Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut Italiaa vastaan tehdyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun yhteydessä lähetettyyn kirjeenvaihtoon, ja komission väitettyä virheellistä päätöstä lopettaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kantelu.

Oikeusasiamies tutki kysymyksiä ja totesi, että vastauksessa, jonka komissio lähetti kantelijalle tämän tutkimuksen aikana, se oli antanut vakuuttavan ja kattavan vastauksen. Komissio oli näin ollen ratkaissut ensimmäisen kysymyksen. Oikeusasiamies katsoi erityisesti, että komissio oli antanut riittävän selityksen päätökselleen olla aloittamatta rikkomusmenettelyä uudelleen tässä tapauksessa. Näin ollen hän katsoi toisen kysymyksen osalta, ettei kyse ollut hallinnollisesta epäkohdasta.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei antanut asianmukaisia vastauksia kantelijalle, joka oli valittanut valtiontukikysymyksestä Saksassa. Kantelija katsoi, että Saksa rikkoi EU:n valtiontukisääntöjä julkisen yleisradiotoiminnan uuden rahoitusjärjestelmän vuoksi. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että koska komissio lopulta antoi asianmukaisen vastauksen, hallinnollista epäkohtaa ei esiintynyt.  

Asia koski komission visuaalisen identiteetin logoa, jota on käytetty sen Brysselin lehdistösalissa vuodesta 2012. Kantelijan mukaan englannin ja ranskan kielen yksinomainen käyttö tässä visuaalisen identiteetin tunnuksessa merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää.

EU:n nykyiseen kielijärjestelyyn sisältyy jokaisen kansalaisen oikeus kommunikoida EU:n toimielinten kanssa omalla kielellään ja vastaava oikeus saada vastaus kyseisellä kielellä. Tätä kielijärjestelyä koskevia periaatteita sovelletaan myös muihin viestintämuotoihin, kuten julkaisujen ja verkkosivustojen kautta tapahtuvaan viestintään. Mahdollinen kielten käytön eriyttäminen tällaisissa olosuhteissa olisi perusteltava objektiivisesti. Mitä tulee siihen, onko tässä tapauksessa objektiivisia perusteita, oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että ilmaisua "Euroopan komissio" ei ole teknisesti mahdollista esittää 24 kielellä televisioruudulla puhujan vieressä tai takana.

Mitä tulee siihen, olisiko komissio voinut valita enemmän kuin kaksi kieltä, oikeusasiamies katsoo, että oli kohtuullista, että komissio valitsi vain kaksi kieltä. Käytettävien kielten määrän valinta perustuu arvioon siitä, sekoittaisiko useampi kuin kaksi kieltä visuaalisen kuvan tavalla, jota ei voida hyväksyä. Se, että myös muut kieliyhdistelmät voivat olla järkeviä valintoja, ei merkitse sitä, että englannin ja ranskan kielen valinta ei olisi ollut järkevää.

Oikeusasiamies katsoo, että komission valitsema politiikka oli objektiivisesti perusteltua. Hän päätteli näin ollen, että se, että komissio otti käyttöön uuden visuaalisen identiteetin tunnuksen Brysselin lehdistötilaisuudessaan, ei merkinnyt hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski Euroopan komission käsittelyä rikkomuskantelussa, joka koski EU:n koheesiorahaston käyttöä Puolassa infrastruktuurin ja ympäristön alalla. Kantelija, joka on ekoviljelijä, on huolissaan paikallisen ympäristön suojelusta ja EU:n varojen asianmukaisesta käytöstä. Hän teki komissiolle rikkomuskantelun ja väitti, että Puolan julkisia kuulemisia ei järjestetty tyydyttävällä tavalla. Hän valitti, että komissio oli päättänyt hänen valituksensa tutkimatta asianmukaisesti hänen väitettään.

Oikeusasiamies tutki kantelua ja ehdotti, että komissio tarkistaisi lähestymistapaansa sen tarkistamiseksi, noudattavatko jäsenvaltiot täysimääräisesti julkisia kuulemisia koskevia vaatimuksia EU:n varoista tuettujen hankkeiden tapauksessa. Hän ehdotti myös, että kantelijan oikeusasiamiehelle tekemään kanteluun liitettyä todistusaineistoa tutkittaisiin ympäristönäkökulmasta ja että komission Puolan-edustusto järjestäisi tapaamisen kantelijan kanssa auttaakseen häntä ymmärtämään paremmin komission näkemyksiä ja antaakseen komissiolle mahdollisuuden ymmärtää paremmin kantelijan huolenaiheita. Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission vastaukseen kahteen ensimmäiseen ehdotukseen. Kolmannen ehdotuksen osalta (tapaaminen kantelijan kanssa) oikeusasiamies hyväksyi komission näkemyksen, jonka mukaan tällainen tapaaminen ei välttämättä ole resurssien tehokasta käyttöä jo päätökseen saatettujen kantelujen osalta. Hän kuitenkin kannusti komissiota pitämään tämän mahdollisuuden avoimena, jos kantelija ottaa esille uusia kysymyksiä tulevaisuudessa. Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn tällä perusteella.  

Tässä asiassa oli kyse siitä, miten Euroopan komissio oli käsitellyt kantelijan toimittamia tietoja, jotka koskivat kolmea tapausta, joissa espanjalaisille jalkapalloseuroille oli myönnetty sääntöjenvastaista valtiontukea. Kantelija väitti, että komissio ei ollut päättänyt kohtuullisessa ajassa, pitäisikö sen aloittaa muodollinen tutkinta väitetystä sääntöjenvastaisesta valtiontuesta. Koska komissio ei kantelijan mukaan ryhtynyt toimiin, kantelija pyysi saada tutustua joihinkin asiakirjoihin, jotka liittyivät kahteen näistä tapauksista. Komissio kieltäytyi antamasta tutustumisoikeutta tutkintatoimien tarkoitusten suojaan liittyvistä syistä.

Asia koski Euroopan komission väitettyä laiminlyöntiä tutkia sitä, että [jäsenvaltioiden] viranomaiset [1] olivat myöntäneet liikenneluvan [toiselle] lentoyhtiölle. Kantelija (Ryanair-lentoyhtiö) väitti, että se, että [lentoyhtiö] Air oli viime kädessä kolmanteen maahan sijoittautuneen yrityksen määräysvallassa, rikkoi asetusta (EY) N:o 1008/2008. Sen vuoksi se pyysi komissiota tutkimaan sen omistusrakennetta. Komissio pyysi [jäsenvaltioiden] viranomaisilta kaikki tarvittavat tiedot ja totesi, ettei asetuksen rikkomisesta ollut näyttöä.

Kantelija, joka on Luxemburgin kansalainen, suljettiin pois kilpailusta Ranskassa sillä perusteella, että hän ei ole Ranskan kansalainen. Kyseessä oli sellaisen tuomarin virka, joka ei toiminut puheenjohtajana ja jonka oli määrä edustaa Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettua Ranskan turvapaikkatuomioistuimessa. Kantelija ilmoitti Euroopan komissiolle, että toimen rajoittaminen Ranskan kansalaisiin näytti rikkovan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia EU:n säännöksiä. Kun komissio katsoi, ettei EU:n lainsäädäntöä ollut rikottu, kantelija otti yhteyttä oikeusasiamieheen.

Komissio katsoi, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen sovellettiin poikkeusta. Tätä poikkeusta sovelletaan julkishallinnon palvelussuhteisiin, ja siitä määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan 4 kohdassa. Komissio myönsi, että asiaa koskeva päätös edellytti konkreettista arviointia sen tuomarin tehtävien ja vastuualueiden luonteesta, joka ei toiminut puheenjohtajana, ja väitti tehneensä tällaisen arvioinnin. Oikeusasiamies totesi, että osana tätä arviointia komissio ei ollut ottanut yhteyttä Ranskan viranomaisiin saadakseen lisätietoja kyseisestä toimesta. Oikeusasiamiehen alkuperäinen ehdotus oli näin ollen, että komission olisi tarkasteltava uudelleen rikkomista koskevasta kantelusta tekemäänsä arviointia, ja hän ehdotti, että komissio kuulisi Ranskan viranomaisia. Vastauksessaan tähän ehdotukseen komissio väitti, että sillä oli käytettävissään riittävästi tietoja asian ratkaisemiseksi ja että sen vuoksi ei ollut tarpeen ottaa yhteyttä Ranskan viranomaisiin. Tarkasteltuaan yksityiskohtaista vastaustaan ehdotukseen oikeusasiamies myönsi, että tässä tapauksessa komissiolla oli riittävästi tietoja päätöksensä perustaksi. Näin ollen hän päätti tutkimuksen toteamalla, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Asia koski lentomatkustajien oikeuksiin liittyvän rikkomuskantelun käsittelyä Euroopan komissiossa. Kantelijan lento Lontoosta Sofiaan peruutettiin voimakkaan lumisateen vuoksi, ja hänet ohjattiin Münchenin kautta. Hänen lentonsa oli kuitenkin myöhässä Müncheniin ja hän myöhästyi jatkolennoltaan. Kantelijan oli siis yövyttävä siellä, eikä hänen rahdinkuljettajansa tarjonnut hänelle hotellihuonetta. Otettuaan yhteyttä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan viranomaisiin hän teki komissiolle rikkomuskantelun, jossa hän väitti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset toimivat lentomatkustajien oikeuksia koskevien EU:n sääntöjen vastaisesti.

Komissio väitti, että ongelmat johtuivat poikkeuksellisista olosuhteista, minkä vuoksi kantelijalla ei ollut oikeutta rahakorvaukseen asiaa koskevan EU:n asetuksen mukaisesti. Tämän jälkeen se lopetti myös kirjeenvaihdon kantelijan kanssa.

Oikeusasiamies hyväksyi komission kannan lumisateeseen liittyvien "poikkeuksellisten olosuhteiden" olemassaolosta. Näin ollen kantelijalla ei ollut oikeutta rahalliseen korvaukseen. Kantelijalla oli kuitenkin "oikeus huolenpitoon", ja liikenteenharjoittajan olisi pitänyt tarjota hänelle hotellimajoitus. Koska liikenteenharjoittaja ei tarjonnut hotellimajoitusta, oikeusasiamies katsoi, että huolenpitovelvollisuutta oli rikottu. Tästä syystä oikeusasiamies katsoi, että komission näkemys, jonka mukaan huolenpitovelvollisuutta ei ollut rikottu, ei ollut vakuuttava.

Oikeusasiamies suositteli komissiolle, että käsitellessään tällaisia rikkomista koskevia valituksia tulevaisuudessa sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon lentoliikenteen harjoittajan huolenpitovelvollisuus lentomatkustajia kohtaan. Mitä tulee päätökseen lopettaa kirjeenvaihto kantelijan kanssa, oikeusasiamies ei ollut samaa mieltä komission kanssa siitä, että hänen kirjeenvaihtonsa oli "asianmukaista", ja antoi komissiolle toisen asiaa koskevan suosituksen.

Komissio hyväksyi periaatteessa oikeusasiamiehen toisen suosituksen. Vaikka komissio ei hylännyt oikeusasiamiehen ensimmäistä suositusta, sen vastauksesta käy selvästi ilmi, että se ei yhdy oikeusasiamiehen näkemykseen liikenteenharjoittajan huolenpitovelvollisuuden laajuudesta matkustajaa kohtaan. Päättäessään tutkimuksensa oikeusasiamies käsitteli asiaa kriittisesti. Hän välitti päätöksensä tiedoksi myös parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille ja kansallisille oikeusasiamiehille.