Tapaus koski sitä, että komissio oli hylännyt tietyt kuudennen puiteohjelman avustussopimuksen yhteydessä alihankintana toteutettuihin toimiin liittyvät kustannukset ja ehdottanut niiden takaisinperintää. Oikeusasiamiehen tutkimuksen perusteella komissio päätti olla perimättä takaisin lähes 87 000 euron kuluja. Komissio selitti päättäneensä muuttaa alkuperäistä päätöstään sillä perusteella, että kantelija oli toiminut vilpittömässä mielessä ja komission itsensä antamien neuvojen mukaisesti.

Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti tähän uuteen päätökseen, mutta piti kuitenkin valitettavana, että kantelijalla oli useiden vuosien ajan mahdollisuus saada takaisin huomattava määrä siihen liittyviä varoja.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut kantelijan pyyntöön, joka koski koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston päätöksen, jolla hylättiin hänen hankkeensa Erasmus+ -ohjelmasta myönnettävästä EU:n rahoituksesta, oikeudellista uudelleentarkastelua. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komissio oli jo vastannut kantelijalle. Hän katsoi näin ollen, että toimielin on ratkaissut tämän osan kantelusta. Hän tarkasteli myös komission vastauksen sisältöä ja piti sitä kattavana ja kohtuullisena. Näin ollen hän katsoi, ettei kyse ollut hallinnollisesta epäkohdasta.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan viesteihin, jotka koskivat sen vaikeuksia avustusehdotuksen esittämisessä. Teknisten ongelmien vuoksi kantelija ei voinut tehdä hakemusta komission PRIAMOS-järjestelmän kautta. Sen sijaan se toimitti ehdotuksensa sähköpostitse, eikä siihen vastattu.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi komissiota vastaamaan. Vastauksessaan komissio pyysi anteeksi sitä, ettei se vastannut aiemmin. Se totesi, ettei se voinut hyväksyä kantelijan sähköpostihakemusta, koska järjestelmä oli toiminut asianmukaisesti eikä komissio ollut pystynyt tunnistamaan kantelijan yrityksiä lähettää ehdotus PRIAMOSin kautta ennen määräaikaa.

Tapaus koski sitä, miten IMI käsitteli väitettyä eturistiriitaa Euroopan rokotusohjelman riskejä ja hyötyjä koskevan tutkimushankkeen tarjouskilpailumenettelyssä.

Kantelija, joka on menettelyyn osallistuneen yhteenliittymän jäsen, väitti, että IMI ei käsitellyt sitä, olivatko kaikki arviointikomitean jäsenet puolueettomia. Kantelija väitti, että kahdella jäsenellä oli yhteyksiä voittaneeseen yhteenliittymään, mikä aiheutti eturistiriidan.

Oikeusasiamies totesi, että IMI sovelsi asiaankuuluvia sääntöjä oikein, eikä löytänyt kantelijan yhteenliittymältä näyttöä ehdotuksen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Näin ollen oikeusasiamies totesi, että kantelun tämän näkökohdan osalta ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa. Oikeusasiamies pohti myös, olisiko eturistiriitatilanteessa olevien asiantuntijoiden, joilla on yksi ehdotus, sallittava arvioida kilpailevaa ehdotusta. Oikeusasiamies totesi, että koska Euroopan komissio on laatinut IMIn noudattamat säännöt, tätä kysymystä koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja tämän nimenomaisen kantelun yhteydessä.

Tämä tutkimus koskee sitä, miten Euroopan lääkeviraston (EMA) olisi käsiteltävä pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin, jotka sisältävät tietoja lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta. Erityisenä painopisteenä on yleisön oikeus tutustua kolmeen kliiniseen tutkimusraporttiin Humirasta, joka on laajalti myyty tulehduskipulääke.

EMA päätti vuonna 2013 antaa nämä raportit yleisön saataville. Lääkettä myyvä lääkeyhtiö (AbbVie) nosti kuitenkin EMAa vastaan kanteen, joka esti ehdotettujen raporttien julkaisemisen. Ennen tuomioistuinkäsittelyn päättymistä EMA ja AbbVie tekivät vuonna 2014 tuomioistuimen ulkopuolisen sopimuksen, jolla EMA antaisi yleisölle oikeuden tutustua raporttien muokattuihin versioihin. Oikeusasiamies otti yhteyttä EMAan tarkistaakseen, olivatko poistot perusteltuja. Tämän tarkastuksen jälkeen oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että kaikki poistot olivat itse asiassa perusteltuja. Tämän jälkeen oikeusasiamies aloitti omasta aloitteestaan ja yleisen edun nimissä tutkimuksen, joka koski EMAn lähestymistapaa yleisön tutustuttavaksi antamiseen.

Tutkimuksen aikana kävi ilmi, että EMA oli julkaissut paljon täydellisempiä versioita samoista raporteista vastauksena muihin asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin. Tietyt poistot jäivät kuitenkin voimaan.

Oikeusasiamies myönsi, että jotkin näistä poistoista olivat perusteltuja (henkilötietojen suojaamisen tarpeen vuoksi). Hän ei kuitenkaan ollut vakuuttunut siitä, että muut kaupallisten etujen suojaamiseksi tehdyt poistot olisivat perusteltuja. Viimeksi mainituissa tapauksissa oikeusasiamies katsoi, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista. Yleisenä huomautuksena oikeusasiamies totesi, että jos asiakirjan sisältämillä tiedoilla on vaikutuksia yksilöiden terveyteen (kuten lääkkeen tehoa koskevat tiedot), tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu yleensä kumoaa kaikki väitteet kaupallisesta arkaluonteisuudesta. Kansanterveyden pitäisi aina ajaa kaupallisia etuja.

Päättäessään tutkimuksen oikeusasiamies totesi, että EMA on nyt edistynyt erittäin merkittävästi tammikuusta 2015 lähtien voimassa olleessa ennakoivassa avoimuuspolitiikassaan. Oikeusasiamies kyseenalaisti kuitenkin joidenkin kertomusten tiettyjen osien osalta sen, että EMA tukeutuu edelleen kaupallisten etujen suojaamiseen. Systeemisten parannusten edistämiseksi oikeusasiamies teki EMAlle useita ehdotuksia sen tulevasta käytännöstä tällä alalla.

Asia koski komission päätöstä olla hyväksymättä tiettyjä kustannuksia, jotka kumppani oli ilmoittanut EU:n rahoittamaan hankkeeseen. Komission päätös merkitsi sitä, että sen konsortiolle suorittamasta loppumaksusta vähennettiin summa, jonka kyseinen kumppani oli saanut ennakkomaksuna. Koordinaattori väitti, että komission velvollisuutena on periä takaisin kyseiselle kumppanille virheellisesti maksetut varat.

Oikeusasiamies totesi, että komissio oli käsitellyt asian oikein, koska se olisi voinut aloittaa perinnän vain, jos unionilla olisi ollut velkaa. Rahoituksen jakautuminen hankekumppaneiden kesken on luonteeltaan erilainen kysymys, johon komissiolla ei ole velvollisuutta puuttua. Oikeusasiamies ei näin ollen havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski kantelijan epäonnistunutta hakemusta saada apuraha Euroopan holokaustin tutkimusinfrastruktuurihankkeeseen, jota rahoitettiin seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta. Valituksen tekijä, kuuro tutkija, valitti komissiolle, että päätös olla hyväksymättä häntä apurahaohjelmaan oli syrjivä ja rikkoi YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista. Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa. Tämän vuoksi hän päätti lopettaa asian käsittelyn.

Kantelija Rubinum, joka on espanjalainen rehun lisäaineiden tuottaja/jakelija, valitti oikeusasiamiehelle, että EFSA oli loukannut sen menettelyllisiä oikeuksia laatiessaan EFSAn tieteellistä lausuntoa, joka johti siihen, että komissio kielsi Toyocerinin, joka on tuotantoeläinten lihotukseen käytettävä rehun lisäaine.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi kantelijaa selventämään väitteitään. Tämän tutkimuksen perusteella oikeusasiamies totesi, että EFSA ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan tässä tapauksessa.

Kantelu koski komission roolia CAPITAssa, joka on kuuden Euroopan maan tutkimusviranomaisten verkosto, joka kannustaa valtioiden rajat ylittävään tutkimusyhteistyöhön. CAPITA sai EU:n rahoitusta tutkimusohjelmien koordinoinnin tukemiseen. Kantelija esitti huolensa siitä, että CAPITA ei ehkä valinnut rahoitettavia hankkeita avoimella, oikeudenmukaisella ja puolueettomalla tavalla. Oikeusasiamies totesi, että komissiolla on velvollisuus toimia, jos EU:n rahoituksen saajat eivät täytä velvoitteitaan. Tässä tapauksessa oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että komissio toimi asianmukaisesti varmistaessaan, että hankkeet oli valittu avoimella, oikeudenmukaisella ja puolueettomalla tavalla ja että CAPITA ei ollut käyttänyt väärin EU:n rahoitusta. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koskee sitä, miten komissio on käsitellyt rikkomuskantelua, joka koskee Italian viranomaisten suhtautumista insinöörien ulkomaisten tutkintojen tunnustamiseen. Kantelu perustui siihen, että Italian viranomaiset eivät tunnustaneet välitutkintoa, joka olisi johtanut lopulliseen tutkintoon. Komissio totesi, että Italian viranomaiset eivät noudattaneet kantelijan tapauksessa sovellettavaa lainsäädäntöä. Koska unionin oikeuden vastaista vakiintunutta ja yleistä hallintokäytäntöä ei kuitenkaan ollut, se päätti olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Italiaa vastaan. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että Italian viranomaisten kieltäytyminen ottamasta huomioon komission kantaa kantelijan tapaukseen osoitti systeemisen ongelman, joka olisi edellyttänyt komission puuttumista asiaan odottamatta tällaisten tulevien ongelmien syntymistä. Näin ollen hän teki sovintoratkaisuehdotuksen, jossa ehdotettiin, että komissio jatkaisi kantelijan rikkomuskantelun tutkintaa. Koska vastauksessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen komissio i) totesi nimenomaisesti, että kantelijan tapauksessa kansallisten viranomaisten päätös oli virheellinen, ja ii) sitoutui jatkamaan asian käsittelyä, jos sen tietoon tulee muita vastaavia tapauksia, oikeusasiamies totesi, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut, ja päätti asian käsittelyn.

Pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) hallinnoi useita EU:n ohjelmia Euroopan komission puolesta, mukaan lukien osa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020”, COSME-ohjelmasta, Life-ohjelmasta ja EMKR:stä [1].