(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti (1))

KILPAILUKYKY

Euroopan komissio julkaisi vuonna 2004 "Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite" -ohjelman puitteissa ehdotuspyynnön. Ehdotuspyyntö koski kidutuksen uhrien kuntoutusta. Tarkoituksena oli, että komission tukemat toimet voitaisiin toteuttaa missä tahansa maassa (lukuun ottamatta tiettyjä EU:n ulkopuolisia maita). Ehdotuspyynnössä (sellaisena kuin se annettiin oikaisun jälkeen) todettiin lisäksi seuraavaa: "Jos toimet toteutetaan EU:n sisällä, kuntoutustoimet on kohdennettava EU:n ulkopuolelta tuleviin uhreihin tai kidutuksen ehkäisemiseen EU:n ulkopuolisissa maissa."

Vuoden 2004 ehdotuspyyntöön vastaaville avustuksenhakijoille annettujen suuntaviivojen, jäljempänä ’suuntaviivat’, mukaan menettelyssä oli kaksi vaihetta: i) alustavien ehdotusten jättäminen ja ii) täytettyjen hakemusten jättäminen tiettyjen esivalittujen hakemusten osalta (kohta 2.2). Alustavat ehdotukset oli toimitettava 27. lokakuuta 2004 mennessä. Komission oli tämän jälkeen tarkastettava nämä hakemukset. Vain niitä hakijoita, jotka olivat esittäneet parhaat alustavat ehdotukset, pyydettiin tämän jälkeen toimittamaan täytetyt hakemukset.

Suuntaviivojen 2.2.1 kohdassa todettiin seuraavaa: "Hakijoiden on tehtävä hakemus englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi." Lisäksi siinä määrättiin, että hakemuksiin oli liitettävä i) hakijaorganisaation perussääntö tai yhtiöjärjestys, ii) hakijan viimeisin vuotuinen toimintakertomus ja tilinpäätös, iii) ulkopuolisen tilintarkastajan kertomus (jos haettu avustus on yli 300 000 euroa) ja iv) asianmukaisesti täytetty oikeushenkilölomake (komission toimittama lomake). Suuntaviivojen 2.2.1 kohdassa määrättiin, että näiden asiakirjojen alkuperäiskappaleet on toimitettava ja että jos asiakirjat on laadittu muulla kuin edellä mainitulla kielellä, niihin on liitettävä "todenmukainen käännös jommallekummalle näistä kielistä".

Suuntaviivoissa määrättiin lisäksi, että kysymykset voitaisiin lähettää komissiolle viimeistään 21 päivää ennen alustavien ehdotusten vastaanottamiselle asetettua määräaikaa ja että vastaus annettaisiin viimeistään 11 päivää ennen kyseistä määräaikaa.

Kantelija, joka on saksalainen yhdistys, joka tarjoaa psykologista hoitoa ja sosiaalista tukea kidutuksen uhreiksi joutuneille pakolaisille ja heidän perheilleen, aikoi jättää hakemuksen vastauksena tähän ehdotuspyyntöön.

Kantelija selitti 17 päivänä syyskuuta 2004 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että kaikki asiakirjat, jotka sen oli toimitettava, olivat saatavilla vain saksaksi ja että käännös olisi erittäin kallis ja aikaa vievä. Näin ollen kantelija kysyi, olisivatko alkuperäiset versiot hyväksyttäviä ja jos eivät, olisivatko osittaiset käännökset hyväksyttäviä.

Komissio totesi 13. lokakuuta 2004 antamassaan vastauksessa, että "osittainen käännös voidaan lähettää edellyttäen, että mielenkiintoinen osa [sic] käännetään: ne, joissa viitataan ”ngo”-asemaan, ja toiminnan tyyppi, jota organisaatio voi harjoittaa, ...”.

Kantelija ilmoitti komissiolle 26 päivänä lokakuuta 2004, että se tarvitsi aikaa näiden käännösten tuottamiseen, ja pyysi sen vuoksi lisäaikaa. Kantelijan mukaan komissiolta ei kuitenkaan saatu vastausta.

Kantelija väitti oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelussa, että sitä oli syrjitty selvästi muihin kilpailijoihin verrattuna sen vuoksi, että komissio oli vaatinut hakemusten jättämistä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi. Kantelijan mukaan tämä edellytys oli myös EY:n perustamissopimuksen ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 (2), jäljempänä 'asetus N:o 1/58', vastainen.

Asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltion tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön yhteisön toimielimille lähettämät asiakirjat voidaan laatia millä tahansa lähettäjän valitsemalla virallisella kielellä. Vastaus on laadittava samalla kielellä.”

Kantelija väitti lisäksi, että se, että komissio ei vastannut sen pyyntöön hakemusten jättämisen määräajan pidentämisestä, merkitsi kohteliaisuuden puutetta ja näin ollen komission käytännesääntöjen rikkomista.

Kantelija väitti, että kaikki EU:n viralliset kielet olisi hyväksyttävä tulevissa ehdotuspyynnöissä.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komissio totesi lausunnossaan, että se oli aina osoittanut vahvaa sitoutumista yhteisön kielelliseen monimuotoisuuteen.

Hakemuslomakkeiden kääntämisen osalta komissio totesi, että komission silloinen puheenjohtaja Prodi oli jo käsitellyt tätä kysymystä kirjalliseen kysymykseen E-1479/01 29.1.2002 antamassaan vastauksessa. Tämän vastauksen sanamuoto on seuraava:(3)

"Komissio vahvistaa sitoutumisensa kielellisen monimuotoisuuden säilyttämiseen yhteisössä, mistä ovat esimerkkinä Euroopan kielten teemavuoden 2001 aikana toteutetut hankkeet.

Yhteisön ulkopuolelle suunnattua apua koskevat päätökset ja viralliset asiakirjat, mukaan lukien komission 10. marraskuuta 1999 hyväksymä käsikirja, ovat saatavilla yhdellätoista yhteisön kielellä. Samoin mahdollisuuksien mukaan hallintokomiteoille esitetyt hankkeiden rahoitukseen liittyvät viralliset asiakirjat, kuten kysyjän mainitsemassa Tacis-ohjelmassa.

Kolmansien maiden kanssa toteutettavia yhteistyöhankkeita koskevien usein pitkien tarjouspyyntöjen ja niihin liittyvien asiakirjojen tapauksessa ei ole mahdollista työskennellä järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä, kun otetaan huomioon korkeat taloudelliset ja henkilöresurssit sekä ulkoisen avun antamiseen kuluva lisäaika. (...) On sanomattakin selvää, että valinnat tehdään ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.

Komissio pyrkii omaksumaan käytännöllisen lähestymistavan, jotta se voisi toimia nopeasti ja tehokkaasti ja varmistaa avoimuuden ja mahdollisimman laajan pääsyn kyseisille toimijoille. Se käyttää yhteisön kieliä, joita käytetään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa. Käytännön syistä komissio hyväksyy sen, että jotkin tarjousten liitteet laaditaan muulla kuin tarjouspyynnöissä ja vastauslomakkeessa käytetyllä yhteisön kielellä. Komission henkilöstöllä on myös mahdollisuus selventää asianomaisille toimijoille noudatettavan menettelyn kaikkia näkökohtia.

(...)"

Toisen väitteen osalta komissio korosti, että määräaika oli vahvistettu ja että poikkeuksia ei ollut mahdollista myöntää. Se huomautti myös, että pidennyspyyntö oli hylätty samana päivänä lähetetyllä sähköpostiviestillä, josta se toimitti jäljennöksen.

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut ilmennyt.

Kantelijoiden huomautukset

Kantelija myönsi huomautuksissaan, että komissio oli osoittanut vastanneensa sen 26 päivänä lokakuuta 2004 lähettämään sähköpostiviestiin. Kantelija lisäsi, että se ei ollut saanut tätä vastausta tuolloin, oletettavasti teknisistä syistä.

Kantelija totesi kantelunsa pääosan osalta, että komission lausunnossa vahvistettiin, että kantelu oli perusteltu. Kantelija katsoi, että komissio ei ollut tässä tapauksessa noudattanut sitoumusta, johon se oli lausunnossaan viitannut. Se korosti lisäksi, että komissio ei ollut edennyt Prodin ilmoittamalla tavalla, koska se ei ollut hyväksynyt liitteitä muilla kielillä.

Lisätiedustelut

Tarkasteltuaan huolellisesti komission lausuntoa ja kantelijan huomautuksia kävi ilmi, että lisätutkimukset olivat tarpeen.

Oikeusasiamiehen ensimmäinen lisätietopyyntö

Oikeusasiamies pyysi näin ollen 23. syyskuuta 2005 komissiota esittämään huomautuksensa siitä, onko kyseinen kielitaitovaatimus yhteensopiva EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan ja asetuksen N:o 1/58 kanssa.

Komission vastaus

Komissio totesi vastauksessaan olevansa tietoinen asetuksen N:o 1/58 4 artiklasta, jonka mukaan asetukset ja muut yleisesti sovellettavat asiakirjat on laadittava kaikilla virallisilla kielillä, sekä EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan 3 kohdasta, jonka mukaan jokainen unionin kansalainen voi kirjoittaa mille tahansa yhteisön toimielimelle jollakin virallisista kielistä ja saada vastauksen samalla kielellä.

Komissio korosti, että sen lausunnot, mukaan lukien edellä mainittu puheenjohtaja Prodin lausunto, oli annettu tätä oikeudellista taustaa täysin kunnioittaen. Komission mukaan näissä lausumissa oli kuitenkin otettu huomioon tarve soveltaa "käytännön järkeä koskevaa sääntöä ulkoisen avun alalla, jotta löydettäisiin asianmukainen tasapaino edellä mainittujen oikeudellisten vaatimusten ja yhteisön avun luotettavan, oikea-aikaisen ja laadukkaan täytäntöönpanon varmistamista koskevan komission velvoitteen välillä". Komissio korosti, että ulkoisen avun antaminen on keskeinen osa EU:n roolia maailmassa ja että se on pantava täytäntöön "ottaen huomioon rajalliset taloudelliset ja henkilöresurssit kääntämistä varten ja tiukat menettelylliset määräajat lopullisten edunsaajien edun mukaisesti. Jos komissio työskentelisi järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että EU:n jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä, sen tehtävä pysähtyisi taloudellisten ja henkilöresurssien rajoitusten vuoksi.

Komissio korosti myös, että "on ensiarvoisen tärkeää, että sekä yksityiset että julkiset kumppanit ymmärtävät vastaanottajamaissa kaikki asiakirjat". Tästä syystä komissio käyttää, kuten puheenjohtaja Prodi totesi, "kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa nykyisin käytettäviä yhteisön kieliä". Komissio totesi, että suuntaviivoissa oli tehty selväksi, että tukikelpoisuus ei rajoitu EU:ssa toimiviin organisaatioihin, koska myös EU:n ulkopuolella toimivat soveltuvat organisaatiot voivat jättää hakemuksia.

Komissio jatkoi seuraavasti:

"Ymmärrettävyys on ennakkoedellytys sille, että edunsaajamaiden kumppanit omistavat hankkeet, joita ilman tällaiset hankkeet väistämättä epäonnistuvat. Tästä seuraa, että komissio nojautuu periaatteeseen, jonka mukaan hakemuksia jättävien eurooppalaisten toimijoiden olisi kyettävä kommunikoimaan yhteisön kielellä tai kielillä, joita käytetään yleisesti siinä kolmannessa maassa tai niissä kolmansissa maissa, joissa hanke toteutetaan. (...).

Komissio katsoo, että nykyinen käytäntö on tasapainoinen, koska sen tarkoituksena on taata niukkojen käännösresurssien järkevä käyttö ja tunnustaa EU:n toimielinten vastuu eurooppalaisia veronmaksajia kohtaan vaarantamatta kuitenkaan komission toimien avoimuutta tai EU:n kansalaisten oikeutta saada riittävästi tietoa. (...)"

Kantelijan huomautukset

Huomautuksissaan kantelija pysytti valituksensa. Kantelija totesi, että komissio oli lopulta hyväksynyt sen, että jokainen EU:n kansalainen voi kääntyä kaikkien yhteisön toimielinten ja elinten puoleen jollakin EU:n virallisista kielistä. Se väitti, että nyt käsiteltävällä asialla ei ollut mitään tekemistä ulkoisen avun tai kolmansissa maissa toteutettavien hankkeiden kanssa. Kantelijan mukaan komission huomautukset eivät näin ollen olleet merkityksellisiä. Kantelija huomautti, että se piti tätä ylimielisenä toimintana. Se totesi myös, että komissio oli lähettänyt vastauksensa vasta 5. joulukuuta 2005, vaikka oikeusasiamies oli pyytänyt sitä tekemään niin 31. lokakuuta 2005 mennessä. Kantelija katsoi, että tämän "viivästystaktiikan" tarkoituksena voisi olla saada EU:n kansalaiset luopumaan oikeudestaan kannella oikeusasiamiehelle.

Oikeusasiamiehen toinen lisätietopyyntö

Oikeusasiamies esitti 31. maaliskuuta 2006 komissiolle toisen lisätietopyynnön, jossa hän pyysi vastausta seuraaviin kysymyksiin:

(1) Komission vastauksessa oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön viitataan ”riittävän tasapainon” löytämiseen yhtäältä asetuksen N:o 1/58 ja EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan 3 kohdan oikeudellisten vaatimusten ja toisaalta komission velvollisuuden varmistaa yhteisön avun luotettava, oikea-aikainen ja laadukas täytäntöönpano välillä. Voiko komissio ilmoittaa selvästi, katsooko se asetuksen N:o 1/58 ja yleisesti EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan ja erityisesti asetuksen N:o 1/58 2 artiklan perusteella, että yhteisön oikeus antaa hakijalle oikeuden käyttää mitä tahansa virallista kieltä hakemuksessa, joka on lähetetty vastauksena yhteisön toimielimen julkaisemaan ehdotuspyyntöön?

2) a) Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voiko komissio selittää näkemyksensä syyt?

2) b) Jos vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on myönteinen, voiko komissio täsmentää, millä oikeusperustalla se katsoo, että sen ”velvoite varmistaa yhteisön tuen luotettava, oikea-aikainen ja laadukas täytäntöönpano” voisi oikeuttaa sen rajoittamaan niiden kielten määrää, joita ehdotuspyyntöön vastaavat hakijat voivat käyttää?

(3) Komissio totesi lausunnossaan, että sen kanta asian kannalta merkitykselliseen kysymykseen oli ilmaistu Prodin 29.1.2002 antamassa lausunnossa. Prodi totesi kuitenkin lausunnossaan, että "komissio hyväksyy sen, että jotkin tarjousten liitteet laaditaan muulla kuin tarjouspyynnöissä ja vastauslomakkeessa käytetyllä yhteisön kielellä". Voisiko komissio selittää, miksi käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa ehdotuspyyntöä koskevissa suuntaviivoissa kuitenkin edellytettiin kaikkien todistusasiakirjojen kääntämistä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi?

(4) Komissio korostaa, että on tärkeää varmistaa, että kaikki asiakirjat ovat ymmärrettäviä vastaanottajamaissa. Yleisemmällä tasolla komissio viittaa ulkoisen avun merkitykseen ja tarpeeseen ottaa huomioon vastaanottajamaiden edut. Tässä ehdotuspyynnössä kuitenkin todettiin, että tuettavat toimet voitaisiin toteuttaa myös EU:n sisällä ja että siinä tapauksessa ”kuntoutustoimet on kohdennettava EU:n ulkopuolelta tuleviin uhreihin tai kidutuksen ehkäisemiseen EU:n ulkopuolisissa maissa”. Ehdotuspyynnössä esitettiin näin ollen, että kyseessä voisi olla kidutuksen uhrien hoitaminen EU:ssa maista, joissa ei puhuta englantia, ranskaa eikä espanjaa. Voisiko komissio tätä taustaa vasten selittää, miksi katsottiin kuitenkin tarpeelliseksi, että hakemukset jätetään englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi?

(5) Käsiteltävä asia koskee hanketta, jolla pyritään auttamaan kidutuksen uhreja, toisin sanoen hanketta, jolla pyritään suojelemaan ja parantamaan ihmisoikeuksia. Näin ollen se ei koskenut kauppaan liittyviä kysymyksiä. Lisäksi, kuten edellä mainittiin, tuettavat toimet voitaisiin toteuttaa EU:ssa, ja niistä hyötyisivät henkilöt maista, joissa ei puhuta englantia, ranskaa eikä espanjaa. Voisiko komissio selittää, miksi katsottiin kuitenkin tarpeelliseksi rajoittaa hakijoiden käyttämät kielet "kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa nykyisin käytettäviin yhteisön kieliin"?

Komission vastaus

Vastauksessaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

Ensimmäinen ja toinen kysymys

Asiakirjojen toimittaminen vastauksena yhteisön toimielimen ehdotuspyyntöön tapahtuu ehdotuspyynnön erityisessä asiayhteydessä. EY:n perustamissopimuksen 21 artikla ja asetuksen N:o 1/58 2 artikla eivät koske nimenomaisesti hakijoiden oikeuksia yhteisön toimielinten ehdotuspyyntöjen yhteydessä.

Komissio kehottaa ehdotuspyynnön yhteydessä oikeushenkilöitä solmimaan sen kanssa sopimussuhteen toimien toteuttamiseksi. Toimeksisaajana komissiolla on harkintavaltaa noudatettavan menettelyn ja ehdotuspyynnön kohteen suhteen. Käsiteltävänä olevassa asiassa komission päätös pyytää hakemusten jättämistä jollakin kolmesta kielestä kuului sen harkintavaltaan ja oli perusteltu objektiivisista syistä.

EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti ulkoisen avun antaminen oli keskeinen osa EU:n roolia maailmassa. Se oli varmistettava ottaen huomioon rajalliset taloudelliset ja henkilöresurssit kääntämistä varten ja tiukat menettelylliset määräajat lopullisten edunsaajien edun mukaisesti. Jos komissio toimisi tällä alalla järjestelmällisesti kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ulkoisen avun toimittamismenettelyn jatkaminen olisi niin merkittävää, että se tekisi EY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa mainittujen tavoitteiden tehokkaan saavuttamisen mahdottomaksi. Ranskan, englannin ja espanjan kielen valitseminen kyseistä pyyntöä varten oli järkevää, koska sillä pyrittiin takaamaan niukkojen käännösresurssien järkevä käyttö ottaen huomioon kyseessä olevien henkilöresurssien kielelliset valmiudet ja tunnustaen EU:n toimielinten vastuu eurooppalaisia veronmaksajia kohtaan vaarantamatta kuitenkaan komission toimien avoimuutta tai Euroopan kansalaisten oikeutta saada riittävästi tietoa.

Komissio antoi kantelijalle pyynnön mukaisesti luvan esittää asiakirjatodisteensa saksan kielellä ja niihin liittyvät osittaiset käännökset englanniksi, espanjaksi tai ranskaksi asianomaisilta osin suuntaviivoissa määritellyissä määräajoissa. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt yhtään ehdotusta tästä ehdotuspyynnöstä. Myöhästyneen hakemuksen hyväksyminen merkitsisi muiden määräajan noudattaneiden hakijoiden vakavaa syrjintää, jota ei voida hyväksyä.

Jotkin valtiosta riippumattomat järjestöt saattavat pitää todistusasiakirjojen kääntämistä jollekin ehdotuspyynnön yhteydessä käytetyistä kahdesta tai kolmesta kielestä rasitteena. On kuitenkin huomattava, että tämä ei ollut estänyt kaikkien tukikelpoisten maiden organisaatioita osallistumasta ehdotuspyyntöihin ja vastaamasta asetetuissa määräajoissa.

Kolmas kysymys

Prodin lausumassa jätettiin tällaisten liitteiden hyväksyminen komission harkinnan varaan tapauskohtaisesti olosuhteiden perusteella. Sen vuoksi sitä ei voitu tulkita poikkeukseksi tämän ehdotuspyynnön yhteydessä säädettyyn vaatimukseen kääntää liiteasiakirjat.

Neljäs ja viides kysymys

Sääntö, jonka mukaan todistusasiakirjat on käännettävä jollekin ehdotuspyynnön kielistä, ei ole koskaan estänyt hakijoita osallistumasta määräaikaan mennessä. Säännön pääasiallisena tarkoituksena oli helpottaa niiden arviointikomiteoiden jäsenten työtä, joiden on otettava kantaa ehdotusten laatuun, tukikelpoisuuteen ja hallinnolliseen noudattamiseen. Näiden valiokuntien jäsenten on voitava tarkastella useita satoja ehdotuksia, jotka on saatu aihekohtaista budjettikohtaa koskevien ehdotuspyyntöjen yhteydessä, riippumatta niiden maantieteellisestä laajuudesta.

Joka tapauksessa EY:n ulkoisiin toimiin liittyviä sopimusmenettelyjä koskeva tarkistettu käytännön opas, jota alettiin soveltaa 1. helmikuuta 2006, oli itse asiassa muuttanut EuropeAidin kielijärjestelmää, jota sovelletaan liiteasiakirjoihin, jotka hakijoiden on toimitettava avointen ehdotuspyyntöjen yhteydessä.

Uusien sääntöjen mukaan hakijoiden, jotka on alustavasti valittu tai merkitty varallaololuetteloon, on toimitettava pyydetyt todistusasiakirjat alkuperäisinä tai valokopioina kyseisistä alkuperäisistä asiakirjoista, ja heillä on mahdollisuus toimittaa ne millä tahansa EU:n virallisella kielellä. Jos nämä asiakirjat on laadittu jollakin muulla EU:n virallisella kielellä kuin ehdotuspyynnön kielellä tai kielillä, arvioinnin helpottamiseksi on erittäin suositeltavaa, että hakijan osallistumiskelpoisuuden todistavien asiakirjojen asiaankuuluvat osat käännetään jollekin ehdotuspyynnön kielistä.

Kantelijan huomautukset

Komission vastaus lähetettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Oikeusasiamies ei kuitenkaan saanut huomautuksia.

PÄÄTÖS

1 Merkitykselliset tosiseikat

1.1 Euroopan komissio julkaisi vuonna 2004 "Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite" -ohjelman puitteissa ehdotuspyynnön. Ehdotuspyyntö koski kidutuksen uhrien kuntoutusta. Tarkoituksena oli, että komission tukemat toimet voitaisiin toteuttaa missä tahansa maassa (lukuun ottamatta tiettyjä EU:n ulkopuolisia maita). Ehdotuspyynnössä (sellaisena kuin se annettiin oikaisun jälkeen) todettiin lisäksi seuraavaa: "Jos toimet toteutetaan EU:n sisällä, kuntoutustoimet on kohdennettava EU:n ulkopuolelta tuleviin uhreihin tai kidutuksen ehkäisemiseen EU:n ulkopuolisissa maissa."

1.2 Vuoden 2004 ehdotuspyyntöön vastaaville avustuksenhakijoille annettujen suuntaviivojen, jäljempänä 'suuntaviivat', mukaan menettely jakautuu kahteen vaiheeseen: i) alustavien ehdotusten jättämiseen ja ii) täytettyjen hakemusten jättämiseen tiettyjen esivalittujen hakemusten osalta. Alustavat ehdotukset oli toimitettava 27. lokakuuta 2004 mennessä. Komission oli tämän jälkeen tarkastettava nämä hakemukset. Vain niitä hakijoita, jotka olivat esittäneet parhaat alustavat ehdotukset, pyydettiin tämän jälkeen toimittamaan täytetyt hakemukset.

1.3 Suuntaviivojen 2.2.1 kohdassa todettiin seuraavaa: "Hakijoiden on tehtävä hakemus englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi." Lisäksi siinä määrättiin, että hakemuksiin oli liitettävä i) hakijaorganisaation perussääntö tai yhtiöjärjestys, ii) hakijan viimeisin vuotuinen toimintakertomus ja tilinpäätös, iii) ulkopuolisen tilintarkastajan kertomus (jos haettu avustus on yli 300 000 euroa) ja iv) asianmukaisesti täytetty oikeushenkilölomake (komission toimittama lomake). Suuntaviivojen 2.2.1 kohdassa määrättiin, että näiden asiakirjojen alkuperäiskappaleet on toimitettava ja että jos asiakirjat on laadittu muulla kuin edellä mainitulla kielellä, niihin on liitettävä "todenmukainen käännös jommallekummalle näistä kielistä".

Suuntaviivoissa määrättiin lisäksi, että kysymykset voitaisiin lähettää komissiolle viimeistään 21 päivää ennen alustavien ehdotusten vastaanottamiselle asetettua määräaikaa ja että vastaus annettaisiin viimeistään 11 päivää ennen kyseistä määräaikaa.

1.4 Kantelija on saksalainen yhdistys, joka tarjoaa psykologista hoitoa ja sosiaalista tukea kidutuksen uhreiksi joutuneille pakolaisille ja heidän perheilleen.

1.5 Kantelija selitti 17. syyskuuta 2004 lähettämässään sähköpostiviestissä, että kaikki asiakirjat, jotka sen oli toimitettava, olivat saatavilla vain saksaksi ja että käännös olisi erittäin kallis ja aikaa vievä. Näin ollen kantelija kysyi, olisivatko alkuperäiset versiot hyväksyttäviä ja jos eivät, olisivatko osittaiset käännökset hyväksyttäviä. Komissio totesi 13. lokakuuta 2004 antamassaan vastauksessa, että "osittainen käännös voidaan lähettää edellyttäen, että mielenkiintoinen osa [sic] käännetään: ne, joissa viitataan ”ngo”-asemaan, ja toiminnan tyyppi, jota organisaatio voi harjoittaa,...”

1.6 Kantelija ilmoitti 26. lokakuuta 2004 komissiolle tarvitsevansa aikaa näiden käännösten toimittamiseen ja pyysi sen vuoksi lisäaikaa.

2 Alkuhuomautukset

2.1 Kantelija väitti oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelussa, että 1) häntä oli syrjitty sen vuoksi, että komissio oli vaatinut hakemusten jättämistä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi, ja että tämä ehto oli myös yhteisön oikeuden vastainen. Kantelija väitti lisäksi (2), että se, että komissio ei vastannut sen pyyntöön hakemusten jättämisen määräajan pidentämisestä, merkitsi kohteliaisuuden puutetta ja näin ollen komission käytännesääntöjen rikkomista.

Kantelija väitti, että kaikki EU:n viralliset kielet olisi hyväksyttävä tulevissa ehdotuspyynnöissä.

2.2 Kantelusta antamassaan lausunnossa komissio korosti toisen väitteen osalta, että hakemusten jättämisen määräaika oli vahvistettu ja että poikkeuksia ei ollut mahdollista myöntää. Komissio huomautti myös, että kantelijan pyyntö määräajan pidentämisestä oli hylätty samana päivänä lähetetyllä sähköpostiviestillä, josta se toimitti jäljennöksen oikeusasiamiehelle.

2.3 Kantelija myönsi huomautuksissaan, että komissio oli osoittanut vastanneensa sen 26. lokakuuta 2004 lähettämään sähköpostiviestiin. Kantelija lisäsi, että se ei ollut saanut tätä vastausta tuolloin, oletettavasti teknisistä syistä.

2.4 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelija on näin ollen tosiasiallisesti luopunut toisesta väitteestä. Tässä yhteydessä on siis tutkittava ainoastaan ensimmäinen väite ja väite.

2.5 Ensimmäinen väite jakautuu kahteen osaan, koska kantelija väittää i) että sitä on syrjitty ja ii) että komission toiminta oli lainvastaista. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelija on lähinnä vain kiistänyt komission toiminnan laillisuuden eikä ole esittänyt mitään konkreettisia perusteluja väitetyn syrjinnän osoittamiseksi. Kantelija näyttää itse asiassa väittävän, että kyse on syrjinnästä, koska komissio on vaatinut, että hakemukset on toimitettava jollakin kolmesta erityisestä yhteisön kielestä eikä niitä voida laatia saksaksi. Koska syrjintäväite liittyy näin ollen läheisesti lainvastaista toimintaa koskevaan väitteeseen ja perustuu siihen, oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi keskittyä viimeksi mainittuun.

2.6 Kantelija totesi huomautuksissaan komission vastauksesta ensimmäiseen lisätietopyyntöön, että komissio oli lähettänyt vastauksensa vasta 5. joulukuuta 2005, vaikka oikeusasiamies oli pyytänyt sitä tekemään niin 31. lokakuuta 2005 mennessä. Kantelija katsoi, että tällä "viivästystaktiikalla" voisi olla tarkoitus saada EU:n kansalaiset luopumaan oikeudestaan kannella oikeusasiamiehelle.

2.7 On huomattava, että komissio pyysi 19. lokakuuta 2005 eli ennen määräajan päättymistä oikeusasiamiestä pidentämään määräaikaa 25. marraskuuta 2005 saakka. Oikeusasiamies hyväksyi pyynnön 4. marraskuuta 2005, ja kantelijalle ilmoitettiin asiasta samana päivänä. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 10. marraskuuta 2005 lisäviivästyksistä. Kuten kävi ilmi, komission ensimmäiseen lisätietopyyntöön antaman vastauksen englanninkielinen alkuperäiskappale lähetettiin 23 päivänä marraskuuta 2005 eli pidennetyn määräajan kuluessa. Näissä olosuhteissa kantelijan epäilyt siitä, että komissio saattaisi noudattaa viivyttelytaktiikkaa, vaikuttavat perusteettomilta.

3 Hyväksyttävien kielten väitetty lainvastainen rajoittaminen

3.1 Kantelija väitti, että komission vaatimus hakemusten jättämisestä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi oli EY:n perustamissopimuksen ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 (4) (jäljempänä asetus N:o 1/58) vastainen. Se katsoi, että kaikki EU:n viralliset kielet olisi hyväksyttävä tulevissa ehdotuspyynnöissä.

EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Jokainen unionin kansalainen voi kirjoittaa tässä artiklassa tai 7 artiklassa tarkoitetulle toimielimelle tai elimelle jollakin 314 artiklassa mainitulla kielellä ja saada vastauksen samalla kielellä."

EY:n perustamissopimuksen 314 artiklassa mainitaan EU:n 23 virallista kieltä.

Asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltion tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön yhteisön toimielimille lähettämät asiakirjat voidaan laatia millä tahansa lähettäjän valitsemalla virallisella kielellä. Vastaus on laadittava samalla kielellä.”

3.2 Komissio totesi lausunnossaan, että se on aina osoittanut vahvaa sitoutumista yhteisön kielelliseen monimuotoisuuteen.

Tässä yhteydessä komissio viittasi komission silloisen puheenjohtajan Prodin 29.1.2002 antamaan vastaukseen kirjalliseen kysymykseen E-1479/01. Vastaus sisältää muun muassa seuraavat lausumat:

"Kolmansien maiden kanssa toteutettavia yhteistyöhankkeita koskevien usein pitkien tarjouspyyntöjen ja niihin liittyvien asiakirjojen yhteydessä ei ole mahdollista työskennellä järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä, kun otetaan huomioon korkeat taloudelliset ja henkilöresurssit sekä ulkoisen avun antamiseen kuluva lisäaika. (...).

Komissio pyrkii omaksumaan käytännöllisen lähestymistavan, jotta se voisi toimia nopeasti ja tehokkaasti ja varmistaa avoimuuden ja mahdollisimman laajan pääsyn kyseisille toimijoille. Se käyttää yhteisön kieliä, joita käytetään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa. Käytännön syistä komissio hyväksyy sen, että jotkin tarjousten liitteet laaditaan muulla kuin tarjouspyynnöissä ja vastauslomakkeessa käytetyllä yhteisön kielellä. Komission henkilöstöllä on myös mahdollisuus selventää asianomaisille toimijoille noudatettavan menettelyn kaikkia näkökohtia."

3.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että komission lausunto oli vahvistanut, että sen kantelu oli perusteltu. Kantelija katsoi, että komissio ei ollut noudattanut sitoumusta, johon se oli viitannut lausunnossaan. Se korosti lisäksi, että komissio ei ollut edennyt Prodin ilmoittamalla tavalla, koska se ei ollut hyväksynyt liitteitä muilla kielillä.

3.4 Oikeusasiamies pyysi 23. syyskuuta 2005 komissiota kommentoimaan asiaa koskevan kielivaatimuksen yhteensopivuutta EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan ja asetuksen N:o 1/58 kanssa.

3.5 Komissio esitti vastauksessaan seuraavat väitteet: (1) Ulkoisen avun antaminen oli keskeinen osa EU:n roolia maailmassa, ja se oli varmistettava, kun otetaan huomioon rajalliset taloudelliset ja henkilöresurssit kääntämistä varten ja tiukat menettelylliset määräajat lopullisten edunsaajien edun mukaisesti. Jos komissio työskentelisi järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että EU:n jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä, sen tehtävä pysähtyisi taloudellisten ja henkilöresurssien rajoitusten vuoksi. (2) On ensiarvoisen tärkeää, että sekä yksityiset että julkiset kumppanit ymmärtävät vastaanottajamaissa kaikki asiakirjat. Tästä syystä komissio käytti, kuten puheenjohtaja Prodi totesi, niitä yhteisön kieliä, joita käytetään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa. (3) Tästä seuraa, että komissio nojautui periaatteeseen, jonka mukaan hakemuksia jättävien eurooppalaisten toimijoiden olisi voitava kommunikoida yhteisön kielellä tai kielillä, joita käytetään yleisesti siinä kolmannessa maassa tai niissä kolmansissa maissa, joissa niiden hanke toteutetaan. (4) Sen lausumat, mukaan lukien edellä mainitut Prodin lausumat, oli annettu asiaa koskevaa oikeudellista taustaa täysin kunnioittaen. Näissä lausumissa oli kuitenkin otettu huomioon tarve soveltaa "käytännön järkeä koskevaa sääntöä ulkoisen avun alalla, jotta löydettäisiin asianmukainen tasapaino edellä mainittujen oikeudellisten vaatimusten ja yhteisön avun luotettavan, oikea-aikaisen ja laadukkaan täytäntöönpanon varmistamista koskevan komission velvoitteen välillä". Nykyinen käytäntö oli tasapainoinen, koska sillä pyritään takaamaan niukkojen käännösresurssien järkevä käyttö ja tunnustamaan EU:n toimielinten vastuu eurooppalaisia veronmaksajia kohtaan vaarantamatta kuitenkaan komission toimien avoimuutta tai Euroopan kansalaisten oikeutta saada riittävästi tietoa.

3.6 Kantelija totesi huomautuksissaan, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyse ulkoisesta avusta tai kolmansissa maissa toteutettavista hankkeista ja että komission huomautukset ovat näin ollen pätemättömiä.

3.7 Oikeusasiamies pyysi 31. maaliskuuta 206 komissiota vastaamaan tiettyihin erityiskysymyksiin. Oikeusasiamies pyysi komissiota erityisesti ilmoittamaan selvästi, katsoiko se asetuksen N:o 1/58 ja yleisesti EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan ja erityisesti asetuksen N:o 1/58 2 artiklan perusteella, että yhteisön oikeus antaa hakijalle oikeuden käyttää mitä tahansa virallista kieltä hakemuksessa, joka on lähetetty vastauksena yhteisön toimielimen julkaisemaan ehdotuspyyntöön.

3.8 Komissio esitti vastauksessaan seuraavat väitteet: (1) Asiakirjojen toimittaminen vastauksena yhteisön toimielimen ehdotuspyyntöön tapahtuu ehdotuspyynnön erityisessä asiayhteydessä. EY:n perustamissopimuksen 21 artikla ja asetuksen N:o 1/58 2 artikla eivät koske nimenomaisesti hakijoiden oikeuksia tällaisten ehdotuspyyntöjen yhteydessä. Komissio kehottaa ehdotuspyynnön yhteydessä oikeushenkilöitä solmimaan sen kanssa sopimussuhteen toimien toteuttamiseksi. Toimeksisaajana sillä on harkintavaltaa noudatettavan menettelyn ja ehdotuspyynnön kohteen suhteen. Käsiteltävänä olevassa asiassa komission päätös pyytää hakemusten jättämistä jollakin kolmesta kielestä kuului sen harkintavaltaan ja oli perusteltu objektiivisista syistä. (2) Jos komissio toimisi tällä alalla järjestelmällisesti kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ulkoisen avun toimittamismenettelyn jatkaminen olisi niin merkittävää, että se tekisi EY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa mainittujen tavoitteiden tehokkaan saavuttamisen mahdottomaksi. Ranskan, englannin ja espanjan valinta kyseistä ehdotuspyyntöä varten oli järkevää, koska sillä pyrittiin takaamaan niukkojen käännösresurssien järkevä käyttö ottaen huomioon kyseessä olevien henkilöresurssien kielelliset valmiudet. (3) Komissio antoi kantelijalle pyynnön mukaisesti luvan esittää asiakirjatodisteensa saksaksi sekä osittaiset käännökset englanniksi, espanjaksi tai ranskaksi. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt yhtään ehdotusta tästä ehdotuspyynnöstä. (4) Jotkin valtiosta riippumattomat järjestöt saattavat pitää todistusasiakirjojen kääntämistä jollekin ehdotuspyynnön yhteydessä käytetyistä kahdesta tai kolmesta kielestä rasitteena. On kuitenkin huomattava, että tämä ei ole estänyt kaikkien tukikelpoisten maiden järjestöjä osallistumasta ehdotuspyyntöihin. (5) Prodin lausumassa jätettiin tällaisten liitteiden hyväksyminen komission harkintavaltaan. Sitä ei voida tulkita poikkeukseksi tämän ehdotuspyynnön yhteydessä säädettyyn vaatimukseen kääntää liiteasiakirjat. (6) Säännön, jonka mukaan todistusasiakirjat on käännettävä jollekin ehdotuspyynnön kielistä, tarkoituksena oli ennen kaikkea helpottaa niiden arviointikomiteoiden jäsenten työtä, joiden on otettava kantaa ehdotusten laatuun, tukikelpoisuuteen ja hallinnolliseen sääntöjenmukaisuuteen. (7) Yhteisön ulkoisiin toimiin liittyviä sopimusmenettelyjä koskevassa tarkistetussa käytännön oppaassa, jota alettiin soveltaa 1. helmikuuta 2006, oli joka tapauksessa otettu käyttöön muutoksia asianomaisella alalla. Uusien sääntöjen mukaan hakijoiden, jotka on alustavasti valittu tai merkitty varallaololuetteloon, on toimitettava tarvittavat todistusasiakirjat ja heillä on mahdollisuus toimittaa ne millä tahansa EU:n virallisella kielellä.

3.9 Komission vastaus toimitettiin kantelijalle. Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

3.10 Oikeusasiamies katsoo, että käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse tärkeästä asiasta. Ennen tämän kysymyksen käsittelyä vaikuttaa tarpeelliselta esittää viisi alustavaa huomautusta.

3.11 Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin kyse siitä, voiko komissio vaatia ehdotuspyyntöön vastanneita hakijoita käyttämään tiettyä kieltä tai valitsemaan jonkin komission määrittelemistä kielistä. Käsiteltävässä asiassa ei siis ole kyse siitä, onko komissio velvollinen asettamaan tiettyä ehdotuspyyntöä koskevat asiakirjat saataville tietyllä kielellä.

3.12 Toiseksi merkityksellinen kielivaatimus koskee hakemusta kokonaisuudessaan eli hakemusta sellaisenaan ja kaikkia liiteasiakirjoja, jotka on toimitettava. Vastauksessaan oikeusasiamiehen toiseen lisätietopyyntöön komissio selitti, että tositteet voidaan nyt toimittaa millä tahansa yhteisön kielellä (5). Oikeusasiamies katsoo, että tämä muutos on varmasti parannus vanhoihin sääntöihin. On huomattava, että uusi järjestelmä ei ainoastaan lisää kielellisen vaatimuksen joustavuutta, vaan näyttää siltä, että todistusasiakirjoja vaaditaan nyt vain niiltä hakijoilta, jotka on jo valittu tai esivalittu, kun taas aiemmin kaikkien hakijoiden oli toimitettava nämä todistusasiakirjat (jollakin ehdotuspyynnössä tarkoitetulla kielellä). Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komission silloinen puheenjohtaja oli jo vuonna 2002 ilmoittanut komission hyväksyneen sen, että eräät tarjousten liitteet voidaan laatia "muulla kuin tarjouspyynnöissä ja vastauslomakkeessa käytetyllä yhteisön kielellä". Voidaan ihmetellä, miksi komissiolta kesti yli neljä vuotta varmistaa, että tämä lähestymistapa otetaan huomioon sen hakijoille antamissa ohjeissa, jotka koskevat tämän kantelun kohteena olevan kaltaisia hankkeita. Lisäksi oikeusasiamies toteaa, että uusissa säännöissä määrätään, että jos tositteet laaditaan jollakin muulla EU:n virallisella kielellä kuin ehdotuspyynnössä tarkoitetulla kielellä tai tarkoitetuilla kielillä, "arvioinnin helpottamiseksi on erittäin suositeltavaa toimittaa asiakirjojen asiaankuuluvien osien käännös (...) ehdotuspyynnön kielelle tai kielelle tai kielelle tai kielille"(6). Tämän sanamuodon perusteella ei ole selvää, johtavatko uudet säännöt käytännössä asianomaisen kielivaatimuksen höllentämiseen.

Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että näitä kysymyksiä ei ole tarpeen käsitellä tässä tapauksessa, koska on joka tapauksessa selvää, että muutokset koskevat ainoastaan liiteasiakirjoja ja että komissio edellyttää edelleen, että hakijat toimittavat hakemuksensa ehdotuspyynnössä tarkoitetulla kielellä tai tarkoitetuilla kielillä.

.13 Kolmanneksi olisi otettava huomioon, että asianomaiset ehdotuspyynnöt koskevat oikeushenkilöitä (7). EY:n perustamissopimuksen 21 artiklassa määrätään kuitenkin, että jokaisella unionin kansalaisella on oikeus kirjoittaa mille tahansa EY:n perustamissopimuksen 7 artiklassa mainitulle toimielimelle (komissio mukaan luettuna) millä tahansa EU:n virallisella kielellä. Näin ollen on kyseenalaista, voitaisiinko tätä säännöstä tulkita siten, että se koskisi myös oikeushenkilöitä (8). Koska nyt käsiteltävä asia voidaan kuitenkin ratkaista turvautumatta 21 artiklan 3 kohtaan, oikeusasiamies katsoo, että tätä kysymystä ei ole tarpeen tutkia yksityiskohtaisemmin tässä tapauksessa.

3.14 Neljänneksi kantelijan väite koskee (tulevia) ehdotuspyyntöjä kyseisellä alalla yleensä, vaikka käsiteltävänä oleva asia sai alkunsa erityisestä ehdotuspyynnöstä. Jäljempänä tarkastellaan siis komission esittämiä väitteitä sen selvittämiseksi, ovatko ne merkityksellisiä sekä nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan ehdotuspyynnön että yleisesti ehdotuspyyntöjen kannalta.

3.15 Viidenneksi tämä kantelu perustuu riita-asiaan, joka koski demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen (EIDHR) mukaista ehdotuspyyntöä. Oikeusasiamies toteaa, että EIDHR perustuu kahteen neuvoston vuonna 1999 antamaan asetukseen (9). Koska kantelijan väite koski EIDHR:n mukaista erityistä ehdotuspyyntöä, oikeusasiamies katsoo, että kantelijan väitteen on myös ymmärrettävä liittyvän EIDHR:n mukaisiin tuleviin ehdotuspyyntöihin. Tämä suositusluonnos koskee näin ollen ainoastaan EIDHR:n mukaisia ehdotuspyyntöjä.

3.16 Kuten edellä mainittiin, tässä yhteydessä on tutkittava, onko komissiolla oikeus vaatia, että hakijat, jotka vastaavat ulkoista apua koskevaan ehdotuspyyntöön, käyttävät tiettyä kieltä tai valitsevat jonkin komission määrittelemistä erityiskielistä. Oikeusasiamiehen mielestä tätä kysymystä käsitellään asetuksessa N:o 1/58. Asetuksen 2 artiklan mukaan "asiakirjat, jotka (...) jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluva henkilö lähettää yhteisön toimielimille, voidaan laatia millä tahansa lähettäjän valitsemalla virallisella kielellä." On huomattava, että asetusta N:o 1/58 päivitettiin säännöllisesti ainakin vuoteen 2004 asti uusien jäsenvaltioiden liittymisen ja siitä johtuvan uusien virallisten kielten lisäämisen huomioon ottamiseksi. Sen vuoksi on selvää, että tätä asetusta sovelletaan edelleen.

Kantelija on Saksaan sijoittautunut oikeushenkilö, joten se kuuluu kyseisen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan. Koska asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa voidaan selvästi soveltaa oikeushenkilöihin, kantelijalla olisi näin ollen ollut oikeus esittää hakemuksensa saksaksi tai millä tahansa muulla EU:n virallisella kielellä. Komission nykyinen käytäntö, joka koskee EIDHR:n mukaisia ehdotuspyyntöjä, ei näin ollen ole yhteisön oikeuden mukainen, paitsi jos i) asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa ei sovelleta asianomaiseen alaan tai ii) on olemassa päteviä syitä poiketa tästä säännöstä.

i) Sovelletaanko EIDHR:n mukaisiin ehdotuspyyntöihin asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa?

3.17 Komissio on väittänyt, että asiakirjojen toimittaminen vastauksena yhteisön toimielimen ehdotuspyyntöön tapahtuu tämän ehdotuspyynnön erityisessä asiayhteydessä ja että asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa ei sovelleta tässä yhteydessä. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että asetus N:o 1/58 annettiin EY:n perustamissopimuksen 290 artiklan perusteella. Tämän määräyksen sanamuoto on seuraava:"Neuvosto vahvistaa yksimielisesti yhteisön toimielinten kieliä koskevat säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön määräysten soveltamista." Koska 290 artikla kuuluu EY:n perustamissopimuksen "yleisiin määräyksiin ja loppumääräyksiin" (VI osa), oikeusasiamies katsoo, että asetuksessa N:o 1/58 vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat kielten käyttöä yhteisön toimielimissä tai yhteisön toimielimissä. Asetuksen N:o 1/58 säännösten yleinen sanamuoto vahvistaa tämän päätelmän. Toimielimen, joka vetoaa tähän rajoitukseen, olisi näin ollen vahvistettava tämän säännöksen soveltamisalan mahdollinen rajoittaminen. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio ei ole viitannut mihinkään muuhun säännökseen, josta voitaisiin päätellä, että asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa ei sovelleta EIDHR:n mukaiseen ehdotuspyyntöön annettaviin vastauksiin.

ii) Onko olemassa päteviä syitä poiketa asetuksen N:o 1/58 2 artiklasta?

3.18 Komissio on esittänyt useita perusteluja tukeakseen näkemystään, jonka mukaan sillä on oikeus rajoittaa niiden kielten määrää, joita hakijat voivat käyttää vastatessaan ulkoisen avun tarjoamista koskeviin ehdotuspyyntöihin. Sen vuoksi on tarpeen tutkia näitä väitteitä siltä osin kuin ne koskevat EIDHR:n mukaisia ehdotuspyyntöjä. Koska kantelijan väite, kuten edellä on mainittu (3.14 kohta), ei koske ainoastaan ehdotuspyyntöä, johon kantelija halusi osallistua, vaan myös EIDHR:n mukaisia ehdotuspyyntöjä yleensä, seuraavassa tarkastelussa tehdään tarvittaessa ero näiden kahden näkökohdan välillä.

3.19 Komission väitteet voidaan tiivistää seuraavasti: i) hakijoiden olisi osattava komission vaatimia kieliä; ii) on tarpeen varmistaa, että hankkeet ymmärretään vastaanottajamaissa; iii) tällaisten ehdotuspyyntöjen järjestämiseen liittyy harkintavaltaa; iv) päätös vaatia hakijoita käyttämään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa käytettäviä yhteisön kieliä on kohtuullinen; v) kielivaatimukset eivät ole estäneet hakijoita vastaamasta tällaisiin ehdotuspyyntöihin; vi) työskentely kaikilla yhteisön kielillä ei olisi käytännössä mahdollista ulkoisen avun alalla. Oikeusasiamies ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että muilla näkökohdilla voi olla merkitystä tällä alalla. On kuitenkin ilmeistä, että hänen tutkimuksensa on rajattava komission hänelle tosiasiallisesti esittämiin väitteisiin.

3.20 Asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa yhteisön lainsäätäjä on antanut jäsenvaltion lainsäädännön alaisille henkilöille oikeuden päättää, mitä EU:n virallisista kielistä he haluavat käyttää ottaessaan yhteyttä yhteisön toimielimiin. Tämän yhteisön lainsäätäjän mukauttaman päätöksen perusteella oikeusasiamies katsoo, että tämän oikeuden rajoitusten on perustuttava päteviin syihin, niiden on oltava välttämättömiä oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja niiden on oltava oikeasuhteisia. Sen vuoksi on tutkittava, onko komissio todennut, että näin on niiden ehdotuspyyntöjen osalta, joihin kantelija halusi osallistua, ja yleisesti EIDHR:n mukaisten ehdotuspyyntöjen osalta.

3.21 Komissio on ehdottanut, että hakijoiden olisi kyettävä kommunikoimaan yhteisön kielellä tai kielillä, joita käytetään yleisesti siinä kolmannessa maassa tai niissä kolmansissa maissa, joissa hanke toteutetaan. On ilmeistä, että tämä väite ei ole lainkaan vakuuttava käsiteltävässä asiassa, jossa saksalaisen valtiosta riippumattoman järjestön, joka halusi esittää saksankielisen hakemuksen, oli määrä toteuttaa hanke Saksassa.

Mitä tulee EIDHR:n mukaisiin ehdotuspyyntöihin yleensä ja siten myös tapauksiin, joissa hankkeita on tarkoitus toteuttaa kolmansissa maissa, vaikuttaa hyödylliseltä lisätä, että komission oletus ei sellaisenaan ole pätevä syy velvoittaa hakijoita käyttämään tiettyä kieltä tai yhtä tiettyä kielimäärää hakemuksissaan. Asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa annetaan jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluville henkilöille oikeus käyttää mitä tahansa EU:n virallista kieltä ottaessaan yhteyttä komissioon. Hakijalla on näin ollen oikeus käyttää valitsemaansa kieltä, vaikka se hallitsee ehdotuspyynnössä tarkoitetun kielen tai siinä tarkoitetut kielet.

3.22 Komissio on lisäksi korostanut pitävänsä tärkeänä, että "sekä yksityiset että julkiset kumppanit ymmärtävät vastaanottajamaissa kaikki asiakirjat". Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että kun hanke toteutetaan tietyssä maassa kyseisen maan väestön hyväksi, on hyödyllistä varmistaa, että edunsaajat ja hankekumppanit kyseisessä maassa ymmärtävät hankkeen tarkoituksen ja sisällön. Hän katsoo kuitenkin, että komissio ei ole kyennyt selittämään, miksi tämän tarkastelun vuoksi nyt käsiteltävään asiaan johtaneessa ehdotuspyynnössä oli edellytettävä hakemusten jättämistä englannin, ranskan tai espanjan kielellä. Kuten edellä mainittiin, kantelijan hanke oli määrä toteuttaa Saksassa. Lisäksi ehdotuspyynnössä esitettiin mahdollisuus, että hanke voisi koostua kidutuksen uhrien hoidosta EU:ssa maista, joissa ei puhuta englantia, ranskaa tai espanjaa. Toisessa lisätietopyynnössään oikeusasiamies pyysi näin ollen komissiota selittämään, miksi katsottiin kuitenkin tarpeelliseksi toimittaa hakemus englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi. Oikeusasiamies toteaa, että komission vastauksessa tähän kysymykseen ei käsitelty tätä kysymystä.

Mitä tulee ehdotuspyyntöihin yleensä, oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että tavoite tiedottaa edunsaajille tai kumppaneille asianomaisessa maassa edellyttää, että kaikki hakemukset ja liiteasiakirjat laaditaan tietyillä EU:n kielillä. Vastauksessaan toiseen lisätietopyyntöön komissio on itse asiassa myöntänyt (ainakin todistusasiakirjojen osalta), että asiaa koskevan kielivaatimuksen tarkoituksena oli ensisijaisesti helpottaa arviointikomiteoiden jäsenten työtä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että komissio itse tai komission nimeämät henkilöt arvioivat hakemukset (10). Lisäksi komissio on hyväksynyt kaksitasoisen menettelyn, jonka mukaisesti ainoastaan esivalittuja hakijoita pyydetään toimittamaan täydelliset hakemukset. Oikeusasiamies ei näin ollen ymmärrä, miksi kaikki hakemukset (ja siten myös ne, joita ei valita täydellisen hakemuksen jättämiseen) olisi toimitettava tietyillä kielillä. Komission kehittämän logiikan perusteella olisi riittävää velvoittaa hakijat, joiden hankkeet valitaan avustusta varten, varmistamaan, että edunsaajat ja hankekumppanit asianomaisessa maassa ymmärtävät niiden hankkeet. Joka tapauksessa oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että tarve antaa hankkeen edunsaajille mahdollisuus ymmärtää hankkeen tarkoitus edellyttää, että hakijat velvoitetaan toimittamaan tositteet, kuten yhtiöjärjestys ja tarkastuskertomukset, tietyllä kielellä.

3.23 Komissio katsoo lisäksi, että sillä on tiettyä harkintavaltaa tällaisissa ehdotuspyynnöissä noudatettavan menettelyn osalta. Oikeusasiamies pitää ilmeisenä, että tällainen harkintavalta on olemassa ja sitä voidaan käyttää vain lainsäätäjän määrittämissä rajoissa. Kuten edellä mainittiin, asetuksen (ETY) N:o 1/58 2 artiklassa annetaan kuitenkin selvästi hakijoille oikeus käyttää valitsemaansa yhteisön kieltä ottaessaan yhteyttä komissioon. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että komissiolla tällä alalla mahdollisesti oleva harkintavalta ei oikeuta sitä poikkeamaan tästä säännöksestä.

3.24 Komissio katsoo myös, että päätös vaatia hakijoita käyttämään yhteisön kieliä, jotka ovat käytössä kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa, on kohtuullinen. Tämä lausuma kattaa kaksi näkökohtaa: kansainvälisessä kaupassa nykyisin käytettävien yhteisön kielten käytön ja vastaanottajamaissa nykyisin käytettävien yhteisön kielten käytön. Tämän väitteen ensimmäisen näkökohdan osalta oikeusasiamies ei sulje pois sitä, että sillä voi olla merkitystä ulkoisen avun alalla yleensä. Oikeusasiamies ei kuitenkaan ymmärrä, miksi kansalaisjärjestöjen, jotka haluavat toteuttaa EIDHR:n mukaisia hankkeita ja siten ihmisoikeuksien alalla, on tunnettava kansainvälisessä kaupassa nykyisin käytettävät kielet. Toisen seikan osalta on totta, että hakijan, joka haluaa toteuttaa hankkeen tietyssä maassa, on voitava toteuttaa hankkeensa kielellä, jota kyseisessä maassa on helppo ymmärtää. Vaikka tätä kysymystä voidaan ja se on otettava huomioon ehdotuksia tarkasteltaessa, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansalaisjärjestön olisi välttämättä esitettävä ehdotuksensa kyseisellä kielellä. Oikeusasiamies katsoo, että tämä ehdotuspyyntö vahvistaa selvästi tämän näkemyksen. Esimerkkinä voidaan mainita, että ehdotus Latinalaisen Amerikan maassa toteutettavaksi hankkeeksi, joka toteutettaisiin espanjaksi, olisi ollut tukikelpoinen, jos Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisjärjestö olisi toimittanut sen englanniksi. Toisin sanoen hakemus olisi ollut tukikelpoinen, vaikka sitä ei olisi esitetty vastaanottajamaissa käytössä olevalla kielellä.

3.25 Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan sen kielellinen vaatimus ei ole estänyt hakijoita osallistumasta ehdotuspyyntöihin, oikeusasiamies toteaa, että kantelijan tapaus vahvistaa, että tämä vaatimus voi olla este mahdollisille hakijoille. Hän katsoo lisäksi, että on mahdotonta kertoa, kuinka moni mahdollinen hakija on saattanut päättää olla hakematta, koska tiettyjen kielten käyttö ei vakuuttanut heitä. Oikeusasiamies katsoo joka tapauksessa, että käytäntöä, joka ei ole yhteisön oikeuden mukainen, ei voida perustella pelkästään sillä, että hakijat, jotka ovat saattaneet katsoa, ettei heillä ollut valinnanvaraa, ovat noudattaneet sitä.

3.26 Näkyvästi komission tärkein perustelu koskee käytännön seurauksia, joita aiheutuu hakemusten hyväksymisestä kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Oikeusasiamies toteaa, että vastauksessaan ensimmäiseen lisätietopyyntöön komissio ilmaisi pelkonsa siitä, että sen tehtävä (kehitysyhteistyön alalla) pysähtyisi, jos se toimisi järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että EU:n jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä.

3.27 Aluksi vaikuttaa hyödylliseltä huomauttaa, että tämä näkemys perustuu virheelliseen lähtökohtaan, koska kysymys on siitä, pitäisikö hakijoiden pystyä kääntymään komission puoleen jollakin EU:n virallisella kielellä eikä minkään kolmannen maan kielellä. Oikeusasiamies toteaa myös, että komission ennusteen tukena ei ole mitään konkreettista ja konkreettista näyttöä. Tämän vuoksi oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että komission hahmottelema dramaattinen skenaario olisi realistinen. On vielä korostettava, että nyt käsiteltävä asia koskee ainoastaan EIDHR:n mukaisia ehdotuspyyntöjä eikä koko ulkoisen avun alaa.

3.28 Edellä esitetystä huolimatta oikeusasiamies on tietenkin tietoinen siitä, että tarve käsitellä hakemuksia kaikilla EU:n virallisilla kielillä todennäköisesti rasittaa vakavasti komission taloudellisia ja henkilöstöresursseja. Kuten edellä mainittiin, EU:ssa on nyt peräti 23 virallista kieltä. Oikeusasiamies on myös tietoinen siitä, että tämä saattaa hidastaa kyseisten hankkeiden täytäntöönpanoa lopullisten edunsaajien haitaksi.

3.29 Komissio on todennut, että hakijoiden käytettävissä olevien kielten rajoittamisella pyritään takaamaan niukkojen käännösresurssien järkevä käyttö ottaen huomioon asianomaisten henkilöresurssien kielelliset valmiudet ja tunnustaen EU:n toimielinten vastuu eurooppalaisia veronmaksajia kohtaan. Se on lisäksi väittänyt, että sen lähestymistapa oli käytännönläheinen sääntö ulkoisen avun alalla, jotta löydettäisiin asianmukainen tasapaino asiaa koskevien oikeudellisten vaatimusten ja yhteisön avun luotettavan, oikea-aikaisen ja laadukkaan täytäntöönpanon varmistamista koskevan komission velvoitteen välillä.

3.30 Oikeusasiamies myöntää, että kustannusnäkökohdat voivat olla vakava, jopa pakottava syy rajoittaa kielten määrää ehdotuspyynnöissä. Koska asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa kuitenkin myönnetään oikeus käyttää mitä tahansa yhteisön kieltä, tämän oikeuden rajoittaminen edellyttäisi oikeusasiamiehen mielestä säädöstä.

Siltä osin kuin komissio vetoaa sisäisiin ongelmiin ja tarkoituksenmukaisuussyihin kantansa tueksi, oikeusasiamies katsoo, että tällaiset seikat eivät riitä antamaan komissiolle oikeutta olla noudattamatta asetuksen N:o 1/58 2 artiklan mukaisia oikeudellisia velvoitteitaan, elleivät sisäiset ongelmat olleet ylitsepääsemättömiä. Oikeusasiamiehen mielestä ei ole osoitettu, että näin olisi ollut sen enempää ehdotuspyynnön osalta, johon kantelija aikoi osallistua, kuin EIDHR:n mukaisten ehdotuspyyntöjen osalta yleensäkään. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että komissio joutuisi kestämättömään rasitukseen, jos sen olisi käännettävä muilla yhteisön kielillä jätetyt hakemukset näille kielille. On totta, että asiakirjan kääntämisen tarve aiheuttaa lisäkustannuksia. Kuten jo mainittiin, tällaiset kustannukset aiheutuisivat kuitenkin tarpeesta noudattaa asetuksen (ETY) N:o 1/58 2 artiklaa eli lainsäätäjän tarkoituksellista päätöstä kielellisen monimuotoisuuden puolesta. Lisäksi komissio pystyy selvästi minimoimaan nämä kustannukset varmistamalla asianmukaisen palvelukseenottopolitiikan avulla, että sen kyseisen yksikön henkilöstö koostuu virkamiehistä, jotka hallitsevat muita kieliä kuin englantia, ranskaa ja espanjaa.

3.31 Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio vetosi myös tarpeeseen varmistaa yhteisön avun luotettava, oikea-aikainen ja korkealaatuinen täytäntöönpano. Oikeusasiamiehen mielestä EIDHR:n hankkeiden edunsaajien edut ovat tässä yhteydessä luonnollisesti tärkeässä asemassa.

3.32 Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joissakin tapauksissa on tärkeää varmistaa, että EIDHR:n mukaiset hankkeet toteutetaan mahdollisimman nopeasti. Tällaisissa tapauksissa kiireellisyys voisi antaa komissiolle oikeuden vaatia hakijoita käyttämään ehdotuksissaan tiettyä kieltä sen varmistamiseksi, että hakemukset käsitellään mahdollisimman nopeasti ja että hanke toteutetaan ajoissa. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että komissio ei ole väittänyt, että käsiteltävässä asiassa olisi ollut kyse tällaisesta kiireellisyydestä. Hän katsoo lisäksi, ettei voida vakavasti väittää, että kaikki EIDHR:n mukaiset ehdotuspyynnöt ovat niin kiireellisiä, että olisi välttämätöntä rajoittaa asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa hakijoille annettua oikeutta käyttää valitsemaansa yhteisön kieltä.

3.33 Vaikuttaa siltä, että tietyissä EIDHR:n mukaisissa ehdotuspyynnöissä suunnitellaan tiettyyn maahan keskittyviä toimia. Oikeusasiamies myöntää, että tällaisissa tapauksissa olisi tiettyä logiikkaa pyytää hakijoita käyttämään kieltä, jota heidän on käytettävä hankkeidensa täytäntöönpanossa jo jättäessään ehdotuksiaan, ainakin hankkeen kuvauksen osalta (tositteiden sijasta). Komission olisi perusteltava ja selitettävä tällaiset rajoitukset kunkin ehdotuspyynnön yksilöllisten olosuhteiden perusteella. Komission toimittamista huomautuksista käy kuitenkin ilmi, että viimeksi mainittu rajoittaa niiden kielten määrää, joita hakijat voivat käyttää kaikissa EIDHR:n mukaisissa ehdotuspyynnöissä, eli riippumatta siitä, onko tietyssä tapauksessa olemassa pakottavia syitä tähän. Oikeusasiamies katsoo, että koska asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa annetaan hakijoille oikeus käyttää mitä tahansa yhteisön kieltä ottaessaan yhteyttä yhteisön toimielimiin, niiden kielten yleinen rajoittaminen, joita voidaan käyttää tehtäessä ehdotuksia EIDHR:n nojalla toteutettavista hankkeista, kuten komissio näyttää käyttävän, edellyttäisi, että yhteisön lainsäätäjä tekee asiasta päätöksen.

Kuten edellä mainittiin, EIDHR perustuu kahteen vuonna 1999 annettuun asetukseen. Oikeusasiamies toteaa, että molempia asetuksia muutettiin vuonna 2004 komission ehdotusten perusteella. Jos komissio katsoisi, että on olemassa pakottavia syitä rajoittaa yleisesti niiden kielten määrää, joita voidaan käyttää EIDHR:n mukaisten ehdotusten tekemisessä, sillä olisi näin ollen mahdollisuus tehdä asiaa koskeva ehdotus yhteisön lainsäätäjälle.

3.33 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päättelee, että komission vaatimus käyttää englantia, ranskaa tai espanjaa kidutuksen uhrien kuntoutusta koskevan ehdotuspyynnön mukaisissa hakemuksissa oli hallinnollinen epäkohta.

3.34 Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että komissio ei ole pystynyt osoittamaan, että olisi perusteltua rajoittaa yleisesti niiden kielten määrää, joita voidaan käyttää vastattaessa EIDHR:n mukaisiin ehdotuspyyntöihin. Sen vuoksi hakijoiden olisi voitava vapaasti käyttää mitä tahansa valitsemaansa yhteisön kieltä asetuksen (ETY) N:o 1/58 2 artiklan mukaisesti, elleivät pätevät syyt, jotka voisivat oikeuttaa tällaisen rajoituksen yksittäisissä tapauksissa, ja niin kauan kuin yhteisön lainsäätäjä ei ole toisin päättänyt. Vaikuttaa kuitenkin hyödylliseltä lisätä, että asetuksen N:o 1/58 2 artikla koskee ainoastaan "jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvia" henkilöitä eikä sitä näin ollen sovelleta kolmansista maista tuleviin hakijoihin.

4 Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies esittää komissiolle seuraavan suositusluonnoksen oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

Suositusluonnos

Komission olisi tulevissa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen mukaisissa ehdotuspyynnöissä vältettävä perusteettomia rajoituksia, jotka koskevat virallisia kieliä, joilla ehdotuksia voidaan jättää.

Komissiolle ja kantelijalle ilmoitetaan tästä suositusluonnoksesta. Oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio antaa yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2007. Yksityiskohtainen lausunto voisi koostua oikeusasiamiehen päätöksen hyväksymisestä ja suositusluonnoksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kuvauksesta.

Strasbourg, 26. maaliskuuta 2007

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9.3.1994 tehty Euroopan parlamentin päätös 94/262/EY (EYVL 1994, L 113, s. 15).

(2) Virallinen lehti 1958, s. 385.

(3) Euroopan unionin virallinen lehti 2002, C 147 E, s. 3–4.

(4) Virallinen lehti 1958, s. 385.

(5) Heinäkuussa 2006 lähettämässään vastauksessa komissio viittasi EY:n ulkoisten toimien sopimusmenettelyjä koskevaan tarkistettuun käytännön oppaaseen, jota alettiin soveltaa 1. helmikuuta 2006. Näyttää siltä, että tämä versio on sittemmin korvattu toisella versiolla, joka on päivätty 22.8.2006. Molemmat versiot ovat saatavilla komission EuropeAid-pääosaston verkkosivustolla (http://ec.europa.eu/europeaid/tender/gestion/index_en.htm). Asiaa koskevat suuntaviivat ovat tämän asiakirjan liitteessä E. Tutkittuaan nämä kaksi versiota oikeusasiamies toteaa, että ne eivät eroa toisistaan tässä käsiteltävän asian osalta.

(6) Tarkistettujen suuntaviivojen 2.4 kohta.

(7) Tämä vaatimus esitetään selkeästi sekä ehdotuspyynnöstä, johon kantelija halusi osallistua, annetuissa suuntaviivoissa että vuoden 2006 tarkistetuissa suuntaviivoissa.

(8) Tällaista tulkintaa puoltaa esimerkiksi Haag (in: von der Groeben/Schwarze (toim.), Kommentar zum Vertrag über die Europäische Union und zum Vertrag über die Gründung der Europäischen Gemeinschaft, EY 17 artikla, 11 kohta.

(9) demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleistavoitetta edistävien kehitysyhteistyötoimien täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista 29.4.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 975/1999 (EYVL L 120, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 15.12.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2240/2004 (EUVL L 390, s. 3); demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleistavoitetta kolmansissa maissa yhteisön yhteistyöpolitiikan puitteissa edistävien muiden kuin kehitysyhteistyötoimien täytäntöönpanoa koskevista vaatimuksista 29.4.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 976/1999 (EYVL L 120, s. 8), sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2242/2004 (EUVL L 390, s. 21).

(10) Ks. tämän kantelun taustalla olevaa ehdotuspyyntöä koskevien suuntaviivojen 2.3 kohta: "Komissio tutkii ja arvioi hakemukset ulkopuolisten arvioijien avustuksella".