Kyseiset kolme tapausta koskivat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MIK), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei arvioinut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia, mikä yhdessä oli hallinnollinen epäkohta. Näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamies suositteli, että komissio varmistaa parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavan, johdonmukaisen ja ei-mielivaltaisen soveltamisen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan niiden vaatimuksista, sekä kirjaamalla ja selittämällä myönnettyjen poikkeusten syyt. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki myös neljä parannusehdotusta, joihin kuuluivat: selkeytetään sidosryhmien kuulemista koskevia sääntöjä kiireellisten ehdotusten osalta; varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit korvaavat analyyttiset asiakirjat, joissa esitetään komission ehdotuksia tukeva näyttö, julkaistaan oikea-aikaisesti, jotta voidaan käydä julkista keskustelua ennen lainsäädännön hyväksymistä; ohjeiden antaminen ilmastotoimien johdonmukaisuuden arviointien täytäntöönpanosta; perustelujen esittäminen ja kirjaaminen, kun yksiköiden välisiä kuulemisjaksoja lyhennetään vahvistettujen kynnysarvojen alapuolelle.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio suostui pohtimaan ”kiireellisten” tilanteiden määrittelyä paremman sääntelyn sääntöjen tulevan tarkistamisen yhteydessä sekä kirjaamaan ja julkaisemaan syyt niiden vaatimuksia koskevien poikkeusten soveltamiselle. Komissio sitoutui myös varmistamaan kohdennetut kuulemiset kiireellisistä ehdotuksistaan, julkaisemaan analyyttiset asiakirjat ja niitä tukevan näytön kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä, sisällyttämään ilmastotoimien johdonmukaisuutta koskevat arvioinnit sekä analyyttisiin asiakirjoihin että tulevia ehdotuksia koskeviin perusteluihin ja esittämään perustelut lyhennetyille yksiköiden välisille kuulemisille.

Kantelijat katsoivat komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että komission sitoumukset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä konkreettisia avoimen, osallistavan ja näyttöön perustuvan lainsäädäntöprosessin takaamiseksi.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission yleisesti rakentavaan vastaukseen hänen suosituksiinsa ja parannusehdotuksiinsa. Komission vastaus ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä konkreettisista toimista, joita se aikoo toteuttaa oikeusasiamiehen suositusten ja parannusehdotusten täytäntöönpanemiseksi.

Oikeusasiamies seuraa tätä asiaa tulevien kantelujen perusteella ja sen jälkeen, kun komissio on saanut päätökseen parempaa sääntelyä koskevien sääntöjen tarkistamisen. Tässä vaiheessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja oikeusasiamies päätti nämä kolme tapausta.

Nämä kolme tapausta koskevat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MAS), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei tarkistanut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.   

Oikeusasiamies aloitti tutkimukset näistä kolmesta tapauksesta. Hän sai komission kirjallisen vastauksen kaikissa kolmessa asiassa, tutustui komission asiaa koskeviin asiakirjoihin ja hänen tutkintaryhmänsä tapasivat komission edustajia kahden tutkimuksen yhteydessä.

Komissio vastasi, että paremman sääntelyn säännöt eivät ole sitovaa lainsäädäntöä vaan poliittisen päätöksenteon välineitä, joilla kerätään asiaankuuluvia tietoja ja joita olisi sovellettava oikeasuhteisesti. Se väitti myös keränneensä kaiken asiaankuuluvan näytön ennen kyseisten lainsäädäntöehdotusten hyväksymistä, kuulleensa sidosryhmiä ja suorittaneensa ilmastotoimien johdonmukaisuuden arvioinnit ja yksiköiden välisen kuulemisen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella useita menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli lainsäädäntöehdotuksia, jotka yhdessä merkitsevät hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamies totesi erityisesti, että komissio tulkitsi ”kiireellisyyttä” laajasti eikä perustellut riittävästi lainsäädäntöehdotusten ”kiireellisyyttä” yleisöön nähden eikä dokumentoinut poikkeuksiaan sovellettavista paremman sääntelyn säännöistä. Oikeusasiamies totesi myös, että komissio ei ole ottanut käyttöön menettelyä, jolla varmistettaisiin perussopimusten ja oikeuskäytännön vaatimusten mukaisesti kiireellisten lainsäädäntöehdotusten avoin, näyttöön perustuva ja osallistava valmistelu. Oikeusasiamies totesi lisäksi, että komissio ei toiminut vastuullisesti, koska se ei pitänyt asianmukaista kirjaa ehdotuksiinsa liittyvistä pakollisista johdonmukaisuustarkastuksista EU:n ilmastotavoitteiden kanssa.

Oikeusasiamies antoi näiden puutteiden korjaamiseksi kaksi suositusta. Oikeusasiamies suositteli, että komission olisi varmistettava parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavissa oleva, johdonmukainen ja ei-mielivaltainen soveltaminen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan säännöissä vahvistetuista vaatimuksista. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki neljä ehdotusta, joihin kuului sidosryhmien kuulemista koskevien sääntöjen selventäminen kiireellisiä ehdotuksia varten ja sen varmistaminen, että sen ehdotuksia tukeva näyttö julkaistaan hyvissä ajoin, jotta julkinen keskustelu ennen lainsäädännön hyväksymistä on mahdollista.

Asia koski Euroopan komission päätöstä lopettaa yhteistyö tilapäistyöntekijän kanssa lastenhoitopalveluissaan. Kantelija palkattiin ulkopuolisen toimeksisaajan kautta viikoittaisilla sopimuksilla. Toimeksisaaja ilmoitti kantelijalle komission ohjeiden mukaisesti, että komissio ei enää pyytäisi hänen palvelujaan. Kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen ja väitti, että komissio ei perustellut hänen päätöstään.

Oikeusasiamies on johdonmukaisesti katsonut, että kun EU:n toimielimet pyytävät henkilön ja ulkopuolisen toimeksisaajan välisen sopimuksen irtisanomista, niiden olisi esitettävä oikeudenmukaiset ja objektiiviset syyt irtisanomiselle, ilmoitettava asiasta asianomaiselle henkilölle ja varmistettava, että heille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia ennen irtisanomista. Tilapäisen työntekijän tilanteen epävarma luonne merkitsee sitä, että komissiolla on velvollisuus olla oikeudenmukainen ja avoin myös silloin, kun sopimussuhdetta ei ole. Tässä tapauksessa komissio ei varmistanut, että kantelijaa kuultiin ja että hänellä oli mahdollisuus esittää huomautuksia komission esittämistä syistä ennen kuin se päätti olla enää pyytämättä kantelijan palveluja. Vaikka tämä on valitettavaa, oikeusasiamies toteaa, että kantelijalle on täytynyt tiedottaa joistakin asioista komission päätöstä edeltäneellä viikolla. Kirjanpidon puutteen vuoksi oikeusasiamies ei kuitenkaan pysty tarkistamaan, keskusteliko komission henkilöstö asioista kantelijan kanssa. Oikeusasiamies on kuitenkin tyytyväinen siihen, että komissio myönsi, että se olisi voinut selittää perustelujaan kantelijalle tässä tapauksessa.

Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja päättää asian käsittelyn.  

Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) käsitteli uudelleentarkastelupyyntöjä, jotka oli esittänyt hakija, joka ei läpäissyt kahta valintamenettelyä. Kantelija väitti muun muassa, että EPSO ei ollut puuttunut riittävästi hänen huolenaiheisiinsa, ja kyseenalaisti sen, oliko se arvioinut asianmukaisesti hänen suoriutumistaan.

Oikeusasiamiehen aloitettua tutkimuksen EPSO antoi kantelijalle lisävastauksia. Oikeusasiamies totesi, että niiden ja hänen alun perin saamiensa vastausten välillä oli epäjohdonmukaisuuksia ja että ei ollut selvää, tarkistiko EPSO alkuperäisiä päätöksiään. EPSO selvensi asiaa tutkimuksen aikana.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, koska EPSO antoi lopulta kohtuulliset selvitykset siitä, miten se käsitteli kantelijan uudelleentarkastelupyyntöjä. Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin ongelmia, jotka liittyivät EPSOn vakiomuotoisiin vastauksiin uudelleentarkastelupyyntöihin. Oikeusasiamies esitti EPSOlle parannusehdotuksen ja pyysi sitä varmistamaan, että uudelleentarkastelupyynnön jättäneet hakijat saavat tulevaisuudessa selkeän, täsmällisen ja täydellisen vastauksen, jossa ilmoitetaan, onko uudelleentarkastelu tehty, ja ilmoitetaan EPSOn päätöksen syyt.