Asia koski pyyntöä saada tutustua Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) tekoälyvälineisiin liittyviin ”mallikortteihin”. Mallikortit sisältävät tietoja tekoälyvälineiden käyttötarkoituksesta ja niiden arvioinneista. Europol yksilöi neljä asiakirjaa, jotka kuuluvat pyynnön soveltamisalaan. Se epäsi oikeuden tutustua kolmeen asiakirjaan kokonaisuudessaan ja antoi oikeuden tutustua osaan jäljelle jäävästä asiakirjasta. Näin tehdessään Europol vetosi tarpeeseen suojella yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasti riidanalaiset asiakirjat ja tapasi Europolin edustajia. Tämän perusteella ja ottaen huomioon EU:n toimielimillä ja virastoilla olevan laajan harkintavallan, kun ne katsovat, että yleinen turvallisuus on vaarassa, oikeusasiamies katsoi, että Europolin päätös evätä (täydellinen) yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ei ollut ilmeisen virheellinen. Koska kyseessä olevaa yleistä etua ei voida korvata muulla tärkeämmäksi katsotulla yleisellä edulla, oikeusasiamies päätti tutkimuksen todeten, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Oikeusasiamies katsoi kuitenkin, että Europolin kantelijalle antamat selitykset siitä, miksi (täysi) oikeus tutustua näihin asiakirjoihin oli evättävä, olisivat voineet olla täsmällisempiä, ja viittasi aiempaan ehdotukseensa parannuksista tältä osin. 

 

Kantelija pyysi Euroopan komissiolta oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka koskivat sen Unkarin hallituksen kanssa käymiä keskusteluja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta Unkarin tukikelpoisuutta koskevan komission arvioinnin yhteydessä. Kuultuaan Unkarin viranomaisia komissio epäsi oikeuden tutustua joihinkin asiakirjoihin vedoten kahteen poikkeukseen, joista säädetään yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevassa EU:n lainsäädännössä. Tarkemmin sanottuna komissio väitti, että ilmoittaminen vaarantaisi sen tutkimuksen tarkoituksen, joka koskee Unkarin tukikelpoisuutta koheesiorahastoihin, ja sen päätöksentekoprosessin. Kantelija pyysi komissiota tarkistamaan päätöstään (niin kutsutulla uudistetulla pyynnöllä). Kun komissio ei vastannut asetetussa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen, joka koski komission implisiittistä kieltäytymistä antamasta pyydettyjä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana komissio teki vahvistavan päätöksensä. Se piti voimassa päätöksensä evätä oikeus tutustua asiakirjoihin, mutta vetosi lisäpoikkeukseen väittäen, että Euroopan parlamentti oli tällä välin pannut vireille asiaa koskevan tuomioistuinmenettelyn ja että tietojen ilmaiseminen voisi heikentää käynnissä olevia menettelyjä.

Oikeusasiamiehen tarkastus osoitti, että pyydetyt asiakirjat sisältävät Unkarin itsearvioinnin, komission Unkarin viranomaisille lähettämät viralliset kyselylomakkeet ja asianomaisten Unkarin viranomaisten viralliset vastaukset näihin kysymyksiin. Pyydetyt asiakirjat muodostavat siten perustan komission päätökselle, jota vastaan parlamentti aloitti tuomioistuinmenettelyn. Niitä ei ole laadittu tiettyä tuomioistuinmenettelyä varten, eivätkä ne sisällä sisäisiä oikeudellisia kantoja riidanalaisista kysymyksistä kaikkialla.

Oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut osoittanut riittävällä tavalla, miten asiakirjojen luovuttaminen voisi vahingoittaa kyseessä olevaa tuomioistuinmenettelyä. Oikeusasiamies ei myöskään ollut vakuuttunut komission väitteestä, jonka mukaan tietojen ilmaiseminen voisi heikentää sen tutkimusta. Lisäksi oikeusasiamies korosti, että on tärkeää tiedottaa yleisölle komission ja Unkarin viranomaisten toimista EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi. Näin ollen oikeusasiamies katsoi, että komission kieltäytyminen antamasta pyydettyjä asiakirjoja laajasti yleisön tutustuttavaksi oli hallinnollinen epäkohta, ja suositteli, että komissio harkitsisi uudelleen kantaansa asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön.

Komissio vahvisti vastauksessaan kantansa, jonka mukaan pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen heikentäisi parlamentin vireille paneman tuomioistuinmenettelyn ja sen tutkimuksen tyyneyttä siltä osin kuin on kyse Unkarin tukikelpoisuudesta koheesiorahastoihin. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komissio ei antanut vakuuttavia selityksiä siitä, miksi näitä asiakirjoja ei voitu antaa laajemmin tutustuttavaksi. Näin ollen oikeusasiamies vahvisti hallinnollisen epäkohdan ja päätti asian käsittelyn.

Asia koski pyyntöä saada tutustua perusteltuun lausuntoon, jonka Euroopan komissio lähetti Belgialle väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevan rikkomusmenettelyn yhteydessä.

Komissio epäsi oikeuden tutustua asiakirjaan, joka on osa käynnissä olevan rikkomusmenettelyn asiakirja-aineistoa. Näin tehdessään komissio nojautui yleiseen salassapito-olettamaan, joka perustui tarpeeseen suojella meneillään olevan tutkimuksen tarkoitusta. Tyytymättömänä tähän tulokseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Vaikka oikeusasiamies katsoi, että väärinkäytösten paljastajien asianmukainen suojelu on olennaisen tärkeää, hän totesi riidanalaisen asiakirjan tarkastuksen perusteella, että komissiolla oli oikeus vedota yleiseen olettamaan tietojen ilmaisematta jättämisestä evätäkseen oikeuden tutustua asiakirjaan. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.

Asia koski Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) puutteellista vastausta hallinnolliseen valitukseen, joka koski luokkaan 2 kuuluvan pysyvän joukon virkamiehen esittämiä väitteitä häirinnästä ja sääntöjenvastaisuuksista.

Kantelija teki hallinnollisen valituksen Frontexille maaliskuussa 2023. Frontex vastasi, että toisin kuin se oli aiemmin toimittanut kantelijalle, kantelijalla ei ollut oikeutta tehdä tällaista valitusta. Näin ollen hän ei saisi aineellista vastausta. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana Frontex kuitenkin ilmoitti antavansa kantelijalle yleisen aineellisen vastauksen marraskuuhun 2024 mennessä. Frontex toimitti tämän vastauksen kantelijalle vasta joulukuussa 2025. Oikeusasiamies katsoi, että kantelijalle toimitetut epäjohdonmukaiset tiedot ja kanteluun vastaamisen törkeä viivästyminen ovat hallinnollisia epäkohtia. Oikeusasiamies ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi antaa suositusta, koska Frontex on nyt antanut kantelijalle merkittävän vastauksen.

Lisäksi oikeusasiamiehen tutkimuksessa kävi ilmi, että kategorian 2 virkamiehillä ei ole tehokasta valitus- ja oikeussuojamekanismia esimerkiksi häirintätilanteissa Frontexissa. Oikeusasiamies totesi, että kyseessä on systeeminen ongelma, joka on myös hallinnollinen epäkohta.

Oikeusasiamies suositteli, että Frontexin hallintoneuvosto ottaisi käyttöön tehokkaan valitus- ja oikeussuojamekanismin luokkaan 2 kuuluvia virkamiehiä koskevan oikeudellisen kehyksen tulevassa tarkistuksessa.

Asia koski pyyntöä saada tutustua viralliseen ilmoitukseen rikkomusmenettelyssä, joka koski perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia Espanjan julkisella sektorilla. Komissio epäsi oikeuden tutustua kirjeeseen vedoten siihen, että se on osa meneillään olevaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä, jonka osalta on olemassa yleinen olettama siitä, että kirjettä ei paljasteta. Komissio totesi, että valituksen tekijä ei ollut osoittanut, että ylivoimainen yleinen etu edellyttäisi päätelmien ilmoittamista. Tyytymättömänä tähän tulokseen kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tarkasteli riidanalaista asiakirjaa ja vahvisti, että se on osa meneillään olevan rikkomusmenettelyn hallinnollista asiakirja-aineistoa. Tämän perusteella oikeusasiamies katsoi, että komissiolla oli oikeus vedota yleiseen olettamaan tietojen ilmaisematta jättämisestä kieltäytyäkseen antamasta virallista ilmoitusta tutustuttavaksi. Hän katsoi myös, että komission oli kohtuullista katsoa, että kantelija ei esittänyt riittäviä perusteluja sen osoittamiseksi, että ylivoimainen yleinen etu edellyttää tietojen ilmaisemista. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn eikä havainnut hallinnollista epäkohtaa.

Kantelija pyysi Euroopan komissiolta maaliskuussa 2024 oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät sen vuonna 2023 tekemään uudelleenarviointiin oikeusvaltiomenettelyn soveltamisesta Unkarissa (ehdollisuusasetuksen perusteella). Komissio katsoi, että neljä neljännesvuosittaista kertomusta ja useat Unkarin ja komission väliset keskustelut kuuluivat pyynnön soveltamisalaan, mutta epäsi oikeuden tutustua kaikkiin asiakirjoihin. Kieltäytyessään antamasta tietoja se vetosi asiakirjoihin tutustumista koskevan EU:n lainsäädännön mukaisiin poikkeuksiin ja väitti, että tietojen ilmaiseminen voisi vaarantaa tutkinnan tarkoituksen ja sen meneillään olevan, ehdollisuusasetuksen mukaisen päätöksentekoprosessin.

Kantelija pyysi komissiota tarkistamaan kantaansa (esittämällä ”uudistetun pyynnön”) huhtikuussa 2024. Koska komissio ei vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön sovellettavassa määräajassa, kantelija kääntyi oikeusasiamiehen puoleen kesäkuussa 2024.

Oikeusasiamies käynnisti tutkimuksen siitä, että komissio ei ollut vastannut kantelijan uudistettuun pyyntöön, ja pyysi komissiota vastaamaan mahdollisimman pian. Komissio vastasi kantelijalle joulukuussa 2025 eli yli 19 kuukautta uudistetun hakemuksen jättämisen jälkeen.

Koska komissio vastasi kantelijan uudistettuun pyyntöön, oikeusasiamies päätti asian käsittelyn. Hän kuitenkin arvosteli yksiselitteisesti sitä, että komission vastaus kantelijan pyyntöön viivästyi huomattavasti, ja muistutti komissiota siitä, että sen olisi puututtava kiireesti viivästyksiin asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelyssä.

Asia koski Euroopan parlamentin kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjaa, joka liittyi parlamentin tiloissa vuoden 2020 aikana tapahtuneisiin varkauksiin ja murtoihin. Kieltääkseen oikeuden tutustua asiakirjoihin parlamentti vetosi yhteen asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyyn poikkeukseen ja väitti, että asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua.

Asiakirjan tarkastuksen ja parlamentin edustajien kanssa pidetyn tutkintaryhmänsä kokouksen perusteella oikeusasiamies totesi, että parlamentti ei ollut osoittanut, miten asiakirjan osien ilmaiseminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa esitettyä etua. Hän teki näin ollen ratkaisuehdotuksen, jonka mukaan parlamentti harkitsisi oikeutta tutustua asiakirjaan ainakin osittain.

Parlamentti hyväksyi oikeusasiamiehen ratkaisuehdotuksen ja antoi asiakirjan osittain tutustuttavaksi. Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti parlamentin myönteiseen vastaukseen hänen ratkaisuehdotukseensa ja päätti tutkimuksen.

Nämä kaksi tapausta koskevat Europolin kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjoja, jotka koskevat sen digitaalisia välineitä kuvien ja videoiden, tekstintunnistuksen, avoimen lähdekoodin tietojen ja kasvojen tunnistamisen analysoimiseksi. Kyseessä olevat asiakirjat ovat ”tutkimushankkeen käynnistämisasiakirja”, ”tietosuojaa koskevat vaikutustenarvioinnit” ja niihin liittyvät Europolin perusoikeusvaltuutetun lausunnot. Kieltäytyessään antamasta näitä asiakirjoja yleisön tutustuttavaksi Europol viittasi useisiin asiakirjoihin tutustumista koskeviin poikkeuksiin, muun muassa tarpeeseen suojella yleistä turvallisuutta koskevaa yleistä etua. Se katsoi, että pyydettyjen asiakirjojen luovuttaminen antaisi rikollisille tietoa sen teknisistä valmiuksista, mikä heikentäisi sen toiminnan tehokkuutta.

Tutkintaryhmänsä suorittaman pyydettyjen asiakirjojen tarkastuksen perusteella oikeusasiamies teki ratkaisuehdotuksen asiassa 1192/2024/MIK ja pyysi Europolia antamaan osittaisen tutustumisoikeuden. Europol hyväksyi tämän ehdotuksen ja antoi osittaisen oikeuden tutustua tutkimushankkeen käynnistämisasiakirjaan. Lisäksi asiassa 841/2025/MIK Europol sovelsi samaa lähestymistapaa kuin oikeusasiamies rinnakkaisessa asiassa ja myönsi osittaisen oikeuden tutustua useisiin perusoikeusvastaavansa lausuntoihin.

Vaikka Europol ei antanut pääsyä tietosuojaa koskeviin vaikutustenarviointeihin eikä muokannut tietoja välineiden toiminnoista, oikeusasiamies katsoi, että merkityksellinen julkinen pääsy näihin tapauksiin oli nyt myönnetty. Näin ollen oikeusasiamies katsoi, että Europol oli hyväksynyt hänen ratkaisunsa. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että Europolin olisi tulevissa tapauksissa tutkittava perusteellisemmin, sisältävätkö tietosuojaa koskevat vaikutustenarvioinnit ja muut vastaavia digitaalisia välineitä koskevat asiakirjat muita kuin arkaluonteisia tietoja, jotka voidaan julkistaa. Oikeusasiamies jatkaa asian seuraamista tulevien kantelujen yhteydessä.