(Valmistettu Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti [1])

Kantelun tausta

Kantelu 687/98/BB

1. Kantelija teki ensimmäisen kantelunsa Euroopan oikeusasiamiehelle kesäkuussa 1998 ja valitti, että hän oli epäonnistunut Euroopan komission järjestämän sisäisen kilpailun (KOM/T/A/98) suullisessa kokeessa, koska hän oli sellaisen lääkityksen vaikutuksen alaisena, joka saattoi aiheuttaa väsymystä ja heikentää hänen keskittymiskykyään. Hänelle oli määrätty tätä hoitoa onnettomuuden jälkeen, joka tapahtui joitakin viikkoja ennen suullista koetta. Oikeusasiamies totesi 21. lokakuuta 1999 tekemässään päätöksessä, että komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, kun se kieltäytyi antamasta kantelijalle lupaa suorittaa suullinen koe uudelleen. Oikeusasiamies esitti kuitenkin kriittisen huomautuksen, jonka mukaan komission olisi sisällytettävä suullisia kokeita koskeviin kutsuihin lauseke, jossa hakijoille ilmoitetaan, että komissio on valmis toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että suulliset kokeet suoritetaan asianmukaisesti, erityisesti jos poikkeukselliset olosuhteet estävät hakijaa osallistumasta kutsussa ilmoitettuna päivänä [2].

Oikeustapaukset

2. Kantelija nosti 9. elokuuta 2000 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen oikeusasiamiestä ja Euroopan parlamenttia vastaan (asia T-209/00, Lamberts v. oikeusasiamies [3]) ja vaati korvausta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, jonka väitettiin aiheutuneen oikeusasiamiehen tavasta käsitellä kantelu 687/98/BB. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen perusteettomana, koska kantelija ei osoittanut, että oikeusasiamies olisi rikkonut hallinnollisia velvollisuuksiaan käsitellessään kantelua 687/98/BB.

3. Oikeusasiamies valitti 24 päivänä kesäkuuta 2002 yhteisöjen tuomioistuimeen (asia C-234/02 P, oikeusasiamies v. Lamberts)[4] siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli ottanut kantelijan vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi. Kantelija teki vastavalituksen, jossa hän pyysi tuomioistuinta määräämään oikeusasiamiehen maksamaan hänelle vahingonkorvausta. Yhteisöjen tuomioistuin antoi 23.3.2004 tuomion, jolla se hylkäsi sekä valituksen että liitännäisvalituksen.

Kantelu 2331/2004/MA

4. Kantelija teki 13. heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä oikeusasiamiehelle uuden kantelun, jossa hän pyysi apua korvauksen saamiseksi komissiolta. Kantelija viittasi erityisesti oikeusasiamiehen 16. lokakuuta 2002 komissiolle lähettämään kirjeeseen, joka koski hallinnollisen epäkohdan uhreille maksettavien korvausten tarvetta tapauksissa, joissa heille aiheutunutta vahinkoa ei ole mahdollista kumota. Kantelija viittasi myös komission vastaukseen, jossa todettiin, että tietyissä tapauksissa voitaisiin harkita rahallista korvausta.

5. Kantelun käsittely päätettiin, koska sitä ei voitu ottaa käsiteltäväksi, koska kantelija ei ollut oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytetyllä tavalla ottanut etukäteen yhteyttä komissioon kantelunsa aiheen osalta [5]. Tarkemmin sanottuna kantelija ei ollut kääntynyt suoraan komission puoleen korvausvaatimuksessaan [6]. Kantelijaa kehotettiin kääntymään kantelussaan komission puoleen.

Kantelu 842/2005/TN

6. Kun kantelija oli 26 päivänä marraskuuta 2004 kirjoittanut komissiolle asiasta, hän teki maaliskuussa 2005 oikeusasiamiehelle uuden kantelun, jossa hän väitti, että komissio ei ollut vastannut hänen kirjeeseensä.

7. Oikeusasiamiehen puututtua asiaan komissio vastasi kantelijalle 18. maaliskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ja pyysi häneltä selvennystä tämän korvausvaatimukseen. Koska komissio oli 18.3.2005 päivätyllä kirjeellään vastannut 26.11.2004 päivättyyn kirjeeseen, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn.

Käsiteltävänä oleva väite

8. Kantelija kirjoitti 29 päivänä huhtikuuta 2005 uudelleen komissiolle korvausvaatimuksesta. Komissio ei vastannut hänen kirjeeseensä. Kantelija teki oikeusasiamiehelle uuden kantelun.

Tutkinnan kohde

9. Kantelija väitti tässä kantelussa lähinnä, että komissio ei ollut käsitellyt asianmukaisesti hänen vahingonkorvausvaatimustaan, kuten hänen 26 päivänä marraskuuta 2004 ja 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyissä kirjeissään todetaan.

10. Kantelija totesi kantelussaan myös katsovansa, että tyydyttävä ratkaisu hänen tapaukseensa voitaisiin saada aikaan vain oikeusasiamiehen aktiivisella sovittelulla.

11. Oikeusasiamies selvensi kantelijalle, että kantelua koskevassa tutkimuksessa noudatetaan tiettyjä EY:n perustamissopimuksen 195 artiklassa, oikeusasiamiehen ohjesäännössä ja oikeusasiamiehen antamissa soveltamisasetuksissa määrättyjä menettelyjä, jotta vältettäisiin väärinkäsitykset oikeusasiamiehen roolista ja toimivallasta. Oikeusasiamies tutkii näin ollen kantelut, jotka on toimitettu hänelle tutkimuksena, jonka aikana hän pyytää asianomaiselta toimielimeltä lausuntoa ja antaa sitten kantelijalle mahdollisuuden esittää huomautuksia tästä lausunnosta. Jos se osoittautuu tarpeelliseksi, oikeusasiamies suorittaa lisätutkimuksia saadakseen kaikki tiedot, joita hän tarvitsee tapauksen arvioimiseksi. Jos oikeusasiamies päätyy siihen tulokseen, että kyse on hallinnollisesta epäkohdasta, hän pyrkii mahdollisuuksien mukaan poistamaan hallinnollisen epäkohdan. Tätä varten oikeusasiamies voi tehdä ehdotuksen sovintoratkaisuksi tai osoittaa suositusluonnoksen asianomaiselle toimielimelle.

KYSYMYS

12. Kantelu toimitettiin komissiolle lausuntoa varten. Komission lausunto lähetettiin kantelijalle ja sitä pyydettiin esittämään halutessaan huomautuksia. Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

13. Oikeusasiamies pyysi komissiolta lisätietoja kantelusta. Komission vastaus toimitettiin kantelijalle, joka lähetti oikeusasiamiehelle huomautuksensa.

14. Oikeusasiamies totesi, että yhtä tapauksen erityistä näkökohtaa oli vielä tutkittava. Tämän vuoksi hän kirjoitti uudelleen komissiolle ja pyysi siltä lisätietoja. Oikeusasiamies pyysi komissiota erityisesti harkitsemaan, katsoiko se, että kantelijan tapaukseen sovelletaan yhteisöjen tuomioistuinten viimeaikaista oikeuskäytäntöä, joka koskee "mahdollisuuden menettämistä".

15. Komissio lähetti vastauksensa, joka toimitettiin kantelijalle ja jossa kantelijaa kehotettiin esittämään halutessaan huomautuksia. Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

16. Tutkittuaan huolellisesti osapuolten toimittamat tiedot oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan korvausvaatimuksen aineelliseen näkökohtaan. Siksi hän ehdotti komissiolle sovintoratkaisua. Komission vastaus toimitettiin kantelijalle, joka esitti huomautuksia.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite, jonka mukaan vahingonkorvausvaatimusta ei ole käsitelty asianmukaisesti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

17. Kantelija väitti, että hänen 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään komissiolle toimitettiin sen pyytämät tiedot ja selvennykset, joiden perusteella komissio pystyi arvioimaan hänen korvausvaatimuksensa. Kantelija väitti kirjeessään, että jos kirjeessä, jossa hänet kutsuttiin sisäisen kilpailun KOM/T/A/98 suulliseen kokeeseen, ei olisi yksiselitteisesti suljettu pois mahdollisuutta muuttaa kokeen päivämäärää, hän olisi pyytänyt viivästystä ja siten antanut itselleen riittävästi aikaa toipua onnettomuudesta.

18. Hänen mukaansa on kohtuullista olettaa, että jos hän olisi voinut jonkin verran viivästyttää suullisen kokeen päivämäärää, hän olisi helposti saavuttanut vaaditun pistemäärän, jotta hänet olisi voitu merkitä varallaololuetteloon. Vaikka sijoittaminen tällaiselle listalle ei sinänsä ole tae siitä, että hakija otetaan palvelukseen virkamieheksi, kantelija totesi olevansa varma siitä, että hänen tapauksessaan hän olisi saanut vähintään yhden työtarjouksen. Näin ollen hän joutui sellaisen hallinnollisen epäkohdan uhriksi, joka johtui komission kirjeestä, jossa hänet kutsuttiin sisäisen kilpailun KOM/T/A/98 suulliseen kokeeseen ja jossa yksiselitteisesti suljettiin pois kyseisen kokeen päivämäärän muuttaminen.

19. Lisäksi komissio ei edelleenkään ottanut hänen asiaansa vakavasti. Komissio ei analysoinut hänen tapaustaan komission ja oikeusasiamiehen välisessä kirjeenvaihdossa, joka koski hallinnollisia epäkohtia, joissa komissio ei voi toteuttaa korjaavia toimia aiheutuneen vahingon korjaamiseksi. Kantelijan mukaan komissio sitoutui oikeusasiamiehen kanssa käymässään kirjeenvaihdossa harkitsemaan taloudellisen korvauksen myöntämistä hallinnollisten epäkohtien aiheuttamista vahingoista.

20. Hänen mukaansa kantelijalle aiheutui valtavaa aineellista vahinkoa siitä, että hän ei läpäissyt koetta. Suoran tulonmenetyksen lisäksi epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteilla oli merkittäviä kielteisiä vaikutuksia häneen ja hänen vaimoonsa. Se, että komissio sitoutui vastauksena oikeusasiamiehen asiassa 687/98/BB esittämään kriittiseen huomautukseen muuttamaan tulevia kilpailuja varten suullisia kokeita koskevia kutsukirjeitä, ei millään tavoin poistanut tai lieventänyt vahinkoa ja henkistä ahdistusta, joita hänelle oli aiheutunut komission hallinnollisesta epäkohdasta kutsukirjeessä.

21. Kantelija ilmoitti, ettei hän saanut komissiolta vastausta 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivättyyn kirjeeseensä.

22. Komissio väitti, että oikeusasiamiehen kantelussa 687/98/BB tekemässä päätöksessä ei todettu komission syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan, joka koski valintalautakunnan kieltäytymistä antamasta kantelijalle lupaa osallistua uudelleen suulliseen kokeeseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti tämän myöhemmin.

23. Komissio muistutti lisäksi, että kantelija perusteli korvausvaatimustaan sillä, että hänen epäonnistumisensa kokeessa merkitsi hänen uransa päättymistä hänen ikänsä ja ympäristöalan erikoistumisensa vuoksi. Tältä osin komissio muistutti, että kaikki vakituiseksi virkamieheksi palvelukseen ottaminen edellyttää kilpailukokeen läpäisemistä. Vaikka väliaikaisena toimihenkilönä toimiminen antaisi mahdollisuuden osallistua tiettyihin sisäisiin kilpailuihin, se ei anna oikeutta pysyvään työsuhteeseen, jos henkilö ei läpäise koetta.

24. Lisäksi vaikka kantelija ei läpäissyt sisäistä kilpailua COM/T/A/98, hän olisi voinut osallistua lukuisiin muihin myöhempiin kilpailuihin, mukaan lukien yksi ympäristöalan kilpailu, joka on hänen erikoisalansa. Kantelijan ikä ei ollut este kilpailuihin osallistumiselle. Kantelijalla oli näin ollen kaikki mahdollisuudet läpäistä kilpailu ja tulla pysyvästi toimielinten palvelukseen tasavertaisesti kaikkien muiden Euroopan unionin kansalaisten kanssa.

25. Komissio myönsi kuitenkin, ettei se ollut vastannut kantelijan 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen. Se pyysi anteeksi hallinnollista valvontaansa.

26. Oikeusasiamiehen kysymyksestä, joka liittyy "mahdollisuuden menettämistä" koskevaan viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön [7], komissio huomautti aluksi, että vahingonkorvauskanteen yhteydessä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön vastuun syntyminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä, jotka koskevat toimielimen toiminnan lainvastaisuutta, väitetyn vahingon olemassaoloa sekä toiminnan ja vahingon välistä syy-yhteyttä.

27. Lisäksi se totesi, että kolmessa oikeusasiamiehen mainitsemassa "mahdollisuuden menettämistä" koskevassa asiassa (asiat T-402/03, T-430/03 ja T-166/04) tuomioistuimen analyysin lähtökohtana oli, että riidanalainen toimi oli lainvastainen. Komission mukaan kantelijan tapauksessa ei kuitenkaan todettu tällaista lainvastaisuutta, toisin kuin kolmessa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa. Se, että komissio ei ollut ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, ei missään tapauksessa ollut "laiton".

28. Komission mukaan kantelija ei myöskään ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että vahinko, jonka korvaamista vaaditaan, olisi todellinen ja varma. Kantelijan väite, jonka mukaan jos komissio olisi ilmoittanut hänelle mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, hänet olisi nimitetty komission virkamieheksi, perustuu kolmeen olettamaan: i) että hän olisi läpäissyt uudelleen suunnitellun kokeen; ii) että hänet olisi tällöin merkitty varallaololuetteloon; ja iii) että hänelle olisi silloin tarjottu työtä. Kantelijan väite on näin ollen puhtaasti spekulatiivinen.

29. Toisin kuin asian T-166/04 kantaja, jolle tilaisuuden menettäminen oli unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lopullinen, sisäinen kilpailu, johon kantelija osallistui, ei ollut ainoa mahdollisuus tulla virkamieheksi. Koska "mahdollisuuden menettäminen" ei ollut lopullista eikä varmaa, tuomioistuimen päätelmiä oikeusasiamiehen mainitsemissa asioissa ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

30. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijan väite, joka koski sitä, miten komissio oli käsitellyt hänen korvauspyyntönsä, sisälsi kaksi näkökohtaa, yhden menettelyllisen ja toisen asiasisällön.

31. Menettelyllinen näkökohta liittyi kantelijan väitteeseen, jonka mukaan komissio ei koskaan vastannut yhteenkään hänen kirjeistään. Lausunnossaan komissio myönsi, ettei se ollut vastannut kantelijan 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen. Oikeusasiamies muistutti, että se, että yhteisön toimielimet ja elimet eivät ole vastanneet kirjeisiin kohtuullisessa määräajassa, on hallinnollinen epäkohta [8]. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on kuitenkin pyytänyt anteeksi laiminlyöntiään tältä osin ja vastannut siihen lausunnossaan. Oikeusasiamies ei näin ollen löytänyt perusteita jatkaa kantelijan väitteen tämän näkökohdan käsittelyä.

32. Kantelijan väite siitä, miten komissio on käsitellyt hänen korvauspyyntönsä, liittyi sisällöllisesti komission pyyntöön antamaan vastaukseen, jonka se antoi tätä kantelua koskevassa lausunnossaan sekä vastauksissaan oikeusasiamiehen lisätutkimuksiin. Oikeusasiamies katsoi, että komission vastauksia, jotka johtivat korvauksen epäämiseen, oli tarkasteltava ottaen huomioon ensinnäkin yleiset säännöt ja periaatteet, jotka koskevat yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta, mukaan lukien viimeaikainen oikeuskäytäntö, joka koskee "mahdollisuuden menettämistä", ja toiseksi - koska kantelija on käyttänyt sitä vahingonkorvausvaatimuksensa perustana - komission sitoumus poistaa hallinnolliset epäkohdat korvauksena.

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

33. Oikeusasiamies muistutti, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu toimielintensä lainvastaisesta toiminnasta edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä: i) todellisen vahingon on täytynyt aiheutua ja ii) toimielimen toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on oltava syy-yhteys ja iii) toimielimen toiminnan on oltava lainvastaista [9].

i) Vahingon olemassaolo

34. Oikeusasiamies totesi, että väitetty vahinko näytti muodostuvan a) aineellisesta vahingosta, jonka väitettiin aiheutuneen siitä, että kantelija ei läpäissyt sisäistä kilpailua COM/T/A/98 ja että häntä ei siten nimitetty virkamieheksi (kantelija viittaa 29. huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään komissiolle ”välittömään (...) työn ja tulojen menetykseen”) ja b) aineettomasta vahingosta (kantelija viittaa 29. huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään ”epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteisiin”).

a) Aineelliset vahingot

35. Oikeusasiamies totesi, että väitetty aineellinen vahinko eli ”työn ja tulojen välitön menetys” vastasi vahinkoa, josta vaadittiin korvausta edellä mainitussa asiassa Lamberts vastaan oikeusasiamies, eli vahinkoa, joka vastasi palkkaa, jonka hän olisi saanut virkamiehenä (silloisessa) palkkaluokassa A 4 eläkeikään asti, sekä henkilöstösääntöjen mukaisia sosiaalisia etuja [10].

b) Aineettomat vahingot - "moraaliset vahingot mahdollisuuden menettämisestä"

36. Oikeusasiamies totesi, että jotta väitetyt "epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteet "johtavat vastuuseen "tilaisuuden menettämisestä aiheutuneista moraalisista vahingoista", ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että kärsityn moraalisen vahingon on oltava "todellista ja varmaa". Käsiteltävänä olevassa asiassa oli siis osoitettava, että kantelija menetti lopullisesti todellisen ja varman "mahdollisuuden" siirtyä virkaan virkamiehenä, toisin sanoen "vakavan mahdollisuuden" päästä virkaan asiassa 687/98/BB [11] todetun hallinnollisen epäkohdan vuoksi.

37. Kysymys siitä, oliko kantelijalla todella "vakava mahdollisuus" kyseisessä sisäisessä kilpailussa, voitaisiin toistaa siten, että on osoitettava, että kantelijan ehdokkuus oli ainakin vakava ehdokkuus. Sen arvioiminen, oliko kantelijan hakemus ainakin vakava, riippuisi useista tekijöistä. Koska kantelija oli kuitenkin esittänyt useita pätevyyttään ja kokemustaan koskevia väitteitä, joita komissio ei ollut kiistänyt, oikeusasiamies katsoi kohtuulliseksi olettaa, että kantelijan hakemus oli vakava.

38. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös todennut, että mahdollisuuden menettämisen on oltava lopullinen [12]. Oikeusasiamies totesi, että kyseisen sisäisen kilpailun aikana kantelija oli komission väliaikainen toimihenkilö. Pian tämän sisäisen kilpailun jälkeen hänen sopimuksensa komission kanssa päättyi. Hänen oli näin ollen poistuttava komission yksiköistä. Hän ei voinut enää osallistua sisäisiin kilpailuihin. Vaikka on totta, että hänellä on voinut olla mahdollisuus osallistua komission virkoja koskeviin ulkoisiin kilpailuihin sen jälkeen, kun hän on eronnut komissiosta, tällaisia suurelle yleisölle avoimia ulkoisia kilpailuja ei voida rinnastaa sisäiseen kilpailuun osallistumiseen. Näin ollen oli kohtuullista katsoa, että hänen mahdollisuutensa menetettiin lopullisesti.

ii) Syy-yhteyden olemassaolo

39. Lisäksi oli osoitettava, että komission virheen ja vahingon välillä oli syy-yhteys. Oikeusasiamies muistutti, että syy-yhteys on olemassa, jos kyseinen tapahtuma on välttämätön edellytys vahingon syntymiselle.

40. Tämän säännön valossa ja jotta nyt käsiteltävässä asiassa väitettyyn aineelliseen vahinkoon olisi syy-yhteys, on näytettävä toteen, että kantelija olisi välttämättä saanut viran virkamiehenä, mutta sen vuoksi, että komissio ei ilmoittanut sisäisen kilpailun COM/T/A/98 hakijoille, että suullisen kokeen päivämäärää voitiin poikkeuksellisissa olosuhteissa muuttaa.

41. Oikeusasiamies pani tässä yhteydessä merkille kantelijan väitteen, jonka mukaan jos suulliseen kokeeseen kutsutussa kirjeessä ei olisi yksiselitteisesti suljettu pois mahdollisuutta muuttaa kokeen päivämäärää [13], hän olisi pyytänyt viivästystä ja siten antanut itselleen riittävästi aikaa toipua onnettomuudesta, joka hänellä oli ollut. Kantelija piti "oikeudenmukaisena olettaa", että jos hän olisi voinut lykätä suullisen kokeen päivämäärää, hän olisi "helposti" saanut tarvittavan määrän pisteitä, jotta hänet olisi voitu kirjata varallaololuetteloon.

42. Oikeusasiamies katsoi, että kun otetaan huomioon kiistaton tosiasia, että kantelija oli joutunut onnettomuuteen ja että hän ei ollut voinut työskennellä ennen suullisen kokeen päivämäärää, oli kohtuullista olettaa, että jos suullisen kokeen kutsu oli sisältänyt ilmoituksen, jonka mukaan ilmoitettua päivämäärää voitiin muuttaa poikkeuksellisissa olosuhteissa, kantelija olisi esittänyt asiaa koskevan pyynnön ja olisi saanut suorittaa suullisen kokeen myöhempänä ajankohtana.

43. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, ettei ollut esitetty vakuuttavia todisteita siitä, että kantelija olisi välttämättä läpäissyt suullisen kokeen ja olisi siten merkitty varallaololuetteloon, jos suullisen kokeen päivämäärää olisi lykätty.

44. Lisäksi oikeusasiamies muistutti, että ehdokkaan sisällyttäminen varallaololuetteloon ei ole tae siitä, että ehdokas otetaan palvelukseen virkamieheksi. Vaikka kantelija väitti, että hän olisi saanut vähintään yhden työtarjouksen, jos hänet olisi merkitty varallaololuetteloon, oikeusasiamies totesi, että kantelija ei ollut esittänyt vakuuttavaa näyttöä tämän väitteen tueksi.

45. Näin ollen ei ollut osoitettu, että sen, ettei komissio ilmoittanut hakijoille mahdollisuudesta pyytää kokeen lykkäämistä (eli oikeusasiamiehen asiassa 687/98/BB toteaman hallinnollisen epäkohdan), ja väitetyn aineellisen vahingon välillä olisi syy-yhteys.

46. Mitä tulee syy-yhteyden olemassaoloon henkisen kärsimyksen osalta, oikeusasiamies totesi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut erittäin tiukat säännöt näyttövaatimuksesta, joka koskee virheen ja henkisen kärsimyksen välisen suoran syy-yhteyden olemassaoloa [14]. Tämä merkitsee sitä, että tässä tapauksessa olisi esitettävä vakuuttava väite siitä, että kantelijan"epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteita "ei olisi ollut olemassa, mutta siitä, että kantelijalle ei ilmoitettu, että hän olisi kyseisenä ajankohtana terveydentilansa vuoksi voinut osallistua suulliseen kokeeseen myöhemmin.

47. Ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kannan oikeusasiamies ei aliarvioinut vaikeuksia, joita kantelija saattaa kohdata pyrkiessään esittämään tällaisia lopullisia todisteita. Kun kuitenkin otetaan huomioon jäljempänä esitetyt havainnot siitä, oliko asiassa 687/98/BB todettu hallinnollinen epäkohta ”riittävän vakava” sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiseksi, oikeusasiamies ei katsonut tarpeelliseksi analysoida tarkemmin hallinnollisen epäkohdan ja väitetyn henkisen vahingon välistä mahdollista syy-yhteyttä (ks. jäljempänä 61 kohta).

iii) Lainvastainen toiminta

48. Sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa sovellettavassa oikeuskäytännössä tarkoitetun lainvastaisuuden toteamisen osalta unionin tuomioistuin on todennut, että a) rikotun oikeussäännön tarkoituksena on oltava oikeuksien antaminen yksityisille; ja b) rikkomisen on oltava riittävän vakava [15].

i) Loukatun oikeussäännön tarkoituksena on oltava oikeuksien antaminen yksityisille

49. Oikeusasiamies muistutti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksesta, jonka mukaan hyvän hallinnon periaate antaa oikeuksia yksityisille vain, jos se on "erityisten oikeuksien ilmaisemista"[16]. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että hyvän hallinnon periaate ei sinänsä anna yksityisille oikeuksia [17], paitsi jos se ilmentää erityisiä oikeuksia (kuten oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa; oikeus tulla kuulluksi; oikeus tutustua asiakirjoihin; tai velvollisuus perustella päätökset).

50. Tältä osin oikeusasiamies muistutti, että asiassa 687/98/BB todettiin, että komissio ei suulliseen kokeeseen kutsuttaessa kunnioittanut hakijoiden oikeutta saada asianmukaisesti tieto siitä, että ilmoitettua päivämäärää voidaan muuttaa poikkeuksellisissa olosuhteissa. Koska kyseessä on "erityisoikeus", oikeusasiamies katsoi, että tämä edellytys täyttyi tässä tapauksessa.

51. Komissio väitti, että se, että se ei ollut ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, ei ollut "laiton". Oikeusasiamies haluaa tässä yhteydessä muistuttaa, että se, että kantelijalle ei ollut ilmoitettu tästä mahdollisuudesta, oli hallinnollinen epäkohta. On totta, että vaikka "laittomuus" merkitsee hallinnollista epäkohtaa, hallinnollisen epäkohdan toteaminen ei automaattisesti tarkoita, että kyse olisi myös "laittomuudesta"[18]. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että hänen asiassa 687/98/BB tekemänsä hallinnollisen epäkohdan toteaminen ei ollut riippuvainen lainvastaisuuden olemassaolosta, mutta se ei myöskään sulkenut pois sitä.

52. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytyksiä koskevassa yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä ei suljeta pois yhteisön toimielinten mahdollisuutta sopia oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä maksun suorittamisesta kantelijalle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi ilman, että oikeusasiamiehen olisi tarpeen todeta, että kyse on "lainvastaisuudesta" (jonka voi määritelmän mukaan suorittaa vain tuomioistuin). Laitos, joka suorittaa maksun tällaisissa olosuhteissa, voisi harkita maksua ratkaistakseen mahdolliset (vaikkakaan ei varmat) oikeudellista vastuuta koskevat kysymykset. Tällainen maksu voitaisiin suorittaa vastikkeetta ilman vastuun tunnustamista.

iii) Riittävän vakava rikkominen

53. Oikeusasiamies muistutti, että tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kyseisen oikeusvaltioperiaatteen rikkomisen - tai kuten edellä 51 kohdassa todettiin, hyvän hallinnon periaatteen rikkomisen - on oltava riittävän ilmeinen.

54. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että toimen määritteleminen "hallinnolliseksi epäkohdaksi" ei sinänsä merkitse sitä, että tällainen toimi merkitsisi "oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista"oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka hallinnollinen epäkohta ei välttämättä merkitse oikeuskäytännössä tarkoitettua "oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista", se voi tietyissä olosuhteissa tehdä niin [19].

55. Yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut, että "oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista" koskevan edellytyksen täyttyminen edellyttää, että otetaan huomioon kaikki kyseiselle tilanteelle ominaiset tekijät [20]. Ratkaiseva arviointiperuste rikkomisen toteamiseksi "riittävän vakavaksi" on se, onko asianomainen yhteisön toimielin selvästi ja vakavasti ylittänyt harkintavaltansa rajat. Muita huomioon otettavia tekijöitä ovat: rikotun säännön selkeys ja täsmällisyys; tässä säännössä yhteisön viranomaisille jätetyn harkintavallan laajuus; oliko rikkominen ja aiheutunut vahinko tahallinen vai tahaton; ja oliko virhe anteeksiannettava vai anteeksiantamaton [21].

56. Asiassa 687/98/BB oikeusasiamies totesi, että komissio oli rikkonut hyvän hallinnon yleistä periaatetta [22].

57. Hyvän hallinnon yleisperiaate kattaa tarkasti määritellyt "keskeiset periaatteet", kuten laillisuusperiaatteen, syrjintäkiellon periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen [23]. Hallinnollisen epäkohdan toteaminen asiassa 687/98/BB ei kuitenkaan perustunut tällaiseen "keskeiseen periaatteeseen"[24]. Kyseessä oleva hallinnollinen epäkohta muodostui virheellisen tiedon antamisesta mahdollisuudesta hakea vaihtoehtoista päivämäärää suulliselle kokeelle, kun tällainen pidennys voi olla perusteltua poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

58. Siitä kysymyksestä, oliko komission velvollisuus antaa hakijoille riittävät ja tarkat tiedot selkeä ja täsmällinen velvollisuus, oikeusasiamies totesi, että komissiolle ei ollut aiemmin tiedotettu mahdollisista väärinkäsityksistä, joita voi aiheutua sellaisten kirjeiden sanamuodosta, joissa hakijoita kutsutaan suulliseen kokeeseen [25].

59. Oikeusasiamies otti huomioon myös sen, että komissio huomautti asiassa 687/98/BB, että jos pidennyspyyntö olisi tosiasiallisesti esitetty, se olisi hyväksytty [26].

60. Oikeusasiamies ei myöskään löytänyt näyttöä siitä, että tietojen puuttuminen olisi ollut tahallista.

61. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei katsonut, että kantelija olisi tässä tapauksessa onnistunut osoittamaan, että rikkominen oli riittävän ilmeinen, jotta asiassa 687/98/BB todettuun hallinnolliseen epäkohtaan liittyvä sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu olisi voitu todeta. Tämän päätelmän perusteella ei ollut tarpeen tehdä lopullista päätelmää hallinnollisen epäkohdan ja väitetyn henkisen vahingon välisestä mahdollisesta syy-yhteydestä, kuten edellä 27 kohdassa jo todettiin. Ei ollut myöskään tarpeen määrittää, olisiko komission pitänyt hallinnollisen epäkohdan vuoksi tutkia myös lainvastaisuuden olemassaolo (ks. edellä 51 kohta).

62. Mahdollisuutta maksuttomaan maksuun ilman lainvastaisuuden lopullista toteamista oli kuitenkin vielä tutkittava.

Ex gratia -maksu

63. Kantelija oli sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevasta kysymyksestä erillisenä seikkana esittänyt erityisen väitteen, jonka mukaan komission olisi maksettava hänelle korvausta nimenomaan sen perusteella, että se on sitoutunut poistamaan hallinnolliset epäkohdat rahallisena korvauksena. Oikeusasiamies ymmärsi tämän olevan pyyntö saada maksuton maksu.

64. Oikeusasiamies katsoi, että on mahdollista, että hallinnollisesta epäkohdasta, joka ei täytä kaikkia sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevia perusteita, voidaan kuitenkin myöntää maksuton maksu. Oikeusasiamies katsoi, että vastikkeettomalla korvauksella on tärkeä tarkoitus tunnustaa, että toimielin on todellakin tehnyt virheen. Korvauksen maksaminen maksutta osoittaa ilman ennakkotapausta, että toimielin huolehtii kantelijasta ja antaa samalla myönteisen vastauksen tiettyyn kanteluun. Tämä hyödyttää paitsi yksilöä myös toimielintä, koska se parantaa sen suhteita kansalaisiin.

65. Oikeusasiamies katsoi myös, että vaikka asiassa 687/98/BB todettu hallinnollinen epäkohta ei täyttänyt kaikkia sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytyksiä, se aiheutti olosuhteet huomioon ottaen tietyn henkisen vahingon.

66. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätteli alustavasti, että koska komissio ei harkinnut mahdollisuutta suorittaa kantelijalle maksutonta maksua, joka perustuisi sen sitoumukseen poistaa hallinnolliset epäkohdat taloudellisena korvauksena, se käsitteli kantelijan korvausvaatimuksen aineellista näkökohtaa tavalla, joka voisi merkitä hallinnollista epäkohtaa.

67. Tämän vuoksi oikeusasiamies ehdotti komissiolle sovintoratkaisua, jossa hän suositteli, että komissio voisi tarjota kantelijalle 5 000 euron suuruisen vastikkeettoman maksun.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

68. Vastauksessaan oikeusasiamiehen ehdotukseen komissio korosti, ettei se syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kieltäytyessään antamasta kantelijalle lupaa suorittaa uudelleen suullisen kokeen sisäisessä kilpailussa COM/T/A/98. Komissio huomautti myös, että se ja myöhemmin EPSO olivat panneet täytäntöön oikeusasiamiehen ehdotuksen asiassa 687/98/BB sisällyttämällä suullisia kokeita koskeviin kutsukirjeisiin lausekkeen, jossa hakijoille ilmoitetaan, että se on valmis toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet suullisten kokeiden asianmukaiseksi suorittamiseksi, jos poikkeukselliset olosuhteet estävät hakijaa osallistumasta kokeeseen kutsussa mainittuna päivänä. Oikeusasiamiehen ehdotuksen mukaisesti komissio oli tutkinut perusteellisesti mahdollisuutta myöntää kantelijalle maksuton korvaus. Se totesi, että ex gratia -maksua suositellaan vain silloin, kun moraalisen velvoitteen ja oikeudellisen mahdottomuuden välillä on ristiriita. Komissio ei kuitenkaan katsonut tehneensä virhettä käsiteltävässä asiassa. Sen mukaan sillä ei näin ollen ollut mitään moraalista velvoitetta kantelijaa kohtaan.

69. Kantelija totesi, että komission vastaus sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen vain lisää hänen vieraantumisen tunteitaan komissiosta, joka on toimielin, jonka hyväksi hän työskenteli erittäin omistautuneesti ja täysin lojaalisti monien vuosien ajan. Hänen mukaansa komission asenne häntä kohtaan on jyrkässä ristiriidassa sen suuren arvostuksen ja kunnioituksen kanssa, jota hän sai niiltä, joiden kanssa hän oli tekemisissä työnsä kautta, eli hänen esimiehiltään ja muilta oman yksikkönsä jäseniltä sekä muilta komission yksiköiltä. Hänen tunteensa komission viimeisimmän vastauksen valossa eivät ole vain lisääntyneitä pettymyksiä ja tyrmistyksiä. Lisäksi hän tuntee nyt vielä syvempää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Oikeusasiamiehen ehdotus tarjosi komissiolle mahdollisuuden hyvin pienellä ex gratia -maksulla - ja luomatta ennakkotapausta - osoittaa jonkinasteista huolenpitoa tapahtuneesta hallinnollisesta epäkohdasta. Muutos, jonka komissio toteutti suullisia kokeita koskevissa kutsukirjeissään, ei millään tavoin helpottanut tai helpottanut kantelijalle aiheutunutta vahinkoa. Hän toivoo kuitenkin, että komission kanta johtuu sen väärinkäsityksestä ja että oikeusasiamies voisi ehkä selventää asiaa, mikä mahdollistaisi ratkaisun tekemisen hänen kantelunsa yhteydessä.

Oikeusasiamiehen arvio sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

70. Komission vastaus oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta tässä tapauksessa näyttää perustuvan näkemykseen, jonka mukaan se ei ole tehnyt mitään virhettä asiassa 687/98/BB tutkitussa asiassa. Oikeusasiamies panee kuitenkin merkille, että asiassa 687/98/BB havaittiin hallinnollinen epäkohta ja että komissio todellakin teki virheen suhtautumisessaan kantelijaan. Asiassa 687/98/BB ilmennyt hallinnollinen epäkohta oli perustana oikeusasiamiehen analyysille, joka johti sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen tässä tapauksessa.

71. Oikeusasiamies on myös samaa mieltä kantelijan kanssa siitä, että komission asenne vain lisää kantelijan epäoikeudenmukaisuuden ja vieraantumisen tunteita. Oikeusasiamies on näin ollen sitä mieltä, että komission olisi asianmukaista käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen maksaakseen kantelijalle vastikkeetta korvauksen tapahtuneesta hallinnollisesta epäkohdasta. Tällainen vastikkeeton maksu ei muodostaisi ennakkotapausta.

72. Oikeusasiamies katsoo, että katsoessaan, ettei se ole tehnyt virhettä asiassa 687/98/BB tutkitussa asiassa, komissio on sulkenut pois jopa mahdollisuuden suorittaa kantelijalle vastikkeeton maksu. Edellä esitetyn perusteella komissio ei ole käsitellyt asianmukaisesti kantelijan korvauspyyntöä. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies laatii näin ollen jäljempänä vastaavan suositusluonnoksen Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

B. Suositusluonnos

Oikeusasiamies esittää kantelua koskevien tutkimustensa perusteella komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

Komission olisi harkittava uudelleen mahdollisuutta tarjota kantelijalle 5 000 euron maksuton maksu.

Toimielimelle ja kantelijalle ilmoitetaan suositusluonnoksestani. Perussääntöni 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti toimielin lähettää yksityiskohtaisen lausunnon viimeistään 31. toukokuuta 2009. Yksityiskohtaiseen lausuntoon voisi sisältyä suositusluonnokseni hyväksyminen ja kuvaus siitä, miten se on pantu täytäntöön.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 26 päivänä helmikuuta 2009.

---

[1] Euroopan parlamentin päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1994, oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista (94/262/EHTY, EY, Euratom), EYVL L 113, s. 15.

[2] Asiassa 687/98/BB tekemänsä päätöksen jälkeen komissio ja myöhemmin Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto panivat täytäntöön oikeusasiamiehen ehdotuksen sisällyttämällä tällaisen lausekkeen kutsukirjeisiin.

[3] Asia T-209/00, Lamberts v. oikeusasiamies, Kok. 2002, s. II-2203.

[4] Asia C-234/02 P, oikeusasiamies v. Lamberts, Kok. 2004, s. I-2803.

[5] Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa määrätään, että ”kantelu on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona sen perusteena olevat tosiseikat ovat tulleet kantelun tekijän tietoon, ja ennen kantelun tekemistä asianomaisiin toimielimiin ja elimiin on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä.”

[6] Kuten edellä on todettu, tuomioistuinmenettelyn aikana nostettu vahingonkorvauskanne kohdistui oikeusasiamieheen ja parlamenttiin eikä komissioon.

[7] Lisätiedustelut, ks. edellä 8 kohdan kolmas alakohta.

[8] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 17 artikla, saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (http://www.ombudsman.europa.eu).

[9] Ks. esim. asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, Kok. 1982, s. 3057, 16 kohta; asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, Kok. 1994, s. I-4199, 19 kohta; ja asia T-383/00, Beamglow v. parlamentti ym., Kok. 2005, s. II 5459, 95 kohta.

[10] Asia T-209/00, Lamberts v. oikeusasiamies, Kok. 2002, s. II-2203, 61 kohta.

[11] Edellä mainittu asia T-166/04, C v. komissio, 71 kohta.

[12] Ks. asia T-166/04, C v. komissio, tuomio 31.1.2007, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[13] Kutsukirjeessä todettiin seuraavaa: ” Je précise par ailleurs que l'organisation des épreuves ne permet pas de changer l'horaire qui vous a été indiqué.”

[14] Ks. esim. asia T-48/05, Franchet ja Byk v. komissio, tuomio 8.7.2008, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[15] Näihin edellytyksiin viitattiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa, joka koski oikeusasiamiehen valitusta kantelijan vireille panemassa asiassa. Asia C-234/02 P, oikeusasiamies v. Lamberts, Kok. 2004, s. I-2803, 49 kohta. Ks. myös asia T-193/04, Tillack v. komissio, Kok. 2006, s. II-3995, 117 kohta.

[16] Asia T-193/04, Tillack v. komissio, Kok. 2006, s. II-3995, 127 kohta.

[17] Asia T-196/99, Area Cova ym. v. neuvosto ja komissio, Kok. 2001, s. II-3597, 43 kohta.

[18] Tämän ehdotuksen toisesta osasta ks. yhdistetyt asiat T-219/02 ja T-337/02, Herrera v. komissio, tuomio 29.4.2004 (Kok. H. 2004, s. IA-319, II-1407, 101 kohta); asia T-193/04 R, Hans-Martin Tillack v. komissio, 4.10.2006, 128 kohta; ja asia T-394/03, Flavia Angeletti v. komissio, tuomio 11.4.2006, 157 kohta.

[19] Asia T-193/04, Tillack v. komissio, Kok. 2006, s. II-3995, 128 kohta.

[20] Asia C-424/97, Haim, tuomio 12.7.2000 (Kok. 2000, s. I-5123, 42 kohta).

[21] Yhdistetyt asiat C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame, Kok. 1996, s. I-1029, 55-56 kohta.

[22] Oikeusasiamiehen vuoden 1997 vuosikertomuksessaan esittämä hallinnollisen epäkohdan määritelmä on, että "hallinnollista epäkohtaa esiintyy silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti".

[23] Ks. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 4-6 artikla, saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu.

[24] Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että tehdessään päätöksensä asiassa 687/98/BB lokakuussa 1999 hänen oma-aloitteinen tutkimuksensa hyvän hallintotavan säännöstön olemassaolosta yhteisön eri toimielimissä ja elimissä (OI/1/98/OV), mikä lopulta johti siihen, että parlamentti hyväksyi hyvän hallintotavan säännöstön, oli edelleen kesken.

[25] On totta, että jos komissio jättäisi tämän velvollisuuden huomiotta asiassa 687/98/BB tehdyn päätöksen jälkeen, se voisi olla vastuussa siitä, että se jättää huomiotta selkeäksi ja täsmälliseksi tulleen säännön.

[26] Käytännössä komissio oli valmis toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että suulliset kokeet suoritetaan asianmukaisesti, erityisesti jos hakija on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi estynyt osallistumasta kutsussa mainittuna päivänä.