Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti [1]

Kantelun tausta

1. Kantelija valitti 19 päivänä helmikuuta 2010 Euroopan komissiolle, että Saksa ei ollut pannut asianmukaisesti täytäntöön sähköisen viestinnän tietosuojadirektiiviä 2002/58 [2]. Hän väitti erityisesti ensinnäkin, että Saksan lainsäädännössä (Telekommunikationsgesetz (TKG) ja Telemediengesetz (TMG)) ei säädetä yhtä laajasta velvollisuudesta ilmoittaa käyttäjille heitä koskevista tallennetuista tiedoista kuin direktiivissä. Toiseksi TKG salli tietojen säilyttämisen yleisesti eikä vain poikkeuksellisesti ja rikkoi siten direktiivin 15 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan kaikkien lainsäädännöllisten toimenpiteiden, joilla rajoitetaan direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisalaa, on oltava "välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä demokraattisessa yhteiskunnassa". Kolmanneksi direktiivissä annettiin yrityksille mahdollisuus lähettää sähköisiä markkinointisähköposteja vain, jos ne olivat saaneet sähköpostiosoitteen tuotteen tai palvelun myynnin yhteydessä, ja ainoastaan markkinoidakseen omia samankaltaisia tuotteitaan (ellei asiakas ollut antanut suostumustaan). TKG sen sijaan vaikutti tältä osin liian sallivalta.

2. Komissio kirjasi kantelun rikkomuskanteluksi.

3. Komission tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosasto ilmoitti kantelijalle 31. tammikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä, että komissio aikoi lopettaa asian käsittelyn. Kantelun ensimmäisestä näkökohdasta eli kantelijan väitteestä, jonka mukaan tietojen tallentamisen tai laitteelle tallennettujen tietojen saannin edellytyksenä ei ollut se, että käyttäjälle olisi ilmoitettu tästä mahdollisuudesta, komissio katsoi, että Saksa oli pannut direktiivin asianmukaisesti täytäntöön. Se selitti, että TMG:n 13 §:ssä säädettiin, että käyttäjälle oli ilmoitettava hänen henkilötietojensa keräämisen ja käsittelyn tavasta ja tarkoituksesta. Saksan tietosuojalaissa (Bundesdatenschutzgesetz, BDSG) annettu henkilötietojen määritelmä oli riittävän laaja, ja TMG:n ja BDSG:n yhdistelmällä varmistettiin riittävä suoja.

4. Kantelijan rikkomusta koskevan kantelun toisen näkökohdan (tietojen tallentaminen) osalta Saksan hallitus oli ilmoittanut komissiolle, että TKG:n 100 §:n 3 momentin toisessa virkkeessä ei myönnetä itsenäistä oikeutta tietojen tallentamiseen, vaan se liittyy itse asiassa tietojen käsittelyyn väärinkäytösten torjumiseksi tarpeellisuusperiaatteen mukaisesti. Komissio huomautti, että direktiivin 4 artiklassa velvoitetaan sähköisen viestinnän tarjoajat toteuttamaan toimenpiteitä palvelun turvallisuuden varmistamiseksi ja että johdanto-osan 29 perustelukappaleen mukaan ne voivat käsitellä laskutuksessa tarvittavia tietoja havaitakseen ja lopettaakseen palvelujen väärinkäytön ilman maksua.

5. Kantelijan rikkomusta koskevan kantelun kolmannen näkökohdan (sähköpostimarkkinointia koskevat säännöt) osalta komissio viittasi vilpillistä kilpailua koskevan Saksan lain (Gesetz gegen unlauteren Wettbewerb - UWG) 7 §:ään ja totesi, että kyseisessä pykälässä säädetään sähköpostimarkkinoinnin rajoittamisesta ainoastaan tuotteen tai palvelun myynnin yhteydessä saatuihin sähköpostiosoitteisiin ja ainoastaan asiakkaisiin, jotka ovat nimenomaisesti ilmoittaneet voivansa vastustaa sähköpostiosoitteidensa käyttöä. Se totesi, että kyseisessä artiklassa edellytettiin myös, että ainoastaan omia samankaltaisia tuotteita voidaan pitää kaupan.

6. Komission tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosasto totesi, ettei se näin ollen aikonut ehdottaa komissiolle jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamista. Sen sijaan se ehdottaa asian käsittelyn lopettamista, ellei kantelija toimita seuraavien neljän viikon kuluessa lisätietoja, jotka voivat saada komission jatkamaan tutkimusta.

7. Kantelija kirjoitti 2 päivänä helmikuuta 2011 komissiolle ja pyysi sitä lähettämään Saksan hallituksen lausunnon, jotta tämä voisi kommentoida sitä. Hän esitti myös seuraavat huomautukset kolmesta näkökohdasta, joita komissio käsitteli 31 päivänä tammikuuta 2011 päivätyssä kirjeessään, jäljempänä ’päättymistä edeltävä kirje’. Hän katsoi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelunsa ensimmäisen osan osalta edelleen, että direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa ei ollut pantu asianmukaisesti täytäntöön. Hän totesi, että on totta, että TMG:ssä säädettiin velvollisuudesta ilmoittaa rekisteröidylle. Hän huomautti kuitenkin, että vaikka direktiivin mukaan siitä, ettei käyttäjälle ole ilmoitettu täysimääräisesti, seuraa, että tietoja ei voida pätevästi tallentaa, TMG:ssä ei ole tällaista seuraamusta. Toisen näkökohdan osalta hän huomautti, että direktiivin 4 artikla ei ole liikennetietojen käsittelyn oikeusperusta, koska sitä käsitellään tyhjentävästi 6 artiklassa. Johdanto-osan kappaletta ei missään tapauksessa voitu pitää tällaisen käsittelyn oikeusperustana yhteyden keston jälkeen. Lisäksi direktiivin johdanto-osan 29 kappaleessa rajoituttiin ”laskutusta varten tarvittaviin liikennetietoihin” ja säädettiin poikkeuksesta. Samaa ei voida sanoa TKG:n 100 §:n 3 momentista. Kolmannen näkökohdan osalta hän väitti, että UWG:tä ei sovellettu TKG:n yhteydessä, koska TKG oli täsmällisempi säädös. Lisäksi UWG:n 7 §:n asettaminen etusijalle merkitsisi sitä, että TGK:n 95 §:n 2 momentin toinen virke olisi tarpeeton. Tämä ei olisi voinut olla lainsäätäjän tarkoitus. Kyseisessä artiklassa säädettiin joka tapauksessa, että palveluntarjoaja voi käyttää dataa, jos sen edellytykset täyttyvät. Tämä osoitti myös, että UWG:n 7 § ei ollut merkityksellinen tässä asiassa.

8. Kantelija totesi toivovansa, että komissio jatkaisi tutkimuksiaan, myös ottaen huomioon, että Saksa oli tuolloin tarkistamassa asiaa koskevaa lainsäädäntöä.

9. Komissio vastasi 18 päivänä huhtikuuta 2011 ja ilmoitti kantelijalle, että asian käsittely oli päätetty 7 päivänä huhtikuuta 2011. Hänen viimeisimmässä sähköpostiviestissään esittämissään lisäperusteluissa ei ollut esitetty uusia tosiseikkoja, joiden perusteella komissio olisi voinut harkita kantaansa uudelleen. Koska kantelija oli myös osoittanut olevansa kiinnostunut Saksan hallituksen lausunnosta asiassa, komissio toimitti hänelle asianomaisen Saksan ministeriön virkamiehen yhteystiedot. Pian tämän jälkeen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Tutkimuksen kohde

10. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen seuraavasta väitteestä ja väitteestä.

Väite

Komissio ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan 19 päivänä helmikuuta 2010 tekemää rikkomista koskevaa kantelua.

Väitteen tueksi kantelija väitti, että komissio ei perustellut asianmukaisesti päätöstään tältä osin, erityisesti koska se ei esittänyt huomautuksia 2 päivänä helmikuuta 2011 päivätyssä kirjeessään esitetyistä väitteistä.

Vaatimus

Komission olisi joko käynnistettävä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely Saksaa vastaan tai perusteltava riittävästi päätöksensä olla tekemättä niin.

11. Kantelija väitti myös, että komissio ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen pyyntöään saada tutustua Saksan toimittamaan lausuntoon. Sen olisi pitänyt käsitellä hänen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla esittämänsä pyyntö, eikä se voinut pelkästään saattaa häntä toimivaltaisen Saksan ministeriön käsiteltäväksi. Hän vaati näin ollen, että komission olisi sovellettava asetusta (EY) N:o 1049/2001 ja myönnettävä hänelle oikeus tutustua asiakirjaan.

12. Oikeusasiamies päätti, että tätä väitettä ja vaatimusta ei voitu ottaa tutkittavaksi, koska kantelija ei ollut vielä toteuttanut kaikkia asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 edellytettyjä toimia. Kantelija ilmoitti oikeusasiamiehelle 8. heinäkuuta 2011, että hänen kantelunsa tämä näkökohta oli joka tapauksessa ratkaistu, koska komissio oli lähettänyt hänelle asiakirjan. Hän kuitenkin korosti pitävänsä valituksensa muilta osin voimassa.

Tiedustelu

13. Kantelu tehtiin 26 päivänä huhtikuuta 2011. Oikeusasiamies aloitti 6. kesäkuuta 2011 tutkimuksen ja pyysi komissiolta lausuntoa kantelusta.

14. Komissio antoi lausuntonsa 26. lokakuuta 2011. Se toimitettiin kantelijalle, ja häntä kehotettiin esittämään huomautuksensa, jotka hän lähetti 28. lokakuuta 2011.

Oikeusasiamiehen analyysi ja alustavat päätelmät

A. Väite, jonka mukaan kantelijan rikkomuskantelua ei ole käsitelty asianmukaisesti, ja siihen liittyvä väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

15. Kantelija ilmaisi kantelussaan tyytymättömyytensä rikkomista koskevan kantelunsa käsittelyyn ja erityisesti 18. huhtikuuta 2011 päivättyyn komission kirjeeseen. Hän väitti, että kirjeessä esitetty hyvin lyhyt selitys ei ollut riittävä eikä ymmärrettävä. Komission olisi pitänyt vastata kaikkiin kantajan väitteisiin yksityiskohtaisesti sen sijaan, että se olisi vastannut niihin kokonaisvaltaisesti. Kantelija katsoi myös, että jos komissio olisi analysoinut huolellisesti hänen huomautuksensa, se olisi päättänyt aloittaa rikkomusmenettelyn tässä asiassa. Hän viittasi oikeusasiamiehen päätökseen asiassa 2651/2009/(MAM)ANA, jossa todettiin, että rikkomista koskeva kantelu oli analysoitava huolellisesti ja että komission oli ilmoitettava kantelijalle aikomuksestaan lopettaa asian käsittely. Hänen mielestään tähän sisältyi velvollisuus arvioida huolellisesti kaikki vastaukset, jotka kantelija lähettää komissiolle sen jälkeen, kun se on lähettänyt kirjeen, jossa se ilmoittaa kantelijalle aikomuksestaan olla jatkamatta rikkomista koskevaa kantelua.

16. Lausunnossaan komissio korosti ensin, että se oli toimittanut tiivistelmän analyysistään menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessään. Siinä se totesi, että TMG oli pannut direktiivin 5 artiklan 3 kohdan asianmukaisesti täytäntöön. TMG:n 12 §:ssä todettiin, että henkilötietoja voidaan käsitellä vain käyttäjän suostumuksella tai jos käsittely on lain mukaan tarpeen, ja TMG:n 13 §:ssä säädettiin, että käyttäjille on ilmoitettava heidän tietojensa käsittelyn tyypistä, laajuudesta ja tarkoituksesta. Siltä osin kuin on kyse TKG:n 100 §:stä, jossa sallittiin yhteystietojen säilyttäminen enintään kuuden kuukauden ajan, komissio oli myös todennut menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessään, että tämä ei ollut direktiivin vastaista. Vaikka direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että liikennetiedot on poistettava tai tehtävä nimettömiksi heti, kun niitä ei enää tarvita viestinnän välittämiseen, 4 artiklassa velvoitetaan palveluntarjoajat varmistamaan palvelujensa turvallisuus, ja johdanto-osan 29 perustelukappaleessa annetaan niille mahdollisuus säilyttää liikennetietoja laskutusta ja petosten estämistä varten. Direktiivin 13 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon osalta komissio totesi menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessään, että UWG asetti tässä artiklassa säädetyt velvoitteet. Se oli näin ollen päättänyt olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä.

17. Kun kantelija lähetti 2. helmikuuta 2011 päivätyn sähköpostiviestinsä komissiolle, sen yksiköt arvioivat yksityiskohtaisesti kantelijan väitteet määrittääkseen, pitäisikö sen tarkistaa alkuperäistä kantaansa.

18. Mitä tulee kantelijan väitteeseen, jonka mukaan Saksan lainsäädännön mukaan tietojen käsittely oli sallittua, vaikka käyttäjälle ei olisi ilmoitettu asiasta, komissio katsoi, että henkilötietojen käsittelyyn sovellettiin samaa tietovaatimusta kuin käyttäjän laitteella olevien tietojen tallentamiseen ja saatavuuteen, mitä komissio oli jo käsitellyt päättämistä edeltävässä kirjeessään.

19. Mitä tulee kantelijan näkemykseen, jonka mukaan komission viittaus direktiivin 4 artiklaan ja johdanto-osan 29 kappaleeseen ei riittänyt oikeuttamaan yhteystietojen säilyttämistä enintään kuuden kuukauden ajan, komissio korosti, että tämä oli jo tuotu esiin kantelijan alkuperäisessä kantelussa ja että sitä oli siten käsitelty sen menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessä.

20. Lopuksi komissio totesi, että kantelijan näkemys, jonka mukaan TKG:n 95 §:n mukaan palveluntarjoajat voivat lähettää kaupallisia sähköposteja UWG:n ehtoja vähemmän rajoittavin ehdoin, perustui pelkästään hänen henkilökohtaiseen tulkintaansa laista. Komissio oli tarkastellut tätä tulkintaa alustavassa arvioinnissaan, mutta ei ollut siitä samaa mieltä. Tämäkään väite ei siis ollut uusi.

21. Yhteenvetona voidaan todeta, että kantelija ei ollut esittänyt mitään uusia seikkoja, joiden perusteella komissio olisi voinut antaa hänelle lisäselvityksiä tai harkita kantaansa uudelleen. Komissio korosti, että vakiintuneen oikeuskäytännön [3] mukaisesti sillä oli laaja harkintavalta sen suhteen, aloittaako se jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn ja nostaako se kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa, mikä ei antanut kolmansille osapuolille mahdollisuutta puuttua asiaan [4].

22. Huomautuksissaan kantelija ilmaisi tyytymättömyytensä komission lausuntoon ja väitti, että komissio ei ollut perustellut riittävästi päätöstään hylätä hänen rikkomista koskeva kantelunsa. Komissio ei etenkään ollut käsitellyt hänen väitettään, jonka mukaan seuraamusta ei ole, jos käyttäjälle ei ole tiedotettu asianmukaisesti, vaikka tätä edellytetään direktiivissä. Se ei myöskään ollut käsitellyt hänen väitettään toisen näkökohdan osalta, jonka mukaan perusoikeuksiin kohdistuvien rajoitusten oikeuttamiseksi ei voitu vedota johdanto-osan perustelukappaleeseen ja jonka mukaan 6 artiklassa määriteltiin lopullisesti yhteystietojen käsittelyä koskeva kysymys, minkä vuoksi 4 artiklaan ei voitu vedota. Kantelijan mukaan komissio ei myöskään käsitellyt sitä, että johdanto-osan 29 kappale rajoittui yksittäisiin tapauksiin, kun taas Saksan lainsäädäntö ei ollut sitä.

23. Kantelija lisäsi, että hän oli ottanut esiin useita uusia kysymyksiä komissiolle 25. toukokuuta 2011 lähetetyssä sähköpostiviestissä, jota komissio ei maininnut lausunnossaan ja jossa hän oli pyytänyt komissiota aloittamaan asian käsittelyn uudelleen. Kantelija huomautti erityisesti, että hän oli kiinnittänyt komission huomion siihen, että hänen kantelunsa ensimmäisen osan osalta määräaika direktiivin 5 artiklan 3 kohdan uuden version täytäntöönpanolle oli jo päättynyt ilman, että Saksa olisi toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä [5]. Toisen näkökohdan osalta kantelija oli viitannut Saksan Bundesgerichtshofin tuomioon, jossa vahvistettiin hänen näkemyksensä. Kantelunsa kolmannen näkökohdan osalta kantelija oli myös korostanut kyseisessä sähköpostiviestissä, että asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen oli hyväksynyt hänen oman tulkintansa asiaa koskevista säännöistä.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

24. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on laaja harkintavalta päättäessään, aloittaako se jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn jäsenvaltiota vastaan. Komissiolla, kuten kaikilla viranomaisilla, on kuitenkin aina oltava hyvät perusteet valita jokin toimintatapa toisen sijaan. Tavanomainen osa harkintavallan käyttöä on antaa selvitys syistä, joiden vuoksi tietty toimintatapa on valittu [6].

25. Toisin kuin kantelijan mainitsemassa asiassa (eli kantelussa 2651/2009/(MAM)ANA) komissio selitti käsiteltävässä asiassa selkeästi menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessään, miksi se katsoi kunkin kantelijan esiin tuoman kysymyksen osalta, ettei sillä ollut perusteita aloittaa menettelyä Saksaa vastaan. Se antoi kantelijalle myös mahdollisuuden esittää uusia väitteitä neljän viikon kuluessa menettelyn päättämistä edeltävän kirjeen vastaanottamisesta. Näin ollen on selvää, että komissio osoitti ainakin aluksi riittävän huolellisuutta kantelun käsittelyssä ja noudatti näin ollen suhteita kantelijaan rikkomusmenettelyssä koskevan tiedonantonsa [7] 10 artiklaa.

26. Kun kantelija kuitenkin toimitti lisäperusteluja vastauksena menettelyn päättämistä edeltävään komission kirjeeseen, komissio lähetti hyvin lyhyen vastauksen, jossa se tyytyi toteamaan, että kantelija ei ollut esittänyt mitään "uusia tosiseikkoja", joiden perusteella se olisi harkinnut uudelleen analyysiään. Komissio ei esittänyt mitään selitystä tai perusteluja tämän kannan perustelemiseksi. Tämän menettelyn aikana komissio toisti näkemyksensä, jonka mukaan kantelijan vastauksessa ei ollut esitetty mitään uusia seikkoja.

27. Oikeusasiamies pitää tältä osin perusteltuna komission näkemystä, jonka mukaan kantelijan 2.2.2011 päivätyssä kirjeessään kantelun ensimmäisestä osasta (asiakkaille tiedottamista koskeva velvollisuus) esittämä väite oli vain selvitys siitä, mitä hän oli jo esittänyt alkuperäisessä kantelussaan. Vaikka kantelija ei nimenomaisesti viitannut seuraamusten puuttumiseen rikkomista koskevassa kantelussaan, hän oli jo todennut, että tietojen säilyttämisen laillisuus ei riipu asiaankuuluvien tietojen antamisesta käyttäjälle, minkä voitaisiin tulkita viittaavan seuraamusten puuttumiseen. Komission menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessä ei nimenomaisesti käsitelty tätä seikkaa suoraan, mutta se tunnusti sen selvästi kantelun tiivistelmässä ja hylkäsi sen todeten, että Saksa oli pannut direktiivin 5 artiklan 3 kohdan kokonaisuudessaan asianmukaisesti täytäntöön. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelijan jätettyä kantelunsa oikeusasiamiehelle hän pyysi 25. toukokuuta 2011 lähettämässään sähköpostiviestissä komissiota ottamaan huomioon myös sen, että Saksa ei ollut pannut täytäntöön direktiivin 5 artiklan 3 kohdan tarkistettua versiota. Vaikka tätä kysymystä ei otettu esille alkuperäisessä kantelussa, oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi ottaa sen huomioon tässä tapauksessa ja kehottaa komissiota ottamaan sen huomioon vastatessaan jäljempänä ehdotettuun sovintoratkaisuun.

28. Toisen näkökohdan (kerättyjen tietojen tallentaminen) osalta oikeusasiamies toteaa, että rikkomista koskevassa kantelussa ei viitattu direktiivin johdanto-osan 29 kappaleeseen ja 4 artiklaan. Vasta vasta vastauksessaan menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseen kantelija selitti, miksi hän katsoi, että direktiivin johdanto-osan 29 perustelukappale ja 4 artikla eivät olleet merkityksellisiä käsiteltävän asian kannalta. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komission näkemystä, jonka mukaan se oli jo käsitellyt näitä seikkoja, on vaikea ymmärtää. Hän toteaa lisäksi, että kantelija viittasi komissiolle 25.5.2011 lähettämässään sähköpostiviestissä Saksan Bundesgerichtshofin tuomioon, jossa hänen mukaansa vahvistettiin hänen näkemyksensä. Komissio ei käsitellyt tätä kysymystä lausunnossaan.

29. Vastaavasti oikeusasiamies toteaa kantelijan esille ottaman kolmannen näkökohdan (sähköpostimarkkinointia koskevat säännöt) osalta, että alkuperäisessä rikkomista koskevassa kantelussaan kantelija ei käsitellyt kysymystä UWG:n soveltamisesta. Itse asiassa komissio otti tämän kysymyksen ensimmäisen kerran esiin menettelyn päättämistä edeltävässä kirjeessään. Kantelija oli vastauksessaan eri mieltä UWG:n merkityksellisyyttä koskevasta komission näkemyksestä ja esitti tältä osin omat perustelunsa. Kantelun tämän näkökohdan osalta oikeusasiamies ei ymmärrä, miksi komissio katsoi, että kantelija ei ollut esittänyt uusia väitteitä. Lisäksi hän toteaa, että komission selitys eli se, että tämä oli "ainoastaan" kantelijan oma tulkinta Saksan lainsäädännöstä, ei selvästikään ole riittävä peruste osoittaa, että kantelija ei esittänyt vakuuttavia uusia perusteluja oman näkemyksensä tueksi. Tässä yhteydessä on lisäksi muistettava, että kantelija toimitti komissiolle 25 päivänä toukokuuta 2011 Bundesnetzagenturin (liittovaltion verkkovirasto, Saksan sääntelyvirasto, joka vastaa muun muassa televiestinnästä) sähköpostiviestin, joka näyttää tukevan hänen tulkintaansa asiaa koskevista säännöistä. Komissio ei kuitenkaan käsitellyt tätä lisäväitettä lausunnossaan.

30. Oikeusasiamies toteaa, että edellä mainitussa komission tiedonannossa esitetään rikkomuskantelun hylkäämiseen liittyvät menettelyvaiheet: komissio kirjoittaa ensin "kirjeen, jossa esitetään syyt, joiden vuoksi se ehdottaa asian käsittelyn lopettamista" (päättymistä edeltävä kirje), ja antaa kantelijalle neljä viikkoa aikaa esittää huomautuksensa asiasta. Jos nämä huomautukset eivät vakuuta komissiota harkitsemaan kantaansa uudelleen, se voi päättää asian käsittelyn lopettamisesta. Oikeusasiamies katsoo, että vaikka tällaisiin huomautuksiin annettavan vastauksen ei tarvitse olla yhtä syvällinen kuin alkuperäisen kirjeen, joka sisältää perustelut komission aikomukselle lopettaa asian käsittely, sen olisi ainakin käsiteltävä kantelijan esittämiä huomautuksia ja selitettävä mielekkäällä tavalla, miksi kyseiset huomautukset eivät riitä saamaan sitä muuttamaan näkemyksiään. Muutoin huomautuspyynnöllä ei olisi mitään hyödyllistä tarkoitusta.

31. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio totesi vain yhdessä lyhyessä virkkeessä, että kantelija ei ollut esittänyt mitään "uusia tosiseikkoja", joiden perusteella se olisi voinut harkita kantaansa uudelleen. Oikeusasiamies toteaa, kuten edellä on osoitettu, että sen lisäksi, että komissio ei esittänyt mitään perusteluja sille, miksi kantelijan väitteet eivät olleet sellaisia, että ne olisivat oikeuttaneet harkitsemaan uudelleen menettelyn päättämistä edeltävää kirjettä, tiedonannossa ei mainita pelkästään komission viittausta ”uusien tosiseikkojen” puuttumiseen. Näin ollen hän toteaa alustavasti, että kyseessä voi olla hallinnollinen epäkohta. Hän toteaa myös, että komissio ei ole käyttänyt tämän tutkimuksen tarjoamaa tilaisuutta selittääkseen selvemmin syyt, joiden vuoksi kantelijan väitteet hänen kantelunsa toisesta ja kolmannesta osasta hylättiin (ks. edellä 28–29 kohta), eikä käsitelläkseen kantelijan 25. toukokuuta 2011 päivätyssä sähköpostiviestissään esittämiä muita väitteitä ja todisteita. Oikeusasiamies tekee näin ollen jäljempänä vastaavan ehdotuksen sovintoratkaisuksi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

B. Sopivaa ratkaisua koskeva ehdotus

Ottaen huomioon oikeusasiamiehen havainnot komissio voisi harkita niiden väitteiden yksityiskohtaisempaa käsittelyä, jotka kantelija esitti vastauksena menettelyn päättämistä edeltävään kirjeeseensä, ja erityisesti niiden muiden väitteiden ja todisteiden käsittelyä, jotka kantelija esitti komissiolle 25. toukokuuta 2011 lähettämässään sähköpostiviestissä.

P. Nikiforos Diamandouros

Tehty Strasbourgissa 29 päivänä elokuuta 2013.