Kantelija pyysi Euroopan komissiolta oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat sen Unkarin hallituksen kanssa käymiä keskusteluja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta Unkarin tukikelpoisuutta koskevan komission arvioinnin yhteydessä. Kuultuaan Unkarin viranomaisia komissio epäsi oikeuden tutustua joihinkin asiakirjoihin vedoten kahteen poikkeukseen, joista säädetään yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevassa EU:n lainsäädännössä. Tarkemmin sanottuna komissio väitti, että ilmoittaminen vaarantaisi sen tutkimuksen tarkoituksen, joka koskee Unkarin tukikelpoisuutta koheesiorahastoihin, ja sen päätöksentekoprosessin. Kantelija pyysi komissiota tarkistamaan päätöstään (niin kutsutulla uudistetulla pyynnöllä). Kun komissio ei vastannut asetetussa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen, joka koski komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana komissio teki vahvistavan päätöksensä. Se piti voimassa päätöksensä evätä oikeus tutustua asiakirjoihin, mutta vetosi lisäpoikkeukseen väittäen, että Euroopan parlamentti oli tällä välin pannut vireille asiaa koskevan tuomioistuinmenettelyn ja että tietojen ilmaiseminen voisi heikentää käynnissä olevia menettelyjä.

Oikeusasiamiehen tarkastus osoitti, että pyydetyt asiakirjat sisältävät Unkarin itsearvioinnin, komission Unkarin viranomaisille lähettämät viralliset kyselylomakkeet ja asianomaisten Unkarin viranomaisten viralliset vastaukset näihin kysymyksiin. Pyydetyt asiakirjat muodostavat siten perustan komission päätökselle, jota vastaan parlamentti aloitti tuomioistuinmenettelyn. Niitä ei ole laadittu tiettyä tuomioistuinmenettelyä varten, eivätkä ne sisällä sisäisiä oikeudellisia kantoja riidanalaisista kysymyksistä kaikkialla.

Oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut osoittanut riittävällä tavalla, miten asiakirjojen luovuttaminen voisi vahingoittaa kyseessä olevaa tuomioistuinmenettelyä. Oikeusasiamies ei myöskään ollut vakuuttunut komission väitteestä, jonka mukaan tietojen ilmaiseminen voisi heikentää sen tutkimusta. Lisäksi oikeusasiamies korosti, että on tärkeää tiedottaa yleisölle komission ja Unkarin viranomaisten toimista EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi. Näin ollen oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytyminen antamasta pyydettyjä asiakirjoja laajasti yleisön tutustuttavaksi oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että komissio harkitsisi uudelleen kantaansa asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön.

Komissio vahvisti vastauksessaan kantansa, jonka mukaan pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi parlamentin vireille paneman tuomioistuinmenettelyn ja sen tutkimuksen tyyneyttä siltä osin kuin on kyse Unkarin tukikelpoisuudesta koheesiorahastoihin. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei antanut vakuuttavia selityksiä siitä, miksi näitä asiakirjoja ei voitu antaa laajemmin tutustuttavaksi. Näin ollen oikeusasiamies vahvisti hallinnollisen epäkohdan ja päätti asian käsittelyn.

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan parlamentin rahoituskertomukseen, joka koski nyt lakkautettua poliittista ryhmää ”identiteetti ja demokratia” (ID). Parlamentti epäsi oikeuden tutustua mietintöön kokonaisuudessaan. Näin tehdessään se vetosi kahteen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevan EU:n lainsäädännön mukaiseen poikkeukseen ja väitti, että kertomuksen julkistaminen vahingoittaisi tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa ja sen omaa meneillään olevaa päätöksentekoprosessia.

Kantelija pyysi parlamenttia tarkistamaan päätöstään tekemällä uudistetun pyynnön ja väitti, että on olemassa pakottava ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää tietojen ilmaisemista, kun otetaan huomioon julkisten varojen käyttö. Parlamentti kieltäytyi edelleen luovuttamasta asiakirjaa ja lisäsi, että asiakirja on osa meneillään olevaa Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) tutkintaa, joka koskee ID-ryhmän väitettyä varojen väärinkäyttöä. Tyytymättömänä tähän vastaukseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamiehen tutkintaryhmä tarkasteli riidanalaista asiakirjaa. Tarkastuksessa vahvistettiin, että pyydetty asiakirja sisältää arvion poliittisen ryhmän rahoituksesta. Parlamentti vahvisti oikeusasiamiehelle, että EPPOn tutkinta oli edelleen käynnissä. Oikeusasiamies katsoi, että parlamentti oli oikeutettu epäämään oikeuden tutustua asiakirjaan. Näin ollen hän päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Kantelija pyysi Euroopan komissiolta maaliskuussa 2024 oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät sen vuonna 2023 tekemään uudelleenarviointiin oikeusvaltiomenettelyn soveltamisesta Unkarissa (ehdollisuusasetuksen perusteella). Komissio katsoi, että neljä neljännesvuosittaista kertomusta ja useat Unkarin ja komission väliset keskustelut kuuluivat pyynnön soveltamisalaan, mutta epäsi oikeuden tutustua kaikkiin asiakirjoihin. Kieltäytyessään antamasta tietoja se vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön mukaisiin poikkeuksiin ja väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi vaarantaa tutkinnan tarkoituksen ja sen meneillään olevan, ehdollisuusasetuksen mukaisen päätöksentekoprosessin.

Kantelija pyysi komissiota tarkistamaan kantaansa (esittämällä ”uudistetun pyynnön”) huhtikuussa 2024. Koska komissio ei vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön sovellettavassa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen kesäkuussa 2024.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen siitä, että komissio ei ollut vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön, ja pyysi komissiota vastaamaan mahdollisimman pian. Komissio vastasi kantelijalle joulukuussa 2025 eli yli 19 kuukautta uudistetun hakemuksen jättämisen jälkeen.

Koska komissio vastasi kantelijan uudistettuun pyyntöön, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn. Hän kuitenkin arvosteli yksiselitteisesti sitä, että komission vastaus kantelijan pyyntöön viivästyi huomattavasti, ja muistutti komissiota siitä, että sen olisi puututtava kiireesti viivästyksiin asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyssä.

Tapaus koski sitä, miten Euroopan komissio (EU:n Afrikan unionin edustusto) käsitteli avustushakemuksen, ja mahdollisia eturistiriitoja koskevia huolenaiheita.

Kantelija osallistui ehdotuspyyntöön, joka koski hanketta yleisafrikkalaisten vaalivalmiuksien tukemiseksi. Valtuuskunta hylkäsi kantelijan hakemuksen, koska se haki EU:n rahoitusta, joka ylitti ehdotuspyynnössä sallitun enimmäisprosenttiosuuden. Kantelija väitti, että kyseessä oli kirjoitusvirhe ja että lähetystön olisi pitänyt pyytää selvennyksiä sen sijaan, että se olisi hylännyt sen hakemuksen. Kantelija väitti myös, että asiantuntija, joka oli osallistunut tämän ehdotuspyynnön perusteella rahoitetun hankkeen kehittämiseen, työskenteli ehdotuspyynnön perusteella hakemuksen jättäneelle yksikölle.

Oikeusasiamies katsoi, että komission olisi omien sisäisten ohjeidensa perusteella pitänyt pitää kantelijan virhettä ”ilmeisenä kirjoitusvirheenä”, ja pyysi kantelijalta selvennystä ja/tai korjasi kantelijan virheen. Hän totesi myös, että komissio ei arvioinut asianmukaisesti kantelijan väitteitä mahdollisesta eturistiriidasta. Nämä kaksi puutetta olivat hallinnollisia epäkohtia. Oikeusasiamies katsoi molempien havaintojen osalta, että vastaavien suositusten antaminen ei olisi asianmukaista, koska avustus on jo myönnetty. Hän esitti kuitenkin kolme ehdotusta, joiden tarkoituksena on estää tällaisten ongelmien esiintyminen tulevissa samankaltaisissa tapauksissa.

Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät Euroopan komission ehdotukseen oikeusvaltiomenettelyn soveltamisesta Unkarissa (ehdotus ehdollisuusasetukseen perustuvaksi neuvoston päätökseksi). Komissio yksilöi 14 asiakirjaa, jotka kuuluivat pyynnön soveltamisalaan, ja julkisti kaikki kolme asiakirjaa osia lukuun ottamatta. Evätessään oikeuden tutustua näihin osiin se vetosi kahteen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevan EU:n lainsäädännön mukaiseen poikkeukseen ja väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi heikentää meneillään olevia tuomioistuinmenettelyjä ja sen päätöksentekoprosessia.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen ja pyrki tarkastamaan kyseiset asiakirjat. Hänen tutkintaryhmänsä tapasi kahdesti komission edustajia keskustellakseen tapauksesta. Tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi soveltanut kahta tutustumisoikeutta koskevaa poikkeusta. Oikeusasiamies teki näin ollen ehdotuksen ratkaisuksi ja pyysi komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa pyyntöön, jotta yleisön tiedonsaantimahdollisuuksia voitaisiin lisätä.

Komissio hyväksyi oikeusasiamiehen ehdotuksen ratkaisuksi ja antoi pyydetyt asiakirjat kokonaisuudessaan tutustuttavaksi. Oikeusasiamies päätti tutkimuksen ja oli tyytyväinen komission myönteiseen vastaukseen.

Asia koski Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi kaikkia asiakirjoja, jotka liittyvät Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksiin henkilöstön jäsenten väärinkäytöksistä. Evätessään oikeuden tutustua asiakirjoihin EUH vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan unionin lainsäädännön mukaiseen poikkeukseen ja väitti, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tarvetta suojella asiakirjoissa mainittujen henkilöiden, myös OLAFin tutkimusten kohteena olevien henkilöiden, yksityisyyttä ja koskemattomuutta. Lisäksi EUH poisti asiakirjoissa mainittujen yritysten nimet niiden maineen suojaamiseksi, koska ne eivät olleet OLAFin tutkimusten kohteena.

Oikeusasiamies totesi, että kantelija ei ollut osoittanut tarvetta luovuttaa henkilötietoja yleisen edun vuoksi, kuten EU:n tietosuojalainsäädännössä edellytetään. Oikeusasiamies piti myös kaupallisten tietojen vähäisiä poistoja kohtuullisina eikä pystynyt yksilöimään tältä osin mitään ylivoimaista yleistä etua. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että EUH oli perustellusti kieltäytynyt luovuttamasta riidanalaisia asiakirjoja kokonaisuudessaan.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutustumisoikeuden epäämistä koskevan tutkimuksen, jossa ei havaittu hallinnollista epäkohtaa. Vaikka kantelija oli myös tyytymätön EUH:n kanssa sovittuun oikeudenmukaiseen ratkaisuun, jonka mukaan hänen tutustumispyyntönsä oli rajattu 50 sivuun, oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja, koska EUH oli tällä välin alkanut käsitellä kantelijan esittämää uutta, laajempaa pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin.

Sen jälkeen kun paljastui, että Euroopan komission (entinen) pääjohtaja matkusti Qatariin ja sai siihen liittyvää vieraanvaraisuutta kolmansien osapuolten kustannuksella, mikä aiheutti eturistiriitoihin liittyviä huolenaiheita, oikeusasiamies kirjoitti ensimmäisen kerran komissiolle maaliskuussa 2023. Hän pyysi tietoja tämän käytännön laajuudesta ja siitä, miten komissio tarkistaa, ettei eturistiriitoja ole, kun kolmannet osapuolet kattavat komission henkilöstölle aiheutuneet kulut.

Pian tämän jälkeen komissio päivitti sääntöjään, jotka koskevat kolmansien osapuolten osallistumista työmatkoihin. Oikeusasiamies totesi tuolloin, että jos näitä sääntöjä sovellettaisiin huolellisesti, ne estäisivät eturistiriitoja aiheuttavia kolmansien osapuolten maksuja työmatkoista.

Komission vastauksesta kävi kuitenkin ilmi, että vaikka komission henkilöstön työmatkoista, joista kolmannet osapuolet maksoivat, oli vain vähän esimerkkejä, osa niistä tapahtui komission johdon korkeimmalla tasolla.

Tätä taustaa vasten oikeusasiamies käynnisti tämän oma-aloitteisen tutkimuksen tarkastellakseen otosta tällaisista tapauksista ennen päivitettyjen sääntöjen voimaantuloa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten komissio arvioi kolmansien osapuolten maksamiin työmatkoihin liittyviä mahdollisia eturistiriitoja ja mitä toimia se toteutti havaittujen eturistiriitojen riskien lieventämiseksi.

Tutkimuksessa ei havaittu muita eturistiriitoja aiheuttavia tapauksia kuin komission (entinen) pääjohtaja, jota edellä mainitut paljastukset koskevat. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kysymykset olivat laajempia. Koska Euroopan petostentorjuntavirasto on tutkinut asiaa ja Euroopan syyttäjänvirasto on aloittanut tutkinnan, oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja.  

Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin puutteita siinä, miten komissio oli pannut täytäntöön aikaisemmat työmatkoja koskevat sääntönsä. Oikeusasiamies totesi erityisesti, että komissio ei ollut kirjannut, miten se oli arvioinut aineellisesti eturistiriitariskejä, jotka liittyvät kolmansien osapuolten maksamiin rahoitusosuuksiin. Komissio ei myöskään ole kirjannut kolmansien osapuolten rahoitusosuuksien arvoa. Koska nämä puutteet ovat edelleen merkityksellisiä siinä, miten komissio soveltaa päivitettyjä sääntöjä, oikeusasiamies teki kaksi parannusehdotusta.