Asia koski sitä, että Euroopan komission palkkatoimiston (PMO) työntekijä lähetti kantelijalle vahingossa sähköpostiviestin, jota hän piti loukkaavana.

Oikeusasiamies katsoi, että kyseisen sähköpostiviestin sisältö oli todellakin epäasianmukainen, mutta katsoi, että komissio oli toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet asian käsittelemiseksi, erityisesti pyytämällä kantelun tekijältä anteeksi ja toteuttamalla toimenpiteitä tällaisten tapausten ehkäisemiseksi tulevaisuudessa, erityisesti muistuttamalla henkilöstön jäseniä heidän velvollisuudestaan viestiä kohteliaasti.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.  

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä myöntämästä tukea henkilöstön jäsenelle hänen lapsensa erityisiin koulutustarpeisiin, mikä on EU:n henkilöstösäännöissä säädetty mahdollisuus. Komissio perusti päätöksensä EU:n toimielinten hyväksymiin tukea koskeviin sisäisiin sääntöihin. Sääntöjen mukaan tukikelpoiseksi ei katsota lapsia, joiden vamman katsotaan jäävän tietyn kynnysarvon (20 prosenttia) alapuolelle. Tapauksissa, joissa on kyse lapsen koulunkäynnistä, komissio edellyttää myös, että hakija toimittaa Eurooppa-koulujen todistuksen, jossa todetaan, että koulu ei pysty vastaamaan lapsen tarpeisiin, mitä kantelija ei ollut tehnyt. 

Oikeusasiamies totesi, ettei komission tavassa käsitellä asiaa ollut ilmeistä virhettä, ja päätti asian toteamalla, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että 20 prosentin vammaiskynnystä koskevien sääntöjen säännökset saattavat olla ristiriidassa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) mukaisten komission velvoitteiden kanssa. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen, että komissio aloittaisi sääntöjen tarkistamisprosessin ottaen huomioon tämän tutkimuksen tulokset. Tämä edellyttää päätöksentekoprosessia, johon muut EU:n toimielimet osallistuvat.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio kieltäytyi myöntämästä toimihenkilölle, jolla on vammainen lapsi, ”kaksinkertaista huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää”, josta säädetään EU:n henkilöstösäännöissä vammaisten lasten hoidon helpottamiseksi. Komissio perusti päätöksensä EU:n hallinnon hyväksymiin, avustusta koskeviin sisäisiin sääntöihin, joiden mukaan lapsia, joiden vamman katsotaan jäävän tietyn kynnysarvon alapuolelle, ei katsota tukikelpoisiksi.

Oikeusasiamies katsoi, että vammaisuuden astetta koskevien kynnysarvojen käyttäminen tiettyjen vammaisten lasten sulkemiseksi automaattisesti pois on vastoin henkilöstösääntöjen asianomaista säännöstä. Korvaus on tarkoitettu ”raskaita menoja” koskeviin tapauksiin, eikä henkilöstösäännöissä viitata vammaisuuden asteeseen. Lisäksi vaikka kynnysarvojen asettaminen vammaisuuden asteelle tukikelpoisuuden määrittämiseksi voi tehdä asioista yksinkertaisempia ja ennakoitavampia hallinnollisesta näkökulmasta, se näyttää olevan ristiriidassa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) mukaisten EU:n hallinnon velvoitteiden kanssa.

Tutkimuksen aikana oikeusasiamies esitti komissiolle ratkaisuehdotuksen, jonka mukaan se käynnistäisi sovellettavien sääntöjen uudelleentarkasteluprosessin, johon muut EU:n toimielimet osallistuisivat. Hän myös kehotti komissiota arvioimaan uudelleen kantelijan pyyntöä kaksinkertaisesta huollettavana olevasta lapsesta maksettavasta lisästä ottaen huomioon edellä esitetyn toteamuksen eli sen, ettei sitä hylätä pelkästään sen vuoksi, että hänen lapsellaan katsotaan olevan vamma. Koska sovellettavien sääntöjen tarkistusprosessi voi viedä jonkin aikaa ja taata yhdenvertaisen kohtelun, oikeusasiamies kehotti myös komissiota ottamaan tämän tutkimuksen huomioon käsitellessään kaikkia vireillä olevia ja tulevia pyyntöjä, jotka koskevat huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa kaksinkertaista lisää. Tämä edellyttää, että jokainen kaksinkertaista huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää koskeva hakemus arvioidaan tapauskohtaisesti, eikä hakemuksia suljeta pois pelkästään sen vuoksi, että lapsen vammaisuuden katsotaan olevan tietyn kynnysarvon alapuolella.

Vastauksena ratkaisuehdotukseen komissio on käynnistänyt prosessin raja-arvolähestymistapaa koskevien sääntöjen tarkistamiseksi, mikä voisi johtaa niiden tarkistamiseen. Oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että komissio on puuttunut tähän hänen ratkaisuehdotuksensa näkökohtaan.

Komissio ilmoitti kuitenkin myös odottavansa tämän prosessin tulosta ennen valituksen tekijän pyynnön tai muiden pyyntöjen uudelleenarviointia. Koska tämä voi viedä jonkin aikaa ja kun otetaan huomioon tämän tutkimuksen tulokset, oikeusasiamies on edelleen tyytymätön tapauksen tähän näkökohtaan. Hän pyytää jälleen kerran komissiota harkitsemaan sääntöjen joustavampaa soveltamista pyyntöihin tästä lähtien. Oikeusasiamies on edelleen vakuuttunut siitä, että kyseisiä sääntöjä olisi pitänyt tarkistaa paljon aikaisemmin, jotta EU:n allekirjoittamat sitoumukset olisi voitu panna täytäntöön. Oikeusasiamies pyytää siksi komissiota toteuttamaan jatkotoimia kolmen kuukauden kuluessa ja aikoo tarkastella asiaa uudelleen, jos tarkistuksen tulos ei ole asianmukainen tai kestää liian kauan. Oikeusasiamies kiinnittää muiden toimielinten huomion myös hänen havaintoihinsa.

 

Tutkimus koski sitä, miten Euroopan komissio seuraa, että jäsenvaltiot käyttävät EU:n rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) edistääkseen vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden oikeutta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisössä (laitoshoidosta luopuminen), ja soveltaako komissio seuraamuksia, jos näin ei tapahdu.

Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai kannanottoja kansallisilta oikeusasiamiehiltä ja kansalaisjärjestöiltä.  

Oikeusasiamies totesi, että komissio voisi antaa selkeämpiä ohjeita tarpeesta edistää laitoshoidosta luopumista ERI-rahastojen käytön yhteydessä. Hän katsoi myös, että komissio voisi ryhtyä toimiin parantaakseen ERI-rahastoista rahoitettujen toimien seurantaa ja että sen olisi omaksuttava ennakoivampi lähestymistapa täytäntöönpanon valvontaan erityisesti silloin, kun tuodaan esiin huoli siitä, että ERI-rahastoista rahoitetut toimet ovat ristiriidassa laitoshoidosta luopumista koskevan velvoitteen kanssa. Oikeusasiamies huomautti myös, että elpymis- ja palautumistukivälineestä myönnettyjen varojen suhteen on oltava erityisen valppaana.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja teki kymmenen ehdotusta, joiden tarkoituksena oli parantaa komission antamia ohjeita ja seurantaprosessia. Hän korosti, että komission on toimittava nopeasti, kun otetaan huomioon covid-19-pandemian johdosta perustetut lisärahoitusohjelmat sekä voimassa oleviin sääntöihin äskettäin tehdyt muutokset.

Oikeusasiamies harkitsee palaamista tähän asiaan tulevaisuudessa arvioidakseen edistymistä.