Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) käsitteli uudelleentarkastelupyyntöjä, jotka oli esittänyt hakija, joka ei läpäissyt kahta valintamenettelyä. Kantelija väitti muun muassa, että EPSO ei ollut puuttunut riittävästi hänen huolenaiheisiinsa, ja kyseenalaisti sen, oliko se arvioinut asianmukaisesti hänen suoriutumistaan.

Oikeusasiamiehen aloitettua tutkimuksen EPSO antoi kantelijalle lisävastauksia. Oikeusasiamies totesi, että niiden ja hänen alun perin saamiensa vastausten välillä oli epäjohdonmukaisuuksia ja että ei ollut selvää, tarkistiko EPSO alkuperäisiä päätöksiään. EPSO selvensi asiaa tutkimuksen aikana.

Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn todeten, että lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, koska EPSO antoi lopulta kohtuulliset selvitykset siitä, miten se käsitteli kantelijan uudelleentarkastelupyyntöjä. Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin ongelmia, jotka liittyivät EPSOn vakiomuotoisiin vastauksiin uudelleentarkastelupyyntöihin. Oikeusasiamies esitti EPSOlle parannusehdotuksen ja pyysi sitä varmistamaan, että uudelleentarkastelupyynnön jättäneet hakijat saavat tulevaisuudessa selkeän, täsmällisen ja täydellisen vastauksen, jossa ilmoitetaan, onko uudelleentarkastelu tehty, ja ilmoitetaan EPSOn päätöksen syyt.

 

Tapaus koski sitä, miten Euroopan unionin turvapaikkavirasto (EUAA) irtisanoi ulkopuolisen asiantuntijan sopimuksen sen jälkeen, kun oli väitetty, että tulkkeja oli kohdeltu epäammattimaisesti turvapaikka-asioiden tukioperaation aikana. Kantelija väitti, että päätöstä ei ollut perusteltu riittävästi, että hänelle ei ollut ilmoitettu asianmukaisesti väitteiden asiasisällöstä, että hänen puolustautumisoikeuksiaan ei ollut kunnioitettu ja että toteutetut toimenpiteet olivat suhteettomia. EUAA väitti, että sopimuksen irtisanominen perustui useisiin uskottaviin raportteihin väärinkäytöksistä, että kantelijalle oli ilmoitettu huolenaiheista kokouksissa ja muussa viestinnässä ja että luottamuksellisuuteen liittyvät näkökohdat rajoittivat tiettyjen yksityiskohtien paljastamista.

Oikeusasiamies totesi, että vaikka irtisanomiskirjeessä itsessään ei esitetty selkeästi ja riittävällä tavalla päätöksen taustalla olevia tosiseikkoja ja oikeudellisia perusteluja, laajempi asiayhteys osoitti, että EUAA oli ollut useaan otteeseen yhteydessä kantelijaan ennen tämän sopimuksen irtisanomista. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijalle oli tiedotettu huolenaiheiden luonteesta ja että hänelle oli annettu mahdollisuus vastata. EUAA oli myös yrittänyt puuttua tilanteeseen lievemmillä toimenpiteillä ennen lopettamista. Vaikka EUAA:n olisi ollut hyvän hallintokäytännön mukaista pitää jäsennellympää kirjanpitoa ja esittää yksityiskohtaisempia perusteluja irtisanomiskirjeessä, oikeusasiamies ei havainnut ilmeistä arviointivirhettä tai menettelyvirhettä, joka olisi ollut niin vakava, että se olisi merkinnyt hallinnollista epäkohtaa.

Oikeusasiamies päätti tutkimuksen toteamalla, ettei EUAA:ssa ollut hallinnollista epäkohtaa kantelijan sopimuksen irtisanomista koskevan päätöksen käsittelyssä.

Kyseiset kolme tapausta koskivat sitä, miten Euroopan komissio sovelsi paremman sääntelyn sääntöjään ja muita menettelyvaatimuksia laatiessaan lainsäädäntöehdotuksia yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (983/2025/MIK), muuttajien salakuljetuksen torjunnasta (2031/2024/VB) ja yhteisestä maatalouspolitiikasta (1379/2024/MIK). Komissio piti näitä ehdotuksia kiireellisinä, minkä vuoksi se ei toteuttanut sääntöjensä mukaisia toimia, kuten vaikutustenarviointeja ja julkisia kuulemisia. Kantelijat, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, katsoivat näiden laiminlyöntien rikkovan komission paremman sääntelyn sääntöjä. Kahdessa tapauksessa kantelijat väittivät myös, että komissio ei arvioinut lainsäädäntöehdotusten yhdenmukaisuutta EU:n ilmastotavoitteiden kanssa, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa kantelija oli lisäksi huolissaan siitä, että komissio rikkoi sisäistä kuulemista koskevaa työjärjestystään.

Oikeusasiamies havaitsi tutkimustensa perusteella menettelyllisiä puutteita siinä, miten komissio valmisteli kyseisiä lainsäädäntöehdotuksia, mikä yhdessä oli hallinnollinen epäkohta. Näiden puutteiden korjaamiseksi oikeusasiamies suositteli, että komissio varmistaa parempaa sääntelyä koskevien sääntöjensä ennakoitavan, johdonmukaisen ja ei-mielivaltaisen soveltamisen määrittelemällä ”kiireelliset” tilanteet, jotka oikeuttavat poikkeamaan niiden vaatimuksista, sekä kirjaamalla ja selittämällä myönnettyjen poikkeusten syyt. Jos poikkeuksia myönnetään, komission olisi lisäksi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että lainsäädäntöehdotusten kiireellinen valmistelu on edelleen avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainsäädäntöprosessin periaatteiden mukaista. Auttaakseen komissiota tässä tehtävässä oikeusasiamies teki myös neljä parannusehdotusta, joihin kuuluivat: selkeytetään sidosryhmien kuulemista koskevia sääntöjä kiireellisten ehdotusten osalta; varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit korvaavat analyyttiset asiakirjat, joissa esitetään komission ehdotuksia tukeva näyttö, julkaistaan oikea-aikaisesti, jotta voidaan käydä julkista keskustelua ennen lainsäädännön hyväksymistä; ohjeiden antaminen ilmastotoimien johdonmukaisuuden arviointien täytäntöönpanosta; perustelujen esittäminen ja kirjaaminen, kun yksiköiden välisiä kuulemisjaksoja lyhennetään vahvistettujen kynnysarvojen alapuolelle.

Vastauksessaan oikeusasiamiehelle komissio suostui pohtimaan ”kiireellisten” tilanteiden määrittelyä paremman sääntelyn sääntöjen tulevan tarkistamisen yhteydessä sekä kirjaamaan ja julkaisemaan syyt niiden vaatimuksia koskevien poikkeusten soveltamiselle. Komissio sitoutui myös varmistamaan kohdennetut kuulemiset kiireellisistä ehdotuksistaan, julkaisemaan analyyttiset asiakirjat ja niitä tukevan näytön kolmen kuukauden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä, sisällyttämään ilmastotoimien johdonmukaisuutta koskevat arvioinnit sekä analyyttisiin asiakirjoihin että tulevia ehdotuksia koskeviin perusteluihin ja esittämään perustelut lyhennetyille yksiköiden välisille kuulemisille.

Kantelijat katsoivat komission vastauksesta esittämissään huomautuksissa, että komission sitoumukset eivät ole riittävän selkeitä eivätkä konkreettisia avoimen, osallistavan ja näyttöön perustuvan lainsäädäntöprosessin takaamiseksi.

Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission yleisesti rakentavaan vastaukseen hänen suosituksiinsa ja parannusehdotuksiinsa. Komission vastaus ei kuitenkaan vielä anna riittävää selvyyttä konkreettisista toimista, joita se aikoo toteuttaa oikeusasiamiehen suositusten ja parannusehdotusten täytäntöönpanemiseksi.

Oikeusasiamies seuraa tätä asiaa tulevien kantelujen perusteella ja sen jälkeen, kun komissio on saanut päätökseen parempaa sääntelyä koskevien sääntöjen tarkistamisen. Tässä vaiheessa lisätutkimukset eivät ole perusteltuja, ja oikeusasiamies päätti nämä kolme tapausta.