Kantelun tausta

Kantelu 687/98/BB

1. Kantelija teki ensimmäisen kantelunsa Euroopan oikeusasiamiehelle kesäkuussa 1998 väittäen, että hän ei läpäissyt Euroopan komission järjestämän sisäisen kilpailun (KOM/T/A/98) suullista tutkintaa, koska hän oli sellaisen lääkityksen vaikutuksen alaisena, joka saattoi aiheuttaa väsymystä ja heikentää hänen keskittymiskykyään. Hänelle määrättiin tätä hoitoa onnettomuuden jälkeen, joka tapahtui joitakin viikkoja ennen suullista tenttiä. Oikeusasiamies totesi 21. lokakuuta 1999 tekemässään päätöksessä, että komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, kun se kieltäytyi antamasta kantelijalle lupaa suorittaa suullinen koe uudelleen. Oikeusasiamies totesi tutkimuksensa tuloksena, että käytännössä komissio oli valmis toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet varmistaakseen, että suulliset kokeet suoritettiin asianmukaisesti, jos poikkeukselliset olosuhteet estivät hakijaa osallistumasta kutsussa mainittuna päivänä. Komissio ei kuitenkaan maininnut tätä suullisia kokeita koskevissa kutsuissaan. Oikeusasiamies esitti näin ollen kriittisen huomautuksen, jonka mukaan komission olisi sisällytettävä mainittuihin kehotuksiin lauseke, jossa hakijoille ilmoitetaan tästä mahdollisuudesta [1].

Oikeustapaukset

2. Kantelija nosti 9 päivänä elokuuta 2000 kanteen Euroopan oikeusasiamiestä ja Euroopan parlamenttia vastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (nykyisin unionin yleisessä tuomioistuimessa)[2] ja vaati korvausta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, jonka väitettiin aiheutuneen siitä tavasta, jolla oikeusasiamies käsitteli kantelua 687/98/BB. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) hylkäsi kanteen perusteettomana, koska kantelija ei osoittanut, että oikeusasiamies olisi laiminlyönyt hallinnollisia velvollisuuksiaan käsitellessään kantelua 687/98/BB.

3. Oikeusasiamies valitti 24 päivänä kesäkuuta 2002 yhteisöjen tuomioistuimeen (asia C-234/02 P, oikeusasiamies v. Lamberts)[3] siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) otti kantelijan vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi. Kantelija teki vastavalituksen, jossa hän pyysi tuomioistuinta määräämään oikeusasiamiehen maksamaan hänelle vahingonkorvausta. Yhteisöjen tuomioistuin antoi 23.3.2004 tuomion, jolla se hylkäsi sekä valituksen että liitännäisvalituksen.

Kantelu 2331/2004/MA

4. Kantelija teki 13. heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä oikeusasiamiehelle uuden kantelun, jossa hän pyysi apua korvauksen saamiseksi komissiolta. Kantelija viittasi erityisesti oikeusasiamiehen 16. lokakuuta 2002 komissiolle lähettämään kirjeeseen, joka koski tarvetta maksaa korvauksia hallinnollisen epäkohdan uhreille tapauksissa, joissa heille aiheutunutta vahinkoa ei ole mahdollista peruuttaa. Kantelija viittasi myös komission vastaukseen, jossa todettiin, että tietyissä tapauksissa voitaisiin harkita rahallista korvausta.

5. Kantelun käsittely päätettiin, koska sitä ei voitu ottaa käsiteltäväksi, koska kantelija ei ollut oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa edellytetyllä tavalla ottanut etukäteen yhteyttä komissioon kantelunsa aiheen osalta [4]. Tarkemmin sanottuna kantelija ei ollut ottanut suoraan yhteyttä komissioon korvausvaatimuksessaan [5]. Tämän vuoksi kantelijaa kehotettiin kääntymään komission puoleen.

Kantelu 842/2005/TN

6. Kantelija kirjoitti asiasta komissiolle 26 päivänä marraskuuta 2004. Maaliskuussa 2005 hän kääntyi jälleen oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että komissio ei ollut vastannut hänen edellä mainittuun kirjeeseensä.

7. Oikeusasiamiehen puututtua asiaan komissio vastasi kantelijalle 18. maaliskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ja pyysi häneltä selvennystä tämän korvausvaatimukseen. Koska komissio oli 18.3.2005 päivätyllä kirjeellään vastannut 26.11.2004 päivättyyn kirjeeseen, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn.

Käsiteltävänä oleva väite

8. Kantelija kirjoitti 29 päivänä huhtikuuta 2005 uudelleen komissiolle korvausvaatimuksesta. Komissio ei vastannut hänen kirjeeseensä. Tämän vuoksi kantelija teki oikeusasiamiehelle uuden kantelun.

Tutkinnan kohde

9. Kantelija väitti tässä kantelussa lähinnä, että komissio ei käsitellyt asianmukaisesti hänen vahingonkorvausvaatimustaan, kuten hänen 26 päivänä marraskuuta 2004 ja 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyissä kirjeissään todetaan.

10. Kantelija totesi kantelussaan myös, että tyydyttävä ratkaisu hänen tapaukseensa voidaan saavuttaa vain oikeusasiamiehen aktiivisella sovittelulla.

11. Jotta vältettäisiin väärinkäsitykset oikeusasiamiehen roolista ja toimivallasta, oikeusasiamies selvensi kantelijalle, että hänen kantelua koskevassa tutkimuksessaan on noudatettava tiettyjä menettelyjä, joista määrätään EY:n perustamissopimuksen (tuolloisessa) 195 artiklassa (nykyisessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa), oikeusasiamiehen ohjesäännössä ja oikeusasiamiehen antamissa täytäntöönpanosäännöksissä. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies pyytää asianomaiselta toimielimeltä lausuntoa ja antaa sitten kantelijalle mahdollisuuden esittää huomautuksia tästä lausunnosta. Oikeusasiamies suorittaa tarvittaessa lisätutkimuksia saadakseen kaikki tiedot, joita hän tarvitsee tapauksen arvioimiseksi. Jos oikeusasiamies päätyy siihen tulokseen, että kyse on hallinnollisesta epäkohdasta, hän pyrkii mahdollisuuksien mukaan poistamaan hallinnollisen epäkohdan. Tätä varten oikeusasiamies voi tehdä ehdotuksen sovintoratkaisuksi tai osoittaa suositusluonnoksen asianomaiselle toimielimelle.

KYSYMYS

12. Kantelu toimitettiin komissiolle lausuntoa varten. Komission lausunto lähetettiin kantelijalle ja sitä kehotettiin esittämään huomautuksia. Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

13. Oikeusasiamies pyysi komissiolta lisätietoja kantelusta. Komission vastaus toimitettiin kantelijalle, joka lähetti oikeusasiamiehelle huomautuksensa.

14. Oikeusasiamies totesi, että yhtä tapauksen erityistä näkökohtaa oli vielä tutkittava. Tämän vuoksi hän kirjoitti uudelleen komissiolle ja pyysi siltä lisätietoja. Oikeusasiamies kysyi komissiolta erityisesti, katsoiko se, että yhteisöjen tuomioistuinten äskettäistä oikeuskäytäntöä"mahdollisuuden menettämisestä" (asiat T-402/03, T-430/03 ja T-166/04) voitaisiin soveltaa kantelijan tapaukseen.

15. Komissio lähetti vastauksensa, joka toimitettiin kantelijalle ja jossa kantelijaa kehotettiin esittämään halutessaan huomautuksia. Kantelijalta ei saatu huomautuksia.

16. Tutkittuaan huolellisesti osapuolten toimittamat tiedot oikeusasiamies ei ollut vakuuttunut siitä, että komissio olisi vastannut asianmukaisesti kantelijan korvausvaatimuksen aineelliseen näkökohtaan. Siksi hän ehdotti komissiolle sovintoratkaisua. Komission vastaus toimitettiin kantelijalle, joka esitti huomautuksia.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite, jonka mukaan vahingonkorvausvaatimusta ei ole käsitelty asianmukaisesti

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

17. Kantelija väitti, että hänen 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään komissiolle toimitettiin sen pyytämät tiedot ja selvennykset, joiden perusteella komissio pystyi arvioimaan hänen korvausvaatimuksensa. Kantelija väitti kirjeessään, että jos kirjeessä, jossa hänet kutsuttiin sisäisen kilpailun KOM/T/A/98 suulliseen kokeeseen, ei olisi yksiselitteisesti suljettu pois mahdollisuutta muuttaa kokeen päivämäärää, hän olisi pyytänyt viivästystä ja siten antanut itselleen riittävästi aikaa toipua onnettomuudesta.

18. Hänen mukaansa on kohtuullista olettaa, että jos hän olisi voinut lykätä jonkin verran suullisen kokeen ajankohtaa, hän olisi helposti saavuttanut vaaditun pistemäärän, jotta hänet voitaisiin merkitä varallaololuetteloon. Vaikka sijoittaminen tällaiselle listalle ei sinänsä ole tae siitä, että hakija otetaan palvelukseen virkamieheksi, kantelija totesi olevansa varma siitä, että hänen tapauksessaan hän olisi saanut vähintään yhden työtarjouksen. Näin ollen hän joutui sellaisen hallinnollisen epäkohdan uhriksi, joka johtui komission kirjeestä, jossa hänet kutsuttiin sisäisen kilpailun KOM/T/A/98 suulliseen kokeeseen ja jossa yksiselitteisesti suljettiin pois kyseisen kokeen päivämäärän muuttaminen.

19. Lisäksi komissio ei edelleenkään ottanut hänen asiaansa vakavasti. Komissio ei analysoinut hänen tapaustaan komission ja oikeusasiamiehen välisessä kirjeenvaihdossa, joka koski hallinnollisia epäkohtia, joissa komissio ei voinut toteuttaa korjaavia toimia aiheutuneen vahingon korjaamiseksi. Kantelijan mukaan komissio harkitsi oikeusasiamiehen kanssa käymässään kirjeenvaihdossa taloudellisen korvauksen myöntämistä hallinnollisten epäkohtien aiheuttamista vahingoista.

20. Hänen mukaansa kantelijalle aiheutui valtavaa aineellista vahinkoa siitä, että hän ei läpäissyt koetta. Suoran tulonmenetyksen, epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteiden lisäksi hänen epäonnistumisellaan oli ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia häneen ja hänen vaimoonsa. Se, että komissio sitoutui vastauksena oikeusasiamiehen asiassa 687/98/BB esittämään kriittiseen huomautukseen muuttamaan tulevia kilpailuja varten suullisiin kokeisiin kutsumista koskevia kirjeitä, ei millään tavoin poistanut tai lieventänyt vahinkoa ja henkistä ahdistusta, joita hänelle oli aiheutunut komission hallinnollisesta epäkohdasta kutsukirjeessä.

21. Kantelija ilmoitti, ettei hän saanut komissiolta vastausta 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivättyyn kirjeeseensä.

22. Komissio väitti, että oikeusasiamiehen kantelussa 687/98/BB tekemässä päätöksessä ei havaittu komission toiminnassa hallinnollista epäkohtaa siltä osin kuin valintalautakunta oli evännyt kantelijalta mahdollisuuden palata suulliseen kokeeseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) vahvisti tämän myöhemmin.

23. Komissio muistutti lisäksi, että kantelija perusteli korvausvaatimustaan sillä, että hänen epäonnistumisensa kokeessa merkitsi hänen uransa päättymistä hänen ikänsä ja ympäristöalan erikoistumisensa vuoksi. Tältä osin komissio muistutti, että kaikki vakituiseksi virkamieheksi palvelukseen ottaminen edellyttää kilpailukokeen läpäisemistä. Vaikka väliaikaisena toimihenkilönä toimiminen antaisi mahdollisuuden osallistua tiettyihin sisäisiin kilpailuihin, se ei anna oikeutta pysyvään työsuhteeseen, jos henkilö ei läpäise koetta.

24. Lisäksi vaikka kantelija ei läpäissyt sisäistä kilpailua COM/T/A/98, hän olisi voinut osallistua lukuisiin muihin myöhempiin kilpailuihin, mukaan lukien yksi ympäristöalan kilpailu, joka on hänen erikoisalansa. Kantelijan ikä ei ollut este kilpailuihin osallistumiselle. Hänellä oli näin ollen kaikki mahdollisuudet läpäistä kilpailu tasavertaisesti kaikkien muiden Euroopan unionin kansalaisten kanssa ja tulla pysyvästi toimielinten palvelukseen.

25. Komissio myönsi kuitenkin, ettei se ollut vastannut kantelijan 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen. Se pyysi anteeksi hallinnollista valvontaansa.

26. Oikeusasiamiehen kysymyksestä, joka liittyy "mahdollisuuden menettämistä" [6] koskevaan viimeaikaiseen oikeuskäytäntöön, komissio viittasi ensin vahingonkorvausmenettelyjä koskevaan vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Tässä oikeuskäytännössä todetaan, että yhteisön vastuun syntyminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä. Toimielimen toiminnan on oltava lainvastaista; väitetyn vahingon on oltava olemassa; ja toiminnan ja vahingon välillä on oltava syy-yhteys.

27. Lisäksi se totesi, että kolmessa oikeusasiamiehen mainitsemassa "mahdollisuuden menettämistä"koskevassa asiassa (asiat T-402/03, T-430/03 ja T-166/04) tuomioistuimen analyysin lähtökohtana oli riidanalaisen toimen lainvastaisuus. Komission mukaan kantelijan tapauksessa ei kuitenkaan todettu tällaista lainvastaisuutta, toisin kuin kolmessa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa. Se, että komissio ei ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, ei missään tapauksessa ollut "laitonta".

28. Komission mukaan kantelija ei myöskään esittänyt mitään näyttöä siitä, että vahinko, jonka korvaamista vaadittiin, olisi ollut todellinen ja varma. Kantelijan väite, jonka mukaan jos komissio olisi ilmoittanut hänelle mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, hänet olisi nimitetty komission virkamieheksi, perustuu kolmeen olettamaan: i) että hän olisi läpäissyt uudelleen suunnitellun kokeen; ii) että hänet olisi tällöin merkitty varallaololuetteloon; ja iii) että hänelle olisi silloin tarjottu työtä. Kantelijan väite on näin ollen puhtaasti spekulatiivinen.

29. Toisin kuin asian T-166/04 kantaja, jolle tilaisuuden menettäminen oli unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lopullinen, sisäinen kilpailu, johon kantelija osallistui, ei ollut ainoa mahdollisuus tulla virkamieheksi. Koska ”mahdollisuuden menettäminen” ei ollut lopullista eikä varmaa, tuomioistuimen päätelmiä oikeusasiamiehen mainitsemissa asioissa ei voitu soveltaa nyt käsiteltävään asiaan.

Oikeusasiamiehen alustava arvio sovintoratkaisuehdotuksesta

30. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijan väite, joka koski sitä, miten komissio oli käsitellyt hänen korvauspyyntönsä, sisälsi kaksi näkökohtaa, yhden menettelyllisen ja toisen aineellisen.

31. Menettelyllinen näkökohta liittyi kantelijan väitteeseen, jonka mukaan komissio ei koskaan vastannut yhteenkään hänen kirjeistään. Komissio myönsi lausunnossaan, ettei se ollut vastannut kantelijan 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivättyyn kirjeeseen. Oikeusasiamies muistutti, että se, että yhteisön toimielimet ja elimet eivät ole vastanneet kirjeisiin kohtuullisessa määräajassa, on hallinnollinen epäkohta [7]. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on kuitenkin pyytänyt anteeksi laiminlyöntiään tältä osin ja vastannut siihen lausunnossaan. Oikeusasiamies ei näin ollen löytänyt perusteita jatkaa kantelijan väitteen tätä näkökohtaa.

32. Kantelijan väitteen asiasisältö, joka koskee sitä, miten komissio on käsitellyt hänen korvauspyyntönsä, liittyi komission pyyntöön antaman vastauksen sisältöön. Vastaus annettiin sen tätä kantelua koskevassa lausunnossa sekä vastauksissa oikeusasiamiehen lisätutkimuksiin. Oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytymistä korvauksen maksamisesta oli tarkasteltava seuraavien seikkojen perusteella: i) yleiset säännöt ja periaatteet, jotka koskevat yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta, mukaan lukien "mahdollisuuden menettämistä"koskeva viimeaikainen oikeuskäytäntö; ja ii) komission sitoumus poistaa hallinnolliset epäkohdat korvauksena, koska kantelija käytti tätä perusteena korvauspyynnölleen.

Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

33. Oikeusasiamies muistutti yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu toimielintensä lainvastaisesta toiminnasta edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä. Ne ovat seuraavat: i) todellisen vahingon on täytynyt aiheutua; ii) toimielimen toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on oltava syy-yhteys; ja iii) toimielimen toiminnan on oltava lainvastaista [8].

i) Vahingon olemassaolo

34. Oikeusasiamies totesi, että väitetty vahinko näytti muodostuvan a) aineellisesta vahingosta, jonka väitettiin aiheutuneen siitä, että kantelija ei läpäissyt sisäistä kilpailua COM/T/A/98 ja että häntä ei näin ollen nimitetty virkamieheksi (kantelija viittaa 29. huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään komissiolle "välittömään työn ja tulojen menetykseen") ja b) aineettomasta vahingosta (kantelija viittasi 29. huhtikuuta 2005 päivätyssä kirjeessään "epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteisiin ").

a) Aineelliset vahingot

35. Oikeusasiamies totesi, että väitetty aineellinen vahinko eli ”työ-ja ansionmenetys …” vastasi vahinkoa, josta asiassa Lamberts vastaan oikeusasiamies vaadittiin korvausta, eli vahinkoa, joka vastasi palkkaa, jonka hän olisi saanut virkamiehenä (silloisessa) palkkaluokassa A 4 eläkeikään asti, sekä henkilöstösäännöissä säädettyjä sosiaalisia etuja [9].

b) Aineettomat vahingot - "henkiset vahingot mahdollisuuden menettämisestä"

36. Oikeusasiamies totesi, että jotta väitetyt "epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteet "johtavat vastuuseen "henkisestä vahingosta mahdollisuuden menettämisestä", ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) katsoi, että kärsityn henkisen vahingon on oltava "todellinen ja varma". Tässä tapauksessa oli siis osoitettava, että kantelija menetti lopullisesti todellisen ja varman" mahdollisuuden" hakea virkaa virkamiehenä, toisin sanoen "vakavan mahdollisuuden" saada virka, asiassa 687/98/BB [10] todetun hallinnollisen epäkohdan vuoksi.

37. Kysymys siitä, oliko kantelijalla todella "vakava mahdollisuus"kyseisessä sisäisessä kilpailussa, voitaisiin toistaa siten, että on osoitettava, että kantelijan ehdokkuus oli ainakin vakava ehdokkuus. Sen arvioiminen, oliko kantelijan hakemus ainakin vakava, riippuisi useista tekijöistä. Koska kantelija kuitenkin esitti pätevyyteensä ja kokemukseensa liittyviä väitteitä, joita komissio ei kiistänyt, oikeusasiamies katsoi kohtuulliseksi olettaa, että kantelijan hakemus oli vakava.

38. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) totesi myös, että mahdollisuuden menettämisen on oltava lopullinen [11]. Oikeusasiamies totesi, että kantelija oli kyseisen sisäisen kilpailun aikana komission väliaikainen toimihenkilö. Pian tämän sisäisen kilpailun jälkeen hänen sopimuksensa komission kanssa päättyi. Hänen oli näin ollen poistuttava komission yksiköistä, eikä hän voisi enää osallistua sisäisiin kilpailuihin. Vaikka on totta, että hänellä oli mahdollisuus osallistua komission virkoja koskeviin ulkoisiin kilpailuihin toimielimestä eroamisen jälkeen, tällaisia ulkoisia kilpailuja, jotka ovat avoimia suurelle yleisölle, ei voida pitää sisäisiä kilpailuja vastaavina. Näin ollen oli kohtuullista katsoa, että hänen mahdollisuutensa menetettiin lopullisesti.

ii) Syy-yhteyden olemassaolo

39. Lisäksi oli osoitettava, että komission virheen ja aiheutuneen vahingon välillä oli syy-yhteys. Oikeusasiamies muistutti, että syy-yhteys on olemassa, jos kyseinen tapahtuma on välttämätön edellytys vahingon syntymiselle.

40. Tämän säännön perusteella ja jotta nyt käsiteltävässä asiassa väitettyyn aineelliseen vahinkoon olisi olemassa syy-yhteys, on näytettävä toteen, että kantelija olisi varmasti saanut viran virkamiehenä, mutta komissio ei ole ilmoittanut sisäisen kilpailun COM/T/A/98 hakijoille, että suullisen kokeen päivämäärää voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa muuttaa.

41. Oikeusasiamies pani tältä osin merkille kantelijan väitteen, jonka mukaan jos suulliseen kokeeseen kutsutussa kirjeessä ei olisi yksiselitteisesti suljettu pois mahdollisuutta muuttaa kokeen päivämäärää [12], hän olisi pyytänyt päivämäärän lykkäämistä ja siten antanut itselleen riittävästi aikaa toipua onnettomuudesta, joka hänellä oli ollut. Kantelija katsoi, että on" oikeudenmukaista olettaa", että jos hän olisi voinut lykätä suullisen kokeen päivämäärää, hän "olisi helposti" saanut tarvittavan määrän pisteitä, jotta hänet voitaisiin kirjata varallaololuetteloon kilpailun läpäisseistä hakijoista.

42. Oikeusasiamiehen mielestä vaikutti kohtuulliselta olettaa, että jos suulliseen kuulemiseen kutsuttuun ilmoitukseen olisi sisältynyt ilmoitus, jonka mukaan ilmoitettua päivämäärää voitaisiin muuttaa poikkeuksellisissa olosuhteissa, kantelija olisi esittänyt asiaa koskevan pyynnön. Kun otetaan huomioon se kiistaton seikka, että kantelija oli joutunut onnettomuuteen eikä voinut työskennellä ennen suullisen tutkimuksen ajankohtaa, oikeusasiamies katsoi myös kohtuulliseksi olettaa, että komissio olisi sallinut hänen suorittaa suullisen kokeen myöhempänä ajankohtana.

43. Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, ettei ollut esitetty vakuuttavia todisteita siitä, että kantelija olisi välttämättä läpäissyt suullisen kokeen ja olisi siten merkitty varallaololuetteloon, jos suullisen kokeen päivämäärää olisi lykätty.

44. Lisäksi oikeusasiamies muistutti, että ehdokkaan sisällyttäminen varallaololuetteloon ei takaa sitä, että ehdokas otetaan palvelukseen virkamieheksi. Vaikka kantelija väitti, että hän olisi saanut vähintään yhden työtarjouksen, jos hänet olisi merkitty varallaololuetteloon, oikeusasiamies totesi, että kantelija ei ollut esittänyt vakuuttavaa näyttöä tämän väitteen tueksi.

45. Kantelija ei näin ollen osoittanut, että sen, että komissio ei ilmoittanut hakijoille mahdollisuudesta pyytää kokeen lykkäämistä (eli oikeusasiamiehen asiassa 687/98/BB toteaman hallinnollisen epäkohdan), ja väitetyn aineellisen vahingon välillä oli syy-yhteys.

46. Mitä tulee syy-yhteyden olemassaoloon henkisen kärsimyksen osalta, oikeusasiamies totesi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) oli vahvistanut erittäin tiukat säännöt näyttövaatimuksesta, joka koskee virheen ja henkisen kärsimyksen välisen suoran syy-yhteyden olemassaoloa [13]. Tämä merkitsee sitä, että tässä tapauksessa olisi esitettävä vakuuttava väite siitä, että kantelijan "epäoikeudenmukaisuuden ja turhautumisen tunteita "ei olisi ollut olemassa, mutta siitä, että hänelle ei ilmoitettu, että hän olisi kyseisenä ajankohtana terveydentilansa vuoksi voinut osallistua suulliseen kokeeseen myöhemmin.

47. Ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) kannan oikeusasiamies ei aliarvioinut vaikeuksia, joita kantelija saattaa kohdata pyrkiessään esittämään tällaisia lopullisia todisteita. Kun kuitenkin otetaan huomioon jäljempänä esitetyt havainnot siitä, oliko asiassa 687/98/BB todettu hallinnollinen epäkohta ”riittävän vakava” sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen kannalta, oikeusasiamies ei katsonut tarpeelliseksi analysoida tarkemmin hallinnollisen epäkohdan ja väitetyn henkisen vahingon välistä mahdollista syy-yhteyttä (ks. jäljempänä 61 kohta).

iii) Lainvastainen toiminta

48. Sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa sovellettavassa oikeuskäytännössä tarkoitetun lainvastaisuuden toteamisen osalta unionin tuomioistuin on todennut, että a) rikotun oikeussäännön tarkoituksena on oltava oikeuksien antaminen yksityisille; ja b) rikkomisen on oltava riittävän vakava.[14]

a) Loukatun oikeussäännön tarkoituksena on oltava oikeuksien antaminen yksityisille

49. Oikeusasiamies muistutti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) toteamuksesta, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatteella annetaan oikeuksia yksityisille vain, jos se on ”erityisten oikeuksien ilmaisu”[15]. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) katsoi, että hyvän hallinnon periaate ei sinänsä anna oikeuksia yksityisille [16], paitsi jos se ilmentää erityisiä oikeuksia (kuten oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa; oikeus tulla kuulluksi; oikeus tutustua asiakirjoihin; tai velvollisuus perustella päätökset).

50. Tältä osin oikeusasiamies muistutti, että asiassa 687/98/BB todettiin, että komissio ei suulliseen kokeeseen kutsuttaessa kunnioittanut hakijoiden oikeutta saada asianmukaisesti tieto siitä, että ilmoitettua päivämäärää voidaan muuttaa poikkeuksellisissa olosuhteissa. Koska kyseessä on ”erityisoikeus”, oikeusasiamies katsoi, että tämä edellytys täyttyi tässä tapauksessa.

51. Komissio väitti, että se, että se ei ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, ei ollut "laitonta". Oikeusasiamies haluaa tässä yhteydessä muistuttaa, että se, että kantelijalle ei ilmoitettu tästä mahdollisuudesta, oli hallinnollinen epäkohta. On totta, että vaikka "laittomuus" merkitsee hallinnollista epäkohtaa, hallinnollisen epäkohdan toteaminen ei automaattisesti tarkoita, että kyse olisi myös "laittomuudesta"[17]. Näin ollen oikeusasiamiehen toteamus hallinnollisesta epäkohdasta asiassa 687/98/BB ei ollut riippuvainen lainvastaisuudesta, mutta se ei myöskään sulkenut pois sitä.

52. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytyksiä koskevassa yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä ei suljeta pois yhteisön toimielinten mahdollisuutta sopia oikeusasiamiehen tutkimuksen yhteydessä kantelijalle aiheutuneen vahingon korvaamisesta ilman, että oikeusasiamiehen olisi tarpeen todeta vahingon olevan lainvastainen. Laitos, joka suorittaa maksun tällaisissa olosuhteissa, voisi harkita maksua ratkaistakseen mahdolliset (vaikkakaan ei varmat) oikeudellista vastuuta koskevat kysymykset. Tällainen maksu voitaisiin suorittaa vastikkeetta ilman vastuun tunnustamista.

b) Riittävän vakava rikkominen

53. Oikeusasiamies muistutti, että yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan kyseisen oikeussäännön rikkomisen tai, kuten tämän tuomion 51 kohdassa on todettu, hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisen on oltava riittävän ilmeistä.

54. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) on todennut, että toimen määritteleminen"hallinnolliseksi epäkohdaksi" ei sinänsä merkitse sitä, että tällainen toimi olisi "oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen "oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka hallinnollinen epäkohta ei välttämättä johda oikeuskäytännössä tarkoitettuun "oikeussäännön riittävän ilmeiseen rikkomiseen", se voi tietyissä olosuhteissa tehdä niin [18].

55. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että jotta "oikeussäännön riittävän ilmeistä rikkomista"koskeva edellytys täyttyisi, on otettava huomioon kaikki kyseiselle tilanteelle ominaiset tekijät [19]. Ratkaiseva arviointiperuste rikkomisen toteamiseksi "riittävän ilmeiseksi" on se, onko asianomainen yhteisön toimielin selvästi ja vakavasti ylittänyt harkintavaltansa rajat. Muita huomioon otettavia tekijöitä ovat: rikotun säännön selkeys ja täsmällisyys; tässä säännössä yhteisön viranomaisille jätetyn harkintavallan laajuus; oliko rikkominen ja aiheutunut vahinko tahallinen vai tahaton; ja oliko virhe anteeksiannettava vai anteeksiantamaton [20].

56. Asiassa 687/98/BB oikeusasiamies totesi, että komissio oli rikkonut hyvän hallinnon yleistä periaatetta [21].

57. Hyvän hallinnon yleiset periaatteet kattavat tarkasti määritellyt "perusperiaatteet", kuten laillisuusperiaatteen, syrjimättömyyden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen [22]. Hallinnollisen epäkohdan toteaminen asiassa 687/98/BB ei kuitenkaan perustunut tällaiseen perusperiaatteeseen [23]. Kyseessä oleva hallinnollinen epäkohta muodostui virheellisen tiedon antamisesta mahdollisuudesta hakea vaihtoehtoista päivämäärää suulliselle kokeelle, kun tällainen pidennys voi olla perusteltua poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

58. Sen osalta, oliko komission velvollisuus antaa hakijoille riittävät ja tarkat tiedot selkeä ja täsmällinen, oikeusasiamies totesi, että komissiolle ei ollut aiemmin ilmoitettu mahdollisista väärinkäsityksistä, joita voisi aiheutua suullisiin kokeisiin kutsuttavien kirjeiden sanamuodosta [24].

59. Oikeusasiamies otti huomioon myös sen, että komissio totesi asiassa 687/98/BB, että jos pidennyspyyntö olisi tosiasiallisesti esitetty, se olisi hyväksytty [25].

60. Oikeusasiamies ei myöskään löytänyt näyttöä siitä, että tietojen puuttuminen olisi ollut tahallista.

61. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies ei katsonut, että kantelija olisi tässä tapauksessa onnistunut osoittamaan, että asiassa 687/98/BB todettuun hallinnolliseen epäkohtaan liittyi riittävän ilmeinen rikkominen, joka oikeuttaa sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun. Tämän päätelmän perusteella ei ollut tarpeen, kuten edellä 27 kohdassa on jo todettu, tehdä lopullista päätelmää hallinnollisen epäkohdan ja väitetyn henkisen kärsimyksen välisestä mahdollisesta syy-yhteydestä. Ei ollut myöskään tarpeen määrittää, olisiko komission pitänyt hallinnollisen epäkohdan vuoksi tutkia myös lainvastaisuuden olemassaolo (ks. edellä 51 kohta).

62. Mahdollisuutta maksuttomaan maksuun ilman lainvastaisuuden toteamista oli kuitenkin vielä tutkittava.

Ex gratia -maksu

63. Kantelija oli sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta erillisenä asiana väittänyt, että komission olisi maksettava hänelle korvausta nimenomaan sen perusteella, että se on sitoutunut poistamaan hallinnolliset epäkohdat rahallisena korvauksena. Oikeusasiamies ymmärsi tämän olevan pyyntö saada maksuton maksu.

64. Oikeusasiamies katsoi, että hallinnollisesta epäkohdasta, joka ei täytä kaikkia sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun edellytyksiä, voidaan kuitenkin myöntää maksuton maksu. Tällaisella vastikkeettomalla korvauksella on tärkeä tehtävä sen toteamisessa, että toimielin on todellakin tehnyt virheen. Korvauksen maksaminen maksutta osoittaa ilman ennakkotapausta, että toimielin huolehtii kantelijasta ja antaa samalla myönteisen vastauksen tiettyyn kanteluun. Tämä hyödyttää paitsi yksilöä myös toimielintä, koska se parantaa sen suhteita kansalaisiin.

65. Käsiteltävänä olevan asian osalta oikeusasiamies totesi, että vaikka asiassa 687/98/BB todettu hallinnollinen epäkohta ei täyttänyt kaikkia sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytyksiä olosuhteet huomioon ottaen, se aiheutti tiettyä henkistä vahinkoa.

66. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies päätteli alustavasti, että koska komissio ei harkinnut mahdollisuutta suorittaa kantelijalle maksutonta maksua, joka perustuisi sen sitoumukseen poistaa hallinnolliset epäkohdat taloudellisena korvauksena, se käsitteli kantelijan korvausvaatimuksen aineellista näkökohtaa tavalla, joka voisi merkitä hallinnollista epäkohtaa.

67. Oikeusasiamies teki siksi komissiolle sovintoratkaisuehdotuksen, jossa hän suositteli, että komissio voisi tarjota kantelijalle 5 000 euron suuruisen vastikkeettoman maksun.

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut sovintoratkaisuehdotuksen jälkeen

68. Vastauksessaan oikeusasiamiehen ehdotukseen komissio väitti, ettei se syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kieltäytyessään antamasta kantelijalle lupaa suorittaa uudelleen suullisen kokeen sisäisessä kilpailussa COM/T/A/98. Komissio huomautti myös, että se (ja myöhemmin EPSO) oli pannut täytäntöön oikeusasiamiehen ehdotuksen asiassa 687/98/BB. Näin tehdessään se sisällytti suullisia kokeita koskeviin kutsukirjeisiin lausekkeen, jossa hakijoille ilmoitetaan, että jos poikkeukselliset olosuhteet estävät hakijaa osallistumasta kokeeseen kutsussa mainittuna päivänä, se ryhtyy kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin varmistaakseen suullisten kokeiden asianmukaisen suorittamisen. Komissio totesi myös, että se oli oikeusasiamiehen ehdotuksen osalta tutkinut perusteellisesti mahdollisuutta myöntää kantelijalle maksuton korvaus. Se katsoi kuitenkin, että ex gratia -maksua suositellaan vain "silloin, kun moraalisen velvoitteen ja oikeudellisen mahdottomuuden välillä on ristiriita". Komissio ei kuitenkaan katsonut tehneensä virhettä käsiteltävässä asiassa. Sen mukaan sillä ei näin ollen ollut mitään moraalista velvoitetta kantelijaa kohtaan.

69. Kantelija totesi, että komission vastaus sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen vain lisäsi hänen vieraantumisen tunnettaan komissiosta, joka on toimielin, jonka hyväksi hän työskenteli erittäin omistautuneesti ja lojaalisti monien vuosien ajan. Hänen mukaansa komission suhtautuminen häneen oli jyrkässä ristiriidassa sen suuren arvostuksen ja kunnioituksen kanssa, jota hän koki aikaisemmilta kollegoiltaan, nimittäin esimiehiltään ja muilta oman yksikkönsä ja muiden komission yksiköiden jäseniltä. Komission viimeisimmän vastauksen seurauksena hän oli paitsi erittäin pettynyt ja tyrmistynyt myös tunsi vielä syvempää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Oikeusasiamiehen ehdotus tarjosi komissiolle hyvin pienen vastikkeettoman maksun – joka ei olisi muodostanut ennakkotapausta – avulla mahdollisuuden osoittaa jonkinasteista huolenpitoa todetusta hallinnollisesta epäkohdasta. Muutos, jonka komissio toteutti suullisia kokeita koskevissa kutsukirjeissään, ei millään tavoin helpottanut eikä edistänyt kantajalle aiheutuneen vahingon lieventämistä. Hän toivoi kuitenkin, että komission kanta johtuisi sen väärinkäsityksestä ja että oikeusasiamies voisi ehkä selventää asiaa ja siten ratkaista hänen kantelunsa.

Oikeusasiamiehen arvio, joka johti suositusluonnokseen

70. Komission vastaus oikeusasiamiehen ehdotukseen sovintoratkaisusta tässä tapauksessa näytti perustuvan näkemykseen, jonka mukaan se ei tehnyt mitään virhettä asiassa 687/98/BB tutkitussa asiassa. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että asiassa 687/98/BB havaittiin hallinnollinen epäkohta ja että komissio teki todellakin virheen käsitellessään kantelijaa. Asiassa 687/98/BB ilmennyt hallinnollinen epäkohta oli perustana oikeusasiamiehen analyysille, joka johti sovintoratkaisua koskevaan ehdotukseen tässä tapauksessa.

71. Oikeusasiamies oli myös samaa mieltä kantelijan kanssa siitä, että komission asenne vain lisäsi kantelijan epäoikeudenmukaisuuden ja vieraantumisen tunteita. Oikeusasiamies vahvisti siten näkemystään, jonka mukaan komission olisi aiheutuneen hallinnollisen epäkohdan vuoksi suoritettava kantelijalle vastikkeeton maksu. Tällainen vastikkeeton maksu ei muodostaisi ennakkotapausta.

72. Oikeusasiamies totesi, että katsoessaan, ettei se ollut tehnyt virhettä asiassa 687/98/BB tutkitussa asiassa, komissio sulki pois edes mahdollisuuden suorittaa kantelijalle maksu maksutta. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies totesi, että komissio ei käsitellyt kantelijan korvauspyyntöä asianmukaisesti. Kyseessä oli hallinnollinen epäkohta. Oikeusasiamies esitti näin ollen ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti seuraavan suositusluonnoksen:

Komission olisi harkittava uudelleen mahdollisuutta tarjota kantelijalle 5 000 euron maksuton maksu.

Oikeusasiamiehelle hänen suositusluonnoksensa jälkeen esitetyt perustelut

73. Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio totesi, että asiassa 687/98/BB oikeusasiamies totesi, että "komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, kun se kieltäytyi antamasta kantelijalle lupaa suorittaa suullinen koe uudelleen". Oikeusasiamies totesi kuitenkin suositusluonnoksessaan, että asiassa 687/98/BB havaittiin hallinnollinen epäkohta ja että komissio todellakin teki virheen kantelun käsittelyssä. Näin ollen komissio ei voinut muodostaa selkeää näkemystä oikeusasiamiehen arviosta kyseisistä tapahtumista.

74. Komissio totesi, että suositusluonnoksessa oikeusasiamies huomautti perustellusti, että maksun tarjoaminen kantelijalle merkitsisi väärinkäytöksen tunnustamista (oikeusasiamies suositteli, että komissio suorittaa kantelijalle vastikkeettoman maksun ilmenneen hallinnollisen epäkohdan vuoksi). Komissio pysyi kuitenkin kannassaan, jonka mukaan se ei voinut erottaa, mitä sitovaa sääntöä tai periaatetta sen olisi pitänyt rikkoa, kun se kieltäytyi antamasta kantelijalle lupaa suorittaa suullinen koe uudelleen. Näin ollen hallinnollista epäkohtaa ei ilmennyt.

75. Komissio pahoitteli, ettei se ollut ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, mutta se ei pitänyt asianmukaisena hyväksyä oikeusasiamiehen suositusta tarjota kantelijalle maksutonta maksua.

76. Huomautuksissaan kantelija ilmaisi olevansa tyrmistynyt komission yksityiskohtaisesta lausunnosta ja väitti, että asiassa 687/98/BB oli havaittu hallinnollinen epäkohta. Kantelija huomautti, että muutoin asian käsittelyä ei olisi päätetty kriittisellä huomautuksella. Kantelija katsoi, että koska komissio epäsi hallinnollisen epäkohdan, komission anteeksipyyntö oli merkityksetön. Hän toivoi, että oikeusasiamiehen olisi edelleen mahdollista vakuuttaa komissio suositusluonnokseen annettavan myönteisen vastauksen tarkoituksenmukaisuudesta.

Oikeusasiamiehen arvio suositusluonnoksen jälkeen

77. Oikeusasiamies korostaa ensinnäkin, että tässä tapauksessa ei ole kyse asian 687/98/BB uudelleentarkastelusta vaan siitä, miten komissio on käsitellyt kantelijan korvauspyyntöä kyseisessä asiassa todetun hallinnollisen epäkohdan vuoksi.

78 Oikeusasiamies pahoittelee sitä, että komissio on jatkuvasti kieltäytynyt tunnustamasta käsiteltävänä olevan asian taustalla olevia perustietoja. On totta, että asiassa 687/98/BB oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa siltä osin kuin komissio kieltäytyi antamasta kantelijalle lupaa suorittaa suullinen koe uudelleen. Oikeusasiamies totesi kuitenkin asiassa 687/98/BB, että komissio oli syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan: Komissio ei ilmoittanut hakijoille mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää, vaan ilmoitti heille nimenomaisesti, että suullisen kokeen päivämäärää ei ollut mahdollista muuttaa.[26] Tämä selitetään edellä 50-51 ja 57 kohdassa, jotka olivat myös osa sovintoratkaisua koskevaa ehdotusta ja suositusluonnosta. Lisäksi, kuten kantelija aivan oikein huomautti, asian 687/98/BB käsittely päätettiin kriittisellä huomautuksella. Kuten komissio hyvin tietää, kriittisiä huomautuksia esitetään vasta hallinnollisen epäkohdan toteamisen jälkeen.

79. Oikeusasiamies pahoittelee myös sitä, että vastatessaan oikeusasiamiehen sovintoratkaisuehdotukseen ja hänen suositusluonnokseensa komissio käytti harhaanjohtavasti lainauksia oikeusasiamiehen päätöksestä asiassa 687/98/BB. Vastauksessaan komissio viittasi asiassa 687/98/BB seuraavaan lausumaan: "komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, kun se kieltäytyi antamasta kantelijalle mahdollisuutta suorittaa suullinen koe uudelleen". Se ei kuitenkaan huomauttanut, että oikeusasiamies oli todennut komission syyllistyneen hallinnolliseen epäkohtaan, koska se ei ilmoittanut hakijoille mahdollisuudesta muuttaa suullisen kokeen päivämäärää vaan ilmoitti heille nimenomaisesti, ettei suullisen kokeen päivämäärää ollut mahdollista muuttaa.

80. Oikeusasiamies toteaa vastahakoisesti, että kun otetaan huomioon, miten huolellisesti asia on selitetty sekä sovintoratkaisuehdotuksessa että suositusluonnoksessa, komission kanta merkitsee kieltäytymistä suhtautumasta vakavasti ja rakentavasti oikeusasiamiehen väitteisiin ja käymästä hänen kanssaan aitoa vuoropuhelua käsiteltävästä asiasta.

81 Oikeusasiamies huomautti vuosikertomuksessaan 1998, että hänen mahdollisuutensa esittää erityiskertomus Euroopan parlamentille on hänen työnsä kannalta mittaamattoman arvokas. Hän lisäsi, että erityiskertomuksia ei näin ollen pitäisi esittää liian usein, vaan ainoastaan tärkeistä asioista, joissa parlamentti voi ryhtyä toimiin oikeusasiamiehen avustamiseksi.

82 Oikeusasiamies katsoo, että vaikka komission hallinnollinen epäkohta on käsiteltävässä asiassa erittäin merkittävä kantelijan kannalta, sen todennäköiset seuraukset eivät ole riittävän kauaskantoisia, jotta erityiskertomuksen esittäminen Euroopan parlamentille olisi perusteltua. Oikeusasiamies päättää näin ollen asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

B. Päätelmät

Kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää sen esittämällä seuraavan kriittisen huomautuksen:

Komissio ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan korvauspyyntöä, koska se ei harkinnut mahdollisuutta suorittaa maksu maksutta. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

Oikeusasiamies pahoittelee, että komissio on kieltäytynyt suhtautumasta vakavasti ja rakentavasti hänen väitteisiinsä ja käymästä hänen kanssaan aitoa vuoropuhelua tästä tapauksesta.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 5 päivänä elokuuta 2010.

---

[1] Asiassa 687/98/BB tekemänsä päätöksen jälkeen komissio ja myöhemmin Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto panivat täytäntöön oikeusasiamiehen ehdotuksen sisällyttämällä tällaisen lausekkeen kutsukirjeisiin.

[2] Asia T-209/00, Lamberts v. oikeusasiamies, Kok. 2002, s. II-2203.

[3] Asia C-234/02 P, oikeusasiamies v. Lamberts, Kok. 2004, s. I-2803.

[4] Oikeusasiamiehen ohjesäännön 2 artiklan 4 kohdassa määrätään, että ”kantelu on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona sen perusteena olevat tosiseikat ovat tulleet kantelun tekijän tietoon, ja ennen kantelun tekemistä asianomaisiin toimielimiin ja elimiin on sovellettava asianmukaisia hallinnollisia menettelyjä”.

[5] Kuten edellä on todettu, tuomioistuinmenettelyn aikana nostettu vahingonkorvauskanne kohdistui oikeusasiamieheen ja parlamenttiin eikä komissioon.

[6] Oikeusasiamies esitti tämän kysymyksen lisätutkimuksina, ks. edellä 14 kohta.

[7] Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 17 artikla, saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla (www.ombudsman.europa.eu).

[8] Ks. esim. asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, Kok. 1982, s. 3057, 16 kohta; asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, Kok. 1994, s. I-4199, 19 kohta; ja asia T-383/00, Beamglow v. parlamentti ym., Kok. 2005, s. II 5459, 95 kohta.

[9] Asia T-209/00, Lamberts v. oikeusasiamies, Kok. 2002, s. II-2203, 61 kohta.

[10] Asia T-166/04, C v. komissio, tuomio 31.1.2007, 67 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[11] Ks. em. asia C v. komissio, tuomion 71 kohta.

[12] Kutsukirjeessä todettiin seuraavaa: ” Je précise par ailleurs que l'organisation des épreuves ne permet pas de changer l'horaire qui vous a été indiqué.”

[13] Ks. esim. asia T-48/05, Franchet ja Byk v. komissio, tuomio 8.7.2008, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

[14] Näihin edellytyksiin viitattiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa, joka koski oikeusasiamiehen valitusta kantelijan vireille panemassa asiassa; Asia C-234/02 P, oikeusasiamies v. Lamberts, Kok. 2004, s. I-2803, 49 kohta. Ks. myös asia T-193/04, Tillack v. komissio, Kok. 2006, s. II-3995, 117 kohta.

[15] Asia T-193/04, Tillack v. komissio, Kok. 2006, s. II-3995, 127 kohta.

[16] Asia T-196/99, Area Cova ym. v. neuvosto ja komissio, Kok. 2001, s. II-3597, 43 kohta.

[17] Tämän ehdotuksen toisesta osasta ks. ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) yhdistetyt asiat T-219/02 ja T-337/02, Herrera v. komissio, tuomio 29.4.2004 (Kok. H. 2004, s. asia T-193/04 R, Hans-Martin Tillack v. komissio, 128 kohta; ja asia T-394/03, Flavia Angeletti v. komissio, 157 kohta.

[18] Asia T-193/04, Tillack v. komissio, Kok. 2006, s. II-3995, 128 kohta.

[19] Asia C-424/97, Haim, Kok. 2000, s. I-5123, 42 kohta.

[20] Yhdistetyt asiat C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du Pêcheur ja Factortame (Kok. 1996, s. I-1029, 55-56 kohta).

[21] Oikeusasiamiehen vuoden 1997 vuosikertomuksessaan esittämä hallinnollisen epäkohdan määritelmä on, että "hallinnollista epäkohtaa esiintyy silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan säännön tai periaatteen mukaisesti".

[22] Ks. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 4-6 artikla, saatavilla oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa www.ombudsman.europa.eu.

[23] Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että tehdessään päätöksensä asiassa 687/98/BB lokakuussa 1999 hänen oma-aloitteinen tutkimuksensa hyvän hallintotavan säännöstön olemassaolosta yhteisön eri toimielimissä ja elimissä (OI/1/98/OV), mikä lopulta johti siihen, että parlamentti hyväksyi hyvän hallintotavan säännöstön, oli edelleen kesken.

[24] On totta, että jos komissio jättäisi tämän velvollisuuden huomiotta asiassa 687/98/BB tehdyn päätöksen jälkeen, se voisi olla vastuussa siitä, että se jättää huomiotta selkeäksi ja täsmälliseksi tulleen säännön.

[25] Käytännössä komissio oli valmis toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että suulliset kokeet suoritetaan asianmukaisesti, erityisesti jos hakija on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi estynyt osallistumasta kutsussa mainittuna päivänä.

[26] Oikeusasiamiehen asiassa 687/98/BB tekemän päätöksen 1.3 kohdassa todetaan seuraavaa: "Euroopan oikeusasiamies toteaa, että ehdokkaan kutsukirjeessä todetaan seuraavaa: "Je précise par ailleurs que l'organisation des épreuves ne permet pas de changer l'horaire qui vous a été indiqué."