Strasbourg, 30. huhtikuuta 2008

Hyvä tohtori V.

Teitte 18. tammikuuta 2005 organisaationne puolesta kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan komission julkaisemissa ehdotuspyynnön suuntaviivoissa asetetusta kielivaatimuksesta.

Toimitin kantelun 23.2.2005 komission puheenjohtajalle. Komissio toimitti lausuntonsa saksankielisen käännöksen 3. kesäkuuta 2005. Toimitin sen Teille 23. kesäkuuta 2005 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia, jotka lähetitte 13. heinäkuuta 2005.

Pyysin 23.9.2005 komissiolta lisätietoja tästä asiasta 31.10.2005 mennessä. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Komissio pyysi 19 päivänä lokakuuta 2005 määräajan pidentämistä 25 päivään marraskuuta 2005. Hyväksyin pyynnön 4. marraskuuta 2005. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä. Komissio ilmoitti minulle 10. marraskuuta 2005, että lisäviivästyksiä tapahtuisi.

Komissio lähetti 23 päivänä marraskuuta 2005 englanninkielisen alkuperäiskappaleen vastauksestaan lisätietopyyntööni. Saksankielinen käännös julkaistiin 6. joulukuuta 2005. Toimitin sen Teille 19. joulukuuta 2005 ja pyysin Teitä esittämään huomautuksia, jotka lähetitte 21. tammikuuta 2006.

Asianne siirrettiin 22. maaliskuuta 2006 toiselle oikeudelliselle neuvonantajalle.

Pyysin 31.3.2006 komissiolta lisätietoja tästä asiasta 31.5.2006 mennessä. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Komissio ilmoitti minulle 9. kesäkuuta 2006, että sen vastaus viivästyisi valitettavasti.

Euroopan parlamentin jäsen Markus Ferber kirjoitti minulle 22. kesäkuuta 2006 pyytääkseen minua käsittelemään tapaustanne. Vastauksessani 13.7.2006 ilmoitin Ferberille, että asian tutkinta oli kesken ja että komissiolta oli pyydetty lisätietoja. Kopio Ferberin kirjeestä ja vastauksestani toimitettiin teille 13. heinäkuuta 2006.

Lähetin 11. heinäkuuta 2006 komissiolle muistutuksen.

Komissio lähetti 27.7.2006 minulle englanninkielisen alkuperäiskappaleen vastauksestaan kysymyksiini. Saksankielinen käännös toimitettiin minulle 9.8.2006.

Toimistoni otti Teihin yhteyttä 9. elokuuta 2006 ilmoittaakseen, että komission vastaus oli saapunut.

Loma-ajan vuoksi komission vastaus voitiin toimittaa Teille vasta 23. elokuuta 2006, ja Teitä pyydettiin esittämään huomautuksensa 30. syyskuuta 2006 mennessä. Kyseiseen päivämäärään mennessä teiltä ei saatu huomautuksia.

Esitin 26.3.2007 komissiolle asiaa koskevan suositusluonnoksen. Komissiota pyydettiin toimittamaan yksityiskohtainen lausuntonsa 30. kesäkuuta 2007 mennessä. Teille ilmoitettiin asiasta samana päivänä.

Komissio pyysi 30 päivänä huhtikuuta 2007 määräajan pidentämistä 31 päivään heinäkuuta 2007. Hyväksyin pyynnön 22. toukokuuta 2007. Komissio pyysi 19 päivänä kesäkuuta 2007 lisäaikaa 30 päivään syyskuuta 2007. Komissio pyysi 28.9.2007 lisäaikaa 31.10.2007 saakka, minkä myönsin 5.10.2007. Teille ilmoitettiin näistä laajennuksista.

Komissio toimitti 6. marraskuuta 2007 englanninkielisen alkuperäiskappaleen yksityiskohtaisesta lausunnostaan, jonka jäljennöksen toimitin Teille tiedoksi 16. marraskuuta 2007. Komissio esitti yksityiskohtaisen lausuntonsa saksankielisen käännöksen 17. joulukuuta 2007. Toimitin tämän käännöksen Teille 18. joulukuuta 2007 ja pyysin Teitä esittämään mahdolliset huomautuksensa 31. tammikuuta 2008 mennessä. Kyseiseen päivämäärään mennessä teiltä ei saatu huomautuksia. Oikeusasiamiehen toimiston kanssa 10. maaliskuuta 2008 käymässänne puhelinkeskustelussa korostitte kuitenkin, että ette ollut tyytyväinen komission kantaan.

Kirjoitan nyt kertoakseni teille tehtyjen tutkimusten tuloksista.

KILPAILUKYKY

Komissio julkaisi vuonna 2004 ehdotuspyynnön demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen (EIDHR) puitteissa. Ehdotuspyyntö koski kidutuksen uhrien kuntoutusta. Tarkoituksena oli, että komission tukemia toimia voitaisiin toteuttaa myös EU:ssa.

Vuoden 2004 ehdotuspyyntöön vastaaville avustuksenhakijoille annettujen suuntaviivojen, jäljempänä ’suuntaviivat’, 2.2.1 kohdassa todetaan seuraavaa: "Hakijoiden on tehtävä hakemus englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi." Lisäksi siinä määrättiin, että hakemuksiin oli liitettävä i) hakijaorganisaation perussääntö tai yhtiöjärjestys, ii) hakijan viimeisin vuotuinen toimintakertomus ja tilinpäätös, iii) ulkopuolisen tilintarkastajan kertomus (jos haettu avustus on yli 300 000 euroa) ja iv) asianmukaisesti täytetty oikeushenkilölomake (komission toimittama lomake). Suuntaviivojen 2.2.1 kohdassa määrättiin, että näiden asiakirjojen alkuperäiskappaleet on toimitettava ja että jos asiakirjat on laadittu muulla kuin edellä mainitulla kielellä, niihin on liitettävä "todenmukainen käännös jommallekummalle näistä kielistä".

Kantelija, joka on saksalainen yhdistys, joka tarjoaa psykologista hoitoa ja sosiaalista tukea kidutuksen uhreiksi joutuneille pakolaisille ja heidän perheilleen, aikoi jättää hakemuksen vastauksena tähän ehdotuspyyntöön.

Kantelija selitti 17 päivänä syyskuuta 2004 lähetetyssä sähköpostiviestissä, että kaikki asiakirjat, jotka sen oli toimitettava, olivat saatavilla vain saksaksi ja että käännös olisi erittäin kallis ja aikaa vievä. Näin ollen kantelija kysyi, olisivatko alkuperäiset versiot hyväksyttäviä ja jos eivät, olisivatko osittaiset käännökset hyväksyttäviä.

Komissio totesi 13. lokakuuta 2004 antamassaan vastauksessa, että "osittainen käännös voidaan lähettää edellyttäen, että mielenkiintoinen osa [sic] käännetään: ne, joissa viitataan ”ngo”-asemaan, ja toiminnan tyyppi, jota organisaatio voi harjoittaa, ...”.

Kantelija ilmoitti komissiolle 26 päivänä lokakuuta 2004, että se tarvitsi aikaa näiden käännösten tuottamiseen, ja pyysi sen vuoksi lisäaikaa. Kantelijan mukaan komissiolta ei kuitenkaan saatu vastausta.

Kantelija väitti oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelussa, että sitä oli syrjitty selvästi muihin kilpailijoihin verrattuna sen vuoksi, että komissio oli vaatinut hakemusten jättämistä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi. Kantelijan mukaan tämä edellytys oli myös EY:n perustamissopimuksen ja Euroopan yhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 (1), jäljempänä 'asetus N:o 1/58', vastainen.

Asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltion tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön yhteisön toimielimille lähettämät asiakirjat voidaan laatia millä tahansa lähettäjän valitsemalla virallisella kielellä. Vastaus on laadittava samalla kielellä.”

Kantelija väitti lisäksi, että se, että komissio ei vastannut sen pyyntöön hakemusten jättämisen määräajan pidentämisestä, merkitsi kohteliaisuuden puutetta ja näin ollen komission käytännesääntöjen rikkomista.

Kantelija väitti, että kaikki EU:n viralliset kielet olisi hyväksyttävä tulevissa ehdotuspyynnöissä.

KYSYMYS

Komission lausunto

Komissio totesi lausunnossaan, että se oli aina osoittanut vahvaa sitoutumista yhteisön kielelliseen monimuotoisuuteen.

Hakemuslomakkeiden kääntämisen osalta komissio totesi, että komission silloinen puheenjohtaja Prodi oli jo käsitellyt tätä kysymystä kirjalliseen kysymykseen E-1479/01 29.1.2002 antamassaan vastauksessa. Tämän vastauksen sanamuoto on seuraava:(2)

"Komissio vahvistaa sitoutumisensa kielellisen monimuotoisuuden säilyttämiseen yhteisössä, mistä ovat esimerkkinä Euroopan kielten teemavuoden 2001 aikana toteutetut hankkeet.

(...)

Kolmansien maiden kanssa toteutettavia yhteistyöhankkeita koskevien usein pitkien tarjouspyyntöjen ja niihin liittyvien asiakirjojen tapauksessa ei ole mahdollista työskennellä järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä, kun otetaan huomioon korkeat taloudelliset ja henkilöresurssit sekä ulkoisen avun antamiseen kuluva lisäaika. (...) On sanomattakin selvää, että valinnat tehdään ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.

Komissio pyrkii omaksumaan käytännöllisen lähestymistavan, jotta se voisi toimia nopeasti ja tehokkaasti ja varmistaa avoimuuden ja mahdollisimman laajan pääsyn kyseisille toimijoille. Se käyttää yhteisön kieliä, joita käytetään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa. Käytännön syistä komissio hyväksyy sen, että jotkin tarjousten liitteet laaditaan muulla kuin tarjouspyynnöissä ja vastauslomakkeessa käytetyllä yhteisön kielellä. Komission henkilöstöllä on myös mahdollisuus selventää asianomaisille toimijoille noudatettavan menettelyn kaikkia näkökohtia.

(...)"

Toisen väitteen osalta komissio korosti, että määräaika oli vahvistettu ja että poikkeuksia ei ollut mahdollista myöntää. Se huomautti myös, että pidennyspyyntö oli hylätty samana päivänä lähetetyllä sähköpostiviestillä, josta se toimitti jäljennöksen.

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut ilmennyt.

Kantelijan huomautukset

Kantelija myönsi huomautuksissaan, että komissio oli osoittanut vastanneensa sen 26 päivänä lokakuuta 2004 lähettämään sähköpostiviestiin. Kantelija lisäsi, että se ei ollut saanut tätä vastausta tuolloin, oletettavasti teknisistä syistä.

Kantelija totesi kantelunsa pääosan osalta, että komission lausunnossa vahvistettiin, että kantelu oli perusteltu.

Lisätiedustelut

Tutkittuaan huolellisesti komission lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies esitti komissiolle kaksi lisätietopyyntöä. Komissio vastasi asianmukaisesti oikeusasiamiehen kysymyksiin, ja kantelijalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia näistä vastauksista.

OMBUDSMANIN EHDOTUS SUOSITUKSEKSI

Suositusluonnos

Oikeusasiamies osoitti 26. maaliskuuta 2007 komissiolle ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti seuraavan suositusluonnoksen (3):

Komission olisi tulevissa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen mukaisissa ehdotuspyynnöissä vältettävä perusteettomia rajoituksia, jotka koskevat virallisia kieliä, joilla ehdotuksia voidaan jättää.

Tämä suositusluonnos perustui seuraaviin näkökohtiin:

i) Yleisiä huomioita

1 Oikeusasiamies totesi, että käsiteltävässä asiassa oli kyse siitä, voiko komissio vaatia ehdotuspyyntöön vastanneita hakijoita käyttämään tiettyä kieltä tai valitsemaan jonkin komission määrittelemistä kielistä. Käsiteltävässä asiassa ei siis ollut kyse siitä, onko komissio velvollinen asettamaan tiettyä ehdotuspyyntöä koskevat asiakirjat saataville tietyllä kielellä.

2 Asianomainen kielivaatimus koski hakemusta kokonaisuudessaan eli hakemusta sellaisenaan ja kaikkia liiteasiakirjoja, jotka on toimitettava. Vastauksessaan oikeusasiamiehen toiseen lisätietopyyntöön komissio selitti, että tositteet voidaan nyt toimittaa millä tahansa yhteisön kielellä. Oikeusasiamies katsoi, että tämä muutos oli varmasti parannus vanhoihin sääntöihin. Hän totesi kuitenkin, että uusissa säännöissä määrättiin, että jos tositteet on laadittu jollakin muulla EU:n virallisella kielellä kuin ehdotuspyynnössä tarkoitetulla yhdellä tai useammalla kielellä, " arvioinnin helpottamiseksi suositellaan painokkaasti, että asiakirjat käännetään (...) jollekin ehdotuspyynnön kielelle tai kielille"(4). Tämän sanamuodon perusteella ei ollut selvää, johtaisiko uudet säännöt käytännössä asianomaisen kielivaatimuksen höllentämiseen. Joka tapauksessa oli selvää, että muutokset koskivat ainoastaan liiteasiakirjoja ja että komissio edellytti edelleen, että hakijat jättävät hakemuksensa ehdotuspyynnössä tarkoitetulla kielellä tai tarkoitetuilla kielillä.

3 Käsiteltävänä oleva väite perustuu riita-asiaan, joka koskee EIDHR:n mukaista ehdotuspyyntöä. Koska kantelijan väite koski EIDHR:n mukaista erityistä ehdotuspyyntöä, oikeusasiamies katsoi, että kantelijan väitteen on myös ymmärrettävä liittyvän EIDHR:n mukaisiin tuleviin ehdotuspyyntöihin.

4 Tarkasteltavana oli kysymys siitä, voiko komissio vaatia kyseisen alan ehdotuspyyntöön vastaavia hakijoita käyttämään tiettyä kieltä tai valitsemaan jonkin komission määrittelemistä erityiskielistä. Oikeusasiamiehen mielestä tätä kysymystä käsitellään asetuksessa N:o 1/58. Asetuksen 2 artiklan mukaan "asiakirjat, jotka (...) jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluva henkilö lähettää yhteisön toimielimille, voidaan laatia millä tahansa lähettäjän valitsemalla virallisella kielellä."(nyt 23) yhteisön virallisesta kielestä määrätään EY:n perustamissopimuksen 314 artiklassa.

Kantelija oli Saksaan sijoittautunut oikeushenkilö, joka kuului näin ollen kyseisen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan. Koska asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa voitiin selvästi soveltaa oikeushenkilöihin, kantelijalla olisi näin ollen ollut oikeus esittää hakemuksensa saksaksi tai millä tahansa muulla EU:n virallisella kielellä. Komission nykyinen käytäntö, joka koskee EIDHR:n mukaisia ehdotuspyyntöjä, ei näin ollen ollut yhteisön oikeuden mukainen, paitsi jos 1) asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa ei sovellettu asianomaiseen alaan tai 2) oli päteviä syitä poiketa tästä säännöstä.

ii) Sovelletaanko EIDHR:n mukaisiin ehdotuspyyntöihin asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa?

5 Komissio väitti, että asiakirjojen toimittaminen vastauksena yhteisön toimielimen ehdotuspyyntöön tapahtuu tämän ehdotuspyynnön erityisessä asiayhteydessä ja että asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa ei sovelleta tässä yhteydessä. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että asetuksessa N:o 1/58 vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat kielten käyttöä yhteisön toimielimissä tai niiden suuntaan. Toimielimen, joka vetoaa tähän rajoitukseen, olisi näin ollen vahvistettava tämän säännöksen soveltamisalan mahdollinen rajoittaminen. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei ollut viitannut mihinkään muuhun säännökseen, josta voitaisiin päätellä, että asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa ei voitu soveltaa EIDHR:n mukaiseen ehdotuspyyntöön annettaviin vastauksiin.

iii) Onko olemassa päteviä syitä poiketa asetuksen N:o 1/58 2 artiklasta?

6 Komissio esitti kantansa tueksi useita väitteitä, jotka voidaan tiivistää seuraavasti: i) hakijoiden olisi osattava komission vaatimia kieliä; ii) on tarpeen varmistaa, että hankkeet ymmärretään vastaanottajamaissa; iii) tällaisten ehdotuspyyntöjen järjestämiseen liittyy harkintavaltaa; iv) päätös vaatia hakijoita käyttämään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa käytettäviä yhteisön kieliä on kohtuullinen; v) kielivaatimukset eivät ole estäneet hakijoita vastaamasta tällaisiin ehdotuspyyntöihin; vi) työskentely kaikilla yhteisön kielillä ei olisi käytännössä mahdollista ulkoisen avun alalla.

7 Oikeusasiamies huomautti, että asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa yhteisön lainsäätäjä oli antanut jäsenvaltion lainsäädännön alaisille henkilöille oikeuden päättää, mitä EU:n virallisista kielistä he haluavat käyttää ottaessaan yhteyttä yhteisön toimielimiin. Tämän yhteisön lainsäätäjän mukauttaman päätöksen perusteella oikeusasiamies katsoi, että tämän oikeuden rajoitusten on perustuttava päteviin syihin, jotka ovat tarpeen oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja oikeasuhteisia.

8 Tutkittuaan huolellisesti kaikki oikeusasiamiehelle toimitetut tiedot oikeusasiamies päätteli, että komission esittämät viisi ensimmäistä väitettä eivät olleet vakuuttavia (5).

9 Väite, jota komissio piti kaikkein tärkeimpänä, koski kaikilla unionin virallisilla kielillä tehtyjen hakemusten hyväksymisen käytännön seurauksia. Oikeusasiamies totesi, että komissio oli ilmaissut pelkäävänsä, että sen tehtävä (kehitysyhteistyön alalla) pysähtyisi, jos se toimisi järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että EU:n jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä.

10 Oikeusasiamies piti aluksi hyödyllisenä huomauttaa, että tämä näkemys perustui virheelliseen lähtökohtaan, koska kysymys oli siitä, pitäisikö hakijoiden pystyä kääntymään komission puoleen jollakin EU:n virallisella kielellä eikä minkään kolmannen maan kielellä. Oikeusasiamies totesi myös, että komission ennusteen tukena ei ollut mitään konkreettista ja konkreettista näyttöä. Tämän vuoksi oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komission hahmottelema dramaattinen skenaario olisi realistinen.

11 Edellä esitetystä huolimatta oikeusasiamies korosti olevansa luonnollisesti tietoinen siitä, että tarve käsitellä hakemuksia kaikilla EU:n virallisilla kielillä todennäköisesti rasittaa vakavasti komission taloudellisia ja henkilöstöresursseja. Hän myönsi myös, että kustannusnäkökohdat voivat olla vakava, jopa pakottava syy rajoittaa kielten määrää ehdotuspyynnöissä. Koska oikeus käyttää mitä tahansa yhteisön kieltä on kuitenkin myönnetty asetuksen (ETY) N:o 1/58 2 artiklassa, tämän oikeuden rajoittaminen edellyttäisi oikeusasiamiehen mielestä säädöstä.

12 Siltä osin kuin komissio vetosi sisäisiin ongelmiin ja tarkoituksenmukaisuussyihin kantansa tueksi, oikeusasiamies katsoi, että tällaiset seikat eivät riittäneet antamaan komissiolle oikeutta jättää noudattamatta asetuksen N:o 1/58 2 artiklan mukaisia oikeudellisia velvoitteitaan, paitsi jos sisäiset ongelmat olivat todellakin ylitsepääsemättömiä. Oikeusasiamiehen mielestä ei ollut osoitettu, että näin olisi tapahtunut.

13 Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio vetosi myös tarpeeseen varmistaa yhteisön avun luotettava, oikea-aikainen ja laadukas täytäntöönpano. Oikeusasiamiehen mielestä EIDHR:n hankkeiden edunsaajien edut olivat tässä yhteydessä selvästikin tärkeässä asemassa. Ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että on olemassa tapauksia, joissa on tärkeää varmistaa, että EIDHR:n mukaiset hankkeet toteutetaan mahdollisimman nopeasti, ja joissa tämä kiireellisyys voisi antaa komissiolle oikeuden vaatia hakijoita käyttämään tiettyä kieltä ehdotuksissaan. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei ollut väittänyt, että käsiteltävässä asiassa olisi kyse tällaisesta kiireellisyydestä. Lisäksi hän katsoi, ettei voida vakavasti väittää, että kaikki EIDHR:n mukaiset ehdotuspyynnöt olisivat niin kiireellisiä, että olisi välttämätöntä rajoittaa asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa hakijoille annettua oikeutta käyttää valitsemaansa yhteisön kieltä.

14 Vaikutti siltä, että tietyissä EIDHR:n mukaisissa ehdotuspyynnöissä kaavailtiin tiettyyn maahan keskittyviä toimia. Oikeusasiamies myönsi, että tällaisissa tapauksissa olisi tiettyä logiikkaa pyytää hakijoita käyttämään kieltä, jota heidän olisi käytettävä hankkeidensa täytäntöönpanossa jo silloin, kun he jättävät ehdotuksensa, ainakin hankkeen kuvauksen osalta (tositteiden sijasta). Komission toimittamista huomautuksista kävi kuitenkin ilmi, että komissio rajoitti niiden kielten määrää, joita hakijat voisivat käyttää kaikissa EIDHR:n mukaisissa ehdotuspyynnöissä, eli riippumatta siitä, oliko tietyssä tapauksessa olemassa pakottavaa syytä tähän. Oikeusasiamies katsoi joka tapauksessa, että koska asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa annetaan hakijoille oikeus käyttää mitä tahansa yhteisön kieltä, kun he ottavat yhteyttä yhteisön toimielimiin, niiden kielten yleinen rajoittaminen, joita voidaan käyttää EIDHR:n mukaisia hanke-ehdotuksia jätettäessä, edellyttäisi, että yhteisön lainsäätäjä tekee asiasta päätöksen.

15 EIDHR perustui kahteen neuvoston vuonna 1999 antamaan asetukseen. Näitä asetuksia muutettiin vuonna 2004 komission ehdotusten perusteella. Oikeusasiamies huomautti, että jos komissio katsoisi, että on olemassa pakottavia syitä rajoittaa yleisesti niiden kielten määrää, joita voitaisiin käyttää EIDHR:n mukaisten ehdotusten tekemisessä, sillä olisi näin ollen mahdollisuus tehdä asiaa koskeva ehdotus yhteisön lainsäätäjälle.

16 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies tuli siihen tulokseen, että komission vaatimus käyttää englantia, ranskaa tai espanjaa kidutuksen uhrien kunnostamista koskevan ehdotuspyynnön mukaisissa hakemuksissa oli hallinnollinen epäkohta.

17 Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio ei ollut pystynyt osoittamaan, että olisi perusteltua rajoittaa yleisesti niiden kielten määrää, joita voidaan käyttää vastattaessa EIDHR:n mukaisiin ehdotuspyyntöihin. Sen vuoksi hakijoiden olisi voitava vapaasti käyttää mitä tahansa valitsemaansa yhteisön kieltä asetuksen (ETY) N:o 1/58 2 artiklan mukaisesti, elleivät pätevät syyt, jotka voisivat oikeuttaa tällaisen rajoituksen yksittäisissä tapauksissa, ja niin kauan kuin yhteisön lainsäätäjä ei ole toisin päättänyt.

Komission yksityiskohtainen lausunto

Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio esitti seuraavat huomautukset:

EIDHR oli korvattu demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella rahoitusvälineellä (6). Näin ollen komissio oletti, että oikeusasiamies piti tätä välinettä mielessään laatiessaan suositusluonnostaan.

Oikeusasiamies ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että kielirajoitukset voivat olla perusteltuja tietyissä tapauksissa, kuten silloin, kun toimi toteutetaan kiireellisessä tilanteessa tai tietyssä maassa. Tällainen rajoitus olisi perusteltava pakottavilla syillä ja selitettävä tietyn ehdotuspyynnön yksilöllisten olosuhteiden perusteella. Oikeusasiamies oli myös samaa mieltä siitä, että muilla näkökohdilla voi olla merkitystä.

Ehdotuspyyntöön vastaaminen jättämällä ehdotus ei kuulunut asetuksen N:o 1 2 artiklan soveltamisalaan. Tätä säännöstä sovelletaan vain silloin, kun ilmoituksen on pannut alulle lähettäjä, kun taas ehdotuspyynnöissä toimielin on kehottanut ehdokkaita jättämään ehdotuksia. Jälkimmäisessä tapauksessa komissio toimi hankintaviranomaisena ja sillä oli tiettyä harkintavaltaa noudatettavien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta.

Jos komissio työskentelisi järjestelmällisesti kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ulkoisen avun toimittamiseen liittyvät menettelyt viivästyisivät niin paljon, että EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan tavoitteiden tehokas saavuttaminen olisi mahdotonta.

Kehitysyhteistyötä ja ulkoista apua koskevia ehdotuspyyntöjä esitettiin myös EU:n kumppanimaiden hakijoille. Kaikkien EU:n kielten hyväksyminen johtaisi kuitenkin EU:n kumppanimaiden kielten, kuten thaimaan, swahilin, arabian tai venäjän, uuteen syrjintään.

Vaikka oikeusasiamies oli rajoittanut suositusluonnoksensa soveltamisalan EIDHR:ään, siihen voitiin helposti vedota ennakkotapauksena muiden ulkoisen avun välineiden mukaisissa ehdotuspyynnöissä. Tämä herätti vakavia kysymyksiä suositusluonnoksen todellisesta vaikutuksesta.

Oikeusasiamiehen suositusluonnos johtaisi todellakin ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Sen välittömistä ja välillisistä vaikutuksista oli tehty analyysi, jonka tulokset olivat seuraavat:

• Komission ponnistelut menettelyjen yksinkertaistamiseksi ovat johtaneet siihen, että osallistuminen ulkoisen avun toimiin liittyviin ehdotuspyyntöihin on lisääntynyt huomattavasti. Esimerkiksi yhdessä valtiosta riippumattomien järjestöjen yhteisrahoitusohjelmassa hakemusten määrä oli kasvanut 980 hakemuksesta vuonna 2006 1854 hakemukseen vuonna 2007, mikä merkitsee lähes 100 prosentin lisäystä. Kokemus on myös osoittanut, että kesti jonkin aikaa, ennen kuin uusista jäsenvaltioista tulevien hakijoiden määrä saavutti enimmäismääränsä.
• Käännösvaatimukset olisivat tiedossa vasta sitten, kun kaikki ehdotuspyynnön mukaiset ehdotukset olisi saatu. Sen vuoksi oli erittäin vaikeaa toteuttaa valmistelutoimia käännöstyömäärän osalta. On selvää, että arvioinnin tahti riippuisi jonon viimeisestä vaiheesta, mikä viivästyttäisi koko menettelyä.
• Ehdotusten rajaaminen yhteen tai useampaan EU:n kieleen oli ennakkoedellytys paitsi lopullisten edunsaajien kannalta myös arviointikomiteoiden työn helpottamiseksi. Vaikka oli vaikea kuvitella, että komission päätoimipaikassa olisi riittävästi monikielisiä asiantuntijoita, jotka kattaisivat kaikki viralliset kielet ja kaikki asiantuntemusalat, tämä vaikutti mahdottomalta komission lähetystöissä, joissa oli hyvin vähän henkilöstöä käytettävissä. Useimpien arviointikomiteoiden jäsenet otettiin kuitenkin palvelukseen valtuuskuntien jäsenten keskuudesta.
• Ranskan, englannin ja espanjan kielen valinta takasi niukkojen resurssien parhaan järkevän käytön samalla kun otettiin huomioon arviointikomiteoiden kielitaito ja tunnustettiin EU:n toimielinten vastuu eurooppalaisia veronmaksajia kohtaan.
• Suositusluonnos merkitsisi sitä, että kaikki ehdotukset olisi käännettävä yhdelle komission tärkeimmistä työkielistä ulkoisen avun alalla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen ja puolueeton arviointi. Näin ollen olisi olennaisen tärkeää varmistaa käännösten mahdollisimman korkea laatu. Tämä ei olisi toteutettavissa ilman määrärahojen ja henkilöstön huomattavaa lisäämistä. Ehdotusten järjestelmällisen kääntämisen tarve lisäisi useita kuukausia kunkin ehdotuspyynnön arviointi- ja valintaprosessiin. Lisäksi olisi suurempi riski, että laissa säädetyt määräajat umpeutuvat ennen sopimuksen tekemistä.
• Mitä tulee suositusluonnoksen välittömään vaikutukseen, sen soveltaminen EIDHR:n mukaisiin ehdotuspyyntöihin merkitsisi noin 50 000 sivun kääntämistä 20 uudesta kielestä vuodessa, mikä lisäisi 2–5 kuukautta kunkin ehdotuspyynnön arviointi- ja valintaprosessiin, joka kestää tällä hetkellä keskimäärin 6–9 kuukautta. Tämän ulottuvuuden viivästyminen olisi esteenä. Vuonna 2006 yhden sivun kääntämisen keskimääräiset kustannukset olivat noin 188 euroa.
• Vaikka suositusluonnos rajoittui EIDHR:n ehdotuspyyntöihin, muut komission toiminta-alat olivat niin samankaltaisia, ettei voitu sulkea pois mahdollisuutta, että oikeusasiamies voisi laajentaa suositusluonnoksensa koskemaan näitä aloja tulevaisuudessa. Mahdollinen laajentaminen EU:n asetukseen perustuviin valistus- ja kehityskasvatusta koskeviin ehdotuspyyntöihin lisäisi viivästyksiä ja kustannuksia entisestään. Tämäntyyppisen toiminnan yleisenä tavoitteena oli lisätä Euroopan kansalaisten tietoisuutta kehitysongelmista ja saada Euroopassa liikkeelle tukea toimille, joilla tuetaan kehitysmaita. Koska ED-toimet voivat saada rahoitusta myös EIDHR:stä, tällaiset ehdotuspyynnöt olisi sisällytettävä oikeusasiamiehen suositusluonnoksen välillisten vaikutusten analyysiin. Vuoden 2006 lukujen perusteella muita kuin tällä hetkellä hyväksyttäviä yhteisön kieliä käyttävien hakijoiden jättämien ehdotusten arvioitu kokonaismäärä olisi lähes 500 vuodessa, mikä vastaa vähintään 25 000 käännettävää sivua. Oikeusasiamiehen suositusluonnoksen soveltaminen maksaisi näin ollen vähintään 4,7 miljoonaa euroa.
• Suositusluonnoksella voi olla vaikutuksia myös avustusten sopimusvaiheeseen. Se voisi kannustaa pyytämään, että myös avustussopimukset ja niiden lukuisat liitteet muotoiltaisiin ehdotuksen kielellä. Tämä lisäisi noin 3 000 käännössivun työmäärää ja lisäisi merkittävästi hallinnollisia kustannuksia, mitä oli vaikea ennustaa.
• Sillä voi myös olla pitkäaikaisia vaikutuksia EY:n rahoitusvälineisiin ulkoisen yhteistyön alalla yleensä, tämän alan julkisiin hankintoihin ja muiden komission yksiköiden hallinnoimiin ehdotuspyyntöihin.
• Päätelmänä voidaan todeta, että jos hakijoille annettaisiin vapaus valita, millä kielellä he jättävät ehdotuksensa, allekirjoittavat sopimukset ja tiedottavat niistä, sillä olisi huomattava kielteinen vaikutus EY:n ulkoisen yhteistyön kustannusten kasvuun, avustusten kestoon ja byrokratiaan sekä julkisten hankintojen hallinnointiin. Käytännön ja toiminnan kannalta suositusluonnos tekisi tyhjäksi komission pyrkimykset parantaa, nopeuttaa ja yksinkertaistaa näitä hallintomenettelyjä. Jos hallinnollista talousarviota ei kasvateta merkittävästi, suositusluonnoksen täytäntöönpano olisi pitkällä aikavälillä mahdotonta.
• Myös tehokkuusnäkökohdat pakottivat komission rajoittamaan kielten käyttöä EIDHR:n mukaisissa ehdotuspyynnöissä. Hakijoiden on voitava työskennellä vastaanottajamaan virallisella kielellä tai yhteisön kielellä, joka on kyseisessä maassa yleisin kieli. Hakijoiden velvoittaminen jättämään hakemuksensa tällä kielellä on näin ollen tehokas valintaperuste. Vastaanottajamaassa toimivien henkilöiden ja laitosten on myös kyettävä ymmärtämään ja arvioimaan jätetyt ehdotukset. Kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, jonka neuvosto, parlamentti ja komissio ovat yhdessä julistaneet, korostetaan omistajuuden ja kumppanuuden periaatteita. Muiden kielten kuin englannin, ranskan, espanjan tai portugalin hyväksyminen olisi ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa.
• Nyt käsiteltävässä asiassa oli erittäin todennäköistä, että toimi toteutettaisiin kolmansissa maissa, joissa puhutaan tai ymmärretään yleisesti englantia, ranskaa tai espanjaa. Lisäksi oli erittäin todennäköistä, että suurin osa lopullisista edunsaajista eli kidutuksen uhrit puhuisivat ja ymmärtäisivät näitä kieliä saksan tai muiden yhteisön kielten sijaan.
• Oikeusasiamiehen käyttämästä esimerkistä voidaan todeta, että ehdotus latinalaisamerikkalaiseksi toiminnaksi, joka olisi pitänyt toteuttaa espanjaksi, ei olisi ollut tukikelpoinen, jos hakija olisi esittänyt sen englanniksi. Tällaisissa tapauksissa ehdotukset on tehtävä espanjaksi.
• Valituksen taustalla ollut ongelma oli tällä välin ratkaistu, sillä komissio hyväksyi nyt tositteet kaikilla EU:n virallisilla kielillä.
• Kidutuksen uhrien kuntoutuskeskusten rahoittaminen muodosti vain pienen osan EIDHR:n toimista, ja jäsenvaltioiden oli tarkoitus luopua siitä asteittain ja ottaa se vastuulleen.

Komissio totesi lopuksi, että se oli soveltanut asiaa koskevia sääntöjä oikein ja että se oli valmis selittämään syyt, joiden vuoksi EIDHR:n tulevia ehdotuspyyntöjä koskevissa avustussuuntaviivoissa käytettävien yhteisön kielten määrää rajoitettiin.

Kantelijan huomautukset

Kantelija ei esittänyt kirjallisia huomautuksia. Oikeusasiamiehen toimiston kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa kantelija kuitenkin korosti, ettei se ollut tyytyväinen komission kantaan.

PÄÄTÖS

1 Merkitykselliset tosiseikat

1.1 Euroopan komissio julkaisi vuonna 2004 "Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite" -ohjelman puitteissa ehdotuspyynnön. Ehdotuspyyntö koski kidutuksen uhrien kuntoutusta. Tarkoituksena oli, että komission tukemat toimet voitaisiin toteuttaa missä tahansa maassa (lukuun ottamatta tiettyjä EU:n ulkopuolisia maita). Ehdotuspyynnössä (sellaisena kuin se annettiin oikaisun jälkeen) todettiin lisäksi seuraavaa: "Jos toiminta tapahtuu EU:n sisällä, kuntoutustoimet on kohdistettava EU:n ulkopuolelta tuleviin uhreihin tai kidutuksen ehkäisemiseen EU:n ulkopuolisissa maissa."

1.2 Vuoden 2004 ehdotuspyyntöön vastaaville avustuksenhakijoille annettujen suuntaviivojen, jäljempänä 'suuntaviivat', mukaan menettely jakautuu kahteen vaiheeseen: i) alustavien ehdotusten jättämiseen ja ii) täytettyjen hakemusten jättämiseen tiettyjen esivalittujen hakemusten osalta. Alustavat ehdotukset oli toimitettava 27. lokakuuta 2004 mennessä. Komission oli tämän jälkeen tarkastettava nämä hakemukset. Vain niitä hakijoita, jotka olivat esittäneet parhaat alustavat ehdotukset, pyydettiin tämän jälkeen toimittamaan täytetyt hakemukset.

1.3 Suuntaviivojen 2.2.1 kohdassa todettiin seuraavaa: "Hakijoiden on tehtävä hakemus englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi." Lisäksi siinä määrättiin, että hakemuksiin oli liitettävä i) hakijaorganisaation perussääntö tai yhtiöjärjestys, ii) hakijan viimeisin vuotuinen toimintakertomus ja tilinpäätös, iii) ulkopuolisen tilintarkastajan kertomus (jos haettu avustus on yli 300 000 euroa) ja iv) asianmukaisesti täytetty oikeushenkilölomake (komission toimittama lomake). Suuntaviivojen 2.2.1 kohdassa määrätään, että näiden asiakirjojen alkuperäiskappaleet on toimitettava ja että jos asiakirjat on laadittu muulla kuin edellä mainitulla kielellä, mukaan on liitettävä todenmukainen käännös jollekin näistä asiakirjoista.

Suuntaviivoissa määrättiin lisäksi, että kysymykset voitaisiin lähettää komissiolle viimeistään 21 päivää ennen alustavien ehdotusten vastaanottamiselle asetettua määräaikaa ja että vastaus annettaisiin viimeistään 11 päivää ennen kyseistä määräaikaa.

1.4 Kantelija on saksalainen yhdistys, joka tarjoaa psykologista hoitoa ja sosiaalista tukea kidutuksen uhreiksi joutuneille pakolaisille ja heidän perheilleen.

1.5 Kantelija selitti 17. syyskuuta 2004 lähettämässään sähköpostiviestissä, että kaikki asiakirjat, jotka sen oli toimitettava, olivat saatavilla vain saksaksi ja että käännös olisi erittäin kallis ja aikaa vievä. Näin ollen kantelija kysyi, olisivatko alkuperäiset versiot hyväksyttäviä ja jos eivät, olisivatko osittaiset käännökset hyväksyttäviä. Komissio totesi 13. lokakuuta 2004 antamassaan vastauksessa seuraavaa: "Voitte lähettää osittaisen käännöksen edellyttäen, että mielenkiintoinen osa [sic] käännetään: ne, joissa viitataan ”ngo”-asemaan, ja toiminnan tyyppi, jota organisaatio voi harjoittaa, ...”.

1.6 Kantelija ilmoitti 26. lokakuuta 2004 komissiolle tarvitsevansa aikaa näiden käännösten toimittamiseen ja pyysi sen vuoksi lisäaikaa.

2 Alkuhuomautukset

2.1 Kantelija väitti oikeusasiamiehelle osoittamassaan kantelussa, että 1) häntä oli syrjitty sen vuoksi, että komissio oli vaatinut hakemusten jättämistä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi, ja että tämä ehto oli myös yhteisön oikeuden vastainen. Kantelija väitti lisäksi (2), että se, että komissio ei vastannut sen pyyntöön hakemusten jättämisen määräajan pidentämisestä, merkitsi kohteliaisuuden puutetta ja näin ollen komission käytännesääntöjen rikkomista.

Kantelija väitti, että kaikki EU:n viralliset kielet olisi hyväksyttävä tulevissa ehdotuspyynnöissä.

2.2 Kantelusta antamassaan lausunnossa komissio korosti toisen väitteen osalta, että hakemusten jättämisen määräaika oli vahvistettu ja että poikkeuksia ei ollut mahdollista myöntää. Komissio huomautti myös, että kantelijan pyyntö määräajan pidentämisestä oli hylätty samana päivänä lähetetyllä sähköpostiviestillä, josta se toimitti jäljennöksen oikeusasiamiehelle.

2.3 Kantelija myönsi huomautuksissaan, että komissio oli osoittanut vastanneensa sen 26. lokakuuta 2004 lähettämään sähköpostiviestiin. Kantelija lisäsi, että se ei ollut saanut tätä vastausta tuolloin, oletettavasti teknisistä syistä.

2.4 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että kantelija on näin ollen tosiasiallisesti luopunut toisesta väitteestä. Tässä yhteydessä on siis tutkittava ainoastaan ensimmäinen väite ja väite.

2.5 Ensimmäinen väite jakautuu kahteen osaan, koska kantelija väittää i) että sitä on syrjitty ja ii) että komission toiminta oli lainvastaista. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin, että kantelija on lähinnä vain kiistänyt komission toiminnan laillisuuden eikä ole esittänyt mitään konkreettisia perusteluja väitetyn syrjinnän osoittamiseksi. Kantelija näyttää itse asiassa väittävän, että kyse on syrjinnästä, koska komissio on vaatinut, että hakemukset on toimitettava jollakin kolmesta erityisestä yhteisön kielestä eikä niitä voida laatia saksaksi. Koska syrjintäväite liittyy näin ollen läheisesti lainvastaista toimintaa koskevaan väitteeseen ja perustuu siihen, oikeusasiamies katsoo aiheelliseksi keskittyä viimeksi mainittuun.

2.6 Kantelija totesi huomautuksissaan komission vastauksesta ensimmäiseen lisätietopyyntöön, että komissio oli lähettänyt vastauksensa vasta 5. joulukuuta 2005, vaikka oikeusasiamies oli pyytänyt sitä tekemään niin 31. lokakuuta 2005 mennessä. Kantelija katsoi, että tämän "viivästystaktiikan" tarkoituksena saattaa olla saada EU:n kansalaiset luopumaan oikeudestaan kannella oikeusasiamiehelle.

2.7 On huomattava, että komissio pyysi 19. lokakuuta 2005 eli ennen määräajan päättymistä oikeusasiamiestä pidentämään määräaikaa 25. marraskuuta 2005 saakka. Oikeusasiamies hyväksyi pyynnön 4. marraskuuta 2005, ja kantelijalle ilmoitettiin asiasta samana päivänä. Komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle 10. marraskuuta 2005 lisäviivästyksistä. Kuten kävi ilmi, komission ensimmäiseen lisätietopyyntöön antaman vastauksen englanninkielinen alkuperäiskappale lähetettiin 23 päivänä marraskuuta 2005 eli pidennetyn määräajan kuluessa. Näissä olosuhteissa kantelijan epäilyt siitä, että komissio saattaisi noudattaa viivyttelytaktiikkaa, vaikuttavat perusteettomilta.

3 Hyväksyttävien kielten väitetty lainvastainen rajoittaminen

3.1 Kantelija väitti, että komission vaatimus hakemusten jättämisestä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi oli EY:n perustamissopimuksen ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 (7) (jäljempänä asetus N:o 1/58) vastainen. Se katsoi, että kaikki EU:n viralliset kielet olisi hyväksyttävä tulevissa ehdotuspyynnöissä.

EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jokainen unionin kansalainen voi kirjoittaa tässä artiklassa tai 7 artiklassa tarkoitetulle toimielimelle tai elimelle jollakin 314 artiklassa mainitulla kielellä ja saada vastauksen samalla kielellä.”

EY:n perustamissopimuksen 314 artiklassa mainitaan EU:n 23 virallista kieltä.

Asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltion tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön yhteisön toimielimille lähettämät asiakirjat voidaan laatia millä tahansa lähettäjän valitsemalla virallisella kielellä. Vastaus on laadittava samalla kielellä.”

3.2 Komissio totesi lausunnossaan, että se on aina osoittanut vahvaa sitoutumista yhteisön kielelliseen monimuotoisuuteen.

Tässä yhteydessä komissio viittasi komission silloisen puheenjohtajan Prodin 29.1.2002 antamaan vastaukseen kirjalliseen kysymykseen E-1479/01. Vastaus sisältää muun muassa seuraavat lausumat:

"Kolmansien maiden kanssa toteutettavia yhteistyöhankkeita koskevien usein pitkien tarjouspyyntöjen ja niihin liittyvien asiakirjojen yhteydessä ei ole mahdollista työskennellä järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä, kun otetaan huomioon korkeat taloudelliset ja henkilöresurssit sekä ulkoisen avun antamiseen kuluva lisäaika. (...).

Komissio pyrkii omaksumaan käytännöllisen lähestymistavan, jotta se voisi toimia nopeasti ja tehokkaasti ja varmistaa avoimuuden ja mahdollisimman laajan pääsyn kyseisille toimijoille. Se käyttää yhteisön kieliä, joita käytetään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa. Käytännön syistä komissio hyväksyy sen, että jotkin tarjousten liitteet laaditaan muulla kuin tarjouspyynnöissä ja vastauslomakkeessa käytetyllä yhteisön kielellä. Komission henkilöstöllä on myös mahdollisuus selventää asianomaisille toimijoille noudatettavan menettelyn kaikkia näkökohtia.”

3.3 Kantelija totesi huomautuksissaan, että komission lausunto oli vahvistanut, että sen kantelu oli perusteltu. Kantelija katsoi, että komissio ei ollut noudattanut sitoumusta, johon se oli viitannut lausunnossaan. Se korosti lisäksi, että komissio ei ollut edennyt Prodin ilmoittamalla tavalla, koska se ei ollut hyväksynyt liitteitä muilla kielillä.

3.4 Oikeusasiamies pyysi 23. syyskuuta 2005 komissiota kommentoimaan asiaa koskevan kielivaatimuksen yhteensopivuutta EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan ja asetuksen N:o 1/58 kanssa.

3.5 Komissio esitti vastauksessaan seuraavat väitteet: (1) Ulkoisen avun antaminen oli keskeinen osa EU:n roolia maailmassa, ja se oli varmistettava, kun otetaan huomioon rajalliset taloudelliset ja henkilöresurssit kääntämistä varten ja tiukat menettelylliset määräajat lopullisten edunsaajien edun mukaisesti. Jos komissio työskentelisi järjestelmällisesti sekä kaikkien edunsaajamaiden että EU:n jäsenvaltioiden kansallisilla kielillä, sen tehtävä pysähtyisi taloudellisten ja henkilöresurssien rajoitusten vuoksi. (2) On ensiarvoisen tärkeää, että sekä yksityiset että julkiset kumppanit ymmärtävät vastaanottajamaissa kaikki asiakirjat. Tästä syystä komissio käytti, kuten puheenjohtaja Prodi totesi, niitä yhteisön kieliä, joita käytetään kansainvälisessä kaupassa ja yhteisön tukea saavissa maissa. (3) Tästä seuraa, että komissio nojautui periaatteeseen, jonka mukaan hakemuksia jättävien eurooppalaisten toimijoiden olisi voitava kommunikoida yhteisön kielellä tai kielillä, joita käytetään yleisesti siinä kolmannessa maassa tai niissä kolmansissa maissa, joissa niiden hanke toteutetaan. (4) Sen lausumat, mukaan lukien edellä mainitut Prodin lausumat, oli annettu asiaa koskevaa oikeudellista taustaa täysin kunnioittaen. Näissä lausumissa oli kuitenkin otettu huomioon tarve soveltaa "pragmaattista järkeilysääntöä ulkoisen avun alalla, jotta löydettäisiin asianmukainen tasapaino edellä mainittujen oikeudellisten vaatimusten ja yhteisön avun luotettavan, oikea-aikaisen ja laadukkaan täytäntöönpanon varmistamista koskevan komission velvoitteen välillä". Nykyinen käytäntö oli tasapainoinen, koska sillä pyritään takaamaan niukkojen käännösresurssien järkevä käyttö ja tunnustamaan EU:n toimielinten vastuu eurooppalaisia veronmaksajia kohtaan vaarantamatta kuitenkaan komission toimien avoimuutta tai Euroopan kansalaisten oikeutta saada riittävästi tietoa.

3.6 Kantelija totesi huomautuksissaan, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyse ulkoisesta avusta tai kolmansissa maissa toteutettavista hankkeista ja että komission huomautukset ovat näin ollen pätemättömiä.

3.7 Oikeusasiamies pyysi 31. maaliskuuta 206 komissiota vastaamaan tiettyihin erityiskysymyksiin. Oikeusasiamies pyysi komissiota erityisesti ilmoittamaan selvästi, katsoiko se asetuksen N:o 1/58 ja yleisesti EY:n perustamissopimuksen 21 artiklan ja erityisesti asetuksen N:o 1/58 2 artiklan perusteella, että yhteisön oikeus antaa hakijalle oikeuden käyttää mitä tahansa virallista kieltä hakemuksessa, joka on lähetetty vastauksena yhteisön toimielimen julkaisemaan ehdotuspyyntöön.

3.8 Komissio esitti vastauksessaan seuraavat väitteet: (1) Asiakirjojen toimittaminen vastauksena yhteisön toimielimen ehdotuspyyntöön tapahtuu ehdotuspyynnön erityisessä asiayhteydessä. EY:n perustamissopimuksen 21 artikla ja asetuksen N:o 1/58 2 artikla eivät koske nimenomaisesti hakijoiden oikeuksia tällaisten ehdotuspyyntöjen yhteydessä. Komissio kehottaa ehdotuspyynnön yhteydessä oikeushenkilöitä solmimaan sen kanssa sopimussuhteen toimien toteuttamiseksi. Toimeksisaajana sillä on harkintavaltaa noudatettavan menettelyn ja ehdotuspyynnön kohteen suhteen. Käsiteltävänä olevassa asiassa komission päätös pyytää hakemusten jättämistä jollakin kolmesta kielestä kuului sen harkintavaltaan ja oli perusteltu objektiivisista syistä. (2) Jos komissio työskentelisi järjestelmällisesti kaikilla EU:n virallisilla kielillä tällä alalla, ulkoisen avun toimittamista koskevan menettelyn jatkaminen olisi niin merkittävää, että se tekisi mahdottomaksi EY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa mainittujen tavoitteiden tehokkaan saavuttamisen. Ranskan, englannin ja espanjan valinta kyseistä ehdotuspyyntöä varten oli järkevää, koska sillä pyrittiin takaamaan niukkojen käännösresurssien järkevä käyttö ottaen huomioon kyseessä olevien henkilöresurssien kielelliset valmiudet. (3) Komissio antoi kantelijalle pyynnön mukaisesti luvan esittää asiakirjatodisteensa saksaksi sekä osittaiset käännökset englanniksi, espanjaksi tai ranskaksi. Kantelija ei kuitenkaan esittänyt yhtään ehdotusta tästä ehdotuspyynnöstä. (4) Jotkin valtiosta riippumattomat järjestöt saattavat pitää todistusasiakirjojen kääntämistä jollekin ehdotuspyynnön yhteydessä käytetyistä kahdesta tai kolmesta kielestä rasitteena. On kuitenkin huomattava, että tämä ei ole estänyt kaikkien tukikelpoisten maiden järjestöjä osallistumasta ehdotuspyyntöihin. (5) Prodin lausumassa jätettiin tällaisten liitteiden hyväksyminen komission harkintavaltaan. Sitä ei voida tulkita poikkeukseksi tämän ehdotuspyynnön yhteydessä säädettyyn vaatimukseen kääntää liiteasiakirjat. (6) Säännön, jonka mukaan todistusasiakirjat on käännettävä jollekin ehdotuspyynnön kielistä, tarkoituksena oli ennen kaikkea helpottaa niiden arviointikomiteoiden jäsenten työtä, joiden on otettava kantaa ehdotusten laatuun, tukikelpoisuuteen ja hallinnolliseen sääntöjenmukaisuuteen. (7) Yhteisön ulkoisiin toimiin liittyviä sopimusmenettelyjä koskevassa tarkistetussa käytännön oppaassa, jota alettiin soveltaa 1. helmikuuta 2006, oli joka tapauksessa otettu käyttöön muutoksia asianomaisella alalla. Uusien sääntöjen mukaan hakijoiden, jotka on alustavasti valittu tai merkitty varallaololuetteloon, on toimitettava tarvittavat todistusasiakirjat ja heillä on mahdollisuus toimittaa ne millä tahansa EU:n virallisella kielellä.

3.9 Komission vastaus toimitettiin kantelijalle. Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

3.10 Oikeusasiamies osoitti 26. maaliskuuta 2007 komissiolle suositusluonnoksen (8) ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Tässä suositusluonnoksessa oikeusasiamies katsoi, että komission olisi mitätöitävä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen mukaisissa tulevissa ehdotuspyynnöissä kaikki perusteettomat rajoitukset, jotka koskevat virallisia kieliä, joilla ehdotuksia voidaan tehdä.

3.11 Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio ilmoitti oikeusasiamiehelle syyt, joiden vuoksi se katsoi, ettei se voinut hyväksyä suositusluonnosta.

3.12 Kantelija ei esittänyt kirjallisia huomautuksia. Oikeusasiamiehen toimiston kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa kantelija kuitenkin korosti, ettei se ollut tyytyväinen komission kantaan.

3.13 Oikeusasiamies arvostaa suuresti sitä, että komissio on esittänyt hyvin yksityiskohtaisesti syyt, jotka sen mielestä puoltavat niiden kielten määrän rajoittamista, joita hakijoiden on käytettävä vastauksena EIDHR:n mukaiseen ehdotuspyyntöön.

3.14 Oikeusasiamies katsoo, että tietyt komission esittämät perustelut eivät ole vakuuttavia. Oikeusasiamies ei etenkään ymmärrä komission väitettä, jonka mukaan kaikkien EU:n kielten hyväksyminen johtaisi EU:n kumppanimaissa käytettävien kielten, kuten thain, swahilin, arabian tai venäjän, uuteen syrjintään. Lisäksi on huomattava, että asiaa koskevassa ehdotuspyynnössä määrättiin, että hakemukset oli toimitettava "englannin-, ranskan- tai espanjankielisinä". Oikeusasiamies ei näin ollen näe, miten komissio olisi voinut hylätä Latinalaisessa Amerikassa toteutettavaa toimea koskevan ehdotuksen, joka oli tarkoitus toteuttaa espanjaksi, pelkästään sillä perusteella, että kyseinen ehdotus oli tehty englanniksi (tai ranskaksi).

3.15 Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, ettei komission väitteitä ole tarpeen tutkia yksityiskohtaisesti. Oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että ainakin jotkin komission esittämät perustelut voisivat olla päteviä syitä, joilla voitaisiin perustella niiden kielten määrän rajoittaminen, joita EIDHR:n mukaiseen ehdotuspyyntöön vastaavien hakijoiden on käytettävä. On kuitenkin muistettava, että oikeusasiamiehen toteamus hallinnollisesta epäkohdasta tässä tapauksessa ei perustunut ainoastaan siihen, mitä oikeusasiamies piti tällaisten pätevien syiden puuttumisena, vaan myös siihen, ettei ollut olemassa säädöstä, jossa säädettäisiin tällaisesta rajoituksesta. Tässä yhteydessä on syytä toistaa suositusluonnoksen 3.32 kohdassa esitetyt seikat: "Oikeusasiamies katsoo, että koska asetuksen N:o 1/58 2 artiklassa annetaan hakijoille oikeus käyttää mitä tahansa yhteisön kieltä ottaessaan yhteyttä yhteisön toimielimiin, niiden kielten yleinen rajoittaminen, joita voidaan käyttää tehtäessä EIDHR:n mukaisia hanke-ehdotuksia, kuten komissio näyttää käyttävän, edellyttäisi, että yhteisön lainsäätäjä tekee asiasta päätöksen."

3.16 Oikeusasiamies katsoo, että tämä lausunto on edelleen pätevä. Hänen mukaansa väitteet, joita komissio on esittänyt osoittaakseen, miksi asetuksen N:o 1 2 artiklaa ei voida soveltaa tapauksiin, joissa kantajat vastaavat komission julkaisemaan ehdotuspyyntöön, eivät ole vakuuttavia. Asetuksen N:o 1 2 artikla on selvästi yleisesti sovellettava säännös, joten yhteisön lainsäätäjän olisi päätettävä kaikista kokonaisia aloja koskevista poikkeuksista.

3.17 Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että hallinnollinen epäkohta, johon hän päätyi suositusluonnoksessaan, on edelleen pätevä.

4 Päätelmä

4.1 Oikeusasiamiehen tätä kantelua koskevien tutkimusten perusteella on tarpeen esittää seuraava kriittinen huomautus:

Euroopan yhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1 (jäljempänä asetus N:o 1/58) 2 artiklassa annetaan valtioista riippumattomille järjestöille oikeus käyttää mitä tahansa yhteisön kieltä lähettäessään asiakirjoja yhteisön toimielimille. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen puitteissa vuonna 2004 julkaistussa ehdotuspyynnössä komissio kuitenkin ilmoitti hakijoille, että heidän oli tehtävä hakemus englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi. Komissio ei ole osoittanut, että olisi ollut poikkeuksellisia olosuhteita, jotka olisivat tehneet mahdottomaksi käsitellä hakemuksia muilla yhteisön kielillä, esimerkiksi asian kiireellisyyden vuoksi. Komissio ei ole myöskään osoittanut, että yhteisön lainsäätäjä olisi antanut sille luvan poiketa edellä mainitusta säännöstä. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies päättelee, että komissio ei ole tässä tapauksessa noudattanut asetuksen N:o 1/58 2 artiklaa. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

4.2 Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdassa määrätään, että tehtyään suositusluonnoksen ja saatuaan asianomaisen toimielimen tai elimen yksityiskohtaisen lausunnon oikeusasiamies toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja asianomaiselle toimielimelle tai elimelle.

4.3 Oikeusasiamies totesi vuosikertomuksessaan 1998, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille oli hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi (9). Vuoden 1998 vuosikertomus toimitettiin Euroopan parlamentille, joka hyväksyi sen.

4.4 Oikeusasiamies katsoo, että käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse tärkeästä periaatteellisesta kysymyksestä. On kuitenkin otettava huomioon, että tässä tapauksessa kantelija päätti lopulta olla esittämättä hakemusta komissiolle. On myös huomattava, että komission kantaa kyseisellä alalla on jo muutettu ja kehitetty jonkin verran, vaikka muutoksen laajuus on edelleen epäselvä ja vaikuttaa toistaiseksi rajalliselta. Näin ollen oikeusasiamies katsoo, että parlamentille ei ole vielä tarpeen antaa erityiskertomusta tästä asiasta.

4.5 Oikeusasiamies lähettää tästä päätöksestä jäljennöksen komissiolle ja sisällyttää lyhyen yhteenvedon vuoden 2008 vuosikertomukseen, joka toimitetaan Euroopan parlamentille. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn.

4.6 Päätöksestä ilmoitetaan myös Euroopan komission puheenjohtajalle.

Vilpittömästi,

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

---

(1) Virallinen lehti 1958, s. 385.

(2) Euroopan unionin virallinen lehti 2002, C 147 E, s. 3–4.

(3) Suositusluonnoksen teksti on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(4) Tarkistettujen suuntaviivojen 2.4 kohta.

(5) Ks. suositusluonnoksen kohdat 3.21–3.25.

(6) Ks. asetus (EY) N:o 1889/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006 (EUVL L 386, s. 1).

(7) Virallinen lehti 1958, s. 385.

(8) Suositusluonnoksen teksti on saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

(9) Vuosikertomus 1998, s. 27–28.