulutus- ja seurantatoimenpiteiden osalta.

30. Nykyisten yleisten täytäntöönpanosäännösten mukaan se, noudattaako yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä vammaisyleissopimusta, perustuu pääasiassa asiakirja-aineistosta vastaavalle asiantuntijalääkärille myönnettyyn suurempaan joustavuuteen. Komissio ei kuitenkaan näytä kehittäneen koulutusta tai ohjeita sen varmistamiseksi, että sen terveydenhuollon ammattihenkilöt hyödyntävät tätä joustavuutta yleissopimuksen mukaisesti.[17] Vaikuttaa pikemminkin siltä, että komissio tukeutuu hoitohenkilöstön velvollisuuteen jatkaa ammatillista kehittymistään tarkistamatta kuitenkaan näiden ohjelmien sisältöä tai järjestämättä erityiskoulutusta vammaisuuteen sovellettavasta ihmisoikeuslähestymistavasta yleisten täytäntöönpanosäännösten osalta.

31. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että se, että asiantuntijalääkärit voivat keskustella monimutkaisimmista asioista kollegiaalisesti, riittää takaamaan vammaisyleissopimuksen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden ja noudattamisen vammaisuuteen liittyvien asioiden käsittelyssä. Tämä on sitäkin huolestuttavampaa, kun otetaan huomioon, että komissiolla ei näytä olevan käytössä järjestelmää, jolla seurattaisiin vammaisten henkilöiden tekemien tai heidän puolestaan tehtyjen ”vakavan sairauden” tunnustamista koskevien hakemusten määrää ja niiden tuloksia.[18] Edellä esitetyn perusteella on kyseenalaista, miten komissio voi varmuudella vahvistaa, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä pannaan täytäntöön vammaisyleissopimuksen mukaisesti.

32. Näin ollen ja vaikka oikeusasiamies panee tyytyväisenä merkille ja antaa tunnustusta komission ponnisteluille joidenkin aiemman tutkimuksensa näkökohtien osalta, hän on edelleen pettynyt komission yleiseen sitoutumiseen tähän asiaan viime vuosikymmenen aikana. Hän muistuttaa, että vammaisyleissopimukseen sisältyy sopimusvaltioille nimenomaisia velvoitteita, jotka koskevat tietojen keräämistä sellaisten politiikkojen laatimista ja täytäntöönpanoa varten, joilla yleissopimus pannaan täysimääräisesti täytäntöön.[19] Tätä taustaa vasten hän kehottaa komissiota aloittamaan vammaisten henkilöiden tilanteen tehokkaan seurannan yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän puitteissa ja tutkimaan muita toimenpiteitä, joilla järjestelmästä voitaisiin tehdä vammaisyleissopimuksen mukainen.

33. Vammaisyleissopimusta koskevan EU:n kehyksen jäsenenä oikeusasiamies jatkaa asian seurantaa ja odottaa YK:n komitean EU:ta koskevan toisen tarkastelun tuloksia.  

Päätelmät

Oikeusasiamies päättää tämän strategisen aloitteen seuraavin johtopäätöksin:

Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että komission vuonna 2020 tekemä yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevien sääntöjen tarkistus riittäisi vastaamaan YK:n komitean huoleen siitä, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä syrjii vammaisia henkilöitä.

Oikeusasiamies jatkaa vammaisyleissopimusta koskevan EU:n kehyksen jäsenenä asian seuraamista ja odottaa YK:n komitean EU:ta koskevan toisen tarkastelun tuloksia.

Komissiolle ilmoitetaan tästä päätösmuistiosta.

 

Emily O'Reilly
Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 12.2.2025

 

[1] Neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 vahvistettujen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 72 artikla.

[2] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 25 artikla, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf

[3] Euroopan vammaisfoorumin vaihtoehtoinen raportti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanosta, s. 75, saatavilla osoitteessa https://www.autismeurope.org/wp-content/uploads/2017/08/2015-03-04-edf-alternative-report-final-accessible.pdf

[4] Euroopan unionin ensimmäistä kertomusta koskevat loppupäätelmät, CRPD/C/EU/CO/1, 86–87 kohta, saatavilla osoitteessa https://digitallibrary.un.org/record/812354?ln=en&v=pdf

[5] Lisätietoja tutkimuksesta OI/4/2016/EA, suosituksesta ja parannusehdotuksista on saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/112191.

[6] Komission päätös C(2020) 3002 final.

[7] Kirje ja kysymysluettelo: https://www.ombudsman.europa.eu/en/opening-summary/en/18217 0

[8] Saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/doc/correspondence/en/194374

[9] Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva EU:n strategia 2021–2030, saatavilla osoitteessa https://employment-social-affairs.ec.europa.eu/policies-and-activities/social-protection-social-inclusion/persons-disabilities/union-equality-strategy-rights-persons-disabilities-2021-2030_fi

[10] Nimittäin tuberkuloosi, poliomyeliitti, syöpä ja psyykkinen sairaus.

[11] Komission päätös C(2020) 3002 final.

[12] Komissiota pyydettiin kommentoimaan seuraavia kolmea parannusehdotusta: (1) Komission olisi julkaistava ei-tyhjentävä luettelo apuvälineistä, jotka voidaan korvata yleisten täytäntöönpanosäännösten nojalla. (4) Komission olisi varmistettava, jos näin ei vielä tapahdu, että vammaisuuden käsittelyä koskeva erityiskoulutus on osa perehdyttämisohjelmaa, joka on tarkoitettu komission henkilöstölle, joka työskentelee asiaan liittyvien kysymysten parissa, sekä johtotason henkilöstölle. (5) Komission olisi otettava säännöllisesti yhteyttä EU:n henkilöstön vammaisia tai vammaisia perheenjäseniä edustaviin järjestöihin saadakseen palautetta yhteisen sairausvakuutusjärjestelmän ja vammaisten henkilöiden sosiaalijärjestelmien päivittäisestä soveltamisesta. Komission olisi myös kuultava näitä järjestöjä mielekkäällä, oikea-aikaisella ja jäsennellyllä tavalla niitä koskevan lainsäädännön ja politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa.

[13] Vammaisyleissopimuksen 25 artiklan e alakohta, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf

[14] Oikeusasiamiehen suositus OI/4/2016/EA, erityisesti 32–34 kohta, saatavilla osoitteessa https://www.ombudsman.europa.eu/en/recommendation/en/99578.

[15] Ks. esimerkiksi asia F-23/10, Allen v. komissio, 79 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?num=F-23/10&language=EN ; tai äskettäin asia T-685/21, IR v. komissio, 61–62 kohta: https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&td=ALL&num=T-685/21

[16] Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-344/04, IATA ja ELFAA, 10.1.2006 antama tuomio, 95 kohta, saatavilla osoitteessa https://curia.europa.eu/juris/liste.jsf?language=en&num=c-344/04

[17] Kuten edellytetään vammaisyleissopimuksen 25 artiklan d alakohdassa, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf

[18] Kysymys saatavilla olevista tiedoista, joiden avulla voidaan konkreettisesti arvioida vammaisten henkilöiden osallisuutta EU:n työvoimassa, on tuotu esiin myös Euroopan tilintarkastustuomioistuimen äskettäisessä kertomuksessa ”Supporting persons with disabilities. EU:n toimien käytännön vaikutus on vähäinen”, erityisesti kohdat 61–69 ja 92, saatavilla osoitteessa https://www.eca.europa.eu/ECAPublications/SR-2023-20/SR-2023-20_EN.pdf

[19] Vammaisyleissopimuksen 31 artikla, saatavilla osoitteessa https://www.un.org/disabilities/documents/convention/convoptprot-e.pdf