Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi biopolttoaineisiin liittyviä epäsuoria maankäytön muutoksia koskevan vaikutustenarviointiraportin luonnoksia. Asiakirjojen luovuttaminen evättiin sillä perusteella, että se vahingoittaisi komission päätöksentekomenettelyä. Kantelija, joka on organisaatioiden ryhmä, katsoi, että sille olisi annettava oikeus tutustua pyytämiinsä asiakirjoihin.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän totesi, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät syyskuussa 2015 direktiivin 2015/1513. Kyseinen direktiivi perustui komission lainsäädäntöehdotukseen, johon oli liitetty vaikutustenarviointikertomus, jonka luonnosversioista oli kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen, että näiden uusien olosuhteiden vuoksi komissio antaisi pyydetyt asiakirjat yleisön tutustuttavaksi. Komissio oli asiasta eri mieltä ja väitti, ettei se ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Se kuitenkin kehotti kantelijaa esittämään uuden pyynnön saada tutustua asiakirjoihin uusien olosuhteiden vuoksi. Kantelija ilmoitti myöhemmin oikeusasiamiehelle, että uuden asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön jälkeen komissio myönsi oikeuden tutustua pyytämiinsä asiakirjoihin. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla, että kantelua koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän huomautti myös, että oikeusasiamiehellä on oikeus pyytää toimielintä ottamaan huomioon uudet perustelut siitä, miksi asiakirja olisi luovutettava, kun se vastaa ehdotukseen oikeusasiamiehen ratkaisuksi asiakirjoihin tutustumista koskevassa asiassa.

Tapaus koski väitettyjä eturistiriitoja, jotka koskivat sähkömagneettisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia koskevaa tiedettä tarkastelevan komission työryhmän jäseniä. Oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa väitettiin, että komissio ei ollut tutkinut asianmukaisesti, oliko työryhmän tutkijoilla eturistiriitoja.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän oli tyytyväinen siihen, että komissio oli tutkinut asian asianmukaisesti ja että tutkijoilla ei ollut eturistiriitoja. Näin ollen komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komission menettelyjä voitaisiin parantaa, ja teki joitakin parannusehdotuksia.

Tapaus koski viivästyksiä kahdenkymmenen muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevan hakemuksen hyväksymisessä. Kantelijat ilmoittivat komissiolle useaan otteeseen huolenaiheistaan. Niiden mielestä komission selityksiä ja jatkuvia viivästyksiä ei voitu hyväksyä. Tämän vuoksi kantelijat kääntyivät oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että 20 hakemukseen liittyvät viivästykset eivät olleet perusteltuja. Tutkinnan aikana komissio käsitteli kaikki vireillä olevat hakemukset. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että viivästykset johtuivat pikemminkin systeemisestä ongelmasta kuin yksittäisiin lupahakemuksiin liittyvistä erityiskysymyksistä. Päättäessään tutkimuksen oikeusasiamies totesi, että viivästykset olivat komission hallinnollinen epäkohta.

Asia koski väitettyjä eturistiriitoja komission tieteellisessä työryhmässä, joka valmisteli lausuntoa hammasamalgaamin ja sen vaihtoehtojen turvallisuudesta ja suorituskyvystä. Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut käsiteltävässä asiassa hallinnollista epäkohtaa työryhmän jäsenten riippumattomuutta ja soveltuvuutta koskevassa komission arvioinnissa.

Oikeusasiamies käytti tilaisuutta hyväkseen kommentoidakseen eräitä asian yleisempiä näkökohtia. Oikeusasiamies korosti, että on tärkeää varmistaa, että komission tiedekomiteoiden kanssa työskentelevien asiantuntijoiden antama tieteellinen neuvonta on riippumatonta ja puolueetonta. Jopa käsitys siitä, että tällaiset tieteelliset lausunnot eivät ehkä ole riippumattomia ja objektiivisia, voi olla hyvin vahingollinen. Komission on näin ollen varmistettava, että tällaiset tieteelliset lausunnot ovat täysin riippumattomia ja objektiivisia ja että kaikki perustellut epäilyt tällaisten lausuntojen riippumattomuudesta ja objektiivisuudesta hälvenevät.

Oikeusasiamies katsoo siksi, että komission on tärkeää ottaa käyttöön erittäin vankat menettelyt, joilla varmistetaan, että asiantuntijat ilmoittavat kaikista sidonnaisuuksistaan. Komission olisi arvioitava huolellisesti kaikkia näitä etuja. Sen olisi toteutettava nämä menettelyt mahdollisimman avoimesti. Oikeusasiamies on siksi erittäin tyytyväinen siihen, että komissio laatii parhaillaan suuntaviivoja, jotka koskevat tiedekomiteoiden toimintaan osallistuvien jäsenten, ulkopuolisten asiantuntijoiden ja tilapäisten asiantuntijoiden sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten käsittelyä ja joiden tarkoituksena on selittää avoimesti, miten asiantuntijoiden sidonnaisuuksia arvioidaan. Oikeusasiamies on pyytänyt komissiota pitämään hänet ajan tasalla valmistelun etenemisestä ja lopullisista suuntaviivoista.

Kantelija, Walesin painostusryhmä GM-Free Cymru, joka kampanjoi Walesin pitämiseksi vapaana muuntogeenisistä viljelykasveista, halusi osallistua Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) järjestämään julkiseen kuulemiseen, joka koski glyfosaatti-nimiselle rikkakasvien torjunta-aineelle (kaupallisen Roundup-nimisen rikkakasvien torjunta-aineen vaikuttava aine) myönnetyn EU:n hyväksynnän uusimista. Kantelija valitti EFSAlle julkisen kuulemismenettelyn monimutkaisuudesta ja kääntyi oikeusasiamiehen puoleen. Se väitti, että julkinen kuulemismenettely ei ollut käyttäjäystävällinen, koska siinä määrättiin 1) sähköisen mallin pakollisesta käytöstä ja 2) vastuuvapauslausekkeen allekirjoittamisesta jäljennöksen saamiseksi esittelevän jäsenvaltion uusimista koskevasta arviointikertomuksesta. Kantelija väitti, että nämä vaatimukset vähensivät yleisön osallistumista ja että EFSAn tarkoituksena oli minimoida yleisön osallistuminen sen sijaan, että se maksimoisi sen.

Oikeusasiamies pyysi EFSAlta lausuntoa kantelusta. Tämän jälkeen EFSA toteutti välittömiä toimenpiteitä asiaa koskevan julkisen kuulemismenettelyn yksinkertaistamiseksi. EFSA poisti erityisesti vaatimuksen hyväksyä mahdolliset ehdot ennen huomautusten toimittamista ja lisäsi selvennyksiä siitä, miten malli (joka sisältyi aiemmin erilliseen ohjeasiakirjaan) täytetään suoraan itse malliin.

Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti EFSAn toteuttamiin toimenpiteisiin ja totesi, että EFSA oli ratkaissut vastuuvapauslausekkeen allekirjoittamista koskevan kysymyksen. Mallin pakollisen käytön osalta oikeusasiamies totesi, että EFSA oli osoittanut joustavuutta, ja hän luotti siihen, että se tekisi samoin tulevaisuudessa.

Tutkimus koskee erään sellaisen Euroopan komission tiedekomitean jäsenen väitettyä eturistiriitaa, jota on pyydetty laatimaan kertomus PIP-rintaimplanttien poistamiseen liittyvistä riskeistä.

Vuonna 2010 havaittiin, että ranskalainen lääkinnällisten laitteiden yritys (PIP) oli vuodesta 2001 valmistanut ja myynyt laittomasti teollisesta silikonista valmistettuja rintaimplantteja lääketieteellisestä silikonista valmistettujen sijaan. PIP-skandaali johti PIP-implanttien kieltämiseen ja PIP:n toimeenpanevan elimen vangitsemiseen. Arvioiden mukaan 400 000 naista eri puolilla maailmaa joutui PIP-skandaalin uhreiksi.

Euroopan komissio pyysi vuonna 2012 kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja riskejä käsittelevää tiedekomiteaansa laatimaan kertomuksen PIP-implanttien turvallisuudesta keskittyen erityisesti siihen, olisiko komission suositeltava PIP-implanttien ennaltaehkäisevää kirurgista poistamista.

Kantelija, joka on PIP-skandaalin uhreja edustava kansalaisjärjestö, oli tyytymätön tiedekomitean vuoden 2014 raportissa esitettyihin eri päätelmiin. Se väitti, että yksi komission tiedekomiteaa avustavan työryhmän jäsenistä oli eturistiriitatilanteessa eikä hänen olisi pitänyt osallistua kertomuksen laatimiseen. Näin ollen se pyysi, että mietintö peruutetaan. Tässä tutkimuksessa käsitellään ainoastaan väitettyä eturistiriitaa. Siinä ei käsitellä raportin tieteellisiä päätelmiä.

Oikeusasiamies tutki väitettyä eturistiriitaa ja totesi, että kyseinen asiantuntija ei ollut alun perin ilmoittanut kaikkia etujaan. Kun komissio kuitenkin pyysi häntä esittämään merkitykselliset tiedot, jotka osoittivat, ettei hänellä ollut eturistiriitaa, hän teki niin. Oikeusasiamies päätteli, että komissio oli perustellusti todennut näitä äskettäin toimitettuja tietoja tarkasteltuaan, että asiantuntijalla ei ollut eturistiriitaa.

Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että kantelija oli perustellusti huolissaan huomatessaan, että komissiolla ei alun perin ollut tarvittavia tietoja, jotta se olisi voinut ottaa kantaa asiantuntijan riippumattomuuteen. Oikeusasiamies teki sen vuoksi ehdotuksia parannuksiksi siihen, miten komissio kerää ja analysoi tällaisia tietoja.

Asia koski pyyntöä saada tutustua useisiin EMA:n hallussa oleviin kliinisiin tutkimusraportteihin, jotka koskivat hepatiitti A:n ja hepatiitti B:n vastaista rokotetta. EMA antoi oikeuden tutustua asiakirjoihin, mutta peitti tietyt tiedot henkilötietojen ja kaupallisten etujen suojaamiseksi. Vaikka kantelija oli yleisesti ottaen samaa mieltä EMA:n kanssa siitä, että henkilötiedot on suojattava, hän väitti, että EMA vaikutti käytännön helppouden vuoksi tyhjentäneen kokonaisia sivuja. Oikeusasiamies totesi, että EMA oli käsitellyt huolellisesti kantelijan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin. Hän totesi erityisesti, ettei EMA:n päätökseen poistaa henkilötietoja, kuten raporttien laatijoiden ja muiden laatijoiden nimiä, liittynyt hallinnollista epäkohtaa. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, että ei ollut riittäviä perusteita suorittaa lisätutkimuksia EMAn päätöksestä olla myöntämättä pääsyä eri tieteellisissä ja akateemisissa lehdissä julkaistuihin lääketieteellisiin artikkeleihin ja tutkimuksiin, koska nämä julkaisut ovat helposti saatavilla verkossa.

Kantelija on Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, joka on huolissaan siitä, onko Whitburnin (Yhdistynyt kuningaskunta) jätevedenpuhdistamo yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin mukainen. Hän valitti oikeusasiamiehelle siitä, että Euroopan komissio oli kieltäytynyt antamasta hänelle yleisön tutustuttavaksi asiakirjaa, joka liittyi Yhdistyneen kuningaskunnan direktiivin soveltamista koskevaan rikkomusmenettelyyn, eli Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten komissiolle rikkomusmenettelyn aikana lähettämää kirjettä.

Komissio kieltäytyi luovuttamasta asiakirjaa ja väitti, että meneillään olevaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvät asiakirjat kuuluvat yleisen salassapito-olettaman piiriin. Komissio toimitti kuitenkin kantelijalle yhteenvedon kyseisestä asiakirjasta.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissiolla oli oikeus kieltäytyä luovuttamasta asiakirjaa. Näin ollen oikeusasiamies totesi, että komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

The complaint, made by a group of NGOs, concerns the position of the European Chemicals Agency (ECHA) regarding the limiting of animal testing. The complainant disagreed with ECHA's position that it could not reject testing proposals involving animals on the grounds that the data could be generated by an alternative method not involving animal tests. These proposals are submitted to ECHA in the context of the procedure leading to the authorisation of chemical substances to be marketed in the EU in accordance with the REACH Regulation.

The Ombudsman's inquiry concluded that ECHA's interpretation of its role was too strict and did not take into account the fact that the avoidance of animal testing was, together with the protection of human health and the environment, one of the guiding principles of the Regulation. The Ombudsman thus proposed to ECHA (i) that it require all registrants to show that they have tried to avoid animal testing and (ii) that it provide registrants with all the information at its disposal which could allow them to avoid animal testing.

ECHA accepted both proposals. It also stated, however, that it needed to hold further discussions with the European Commission and the competent authorities of the Member States as regards the practical consequences of its acceptance of the first proposal. The complainant expressed doubts in this context. The Ombudsman considered that ECHA had settled the matter but asked it to report on how it had implemented her proposals within six months of the date of this decision. The Ombudsman also invited the complainant to monitor the outcome of this case.

Asiassa oli kyse Euroopan komissiolle tehdystä rikkomuskantelusta, joka koski Saksan väitettyä laiminlyöntiä panna asianmukaisesti täytäntöön tiettyjä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin säännöksiä. Kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että komissio ei ollut selittänyt asianmukaisesti syitä, joiden vuoksi tutkimusta ei aloitettu. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio antoi myöhemmin riittävän selvityksen joistakin kantelijan esille ottamista kysymyksistä. Niiden kysymysten osalta, joista komissio ei antanut riittävää selvitystä, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.