Asia koski pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) käytäviä neuvotteluja. Komissio epäsi oikeuden tutustua joihinkin pyydettyihin asiakirjoihin kansainvälisten suhteiden suojelun ja päätöksentekomenettelyn perusteella. Kantelijat kääntyivät oikeusasiamiehen puoleen ja väittivät, että komissio ei ollut perustellut riittävällä tavalla tutustumisoikeuden epäämistä eikä tehnyt asiakirjakohtaista arviointia. Lisäksi kantelijat viittasivat ylivoimaisen yleisen edun olemassaoloon ympäristötiedon osalta.

Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies totesi päätöspäätöksessään, että joitakin kantelijoiden esiin tuomia huolenaiheita oli jo käsitelty oikeusasiamiehen oma-aloitteisessa tutkimuksessa TTIP-neuvottelujen avoimuudesta. Tämän vuoksi hän päätti lopettaa asian käsittelyn.

Asia koski pyyntöä saada tutustua transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskeviin neuvotteluihin liittyviin asiakirjoihin. Komissio epäsi oikeuden tutustua tiettyihin asiakirjoihin kansainvälisten suhteiden suojaamisen ja päätöksentekomenettelyn perusteella. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että komissio ei ollut perustellut esitettyjä poikkeuksia eikä sen näkemystä, jonka mukaan pyydettyjen asiakirjojen luovuttaminen ei ollut ylivoimaisen yleisen edun mukaista.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission päätös evätä oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin oli perusteltu. Lisäksi oikeusasiamies totesi, että oikeusasiamies oli tarkastellut kattavasti kantelijan taustalla olevia huolenaiheita TTIP-neuvottelujen avoimuutta koskevassa oma-aloitteisessa tutkimuksessaan. Tämän vuoksi hän päätti lopettaa asian käsittelyn.

Valituksen teki yhteisö, johon sovelletaan EU:n rajoittavia toimenpiteitä. Se valitti siitä, miten Euroopan unionin neuvosto on käsitellyt pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät neuvoston ulkosuhdeneuvosten pakotetyöryhmän kokoukseen, jossa oli keskusteltu useista Iraniin kohdistettaviin rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvistä kysymyksistä.

Neuvosto kieltäytyi luovuttamasta tiettyjä osia kyseisistä asiakirjoista ja väitti, että luovuttaminen vahingoittaisi kansainvälisiä suhteita koskevan yleisen edun suojaa ja vahingoittaisi vakavasti neuvoston päätöksentekoprosessia. Loput asiakirjat, joita nämä poikkeukset eivät koske, luovutettiin.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että neuvostolla oli oikeus evätä oikeus tutustua niihin asiakirjojen osiin, jotka se oli salannut. Näin ollen oikeusasiamies totesi, että neuvosto ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Sen jälkeen kun EULEXin syyttäjä ja tiedotusvälineet olivat kiinnittäneet oikeusasiamiehen huomion tiettyihin väitettyihin vakaviin sääntöjenvastaisuuksiin, jotka vaikuttivat Kosovossa toteutettavaan EU:n oikeusvaltio-operaatioon (EULEX), oikeusasiamies päätti käynnistää oma-aloitteisen tutkimuksen sen arvioimiseksi, olivatko Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja EULEX tutkineet tai tutkivatko ne näitä väitteitä asianmukaisesti.

Selvittääkseen, mihin toimiin hänen oli ryhdyttävä, oikeusasiamies tutki asiaa koskevan EUH:n/EULEXin asiakirja-aineiston. Tarkastuksessa kävi ilmi, että EULEX oli suorittanut alustavan sisäisen tutkinnan ja palkannut ulkopuolisen syyttäjän tutkimaan sääntöjenvastaisuuksia. Lisäksi EUH oli nimittänyt kokeneen asiantuntijan tarkastelemaan EULEXin toimeksiantoa systeemisestä näkökulmasta keskittyen erityisesti esitettyihin väitteisiin.

Oikeusasiamies totesi, että EULEX ei noudattanut vakiomenettelyään tällaisten väitteiden tutkinnassa. Hän totesi myös, että on tutkittava tapaa, jolla ulkoinen syyttäjä otettiin palvelukseen. Koska EU:n korkean edustajan äskettäin nimittämä asiantuntija on kuitenkin tehnyt selväksi, että nämä kysymykset ovat osa hänen suorittamaansa uudelleentarkastelua, oikeusasiamies katsoi, että hänen osaltaan ei tällä hetkellä tarvita lisätoimia.

Asia koskee sitä, ettei neuvosto ollut ryhtynyt toimiin varmistaakseen, että Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautunut yritys poistetaan niiden yritysten luettelosta, joilla on yhteyksiä Iraniin ja joihin kohdistuu rajoittavia toimenpiteitä. Luetteloihin merkittyjen yritysten varat on jäädytetty.

Euroopan unionin yleinen tuomioistuin antoi joulukuussa 2012 tuomion, jonka mukaan yrityksen merkitseminen luetteloihin oli laitonta. Yritys kanteli Euroopan oikeusasiamiehelle, kun neuvosto ei ollut reagoinut tuomioon eikä poistanut yritystä luetteloista.

Tutkimuksen yhteydessä neuvoston lähestymistapa oli rakentava. Neuvosto totesi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä myöhemmin tekemiensä päätösten johdanto-osissa, ettei kyseinen yritys sisältynyt enää rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloihin.

Oikeusasiamies totesi näin ollen, että neuvosto oli toteuttanut asianmukaiset toimet kantelun kohteena olevan asian ratkaisemiseksi.

Tämä asia koskee vastuuvelvollisuutta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) siviili- ja sotilasoperaatioiden toiminnassa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista. Koska oli epävarmaa, mikä toimielin tai elin olisi toimivaltainen korjaamaan mahdolliset hallinnolliset epäkohdat, oikeusasiamies käynnisti oma-aloitteisen tutkimuksen.

Komissio korosti, että sen valvontatehtävä rajoittuu ainoastaan talousarvion toteuttamiseen ja siviilioperaatioiden moitteettomaan varainhoitoon. Näin ollen sitä ei voida saattaa vastuuseen tämän rajoitetun alueen ulkopuolella.

Neuvosto ehdotti, että sillä ei olisi toimivaltaa tässä asiassa ja että korkean edustajan tehtävänä olisi käsitellä tällaisia asioita.

Korkea edustaja totesi, että YTPP-operaatioita itseään ei voida saattaa vastuuseen useista syistä, muun muassa siksi, että ne eivät ole oikeushenkilöitä. Hän lisäsi, että korkeaa edustajaa itseään ei voida pitää oikeudellisesti vastuullisena, koska toisin kuin EU:n edustusto, edustustot eivät ole hänen alaisuudessaan. Korkea edustaja kuitenkin myönsi, että hänen tehtävänään on tutustua oikeusasiamiehelle tehtyihin yksittäisiin kanteluihin, pyytää, että toimielinten asianomaiset yksiköt käsittelevät niitä, ja antaa oikeusasiamiehelle asiaankuuluvat vastaukset.

Oikeusasiamies totesi aluksi pahoitellen, että toimielinten vastaukset eivät ole riittäneet poistamaan edellä mainittuja epävarmuustekijöitä. Väitettä, jonka mukaan mitään EU:n toimielintä ei saa saattaa vastuuseen hallinnollisesta epäkohdasta, ei voida hyväksyä.

Oikeusasiamies oli kuitenkin tyytyväinen korkean edustajan käytännönläheiseen ja hyödylliseen tarjoukseen ratkaisun löytämiseksi tähän ongelmaan.

Oikeusasiamies totesi, että hän aikoo näin ollen kääntyä tulevien tutkimusten osalta i) komission puoleen siltä osin kuin on kyse talousarvion toteuttamiseen siviilioperaatioissa liittyvistä kysymyksistä ja ii) korkean edustajan / Euroopan ulkosuhdehallinnon puoleen siltä osin kuin on kyse kaikista muista väitteistä YTPP-operaatioihin liittyvästä hallinnollisesta epäkohdasta.

Ei näyttänyt olevan mitään syytä epäillä, että edellä mainituilla järjestelyillä varmistettaisiin perusoikeuskirjan 43 artiklaan sisältyvän oikeusasiamiehelle tehtävää kantelua koskevan perusoikeuden tehokkuus. Tämän vuoksi tätä tutkimusta ei ollut tarpeen jatkaa. Ei kuitenkaan ollut mitenkään ilmeistä, että nämä järjestelyt osoittautuisivat riittäviksi varmistamaan perusoikeuskirjan 41 artiklaan sisältyvän hyvää hallintoa koskevan perusoikeuden. Jos kävisi ilmi, että mainitut järjestelyt eivät toimi tyydyttävällä tavalla kummankaan oikeuden osalta, oikeusasiamies katsoisi velvollisuudekseen käsitellä periaatekysymystä uudelleen.

Kantelija oli aiemmin työskennellyt EU:n EUFOR Althea ‑sotilasoperaatiossa Bosnia ja Hertsegovinassa. Kyseinen operaatio antoi kantelijalle työsopimuksen irtisanomisilmoituksen hänen ollessaan sairauslomalla, ja irtisanomisaika alkoi kulua sairausloman aikana.

Oikeusasiamiehen tutkimus osoitti, että näin toimimalla EUFOR Althea loukkasi kantelijan puolustautumisoikeuksia. Koska hän oli palkattomalla sairauslomalla, kun irtisanomisaika alkoi, hän jäi lisäksi ilman osaa tuloista, joihin hänellä oli EUFOR:in henkilöstösääntöjen mukaisesti oikeus ennen irtisanomista. Oikeusasiamies esitti Euroopan unionin neuvostolle sovintoratkaisua ja ehdotti, että EUFOR Althea harkitsee kyseisen määrän maksamista kantelijalle.

Neuvosto totesi oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen antamassaan vastauksessa, ettei se ollut toimivaltainen käsittelemään kyseistä asiaa ja että ehdotus olisi esitettävä suoraan operaation komentajalle. Auttaakseen oikeusasiamiestä tämän tutkimuksessa neuvosto toimitti huomaavaisesti sovintoratkaisuehdotuksen operaation komentajan vastattavaksi.

Operaation komentaja oli oikeusasiamiehen kanssa samaa mieltä siitä, että EUFOR loukkasi kantelijan puolustautumisoikeuksia käsitellessään tämän tapausta. Hän hyväksyi siksi oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotuksen.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen siihen, että operaation komentaja hyväksyi hänen sovintoratkaisuehdotuksensa, jonka ansiosta kantelu saatiin ratkaistua. Hän kiitti neuvostoa siitä, että tämä toimi välittäjänä hänen ja operaation komentajan välillä, ja pani merkille neuvoston ehdotuksen ottaa suoraan yhteyttä operaation komentajaan. Oikeusasiamies aikoo noudattaa tätä ehdotusta tulevissa, sotilasoperaatioita koskevissa tapauksissa. Oikeusasiamies totesi lopuksi olevansa parhaillaan suorittamassa oma-aloitteista tutkimusta siitä yleisestä kysymyksestä, kuka vastaa hallinnollisista epäkohdista, jotka liittyvät EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaisiin, kolmansissa maissa toteutettaviin operaatioihin.