Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin turvapaikkaviraston (EUAA) hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka koskevat ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevia edellytyksiä EU:n rahoittamissa pakolaislaitoksissa Kreikassa. EUAA yksilöi 53 asiakirjaa pyynnön soveltamisalaan kuuluviksi ja antoi osittaisen oikeuden tutustua niihin kaikkiin. Kieltäytyessään antamasta oikeutta tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan EUAA vetosi useisiin asiakirjoihin tutustumisoikeutta koskeviin poikkeuksiin, jotka perustuivat yksityisyyden ja yksilön koskemattomuuden suojaan, sen päätöksentekoprosessiin ja yleiseen turvallisuuteen liittyvään yleiseen etuun. EUAA väitti erityisesti, että pyydetyt asiakirjat sisältävät arkaluonteisia tietoja tietyissä tiloissa oleskelevista henkilöistä ja kansallisten viranomaisten luottamuksellisesti toimittamia alustavia tietoja näiden tilojen tilanteesta. Viimeksi mainittujen tietojen paljastaminen voisi heikentää näiden viranomaisten luottamusta EUAA:han ja siten EUAA:n päätöksentekoprosesseihin ja yleiseen turvallisuuteen.

Tyytymättömänä tähän vastaukseen ja sovellettuihin poistoihin kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti pyydettyjen asiakirjojen muokkaamattomat versiot ja keskusteli sovelletuista poistoista EUAA:n edustajien kanssa. Tämän perusteella oikeusasiamies hyväksyi turvapaikkaviraston perustelut, jotka koskivat tarvetta suojella erityisissä tiloissa oleskelevien erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden yksityisyyttä ja koskemattomuutta. Hän myönsi myös, että turvapaikkavirastolla on laaja harkintavalta yleistä turvallisuutta koskevan poikkeuksen soveltamisessa, mikä voisi vaikuttaa haitallisesti, jos turvapaikkavirasto paljastaisi luottamuksellisesti kansallisten viranomaisten jakamia tietoja, mikä estäisi niitä tekemästä tiivistä yhteistyötä turvapaikkaviraston ja sen lähetetyn henkilöstön kanssa. Kun lisäksi otetaan huomioon kansallisten viranomaisten avuksi lähetetyn EUAA:n henkilöstön arkaluonteiset työolot, oikeusasiamies katsoi, että EUAA voisi kohtuudella pyrkiä suojaamaan henkilöstönsä huomautuksia, jotka liittyvät erityisiin tiloihin, EUAA:n päätöksentekoprosessin suojaamista koskevan poikkeuksen perusteella.

Oikeusasiamies ei kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut kaikista turvapaikkaviraston perusteluista, jotka koskivat sovellettuja poistoja ja niiden johdonmukaisuutta. Koska turvapaikkavirasto oli kuitenkin jo myöntänyt pyydetyille asiakirjoille laajan osittaisen tutustumisoikeuden, oikeusasiamies katsoi, että kantelua koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn ja esitti yhden parannusehdotuksen.

 

Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) tekoälyvälineisiin liittyviin ”mallikortteihin”. Mallikortit sisältävät tietoja tekoälyvälineiden käyttötarkoituksesta ja niiden arvioinneista. Europol yksilöi neljä asiakirjaa, jotka kuuluvat pyynnön soveltamisalaan. Se epäsi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan kokonaisuudessaan ja antoi oikeuden tutustua osaan jäljelle jäävästä asiakirjasta. Näin tehdessään Europol vetosi tarpeeseen suojella yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti riidanalaiset asiakirjat ja tapasi Europolin edustajia. Tämän perusteella ja ottaen huomioon EU:n toimielimillä ja virastoilla olevan laajan harkintavallan, kun ne katsovat, että yleinen turvallisuus on vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että Europolin päätös evätä (täydellinen) yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen. Koska kyseessä olevaa yleistä etua ei voida korvata muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että Europolin kantelijalle antamat selitykset siitä, miksi (täysi) oikeus tutustua näihin asiakirjoihin oli evättävä, olisivat voineet olla täsmällisempiä, ja viittasi aiempaan ehdotukseensa parannuksista tältä osin. 

 

Kantelija pyysi Euroopan komissiolta oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat sen Unkarin hallituksen kanssa käymää keskustelua oikeuslaitoksen riippumattomuudesta osana komission arviointia Unkarin kelpoisuudesta koheesiorahaston tukeen. Kuultuaan Unkarin viranomaisia komissio epäsi oikeuden tutustua joihinkin asiakirjoihin vedoten kahteen poikkeukseen, joista säädetään asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevassa EU:n lainsäädännössä. Komissio väitti erityisesti, että tietojen ilmoittaminen vahingoittaisi sen tutkimuksen tarkoitusta siltä osin kuin on kyse Unkarin tukikelpoisuudesta koheesiorahastoihin ja sen päätöksentekoprosessista. Kantelija pyysi komissiota tarkastelemaan päätöstään uudelleen (niin kutsutulla uudistetulla pyynnöllä). Kun komissio ei vastannut asetetussa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen komission implisiittisestä kieltäytymisestä antaa pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana komissio teki vahvistavan päätöksen. Se piti voimassa päätöksensä evätä oikeus tutustua asiakirjoihin, mutta vetosi lisäpoikkeukseen ja väitti, että Euroopan parlamentti oli tällä välin pannut vireille asiaa koskevan tuomioistuinmenettelyn ja että tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa näitä vireillä olevia menettelyjä.

Oikeusasiamiehen tarkastuksessa kävi ilmi, että pyydetyt asiakirjat sisältävät Unkarin itsearvioinnin, komission Unkarin viranomaisille lähettämät viralliset kyselylomakkeet ja Unkarin viranomaisten viralliset vastaukset näihin kysymyksiin. Pyydetyt asiakirjat muodostavat siten perustan komission päätökselle, jota vastaan parlamentti on nostanut kanteen tuomioistuimessa. Niitä ei ole laadittu tiettyä tuomioistuinmenettelyä varten, eivätkä ne sisällä sisäisiä oikeudellisia kannanottoja riita-asioissa.

Oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut osoittanut riittävällä tavalla, miten asiakirjojen julkistaminen voisi vahingoittaa kyseisiä tuomioistuinmenettelyjä. Oikeusasiamies ei myöskään ollut vakuuttunut komission väitteestä, jonka mukaan tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa sen tutkintaa. Lisäksi oikeusasiamies korosti, että on tärkeää tiedottaa yleisölle komission ja Unkarin viranomaisten toimista EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi. Näin ollen oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytyminen antamasta pyydettyjä asiakirjoja laajasti yleisön tutustuttavaksi oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että komissio harkitsisi uudelleen kantaansa tutustumispyyntöön.

Vastauksessaan komissio vahvisti kantansa, jonka mukaan pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi parlamentin vireille paneman tuomioistuinmenettelyn ja sen suorittaman, Unkarin tukikelpoisuutta koheesiorahastoihin koskevan tutkinnan tyyneyttä. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei antanut vakuuttavia selityksiä siitä, miksi näihin asiakirjoihin ei voitu antaa laajempaa tutustumisoikeutta. Näin ollen oikeusasiamies vahvisti hallinnollista epäkohtaa koskevan havaintonsa ja päätti asian käsittelyn.