Asia koski Euroopan unionin neuvoston päätöstä jättää tutkimatta entisen toimihenkilön tekemä valitus päätöksestä aloittaa kurinpitomenettely häntä vastaan. Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa neuvostossa.

Kantelun tausta

1. Kantelija, joka on Euroopan unionin neuvoston (jäljempänä neuvosto) entinen virkamies, poistettiin virastaan kurinpitomenettelyn jälkeen, jossa hänen oli todettu rikkoneen henkilöstösääntöjen mukaisia velvoitteitaan.

2. Ennen viraltapanoaan kantelija oli tehnyt henkilöstösääntöjen [1] 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen nimittävän viranomaisen päätöksestä aloittaa häntä koskeva kurinpitomenettely.

3. Neuvosto jätti kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemän valituksen tutkimatta.

4. Tyytymättömänä tähän päätökseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen tammikuussa 2017.

Tiedustelu

5. Oikeusasiamies aloitti tutkimuksen kantelusta, jonka mukaan neuvosto oli virheellisesti jättänyt tutkimatta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen kantelun, joka koski päätöstä aloittaa kurinpitomenettely kantelijaa vastaan.

6. Tutkinnan aikana oikeusasiamiehen tutkintaryhmä otti asianmukaisesti huomioon kantelussa toimitetut tiedot. Tutkimusryhmä analysoi perusteellisesti erityisesti neuvoston ja kantelijan välistä kirjeenvaihtoa ennen kuin kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Neuvoston ja kantelijan väitteet

7. Neuvosto pani merkille henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan, jonka mukaan ”henkilö, johon näitä henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi tehdä nimittävälle viranomaiselle valituksen hänelle vastaisesta toimesta”. Vakiintuneen oikeuskäytännön ^[2] mukaan toimihenkilölle vastaisella toimella tarkoitetaan toimea, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa suoraan ja välittömästi hänen etuihinsa muuttamalla merkittävästi hänen oikeusasemaansa.

8. Neuvosto katsoi, että kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemää valitusta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta on vain valmisteleva menettelyvaihe eikä se vaikuta hallinnon lopulliseen päätökseen. Tämä päätös ei vaikuttanut välittömästi kantelijan etuun muuttamalla hänen oikeudellista tilannettaan. Kurinpitomenettelyn tulos oli tuolloin vielä tuntematon. 

9. Henkilöstöasioissa toimenpiteet, joiden tarkoituksena on valmistella päätöstä, eivät ole henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimihenkilölle vastaisia toimia, vaikka toimihenkilön henkilökohtainen käsitys voi olla, että päätös vaikuttaa häneen epäedullisesti. Kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen tarkoituksena on erityisesti arvioida asianomaisen toimihenkilön syyksi luettujen tosiseikkojen todenperäisyyttä ja vakavuutta ja kuulla häntä asiasta, jotta hän voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen kurinpitotoimenpiteiden toteuttamisesta. Kurinpitomenettelyn aloittamista koskeva päätös voidaan riitauttaa vain liitännäisesti kanteella, joka on nostettu asianomaiselle vastaisesta lopullisesta kurinpitopäätöksestä, tai kanteella, joka on nostettu toisesta asianomaiselle vastaisesta toimesta, joka perustuu lopulliseen kurinpitopäätökseen. Kurinpitomenettelyn aloittamista koskevaa päätöstä ei näin ollen voida pitää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna virkamiehelle vastaisena toimena. Kantelijan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemää valitusta ei näin ollen voitu ottaa tutkittavaksi.

10.  Neuvosto ilmoitti kantelijalle, että jos lopullinen kurinpitopäätös vaikuttaa häneen epäedullisesti, hänellä olisi oikeus tehdä tästä päätöksestä valitus, jonka yhteydessä hän voisi kyseenalaistaa kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen laillisuuden.

11.   Kantelija väitti tiivistetysti, että neuvoston häntä koskeva tutkinta oli suhteeton, että se aloitettiin ”merkityksettömien tietojen” ja kuulopuheiden perusteella ja että se oli luonteeltaan häiritsevä, halventava ja syrjivä.

12.  Kantelija väitti, että neuvoston menettely olisi pitänyt päättää Belgian oikeusviranomaisten päätettyä olla jatkamatta asian käsittelyä. Hän väitti, että päätös aloittaa kurinpitomenettely häntä vastaan vaikutti häneen kielteisesti hänen jokapäiväisessä työ- ja yksityiselämässään.

Oikeusasiamiehen arviointi

13.  Neuvosto on selittänyt kantelijalle yksityiskohtaisesti, miksi se katsoi, että hänen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemänsä valitus oli jätettävä tutkimatta.

14.  Neuvosto on perustellusti päätellyt yksityiskohtaisen selvityksensä perusteella, että päätös kurinpitomenettelyn aloittamisesta ei ole henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen toimi.

15.  Yhdessäkään kantelijan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa esittämässä väitteessä ei kyseenalaisteta neuvoston kantaa, jonka mukaan päätös aloittaa kurinpitomenettely ei ole toimihenkilölle vastainen toimi, joka johtuu kyseisen toimihenkilön oikeudellisen tilanteen muuttumisesta.

16.  Kantelija ei näytä tehneen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaista valitusta lopullisesta kurinpitopäätöksestä, jolla hänet erotettiin virastaan. Tällainen väite olisi ollut asianmukainen tapa riitauttaa kyseiseen päätökseen johtanut neuvoston menettely.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän [3]:

Euroopan unionin neuvostossa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Valituksen tekijälle ja Euroopan unionin neuvostolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Strasbourgissa 14.2.2017

Tina Nilsson

Tutkimuspäällikkö – yksikkö 4

[1] Direktiivin 90 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Henkilö, johon näitä henkilöstösääntöjä sovelletaan, voi tehdä nimittävälle viranomaiselle valituksen hänelle vastaisesta toimesta joko silloin, kun kyseinen viranomainen on tehnyt päätöksen tai kun se ei ole toteuttanut henkilöstösäännöissä määrättyä toimenpidettä. Valitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa. Määräaika alkaa kulua

– säädöksen julkaisupäivänä, jos kyseessä on yleisluonteinen toimi;

– päivänä, jona päätös annetaan tiedoksi asianomaiselle, mutta joka tapauksessa viimeistään päivänä, jona tämä on saanut tällaisen tiedoksiannon, jos toimenpide vaikuttaa määrättyyn henkilöön; jos määrättyyn henkilöön vaikuttavaan toimeen kuitenkin sisältyy myös toista henkilöä koskeva valitus, määräaika alkaa kulua kyseisen toisen henkilön osalta sinä päivänä, jona hän vastaanottaa ilmoituksen, mutta joka tapauksessa viimeistään julkaisupäivänä;

– vastauksen antamiselle asetetun määräajan päättymispäivänä, jos valitus koskee 1 kohdassa tarkoitettua implisiittistä päätöstä pyynnön hylkäämisestä.

Viranomaisen on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle perustellusta päätöksestään neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä. Jos valitukseen ei ole vastattu tämän määräajan kuluessa, se katsotaan implisiittiseksi hylkääväksi päätökseksi, johon voidaan hakea muutosta 91 artiklan mukaisesti.”

[2] Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.6.1994, Perez Jimenez v. komissio, T-6/93, ECLI:EU:T:1994:63, 34 kohta ; Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 22.3.1995, Kotzonis v. talous- ja sosiaalikomitea, T-586/93, ECLI:EU:T:1995;54, 28 kohta, ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 19.10.1995, Obst v. komissio, T-562/93, Kok. H. 1995, s. I-A-00247, II-00737, 23 kohta.

[3] Tietoa uudelleentarkastelumenettelystä on oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu/en/resources/otherdocument.faces/en/70669/html.bookmark