YK:n komitea totesi vuonna 2015, että EU:n henkilöstön sairausvakuutusjärjestelmä, yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä (JSIS), ei ole vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) mukainen. Komitea suositteli, että yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää tarkistettaisiin siten, että se kattaisi kattavasti vammaisuuteen liittyvät terveystarpeet.

Saatuaan kanteluja henkilöstön jäseniltä, joilla oli ollut vaikeuksia saada omansa tai perheenjäsentensä sairauskulut kokonaan korvatuiksi, oikeusasiamies suoritti strategisen tutkimuksen. Hän katsoi, että se, että Euroopan komissio ei toteuttanut tehokkaita toimia valiokunnan suosituksen johdosta, oli hallinnollinen epäkohta. Näin ollen hän suositteli, että komissio tarkistaisi yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä. Hän teki komissiolle myös useita ehdotuksia siitä, miten vammaisten henkilöiden tarpeet katetaan yhteisessä sairausvakuutusjärjestelmässä, sekä tarpeesta kouluttaa henkilöstöä ja kuulla sidosryhmiä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä vastaa vammaisten henkilöiden tarpeita.

Komissio vastasi, että se tarkistaa yhteistä sairausvakuutusjärjestelmää koskevia sääntöjä ja ryhtyy toimiin useimpien oikeusasiamiehen ehdotusten johdosta.

Koska komissio on hyväksynyt hänen suosituksensa, oikeusasiamies päättää hänen strategisen tutkimuksensa. Asian tärkeyden vuoksi hän pyytää komissiota raportoimaan suosituksen täytäntöönpanosta kuuden kuukauden kuluessa. Oikeusasiamies vahvistaa myös ehdotuksensa siitä, että komission olisi tarkistettava vammaisten henkilöiden tarpeiden huomioon ottamista koskevia vuoden 2004 sääntöjään.

Asia koski sitä, miten EU:n henkilöstövalintatoimisto (EPSO) käsitteli kantelua, joka koski EU:n virkamiesten valintakilpailun koekeskuksen ehtoja. Kantelijalle oli määrätty tietokone sisäänkäynnin oven viereen, ja hän väitti, että huoneeseen saapuvien ja sieltä poistuvien ihmisten aiheuttamat häiriöt vaikuttivat kielteisesti hänen suoritukseensa. Hänen yrityksensä saada koekeskuksen henkilöstö käsittelemään hänen huolenaiheitaan epäonnistuivat, minkä jälkeen hän valitti EPSOlle. Tyytymättömänä siihen, miten EPSO käsitteli hänen kanteluaan, hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi EPSOa tutkimaan kantelun perusteellisemmin. Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tapasi myös EPSOn ja kokeiden hallinnoinnista vastaavan toimeksisaajan edustajia ja vieraili EPSOn päätoimipaikassa sijaitsevassa testikeskuksessa. Oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset tässä tapauksessa eivät yleisesti ottaen olleet perusteltuja. Hän teki kuitenkin EPSOlle useita parannusehdotuksia.

Asia koski sitä, että Euroopan unionin Ukrainassa toteuttama neuvontaoperaatio (EUAM) hylkäsi kantelijan hakemuksen valintamenettelyssä. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, ettei hakemuksen hylkäämisessä ollut hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies katsoi lisäksi, että yksitasoinen hallinnollinen uudelleentarkastelumekanismi on riittävä. Oikeusasiamies oli tyytyväinen saadessaan tietää, että Euroopan ulkosuhdehallinto on nyt päättänyt muuttaa hylätyille hakijoille lähettämäänsä viestiä siten, että siihen sisällytetään tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista.

Kantelija, joka työskentelee Euroopan unionin tuomioistuimessa määräaikaisella sopimuksella, haki EPSOn kilpailua konferenssitulkkien palkkaamiseksi. Kilpailuilmoituksessa todettiin, että täytetyt hakemukset oli jätettävä viimeistään 6. elokuuta 2013 klo 12.00. Kantelija ei noudattanut määräaikaa. Hän ilmoitti 7.8.2013 EPSOlle, että hän oli ollut sairaalahoidossa 5.–6.8.2013, joten hän ei ollut voinut täyttää hakemustaan ajoissa. Hän pyysi 7.8.2013 EPSOa pidentämään määräaikaa. EPSO kieltäytyi. Sen pääasiallinen hylkäysperuste oli se, että sen on kohdeltava kaikkia hakijoita yhdenvertaisesti.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi alustavasti, että EPSO ei ollut tutkinut, oliko kantelijan tilanteessa kyse ylivoimaisesta esteestä. Näin ollen hän suositteli, että EPSO i) myöntää, että on tilanteita, joissa ylivoimaisen esteen vuoksi on oikeudenmukaista ja asianmukaista, että hakijoille annetaan uusi määräaika; ii) selvennetään olosuhteet, joissa tällainen uusi määräaika olisi asetettava; ja iii) ilmoitettava asiasta ehdokkaille. EPSO hylkäsi alun perin oikeusasiamiehen suositukset ja katsoi, että olisi vaikea erottaa toisistaan hakijoiden esittämiä eri perusteluja ja esittää, miten hakijat osoittaisivat ylivoimaisen esteen tapahtuneen. Se lisäsi, että se, että hakijoille annettaisiin mahdollisuus vedota ylivoimaiseen esteeseen, vaarantaisi sekä avointen kilpailujen moitteettoman kulun että hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun. Se viittasi myös tilastoihin, jotka sen mukaan osoittivat, että kaikkien määräajan pidentämistä koskevien pyyntöjen käsittely määräajan päättymisen jälkeen olisi EPSOlle hallinnollinen rasite.

Oikeusasiamiehen ja EPSOn henkilöstön tapaamisten jälkeen EPSO kuitenkin lopulta hyväksyi periaatteessa oikeusasiamiehen suositukset. Kantelijan erityistapauksen osalta oikeusasiamies totesi kuitenkin, että kyseinen kilpailu oli päättynyt. Hän totesi myös, että kantelija oli päättänyt olla kommentoimatta EPSOn vastausta hänen suosituksiinsa. Tämän vuoksi oikeusasiamies katsoi, että lisätutkimuksille ei ollut perusteita sen selvittämiseksi, täyttikö kantelijan tapaus ylivoimaisen esteen vaatimukset, joita EPSO nyt periaatteessa suostuu soveltamaan.

Kantelija on tietotekniikkayritys, joka osallistui komission tarjouskilpailuun. Komissio pyysi kaikkia tarjoajia suorittamaan kaksi tapaustutkimusta, jotta se voisi arvioida niiden teknisiä kykyjä.

Kantelija arvosteli sitä, että yksi tapaustutkimuksista oli hyvin samankaltainen kuin erään EU:n viraston äskettäin järjestämä tarjouskilpailu. Se väitti, että tämä antoi tarjouskilpailun voittaneille yrityksille kilpailuedun komission tarjouskilpailussa. Kantelija arvosteli myös komission päätöstä olla paljastamatta niiden henkilöiden nimiä, jotka arvioivat ehdotukset komissiolle.

Oikeusasiamies totesi tutkimuksensa jälkeen, että komission suunnittelema tarjouskilpailumenettely ei antanut kilpailuetua tarjouskilpailun voittaneelle tarjoajalle. Arvioijien nimien julkistamisen osalta oikeusasiamies ehdottaa, että komissio harkitsisi tällaisten nimien julkistamista tulevaisuudessa.

Tapaus koski Eurojustin toimintaperiaatteita haastatteluun kutsuttujen hakijoiden matkakulujen korvaamiseksi.

Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että Eurojustin korvauspolitiikka oli epäoikeudenmukaista ja syrjivää EU:n ulkopuolella asuvia ehdokkaita kohtaan. Väitteensä tueksi kantelija totesi, että EU:n ulkopuolella asuville ehdokkaille oli asetettu 500 euron enimmäismäärä, kun taas joissakin tapauksissa EU:n sisäisiin matkoihin sovellettiin korkeampaa enimmäismäärää.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että nostamalla EU:n ulkopuolella asuville hakijoille maksettavat korvaukset EU:n sisällä matkustaviin hakijoihin sovellettavaan korkeimpaan enimmäismäärään Eurojust on ryhtynyt asianmukaisiin toimiin asian ratkaisemiseksi.

Kantelija, joka on syntyessään kuuro Ranskan kansalainen, osallistui EU:n toimielinten henkilöstön valintamenettelyyn. Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO), joka järjestää nämä henkilöstön valintamenettelyt, kieltäytyi antamasta hänelle lisäaikaa osallistua tietokoneella tehtävään valintakokeeseen ja väitti, että kaikki asiaankuuluvat tiedot sekä itse koe tehtiin kirjallisesti. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että EPSO ei ollut ottanut huomioon sitä, että joissakin tapauksissa kuulovammaiset henkilöt tarvitsevat enemmän aikaa kirjallisten tekstien ymmärtämiseen.

Oikeusasiamies totesi, että kantelija oli toimittanut EPSOlle täydelliset tiedot heikentymisestään vasta testin suorittamisen jälkeen. EPSO oli siis tuolloin käytettävissään olleiden tietojen perusteella käsitellyt asianmukaisesti kantelijan pyynnön saada lisäaikaa CBT:hen. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut EPSOn toiminnassa hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamies toteutti kuitenkin tutkimustaan varten sidosryhmien kuulemisen, jossa kävi ilmi, että useat jäsenvaltiot antavat lisäaikaa kuulovammaisille opiskelijoille, kun he suorittavat kirjallisia kokeita. Tämän tutkimuksen päätteeksi oikeusasiamies ehdotti, että EPSO harkitsisi huolellisesti, olisiko kuulovammaisille hakijoille annettava lisäaikaa tulevissa tapauksissa, jos sitä pyydetään CBT-kokeiden ja kirjallisten kokeiden tapauksessa.

Kantelija, italialaisten oliiviöljyn tuottajien yhteenliittymä, valitti oikeusasiamiehelle komission päätöksestä yhteisrahoittaa eri ehdoin kahta samanaikaista ohjelmaa, joilla edistetään oliiviöljyn myyntiä EU:n ulkopuolelle. Kantelijan mukaan näiden ohjelmien ehtojen väliset epäjohdonmukaisuudet aiheuttivat kilpailuetua espanjalaisille oliiviöljyn tuottajille.

Oikeusasiamies totesi tutkimuksensa aikana, että EU:n lainsäätäjä oli antanut uusia asetuksia, joissa säädetään näiden kahden rahoitusohjelman paremmasta koordinoinnista, mikä tarkoittaa, että tämänhetkisiä tapauksia ei esiinny tulevaisuudessa. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kantelun systeeminen näkökohta oli ratkaistu. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, ettei hän pystynyt käsittelemään kantelijan henkilökohtaista tilannetta. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.

Asia koski komission visuaalisen identiteetin logoa, jota on käytetty sen Brysselin lehdistösalissa vuodesta 2012. Kantelijan mukaan englannin ja ranskan kielen yksinomainen käyttö tässä visuaalisen identiteetin tunnuksessa merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää.

EU:n nykyiseen kielijärjestelyyn sisältyy jokaisen kansalaisen oikeus kommunikoida EU:n toimielinten kanssa omalla kielellään ja vastaava oikeus saada vastaus kyseisellä kielellä. Tätä kielijärjestelyä koskevia periaatteita sovelletaan myös muihin viestintämuotoihin, kuten julkaisujen ja verkkosivustojen kautta tapahtuvaan viestintään. Mahdollinen kielten käytön eriyttäminen tällaisissa olosuhteissa olisi perusteltava objektiivisesti. Mitä tulee siihen, onko tässä tapauksessa objektiivisia perusteita, oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että ilmaisua "Euroopan komissio" ei ole teknisesti mahdollista esittää 24 kielellä televisioruudulla puhujan vieressä tai takana.

Mitä tulee siihen, olisiko komissio voinut valita enemmän kuin kaksi kieltä, oikeusasiamies katsoo, että oli kohtuullista, että komissio valitsi vain kaksi kieltä. Käytettävien kielten määrän valinta perustuu arvioon siitä, sekoittaisiko useampi kuin kaksi kieltä visuaalisen kuvan tavalla, jota ei voida hyväksyä. Se, että myös muut kieliyhdistelmät voivat olla järkeviä valintoja, ei merkitse sitä, että englannin ja ranskan kielen valinta ei olisi ollut järkevää.

Oikeusasiamies katsoo, että komission valitsema politiikka oli objektiivisesti perusteltua. Hän päätteli näin ollen, että se, että komissio otti käyttöön uuden visuaalisen identiteetin tunnuksen Brysselin lehdistötilaisuudessaan, ei merkinnyt hallinnollista epäkohtaa.