Arvoisa puheenjohtaja

Arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet,

Kiitos, että kutsuitte minut tähän tärkeään ja ajankohtaiseen keskusteluun. On aina kunnia tulla tähän parlamenttiin. Uskon vakaasti, että jäsennellyllä vuoropuhelullamme ja – mikä vielä tärkeämpää – yhteisillä ponnisteluillamme on konkreettinen myönteinen vaikutus Euroopan kansalaisten ja Euroopan unionin välisen kuilun kaventamiseen. Tämänpäiväinen keskustelu – ja sen asianmukainen seuranta – on erittäin hyvä esimerkki.

Melkein tasan vuosi sitten istuin tämän valiokunnan edessä. Tutkimuksemme siitä, miten komissio valmisteli kiireellistä lainsäädäntöä, olivat tuolloin vielä kesken, ja voin vain kertoa teille, mitä tutkimme. Tänään palaan kertomaan teille, mitä löysimme, mihin komissio vastasi ja mitä on vielä tehtävä.

Tällä käytännöllä on merkitystä. Vastuuvelvollisuus ei ole yksittäinen hetki. Se on keskustelu, joka jatkuu. Palatessamme tänne vuosi vuodelta kertomaan työstämme ja kuulemaan teidän työtänne, kaksi samoja kansalaisia palvelevaa toimielintä muuttaa vuoropuhelun jatkotoimiksi.

Jaan hetken kuluttua näkemykseni paremmasta lainsäädännöstä Euroopan oikeusasiamiehenä. Kuten ehkä tiedätte, toimistoni on saanut useita valituksia siitä, miten Euroopan komissio on valmistellut viimeaikaisia lainsäädäntöehdotuksia. Tilintarkastustuomioistuin on myös tehnyt useita tutkimuksia ja konkreettisia ehdotuksia komission lainsäädäntökäytäntöjen parantamiseksi.

Ennen kuin pääsen yksityiskohtiin, haluan kuitenkin käsitellä lyhyesti toimielimeni roolia siinä, miten EU:n päätökset tehdään ja miten EU:n lainsäädäntöä ehdotetaan.

Näen toimistoni siltana kansalaisten ja heidän EU-hallintonsa välillä. Lyhyesti sanottuna olemme täällä varmistaaksemme, että hallinto kohtelee kaikkia kansalaisia oikeudenmukaisesti ja kunnioittaa kaikkia heidän oikeuksiaan.

Demokratiassa yksi tällainen oikeus on oikeus osallistua – oikeus vaikuttaa meitä koskeviin sääntöihin ja määräyksiin.

Demokratia ei tietenkään rajoitu pelkästään vaaleihin. Eurooppalaiset haluavat osallistua itse päätöksentekoprosessiin erityisesti silloin, kun päätökset koskevat heidän toimeentuloaan, terveyttään, turvallisuuttaan tai arvojaan.

Yhä useammat ihmiset odottavat voivansa vaikuttaa paitsi siihen, kuka heitä hallitsee, myös siihen, miten heitä hallitaan.

Samalla kun kansalaiset etenevät tähän suuntaan, joukko päällekkäisiä globaaleja kriisejä uhkaa vetää julkiset instituutionsa päinvastaiseen suuntaan. Geopoliittiset ja taloudelliset paineet johtavat yhä enemmän päätöksenteon nopeutumiseen, keskittämiseen ja nopeuden asettamiseen etusijalle prosessiin nähden.

Sallikaa minun sanoa, että tunnustan paineen, joka koko institutionaalisella kehyksellä – komissiolla, mutta myös tällä parlamentilla ja neuvostolla – on vastata moniin EU:n kohtaamiin haasteisiin. Kansalaiset, yritykset ja organisaatiot kohtaavat nykyhetkestä lähtien myös samanlaista epävarmuutta ja ahdistusta – tämä on sopeutumista vaativa hetki.

Tällä ymmärrettävällä vaistolla kiihtyä, kun maailma muuttuu nopeasti, voi kuitenkin olla seurauksia, jos emme löydä uutta tasapainoa.

Se uhkaa erityisesti luoda legitimiteettikuilun sen välille, mitä kansalaiset haluavat julkishallintonsa tekevän ja mitä tämä hallinto päätyy tekemään. Jos tähän kuiluun ei puututa, se paitsi heikentää politiikkojen tehokkuutta myös murentaa luottamuksen ja osallisuuden perustaa, jolle demokratiamme rakentuu.

Osa oikeusasiamiehen tehtävästäni on nimenomaan varmistaa, että EU:n hallinto ei poikkea osallistavaa demokratiaa suojelevista lainsäädäntösäännöistä. varmistetaan, että se ei hylkää menettelyjä ja prosesseja, jotka edistävät legitimiteettiä ja kansalaisten luottamusta.

Tämä ei tarkoita, että toimistoni tutkii itse käytäntöä. Saanen olla kristallinkirkas: Oikeusasiamies keskittyy yksinomaan menettelyihin. Tarkastelemme sellaisen politiikan valmistelua, jolla varmistetaan, että se on riittävän avoin, näyttöön perustuva ja osallistava – Eurooppa-hankkeen kolme pilaria. Emme kyseenalaista lainsäädännön yksinkertaistamisen etuja.

Toimistoni on parin viime vuoden aikana tehnyt kolme merkittävää tutkimusta siitä, miten komissio sovelsi omia paremman sääntelyn sääntöjään laatiessaan kiireellisinä pitämiään lainsäädäntöehdotuksia.

Nämä tutkimukset perustuivat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden meille lähettämiin valituksiin. He väittivät, että komissio ei ollut toteuttanut tarvittavia julkisia kuulemisia ja vaikutustenarviointeja ehdotuksista, joilla yksinkertaistetaan yritysten kestävää toimintaa koskevia huolellisuusvelvoitesääntöjä (Omnibus I), muutoksista EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja uusista säännöistä muuttajien salakuljetuksen torjumiseksi.

Koska kunkin tutkimuksen ongelmat olivat samanlaisia, tilintarkastustuomioistuin päätti julkaista yhteiset havainnot. Niissä tilintarkastustuomioistuin havaitsi menettelyllisiä puutteita, jotka yhdessä tarkasteltuina muodostivat hallinnollisen epäkohdan.

Puutteita olivat erityisesti se, että komissio ei perustellut täysin lainsäädäntöehdotustensa kiireellisyyttä yleisölle eikä dokumentoinut perustelujaan lainsäädännön parantamista koskevista säännöistä poikkeamiselle.

Vaikka nämä kysymykset koskivat kaikkia kolmea lainsäädäntöprosessia, tilintarkastustuomioistuin havaitsi myös kullekin prosessille ominaisia ongelmia.

Esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan osalta komissio julkaisi lainsäädäntöehdotustaan tukevan asiakirjan vasta sen jälkeen, kun lainsäädäntö oli jo hyväksytty. Omnibus-asetuksen osalta komissio puolestaan lyhensi omien yksiköidensä välistä kuulemisaikaa alle 24 tuntiin viikonloppuna.

Tilintarkastustuomioistuin esitti joukon suosituksia ja ehdotuksia, joilla varmistetaan paremman sääntelyn sääntöjen ennakoitavampi, johdonmukaisempi ja ei-mielivaltaisempi soveltaminen tulevaisuudessa. Tilintarkastustuomioistuin suositteli esimerkiksi, että komissio määrittelisi virallisesti ”kiireellisyyden” käsitteen ja kirjaisi ja selittäisi kattavasti päätökset, joita se tekee tiettyjen ehdotusten vapauttamiseksi tavanomaisista sääntöjen laatimista koskevista vaatimuksista.

Haluan tässä yhteydessä korostaa, että päätös siitä, että ehdotus on ”kiireellinen”, ei ole pelkästään tekninen tai semanttinen asia. Kuten näissä tapauksissa havaittiin, tätä erottelua käytetään yhä enemmän sivuuttamaan tavanomaisen lainsäädäntöprosessin keskeiset osatekijät, kuten julkiset kuulemiset ja vaikutustenarvioinnit, jotka auttavat varmistamaan, että EU:n lainsäädäntö on hyvin tietoon perustuvaa ja että EU:n lainsäädäntö on osallistavaa.

Velvollisuus laajaan kuulemiseen ei ole ohjeellinen. Se on perustamissopimuksen velvoite. Jopa perustamissopimuksen oma kiireellisyyspoikkeus edellyttää perustelujen esittämistä.

Lisäksi tilintarkastustuomioistuin suositti, että komissio ottaisi käyttöön menettelyn, jolla varmistetaan, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu silloin, kun se tapahtuu, on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädännön periaatteiden mukaista.

Näiden periaatteiden noudattaminen ei ole abstrakti institutionaalinen tavoite. Se on konkreettinen - ja rakenteellinen - vaatimus päätöksentekijöille, erityisesti toimielimelle, jolla on aloiteoikeus. Euroopan kansalaisten edustajana parlamenttia ei ainoastaan pyydetä päättämään tulevasta lainsäädännöstä; sillä on myös oikeus olla tietoinen kaikista olosuhteista, jotka oikeuttavat kunkin aloitteen.

Tällä on merkitystä myös mietintönne ytimessä olevien periaatteiden kannalta. Kansallisilla parlamenteilla on kahdeksan viikkoa aikaa arvioida, onko ehdotus toissijaisuusperiaatteen mukainen. Ne voivat tehdä näin ainoastaan niille esitettyjen todisteiden osalta. Kun vaikutustenarviointi ohitetaan ja sitä tukeva analyysi saapuu kuukausia myöhemmin, tarkastus heikkenee ennen kuin se alkaa. Hyvä menettely ei ole erillinen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista. se on niiden ennakkoedellytys.

Komission vastaus tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin oli kaiken kaikkiaan rakentava, mutta se ei ollut kovin konkreettinen. Toimenpiteet, jotka se aikoi toteuttaa, kuvattiin yleisesti, ja ne eivät useinkaan olleet yksityiskohtaisia.

Kuten tiedätte, komissio julkaisi myös tiedonannon siitä, miten se aikoo uudistaa paremman sääntelyn sääntöjään. Lopullisia päätelmiä tehdessään tarkastelimme myös tätä asiakirjaa. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että se ei myöskään sisällä riittävästi tietoa siitä, noudatetaanko hyvän lainsäädännön periaatteita kiireellisissä tilanteissa ja aikooko komissio panna tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja ehdotukset täysimääräisesti täytäntöön.

Esimerkiksi yksi niistä parametreista, joihin komissio on viitannut arvioidessaan kiireellisten toimien tarvetta, on poliittinen konteksti. Tämä on mielestämme liian epämääräistä. Siinä tuodaan myös esiin mahdollisuus, että kiireellisten menettelyjen käyttö voitaisiin oikeuttaa pelkästään poliittisten tavoitteiden tavoittelulla. Tämä puolestaan lisää riskiä siitä, että kiireellisestä EU:n lainsäädännöstä tulee pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Komissio on julkisesti sitoutunut parantamaan paremman sääntelyn suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja todennut, että kahdessa tilintarkastustuomioistuimen tutkimuksen ja komission tiedonannon jälkeen esitetyssä yksinkertaistamista koskevassa koontiehdotuksessa sovelletaan jo näitä uusia periaatteita, mukaan lukien vaikutustenarviointi ja sääntelyntarkastelulautakunnan arviointi.

Komission vastauksen yleisen luonteen vuoksi emme tällä hetkellä pysty määrittämään, perustuvatko tulevat kiireelliset lainsäädäntöehdotukset riittävän avoimeen, osallistavaan ja näyttöön perustuvaan prosessiin.

Sen vuoksi aion jatkaa sen seuraamista, miten komissio käsittelee kiireellistä lainsäädäntöä ja noudattaa paremman sääntelyn sääntöjään.

Kiireellisen lainsäädäntötyön lisäksi toimistolleni tehdään edelleen kanteluja komission päätöksentekomenettelyistä. Aloitin äskettäin tutkimuksen selvittääkseni, miten Euroopan komissio varmistaa, että sen sidosryhmien kanssa pitämissä”tosiasiallisuuden tarkistamista” koskevissa kokouksissa noudatetaan avoimuusvaatimuksia. Tämä tutkimus on käynnissä, enkä voi ennakoida johtopäätöksiämme juuri nyt, mutta se osoittaa, miten osallistava demokratia on nykyään erittäin ajankohtainen.  

Saanen esittää yhden konkreettisen ehdotuksen: Mietinnössänne pyydetään komissiota raportoimaan parlamentille siitä, miten se on pannut nämä suositukset täytäntöön sen jälkeen, kun sen paremman sääntelyn sääntöjä on tarkistettu.

Arvoisat parlamentin jäsenet,

Päätän lopuksi vielä yhden ajatuksen.

Maailmamme tänään on yksi nopeista muutoksista ja mullistuksista.

Tällaiset ajat eivät voi olla testaamatta perinteisten hallintotapojemme – avoimen, keskustelevan ja osallistavan sääntelyn – rajoja. Oikopolut ja kulmien katkaisu houkuttelevat yhä enemmän. nopeasti paikata vanhan rakenteen sijaan rakentaa uusia perustuksia.

Ymmärrän, että meidän on sopeuduttava. Meidän on kuitenkin löydettävä keinoja, jotka eivät vaaranna arvojamme tai sitoutumistamme osallistavaan demokratiaan. Meidän on osoitettava kansalaisille, että EU:n lainsäädäntö voi olla samanaikaisesti ketterää ja osallistavaa. Laki, jonka luomme, ei ole parempi säännöistä huolimatta, vaan niiden vuoksi. Ja unionimme on vahvempi.

Toivon palaavani ensi vuonna, kun tarkistettuja paremman sääntelyn sääntöjä on sovellettu käytännössä, ja kertovani teille, onko sitoumuksia noudatettu.

Kiitos. Odotan mielenkiinnolla mahdollisia kysymyksiänne.