Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin turvapaikkavirasto (EUAA) käsitteli väitteitä perusoikeusloukkauksista toiminnassaan Kreikan Samoksen saarella. Kantelijat olivat huolissaan siitä, että tapa, jolla turvapaikkaviraston turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät haastattelivat haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, oli vastoin EU:n lainsäädäntöä ja että turvapaikkavirasto ei ollut puuttunut asiaan. Lisäksi kantelijat olivat huolissaan siitä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden ilmoituksia käännytyksistä.

Oikeusasiamies totesi, että kantelun tekohetkellä turvapaikkavirasto ei ollut varmistanut, että sen turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähetetyt tapaustyöntekijät olivat valmiita haastattelemaan haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita asianmukaisesti, mukaan lukien se, miten haavoittuvuusindikaattorit otetaan huomioon, kun niitä ilmenee ensimmäistä kertaa turvapaikkapuhuttelun aikana. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että turvapaikkavirasto ei ollut tarjonnut haavoittuvassa asemassa oleville turvapaikanhakijoille asianmukaista menettelyä haastattelujen aikana tehdyistä virheistä ilmoittamiseksi eikä tarkastanut tällaisia raportteja turvapaikkavirastossa. Oikeusasiamies katsoi, että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta, ja antoi turvapaikkavirastolle neljä suositusta puutteiden korjaamiseksi.

Oikeusasiamies lähetti nämä suositukset myös Euroopan oikeusasiamiesten verkoston (ENO) kollegoilleen ja pyysi heiltä näkemyksiä siitä, miten perusoikeuksien noudattaminen varmistetaan EUAA:n tapausten käsittelijöiden ja kansallisten turvapaikkaviranomaisten välisessä yhteistyössä.

Lisäksi oikeusasiamies havaitsi merkittäviä puutteita siinä, miten turvapaikkavirasto käsitteli turvapaikanhakijoiden kokemuksia käännytyksistä haastattelujen aikana. Kun turvapaikkavirasto alkoi toteuttaa toimenpiteitä näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana, hän ei havainnut hallinnollista epäkohtaa vaan esitti sen sijaan kaksi parannusehdotusta.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanovirasto (CINEA) varmisti tehokkaan uudelleentarkasteluprosessin EU:n rahoituksen ulkopuolelle jätetylle hanke-ehdotukselle. Kantelija väitti, että vaikka hän yritti saada apua asiaankuuluvalta tietotekniseltä tukipalvelulta, järjestelmä uudelleentarkastelupyynnön esittämiseksi ei toiminut, vaikka verkkotili ei toiminut, mikä vei häneltä mahdollisuuden pyytää uudelleentarkastelua.

Oikeusasiamies totesi, että CINEA antoi kantelijalle selkeää tietoa siitä, miten pyytää arvioinnin uudelleentarkastelua ja mitä tehdä ongelmatilanteissa. Kantelija ei toimittanut mitään näyttöä teknisistä ongelmista, joita hän oli kohdannut, eikä ollut viitteitä mistään teknisestä ongelmasta verkkojärjestelmässä kyseisenä ajanjaksona. Kantelija ei ottanut yhteyttä IT Helpdeskiin saadakseen lisäapua, vaikka siihen oli vielä aikaa.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja totesi, ettei CINEA ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Tapaus koski konsulttiyritystä, joka oli Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkinnan kohteena EU:n rahoittamiin hankkeisiin liittyvien epäiltyjen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi. OLAF ilmoitti yritykselle lopettaneensa tutkimuksen ja esitti komissiolle taloudellisia ja hallinnollisia suosituksia. Vaikka OLAF ilmoitti yritykselle, että se voisi kääntyä OLAFin prosessuaalisten takeiden valvojan puoleen, OLAF ei antanut selkeitä tietoja valituksen tekemiselle asetetusta määräajasta. Tämä tarkoitti, että yritys jätti valituksen määräajan jälkeen, ja valvoja hylkäsi valituksen.

Oikeusasiamies totesi, että OLAF oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei ollut toimittanut kantelijalle selkeitä tietoja erityisesti tutkimuksen päättymispäivästä. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että kantelijalle ei ollut asianmukaista suositusta asian käsittelemiseksi. Hän esitti kuitenkin ehdotuksen, jonka tarkoituksena oli estää tällaisen ongelman esiintyminen tulevissa samankaltaisissa tapauksissa.

Kantelija oli tyytymätön siihen, miten Euroopan kalastuksenvalvontavirasto (EFCA) oli käsitellyt hänen huolensa henkilöstön valintamenettelyjen avoimuuden puutteesta. Hän väitti muun muassa, että EFCA ei ilmoittanut hylätyille hakijoille heidän hakemustensa tuloksista. 

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen ja pyysi EFCAlta selvennyksiä asiaan.

Tutkimuksen aikana EFCA ilmoitti oikeusasiamiehelle aikovansa ryhtyä toimiin, jotta kaikille hylätyille hakijoille voitaisiin tiedottaa erikseen valintamenettelyn kunkin vaiheen jälkeen. Oikeusasiamies kehotti EFCAa ilmoittamaan hänelle kuuden kuukauden kuluessa toimenpiteistä, joita se on toteuttanut tätä varten, ja katsoi, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja tässä vaiheessa.

Oikeusasiamiehen tutkimuksessa ilmeni myös ongelmia siinä, miten hakijat voivat tehdä valituksia valintamenettelyistä. Tutkimuksen aikana EFCA otti käyttöön asiointipostilaatikon hylättyjen hakijoiden hallinnollisia valituksia varten. Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti tähän vaiheeseen ja päätti tutkimuksen tämän osan sovitulla tavalla.