Sen jälkeen kun EULEXin syyttäjä ja tiedotusvälineet olivat kiinnittäneet oikeusasiamiehen huomion tiettyihin väitettyihin vakaviin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka vaikuttivat Kosovossa toteutettavaan EU:n oikeusvaltio-operaatioon (EULEX), oikeusasiamies päätti käynnistää oma-aloitteisen tutkimuksen sen arvioimiseksi, olivatko Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja EULEX tutkineet tai tutkivatko ne näitä väitteitä asianmukaisesti.

Selvittääkseen, mihin toimiin hänen oli ryhdyttävä, oikeusasiamies tutki asiaa koskevan EUH:n/EULEXin asiakirja-aineiston. Tarkastuksessa kävi ilmi, että EULEX oli suorittanut alustavan sisäisen tutkinnan ja palkannut ulkopuolisen syyttäjän tutkimaan sääntöjenvastaisuuksia. Lisäksi EUH oli nimittänyt kokeneen asiantuntijan tarkastelemaan EULEXin toimeksiantoa systeemisestä näkökulmasta keskittyen erityisesti esitettyihin väitteisiin.

Oikeusasiamies totesi, että EULEX ei noudattanut vakiomenettelyään tällaisten väitteiden tutkinnassa. Hän totesi myös, että on tutkittava tapaa, jolla ulkoinen syyttäjä otettiin palvelukseen. Koska EU:n korkean edustajan äskettäin nimittämä asiantuntija on kuitenkin tehnyt selväksi, että nämä kysymykset ovat osa hänen suorittamaansa uudelleentarkastelua, oikeusasiamies katsoi, että hänen osaltaan ei tällä hetkellä tarvita lisätoimia.

Tapaus koski sitä, että Euroopan parlamentti sulki kantelijan tutkimuksen hallintovirkamiesten valintamenettelyn ulkopuolelle.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja tutustui parlamentin hallussa olevaan asiakirja-aineistoon.

Tarkastuksen aikana saatujen tietojen perusteella oikeusasiamies ei havainnut parlamentin toiminnassa hallinnollista epäkohtaa.

Tapaus koskee sitä, olisiko Euroopan komission pitänyt tehdä ihmisoikeusvaikutusten arviointi neuvotellessaan vapaakauppasopimuksen tekemisestä Vietnamin kanssa. Kantelijat katsoivat, että tällainen arviointi oli tarpeen, kun taas komission kanta oli, että se ei ollut tarpeen, koska jo vuonna 2009 oli tehty kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi ehdotetusta EU:n ja ASEANin vapaakauppasopimuksesta, johon Vietnam kuului.

Oikeusasiamies päätteli, että se, että komissio ei tehnyt Vietnamin osalta erityistä ihmisoikeusvaikutusten arviointia, oli hallinnollinen epäkohta. Maaliskuussa 2015 hän suositteli, että komissio tekisi tällaisen arvioinnin viipymättä.

Komissio kieltäytyi. Se katsoi, että sen "muilla kuin kauppapoliittisilla välineillä" ja kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ihmisoikeuslausekkeilla saavutettiin sama tavoite.

Oikeusasiamies ei ollut samaa mieltä ja korosti tässä yhteydessä ihmisoikeusvaikutusten arviointivälineelle ominaisia piirteitä. Koska sopimus on tällä välin tehty, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

Tapaus koski komission päätöstä julistaa tietyt kumppanin EU:n rahoittamalle hankkeelle ilmoittamat kustannukset tukeen oikeuttamattomiksi. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission perusteet olla hyväksymättä kyseisiä kustannuksia olivat kohtuulliset. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Kantelu koskee komission tilapäisen eettisen komitean puheenjohtajan uudelleennimittämistä. Komitea koostuu kolmesta henkilöstä, jotka eivät tällä hetkellä ole komission palveluksessa. Sen tehtävänä on neuvoa komissiota eettisissä kysymyksissä, jotka liittyvät komission jäsenten toimintasääntöjen täytäntöönpanoon. Komitea neuvoo erityisesti eettisissä kysymyksissä, kun entinen komission jäsen haluaa ottaa vastaan työtä.

Oikeusasiamies totesi, että puheenjohtajalla oli eturistiriita, koska hän työskenteli myös yksityisen sektorin asiakkaiden etuja edustavana asianajajana komissiossa. Hän totesi, että se, että komissio nimitti puheenjohtajan uudelleen, loi tilanteen, jossa puheenjohtaja itse asiassa ratkaisisi niiden komission jäsenten tulevaisuuden työllisyysnäkymät, joilla oli nykyisten tehtäviensä perusteella valtava vaikutus puheenjohtajan yksityisasiakkaille erittäin merkittäviin asioihin.

Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että puheenjohtajan yksityiset edut saattoivat vaikuttaa kielteisesti tapaan, jolla hän hoiti tehtäväänsä komitean puheenjohtajana.

Oikeusasiamiehen ei ollut tarpeen antaa mitään suosituksia komissiolle, koska komissio korvasi puheenjohtajan ennen oikeusasiamiehen tutkimuksen loppuun saattamista.

Kantelija, joka on Luxemburgin kansalainen, suljettiin pois kilpailusta Ranskassa sillä perusteella, että hän ei ole Ranskan kansalainen. Kyseessä oli sellaisen tuomarin virka, joka ei toiminut puheenjohtajana ja jonka oli määrä edustaa Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettua Ranskan turvapaikkatuomioistuimessa. Kantelija ilmoitti Euroopan komissiolle, että toimen rajoittaminen Ranskan kansalaisiin näytti rikkovan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia EU:n säännöksiä. Kun komissio katsoi, ettei EU:n lainsäädäntöä ollut rikottu, kantelija otti yhteyttä oikeusasiamieheen.

Komissio katsoi, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen sovellettiin poikkeusta. Tätä poikkeusta sovelletaan julkishallinnon palvelussuhteisiin, ja siitä määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan 4 kohdassa. Komissio myönsi, että asiaa koskeva päätös edellytti konkreettista arviointia sen tuomarin tehtävien ja vastuualueiden luonteesta, joka ei toiminut puheenjohtajana, ja väitti tehneensä tällaisen arvioinnin. Oikeusasiamies totesi, että osana tätä arviointia komissio ei ollut ottanut yhteyttä Ranskan viranomaisiin saadakseen lisätietoja kyseisestä toimesta. Oikeusasiamiehen alkuperäinen ehdotus oli näin ollen, että komission olisi tarkasteltava uudelleen rikkomista koskevasta kantelusta tekemäänsä arviointia, ja hän ehdotti, että komissio kuulisi Ranskan viranomaisia. Vastauksessaan tähän ehdotukseen komissio väitti, että sillä oli käytettävissään riittävästi tietoja asian ratkaisemiseksi ja että sen vuoksi ei ollut tarpeen ottaa yhteyttä Ranskan viranomaisiin. Tarkasteltuaan yksityiskohtaista vastaustaan ehdotukseen oikeusasiamies myönsi, että tässä tapauksessa komissiolla oli riittävästi tietoja päätöksensä perustaksi. Näin ollen hän päätti tutkimuksen toteamalla, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Tapaus koski OLAFin toimia saatuaan väärinkäytösten paljastamista koskevan raportin, jossa Euroopan lentoturvallisuusviranomainen (EASA) yhdistettiin väitettyyn ilmailun turvatarkastusraportin manipulointiin. Alustavan arvioinnin jälkeen oikeusasiamies oli huolissaan OLAFin päätöksestä hylätä tapaus ja palauttaa asia EASAn käsiteltäväksi, vaikka väärinkäytösten paljastaja oli tietoisesti päättänyt antaa kertomuksensa OLAFille EASAn sijaan. Oikeusasiamies katsoi alustavasti, että tällainen päätös voisi vaikuttaa kielteisesti väärinkäytösten paljastamista koskevien säännösten tehokkuuteen yleensä. Siksi hän päätti tutkia asiaa.

Tutkittuaan OLAFin asiakirjat oikeusasiamies totesi, että OLAF oli harkinnut asianmukaisesti tutkimuksen aloittamista. Kävi myös ilmi, että OLAF ei ollut itse asiassa lopettanut asian käsittelyä vaan oli pyytänyt EASAa tutkimaan asian ja raportoimaan tutkimuksensa tuloksista. Lisäksi OLAF oli varannut itselleen oikeuden aloittaa muodollinen tutkinta myöhemmässä vaiheessa. Tätä taustaa vasten oikeusasiamies totesi, että OLAF oli käsitellyt asianmukaisesti kantelijan väärinkäytösten paljastamista koskevaa kertomusta. Oikeusasiamies totesi, että OLAFin olisi pitänyt ilmoittaa kantelijalle selkeämmin, että asian saattaminen EASAn käsiteltäväksi ei tarkoita sitä, että OLAF ei ryhtyisi asiassa lisätoimiin. Hän esitti tältä osin vielä yhden huomautuksen.

Asiassa oli kyse Euroopan komissiolle tehdystä rikkomuskantelusta, joka koski Saksan väitettyä laiminlyöntiä panna asianmukaisesti täytäntöön tiettyjä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin säännöksiä. Kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että komissio ei ollut selittänyt asianmukaisesti syitä, joiden vuoksi tutkimusta ei aloitettu. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio antoi myöhemmin riittävän selvityksen joistakin kantelijan esille ottamista kysymyksistä. Niiden kysymysten osalta, joista komissio ei antanut riittävää selvitystä, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

Asia koski Euroopan komission väitettyä laiminlyöntiä ilmoittaa kantelijalle tämän valtiontukikantelun ensisijaisuudesta.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Tutkimuksensa aikana komissio ilmoitti kantelijalle, että hänen kanteluaan ei pidetty ensisijaisena asiana. Komissio ei kuitenkaan selittänyt päätöksensä perusteluja. Oikeusasiamies lopetti kantelun käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen siitä, että komissio ei ollut ilmoittanut kantelijalle, miksi se oli antanut hänen valtiontukikantelulleen vähäisen etusijan.

Kantelija on Euroopan parlamentissa työskentelevä väliaikainen toimihenkilö. Hän sairastui lomalla ollessaan. Tapaus koski parlamentin kieltäytymistä muuttamasta kantelijan vuosilomaa sairauslomaksi. Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa, koska kantelijan oli annettava nykyinen osoite silloin tai pian sen jälkeen, kun hän toimitti sairauslomaa koskevan lääkärintodistuksen. Tämä edellytys ei täyttynyt.

Asia koski kantelijan tarjousehdotuksen arviointia. Kantelija väitti oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa, että arviointilautakunta arvioi sen ehdotuksen virheellisesti, koska se ei ottanut huomioon siinä annettuja tietoja.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että kantelija ei osoittanut arvioijien tehneen ilmeistä arviointivirhettä kantelun kohteena olevien näkökohtien osalta. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.