Tämä oma-aloitteinen tutkimus perustuu armenialaisten kansalaisjärjestöjen liiton, Kansalaisten suojeluliiton (CPL), tekemään kanteluun. Se koskee Euroopan unionin Armenian-edustuston päätöstä olla tekemättä avustussopimusta CPL:n kanssa sen jälkeen, kun edustusto havaitsi virheen CPL-hakemuksen alustavassa arvioinnissa. CPL väitti, että valtuuskunnan päätös ei perustunut perusteltuihin syihin.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana Euroopan komissio myönsi, että edustuston alun perin toteuttamat toimet eivät olleet asianmukaisia sen jälkeen, kun se oli havainnut arviointiprosessissa tapahtuneen virheen. Komissio osoitti kuitenkin myös, että havaittu virhe edellytti CPL:n hakemuksen uudelleenarviointia ja että lähetystö ei näin ollen voinut tehdä avustussopimusta CPL:n kanssa.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) väitettyä laiminlyöntiä ilmoittaa hakijoille riittävän ajoissa kilpailun tietokoneella tehtävien kokeiden koeajasta. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EPSO ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Tässä tapauksessa hakijalle ilmoitettiin koeajasta kolme viikkoa ennen sen alkamista. EPSO ottaa oikeusasiamiehen aiemman päätöksen mukaisesti aina yhteyttä hakijoihin vähintään kaksi viikkoa ennen koeajan alkua.

Tämän tutkimuksen aikana EPSO ilmoitti oikeusasiamiehelle, että sillä on uusi käytäntö, jonka mukaan se julkaisee alustavan ennakkoaikataulun järjestämilleen kilpailuille. Oikeusasiamies suhtautuu myönteisesti tähän kehitykseen.

Kantelija, joka on maassa Z sijaitseva tutkimuslaitos, osallistui EU:n rahoittamaan hankkeeseen seitsemännessä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa.

Tarkastuksessa ilmeni hankkeeseen liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, joiden vuoksi komissio vaati kantelijaa perimään takaisin yli 300 000 euroa, vaikka kantelija oli selventänyt ilmoittamiaan sääntöjenvastaisuuksia. Kantelija ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja havaitsi, että osa tilintarkastajien havainnoista oli virheellisiä. Koska tärkein kysymys oli hankkeen tosiasiallisen alkamispäivän määrittäminen, oikeusasiamies ehdotti ratkaisuna, että komissio pyytäisi asiantuntijaa tarkistamaan tilintarkastajien tältä osin tekemän päätelmän tai määräisi ”teknisen tarkastuksen”, kuten avustussopimuksessa määrätään. Komissio hyväksyi ratkaisun edellyttäen, että molemmat osapuolet vastaavat yhdessä asiantuntijan palkkaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Oikeusasiamies pyysi komissiota ja kantelijaa sopimaan keskenään nimitettävän asiantuntijan valinnasta ja päätti asian käsittelyn.

Asian pani vireille eri puolilta Euroopan unionia peräisin olevien oikeudellisten asiantuntijoiden yhdistys, joka toteutti Euroopan komission osarahoittaman hankkeen. Se koski sellaisten summien väitettyä epäoikeudenmukaista takaisinperintää tarkastuksen jälkeen, jotka oli virheellisesti katsottu tukikelvottomiksi avustussopimuksen nojalla.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että hänen puheenvuoronsa jälkeen oli löydetty ratkaisu. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.

Tapaus koski Eurojustin toimintaperiaatteita haastatteluun kutsuttujen hakijoiden matkakulujen korvaamiseksi.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että Eurojustin korvauspolitiikka oli epäoikeudenmukaista ja syrjivää EU:n ulkopuolella asuvia ehdokkaita kohtaan. Väitteensä tueksi kantelija totesi, että EU:n ulkopuolella asuville ehdokkaille oli asetettu 500 euron enimmäismäärä, kun taas joissakin tapauksissa EU:n sisäisiin matkoihin sovellettiin korkeampaa enimmäismäärää.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että nostamalla EU:n ulkopuolella asuville hakijoille maksettavat korvaukset EU:n sisällä matkustaviin hakijoihin sovellettavaan korkeimpaan enimmäismäärään Eurojust on ryhtynyt asianmukaisiin toimiin asian ratkaisemiseksi.

Tapaus koski tapaa, jolla Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA) käsitteli palvelukseenottomenettelyä.

Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa kantelijan väitteessä, jonka mukaan hänen hakemustaan oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.

Oikeusasiamies havaitsi kuitenkin tiettyjä puutteita ENISAn asian käsittelyssä ja on tehnyt ENISAlle parannusehdotuksia tulevaisuudessa.

Asia koski Kosovossa toimivan Euroopan unionin erityisedustajan toimiston väitettyä laiminlyöntiä pitää harjoittelun hakijat ajan tasalla palvelukseenottomenettelyn vaiheista. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että ”on sekä kohteliasta että palveluhenkistä ilmoittaa hakemusten vastaanottamisesta ja ilmoittaa hakijoille merkittävistä vaiheista (kuten heidän sulkemisestaan palvelukseenottomenettelyn ulkopuolelle), jotka vaikuttavat heidän etenemiseensä palvelukseenottomenettelyssä”. Erityisedustajan toimisto selitti, että sillä oli hyvin rajalliset resurssit, minkä vuoksi se pystyi tiedottamaan menettelyn tuloksista vain esivalinnan läpäisseille henkilöille. Se totesi kuitenkin tutkivansa, miten se voisi parantaa viestintäänsä harjoittelijoiksi haluavien henkilöiden kanssa, esimerkiksi tiedottamalla kaikille tällaisille henkilöille menettelyn merkityksellisistä vaiheista julkaisemalla asiaa koskevia tietoja verkkosivustollaan. Oikeusasiamies pyysi erityisedustajan toimistoa raportoimaan tämän ratkaisun täytäntöönpanosta.

Heinäkuussa 2014 komissio hylkäsi kantelijan hakemuksen työskennellä asiantuntijana Indonesiassa toteutettavassa hankkeessa, koska hän oli jo sitoutunut työskentelemään samaan aikaan Liberiassa toteutettavassa EU:n rahoittamassa hankkeessa. Kantelija haki uudelleen tukea, kun hanke Liberiassa viivästyi ebolakriisin vuoksi, ja huomautti, että hän oli itse asiassa valmis työskentelemään hankkeen parissa Indonesiassa.

Oikeusasiamies totesi, että komissiolla on oikeus pyytää asiantuntijoita työskentelemään yksinomaan hankkeiden parissa tiettyinä ajanjaksoina. Hän totesi, että kantelija oli ilmoittanut olevansa valmis työskentelemään yksinoikeudella kahdessa päällekkäisessä hankkeessa. Kantelija ei selittänyt tätä ristiriitaa tehdessään alkuperäisen hakemuksensa. Toimitettujen tietojen perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio oli oikeassa hylätessään kantelijan ensimmäisen hakemuksen. Toisen hakemuksen osalta kantelija itse asiassa totesi, että Liberiassa meneillään oleva ebolakriisi merkitsi sitä, että hän oli itse asiassa vapaa työskentelemään hankkeen parissa Indonesiassa. Tämän jälkeen komissio tarkasteli hänen tilannettaan uudelleen. Oikeusasiamies katsoi tehneensä oikeudenmukaisen ja kohtuullisen arvion päätellessään, että kantelija ei voinut taata hänen käytettävyyttään. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, että komissio ei myöskään tehnyt virhettä hylätessään hänen toisen hakemuksensa, joka koski työskentelyä Indonesian hankkeen parissa. Se jättää kuitenkin kysymyksiä siitä, miten komissio käsittelee ebolaepidemian kaltaisiin kriiseihin joutuneiden asiantuntijoiden oikeuksia.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut. Hän ehdotti komissiolle, että jos hanke on keskeytettävä, sen olisi oltava valmis vapauttamaan kaikki asianomaiset asiantuntijat yksinoikeussitoumuksesta.

Asia koski komission päätöstä olla hyväksymättä tiettyjä kustannuksia, jotka kumppani oli ilmoittanut EU:n rahoittamaan hankkeeseen. Komission päätös merkitsi sitä, että sen konsortiolle suorittamasta loppumaksusta vähennettiin summa, jonka kyseinen kumppani oli saanut ennakkomaksuna. Koordinaattori väitti, että komission velvollisuutena on periä takaisin kyseiselle kumppanille virheellisesti maksetut varat.

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli käsitellyt asian oikein, koska se olisi voinut aloittaa perinnän vain, jos unionilla olisi ollut velkaa. Rahoituksen jakautuminen hankekumppaneiden kesken on luonteeltaan erilainen kysymys, johon komissiolla ei ole velvollisuutta puuttua. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski komission päätöstä periä voittoa tavoittelemattomalta järjestöltä takaisin EU:n varat, jotka se oli sijoittanut sosiaaliseen varantoonsa vuosina 2005–2009, koska ne eivät olleet tukikelpoisia kustannuksia. Koska varaus oli alun perin luotu komission tuella ja yhteistyöllä, järjestö kanteli Euroopan oikeusasiamiehelle. Tutkittuaan kantelun oikeusasiamies esitti komissiolle ehdotuksen ratkaisuksi, jossa komissiota kehotettiin harkitsemaan uudelleen takaisinperintäpäätöstään. Komissio esitti vastauksena useita toimenpiteitä, jotka se oli toteuttanut organisaation tulevaisuuden turvaamiseksi. Oikeusasiamies piti näitä toimenpiteitä tyydyttävinä ja päätti siksi lopettaa asian käsittelyn.