Asia koski Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) puutteellista vastausta hallinnolliseen valitukseen, joka koski luokkaan 2 kuuluvan pysyvän joukon virkamiehen esittämiä väitteitä häirinnästä ja sääntöjenvastaisuuksista.

Kantelija teki hallinnollisen valituksen Frontexille maaliskuussa 2023. Frontex vastasi, että toisin kuin se oli aiemmin toimittanut kantelijalle, kantelijalla ei ollut oikeutta tehdä tällaista valitusta. Näin ollen hän ei saisi aineellista vastausta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana Frontex kuitenkin ilmoitti antavansa kantelijalle yleisen aineellisen vastauksen marraskuuhun 2024 mennessä. Frontex toimitti tämän vastauksen kantelijalle vasta joulukuussa 2025. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijalle toimitetut epäjohdonmukaiset tiedot ja kanteluun vastaamisen törkeä viivästyminen ovat hallinnollisia epäkohtia. Oikeusasiamies ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi antaa suositusta, koska Frontex on nyt antanut kantelijalle merkittävän vastauksen.

Lisäksi oikeusasiamiehen tutkimuksessa kävi ilmi, että kategorian 2 virkamiehillä ei ole tehokasta valitus- ja oikeussuojamekanismia esimerkiksi häirintätilanteissa Frontexissa. Oikeusasiamies totesi, että kyseessä on systeeminen ongelma, joka on myös hallinnollinen epäkohta.

Oikeusasiamies suositteli, että Frontexin hallintoneuvosto ottaisi käyttöön tehokkaan valitus- ja oikeussuojamekanismin luokkaan 2 kuuluvia virkamiehiä koskevan oikeudellisen kehyksen tulevassa tarkistuksessa.

Asia koski sitä, että Euroopan komission palkkatoimiston (PMO) työntekijä lähetti kantelijalle vahingossa sähköpostiviestin, jota hän piti loukkaavana.

Oikeusasiamies katsoi, että kyseisen sähköpostiviestin sisältö oli todellakin epäasianmukainen, mutta katsoi, että komissio oli toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet asian käsittelemiseksi, erityisesti pyytämällä kantelun tekijältä anteeksi ja toteuttamalla toimenpiteitä tällaisten tapausten ehkäisemiseksi tulevaisuudessa, erityisesti muistuttamalla henkilöstön jäseniä heidän velvollisuudestaan viestiä kohteliaasti.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.  

Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) käsitteli äskettäin synnyttäneen hakijan pyyntöä teknisen tuen asiantuntijoiden valintamenettelyn suullisen kokeen (haastattelun) siirtämisestä. EPSO oli sopinut yhden haastattelun siirtämisestä, mutta lykkäsi sitä niin, että se järjestetään samana päivänä kuin toinen valintamenettelyyn liittyvä haastattelu. Kantelija oli tyytymätön siihen, miten EPSO oli käsitellyt hänen asiaa koskevan hallinnollisen valituksensa.

Oikeusasiamies katsoi, että EPSOn ei ollut kohtuullista järjestää kahta koetta samana päivänä, koska kaikki muut hakijat pystyivät osallistumaan kokeisiin erillisinä päivinä. Tämä oli erityisen vaikeaa kantelijalle, koska hän oli äskettäin synnyttänyt. Se, miten EPSO käsitteli pyyntöä, oli näin ollen hallinnollinen epäkohta. Tämän vuoksi oikeusasiamies ehdotti EPSOlle vuoropuhelun aloittamista kantelijan kanssa asianmukaisen ja oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi.

Asiassa oli kyse siitä, miten Euroopan komissio käsitteli erään uutistoimistossa työskentelevän toimittajan pyyntöä tulla lisätyksi postituslistalle vientikieltoon asetettuja lehdistötiedotteita varten, erityisesti Eurostatin ”euroindikaattoreita” varten, jotka tarjoavat säännöllisiä taloudellisia tilastotietoja. Eurostat, joka kuuluu komissioon, kieltäytyi lisäämästä toimittajaa luetteloon, koska se totesi, että ainoastaan toimittajat tai virastot, joille komissio oli myöntänyt tiedotusvälineiden ”akkreditoinnin”, voitiin sisällyttää tällaisiin jakeluluetteloihin. Toimittaja tai hänen uutistoimistonsa ei voinut saada akkreditointia, koska he eivät täyttäneet yhtä edellytystä eli sitä, että kyseisen viraston tai sen toimittajan kotipaikka on Belgiassa. Kantelija väitti, että tämä käytäntö oli syrjivä ja merkitsi sitä, että ainoastaan suuret mediaorganisaatiot, joilla on riittävät taloudelliset resurssit toimittajien saamiseksi Belgiaan, voivat saada vientikieltoon asetettuja tietoja.

Oikeusasiamies katsoi, että oli kohtuullista, että komissio sisällytti akkreditoinnin edellytykseksi kotipaikan Belgiaan, kun on kyse pääsystä EU:n toimielinten fyysisiin rakennuksiin Brysselissä. Hän piti kuitenkin suhteettomana sitä, että tiedotusvälineiden jäsenten jakeluluetteloihin merkitsemisen edellytykseksi asetettiin kotipaikkaa Belgiassa koskeva vaatimus.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla hallinnollisen epäkohdan ja pyysi komissiota raportoimaan kuuden kuukauden kuluessa hänelle toimista, joita se oli toteuttanut tilanteen korjaamiseksi.