▪ Valituksen tausta

1. Kantelija, Access Info Europe-kansalaisjärjestö [1], otti 16 päivänä lokakuuta 2013 yhteyttä EU:n Serbian-edustustoon, jäljempänä 'edustusto', ja pyysi asetuksen (EY) N:o 1049/2001 [2] nojalla saada tutustua kaikkiin tarjouspyyntöasiakirjoihin, jotka koskivat hanketta "Subotican jätevedenpuhdistamon kunnostaminen ja laajentaminen [Serbiassa] – lietelinja". Tarjouskilpailumenettely oli käynnistetty vuonna 2006. Valtuuskunta vastasi, että "tarjousasiakirjat"[3] oli jo toimitettu kantelijalle. Se kuitenkin kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi arviointiprosessiin liittyviä asiakirjoja (aloituskertomus, arviointikertomukset ja saatujen tarjousten yksityiskohtainen arviointi) sillä perusteella, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi taloudellisten etujen suojaa [4]. Aikaisemmassa kirjeenvaihdossa edustusto ilmoitti kantelijalle sekä voittaneen tarjoajan nimen että sopimuksen kokonaisarvon.

2. Tämän jälkeen kantelija pyysi osittaisen epäämisen uudelleentarkastelua ”uudistetulla pyynnöllä”. Se väitti, että edustusto ei ollut i) osoittanut kohtuullisesti ennakoitavissa olevaa riskiä siitä, että suojattu etu vaarantuisi, ii) harkinnut mahdollisuutta osittaiseen ilmoittamiseen ja iii) suorittanut yleistä etua koskevaa testiä.

3. Valtuuskunta vastasi, että koska arviointiasiakirjat" sisältävät asianomaisissa tarjouksissa esitettyjä teknisiä ja taloudellisia tietoja", niiden julkistaminen vahingoittaisi taloudellisten etujen suojaa. Se totesi myös, että arviointikertomuksen julkistaminen heikentäisi toimielimen päätöksentekoprosessia [5], koska arviointikertomus sisälsi sisäiseen käyttöön tarkoitettuja lausuntoja, kuten "äänioikeutettujen jäsenten kommentteja, tietoja tarjoajista ja tietoja, jotka tukevat päätöksentekoprosessia ja siihen liittyvää toimivaltaisen viranomaisen tekemää myöntämispäätöstä".

4. Tämän jälkeen kantelija vastusti edelleen molempien edustuston mainitsemien poikkeusten soveltamista. Uuden poikkeuksen osalta kantelija väitti, että olisi tehtävä yleisen edun arviointi. Valtuuskunta ei myöskään ollut selittänyt riittävällä tavalla, miten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti päätöksentekomenettelyä (ja että riski siitä, että päätöksentekomenettely vaarantuisi, oli kohtuudella ennakoitavissa).

5. Tämän jälkeen Euroopan ulkosuhdehallinto, jäljempänä ’EUH’, otti kirjeenvaihdon hoitaakseen ja vastasi kantelijalle. Se katsoi, että seuraavat kaksi asiakirjaa kuuluivat kantelijan pyyntöön saada tutustua arviointiasiakirjoihin: i) tarjousten avaamisraportti; ja ii) arviointikertomuksen, myöntämiskirjeen ja kielteisten kirjeiden hyväksyminen. EUH päätti myöntää osittaisen oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin. Se totesi, että tietojen täysimääräinen saatavuus heikentäisi sidosryhmien kaupallisten etujen suojaa. Lisäksi " arviointikomitean jäseniä koskevien tiettyjen henkilötietojen luovuttaminen voisi vaarantaa heidän tulevan työnsä mahdollisissa muissa tarjouskilpailumenettelyissä. Sen vuoksi 4 artiklan 1 kohdan b ^{alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa} säädettyjä poikkeuksia sovelletaan yhdessä"[6].

6. Arviointikertomuksesta poistettiin seuraavat tiedot: i) yksityiskohtaiset tiedot tarjoajien ja arviointikomitean välisestä tietojenvaihdosta ja ii) eri tarjoajien rahoitustarjoukset sekä komitean analyysi ja perustelut sovelletuista laskentakorjauksista. EUH selitti, että nämä tiedot saattavat paljastaa tarjouksen tehneiden yritysten kaupalliset strategiat ja tarjousstrategiat ja että niiden paljastaminen voisi heikentää niiden kaupallisten etujen suojaa. EUH ei katsonut, että ylivoimainen yleinen etu voisi oikeuttaa näiden tietojen ilmaisemisen. Lisäksi EUH totesi, että se oli poistanut molemmista asiakirjoista kaikki arviointiprosessiin osallistuviin sidosryhmiin liittyvät henkilötiedot. Se selitti, että ”arviointilautakunnan jäsenten henkilötiedot on suojattava yksilön oikeuksien puitteissa asetuksen (EY) N:o 45/2001 [...] mukaisesti, jos rekisteröity ei ole antanut yksiselitteistä suostumustaan ja jos ei ole selkeää mainintaa siitä, että näiden henkilötietojen luovuttaminen on asianmukaista, merkityksellistä eikä liiallista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten ne kerättiin, eli tarjousten arviointimenettelyyn. ” EUH katsoi, että sen päätöksellä saavutettiin oikeudenmukainen tasapaino kyseessä olevien eri etujen välillä.

7. Koska kantelija oli tyytymätön EUH:n vastaukseen, se teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 3. maaliskuuta 2015.

▪ Tiedustelu

8. Oikeusasiamies aloitti kantelua koskevan tutkimuksen ja pyysi EUH:lta lausuntoa. EUH ilmoitti oikeusasiamiehelle katsovansa, että asian kohde kuuluu Euroopan komission toimivaltaan ja että komissio on hyväksynyt asian siirtämisen sille. Oikeusasiamies pyysi näin ollen komissiota antamaan lausunnon seuraavasta väitteestä ja väitteestä:

1) Komissio epäsi virheellisesti oikeuden tutustua i) niiden yritysten nimiin, jotka olivat tehneet tarjouksia vastauksena hankintailmoitukseen, ii) niiden komitean jäsenten nimiin, jotka olivat päättäneet voittaneesta tarjouksesta, ja iii) yrityksiä koskeviin tietoihin ja niiden arviointiin.

2) Komission olisi annettava muokatut asiakirjat kokonaisuudessaan tutustuttavaksi.

9. Väitteen tueksi kantelija esitti seuraavat väitteet:

1. Komissio ei täsmentänyt, mitä vahinkoa kaupallisille eduille aiheutuisi, eikä osoittanut, että kaupallisille eduille aiheutuisi kohtuullisesti ennakoitavissa oleva riski, jos yritysten nimet, tiedot ja arviointi paljastettaisiin.

2. Arviointiasiakirja ei ole luonnostaan asiakirja, joka sisältää sisäiseen käyttöön tarkoitettuja lausuntoja osana neuvotteluja tai alustavia kuulemisia, koska se on laadittu päätöksen tekemisen jälkeen. Komissio ei ole osoittanut todellista vaaraa siitä, että päätöksentekomenettely vaarantuisi vakavasti.

3. Komissio ei ole soveltanut yleistä etua koskevaa arviointiperustetta. Sen tarkistaminen, että julkisia varoja käytetään asianmukaisesti, on yleisen edun mukaista, minkä vuoksi tietojen julkistaminen on yleisen edun mukaista. Myös veden saatavuus herättää suurta yleistä kiinnostusta.

4. Arviointikomitean jäsenten nimien julkaiseminen on olennaisen tärkeää, koska se mahdollistaa prosessin täyden vastuuvelvollisuuden erityisesti silloin, kun korruptioon ja petoksiin liittyy selviä huolenaiheita EU:hun liittyvissä maissa, kuten Serbiassa.

5. Ei ole selvää, yrittikö toimielin pyytää arviointikomitean jäseniltä suostumusta heidän nimiensä julkistamiseen. Tietojen luovuttaminen on paitsi perusteltua, merkityksellistä ja oikeasuhteista niihin tarkoituksiin nähden, joita varten henkilötiedot kerättiin, myös välttämätöntä arviointiprosessin avoimuuden ja legitiimiyden kannalta.

10. Kirjeessään, jossa oikeusasiamies pyysi komissiota antamaan lausunnon edellä mainitusta väitteestä ja väitteestä, oikeusasiamies pyysi komissiota käsittelemään myös seuraavia seikkoja:

1. Voiko komissio vahvistaa, että komissiolla tai EUH:lla ei ole hallussaan muita arviointiasiakirjoja?

2. Voisiko komissio yksilöidä ne arviointiasiakirjojen osat, joihin sovelletaan päätöksentekoprosessiin liittyvää poikkeusta? Voisiko komissio selittää, miksi se katsoo, että näiden osien julkistaminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekoprosessia?

3. Voisiko komissio selventää, miksi se katsoo, että asetuksessa (EY) N:o 45/2001 [7] säädetyt edellytykset eivät oikeuta sitä paljastamaan arviointiasiakirjoihin sisältyviä henkilötietoja? Voisiko komissio tarkastella asetuksen (EY) N:o 45/2001 8 artiklan mukaista tutustumispyyntöä?[8]

4. Voiko komissio selventää, miksi se katsoo, että arviointiasiakirjojen osia, joissa täsmennetään tarjotut hinnat ja niiden muutokset (alennukset, korjaukset), ei voida julkistaa? Katsooko komissio, että tietojen ilmoittamatta jättäminen on perusteltua myös siinä tapauksessa, että asianomaisten yritysten nimet pysyvät luottamuksellisina? Voisiko komissio ottaa huomioon sen, että näiden tietojen ilmoittamatta jättäminen tarkoittaa, että yleisöä estetään täysin tarkistamasta, että alhaisin tarjottu hinta hyväksyttiin tarjouskilpailumenettelyssä?

11. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai komission lausunnon ja sen jälkeen kantelijan huomautukset vastauksena komission lausuntoon. Hänen yksikkönsä tarkasti myös arviointiasiakirjojen muokkaamattoman version. Tutkinnassa oikeusasiamies on ottanut huomioon osapuolten esittämät perustelut ja mielipiteet.

▪ Väitetty virheellinen tutustumisoikeuden epääminen i) niiden yritysten nimiin, jotka jättivät tarjouksia vastauksena hankintailmoitukseen, ii) voittaneesta tarjouksesta päättäneiden komitean jäsenten nimiin ja iii) yrityksiä koskeviin tietoihin ja niiden arviointiin sekä niihin liittyvään väitteeseen

▪ Alustavat huomautukset

12. Toiston välttämiseksi, siltä osin kuin komission oikeusasiamiehen kysymyksiin antamien vastausten voidaan katsoa täydentävän komission vastausta asiaa tukeviin väitteisiin, vastaukset raportoidaan asiaa tukeviin väitteisiin liittyvän otsikon alla. Lisäksi oikeusasiamiehen arvio kustakin asiaa tukevasta väitteestä esitetään välittömästi sen jälkeen, kun on viitattu kutakin asiaa tukevaa väitettä koskeviin osapuolten väitteisiin.

13. Oikeusasiamies toteaa, että vastauksena hänen ensimmäiseen kysymykseensä komissio vahvisti, ettei sillä ole hallussaan muita arviointiasiakirjoja.

▪ Taloudellisten etujen vahingoittaminen

▪ Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

14. Komissio selitti, että voittaneen tarjoajan nimi paljastettiin. Hävinneiden tarjoajien nimien ja poissulkemisperusteiden julkistaminen voisi kuitenkin vahingoittaa niiden taloudellisia etuja. Joidenkin niiden poissulkemisen syiden, kuten kokemuksen puutteen, ilmoittaminen voisi vaikuttaa kielteisesti niiden yleiseen käsitykseen ja niiden kykyyn osallistua myöhempiin tarjouskilpailuihin. Lisäksi osa tarjoajien tarjouksiin sisältyvistä tiedoista, jotka on jossain määrin mainittu arviointikertomuksessa, liittyy tarjoajien liiketoiminta- ja teollisuusprosesseihin ja -kustannuksiin. Komissio väitti, että tällaisia tietoja suojataan erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 339 artiklassa, jossa määrätään, että salassapitovelvollisuutta sovelletaan erityisesti yrityksiä, niiden liikesuhteita tai niiden kustannustekijöitä koskeviin tietoihin [9]. Komissio väitti, että tällaisten tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa asianomaisia tarjoajia kaupallisesti ja asettaa ne epäedulliseen asemaan kilpailijoihin nähden. Se totesi, että ”tämä koskee erityisesti jätteitä ja juomavettä, joiden osalta teknologiaprosessi vaikuttaa voimakkaasti laitoksen hintaan ja asiaankuuluviin käyttö- ja ylläpitokustannuksiin”.

15. Vastauksessaan neljänteen kysymykseen komissio toisti, että hintoihin liittyvät tiedot ovat kaupallisesti arkaluonteisia, koska ne kuvastavat tarjoajien kustannuksia ja hintapolitiikkaa. Mitä tulee yleisön mahdollisuuteen tarkistaa, että alhaisin tarjottu hinta hyväksyttiin tarjouskilpailumenettelyssä, komissio totesi, että "vaikka taloudellinen näkökohta onkin erittäin merkityksellinen, se ei suinkaan ole ainoa olennainen näkökohta: Esimerkiksi EU:n ulkoiseen apuun liittyviä palveluja koskevissa tarjouskilpailuissa hinta on vain 20 prosenttia pistemäärästä, kun taas teknisen laadun ansiosta se on 80 prosenttia. Tavarahankinnoissa ja rakennusurakoissa kaikista tarjouksista tehdään ennen rahoitusehdotuksen analysointia yksityiskohtainen analyysi siitä, täyttävätkö ne tarjouksen tekniset vaatimukset, jotka ovat useimmissa tapauksissa olennaisen tärkeitä. Näin ollen eri hintatarjousten julkistaminen, vaikka tarjoajien nimiä ei mainita, mahdollistaisi vain erittäin pinnallisen tarjouskilpailumenettelyn valvonnan.”

16. Huomautuksissaan kantelija totesi, että komissio ei tehnyt eroa peitettyjen tietojen eri osien välillä, joihin kuuluvat voittaneen tarjoajan nimi ja hävinneiden tarjoajien nimet sekä muut tiedot, kuten niiden tekemät tarjoukset ja niiden arviointi.

17. Tarjoajien nimien osalta kantelija väitti, että komissio ei ollut selittänyt, miten niiden julkaiseminen johtaisi väistämättä "kielteiseen vaikutukseen niiden yleiseen käsitykseen ja niiden kykyyn osallistua myöhempiin tarjouskilpailuihin" ja vahingoittaisi siten niiden kaupallisia etuja. Se väitti, että "tarjousten tekeminen ja sopimusten menettäminen on osa liike-elämän leikkausta ja työntövoimaa, ja samalla alalla ja laajemmin työskentelevien keskuudessa on usein yleistä tietoa, ja siksi tiedetään, kuka voitti ja kuka hävisi". Kantelija totesi, että sitä, että yritys on valmis osallistumaan tällaisiin prosesseihin, saatetaan jopa pitää myönteisenä. Näin ollen yhden tarjouksen menettäminen ei saisi estää sitä osallistumasta toiseen tarjouskilpailumenettelyyn. Se lisäsi, että monissa Euroopan maissa kaikkien julkisiin hankintamenettelyihin osallistuvien nimet julkistetaan rutiininomaisesti, usein ennen kuin tarjouskilpailusta päätetään lopullisesti. Se väitti, ettei ole mitään näyttöä siitä, että pelkästään nimien julkaisemisella olisi kielteisiä seurauksia tai että se estäisi yrityksiä osallistumasta. Toisaalta "tällaisten prosessien vastuullisuuteen liittyy tasapainottava yleinen etu". Kantelija totesi, että kun yritys tekee tarjouksen julkisten varojen saatavuudesta, sen on oletettava, että tämä edellyttää tietyntasoista julkista valvontaa.

18. Kantelija väitti, että EU:n tasolla on monia aloja (kuten kilpailuoikeudelliset tutkimukset), joilla yritysten nimet julkistetaan pelkästään siksi, että ne ovat osa erilaisia oikeudellisia prosesseja. Komission tässä asiassa esittämien väitteiden logiikan mukaisesti on niin, että jos yrityksen nimen pelkkä julkaiseminen voisi myös vaikuttaa kielteisesti sen yleiseen käsitykseen, myös kaikki komission yritystä vastaan toteuttamat toimet olisi pidettävä salassa. Lisäksi kantelija väitti, että ei ole selvää, mihin todisteisiin komissio perusti olettamuksensa siitä, että kansalaiset suhtautuvat yritykseen kielteisesti pelkästään sen vuoksi, että se on hävinnyt tarjouskilpailun. Se totesi, että kansalaiset ovat yleensä tietoisia siitä, että tarjouskilpailut voitetaan tai hävitään useiden teknisten ja taloudellisten kriteerien perusteella ja että kyse on kilpailumenettelyistä.

19. Tarjouksen yksityiskohtien luottamuksellisuutta koskevan velvoitteen osalta kantelija katsoi, että komissio teki virheen vedotessaan SEUT-sopimuksen 339 artiklaan, koska kyseistä artiklaa sovelletaan EU:ssa työskenteleviin henkilöihin heidän ammatillisen toimintansa aikana ja sen jälkeen. Se totesi, että "siltä osin kuin virkamiehelle annetaan luottamuksellisia tietoja, hänen on kunnioitettava tätä luottamuksellisuutta. Voi olla, että komissiolla on sääntöjä tarjouskilpailumenettelyjen luottamuksellisuudesta... Tässä tapauksessa tätä nimenomaista asiakirjapyyntöä käsittelevien komission virkamiesten tehtävänä on kuitenkin määrittää, voidaanko heidän hallussaan olevia tietoja luovuttaa noudattaen SEUT-sopimuksen mukaisia velvoitteita säilyttää oikeus tutustua asiakirjoihin (SEUT 15) kaikkia poikkeuksia lukuun ottamatta, joita olisi verrattava tapauskohtaisesti suoritettavaan yleisen edun arviointiin.”

20. Siitä kysymyksestä, olisiko tarjousten yksityiskohtien julkaiseminen suljettava pois tarjoajien taloudellisten etujen suojaamiseksi, kantelija totesi, että komissio näyttää antavan ymmärtää, että hinnoittelua koskevat tiedot paljastaisivat puolestaan tietoja teknisistä prosesseista. Kantelija väitti, että hinnoittelua ja teknisiä ratkaisuja koskevien tietojen julkaiseminen ei voi vahingoittaa tarjoajien kaupallisia etuja, jos myös niiden nimiä ei julkisteta. Vaikka kantelija katsookin, että tarjoajien nimet olisi julkistettava, se totesi, että komission olisi ainakin voitava antaa tietoja hinnoittelusta ja teknisistä ratkaisuista paljastamatta tarjoajien nimiä. Kantelija lisäsi, että "seuraava kysymys on, aiheuttaisiko sekä nimien että tarjoustietojen julkaiseminen todellakin vahinkoa ja onko olemassa tasapainottava yleinen etu."

21. Kantelija väitti, että komissio ei selittänyt täsmällisesti, miten teknisiä prosesseja koskevien tietojen julkaiseminen aiheuttaisi tällaista vahinkoa. Se myönsi, että tällaisten tietojen paljastaminen voisi merkitä sitä, että kilpailijat saisivat tietää muiden yritysten teknisistä valmiuksista. Se kuitenkin lisäsi, että olisi yllättävää, jos tällaisia tietoja ei olisi jo saatavilla tietyltä yrityssektorilta. Lisäksi voidaan olettaa, että kaikki näiden yritysten yksityisellä sektorilla tekemät työt arvioitaisiin niiden todellisen kapasiteetin perusteella. Näin ollen, jos nämä tiedot olisivat julkisia, tällä ei olisi juurikaan merkitystä, koska todennäköisimmin muut asiakkaat vaatisivat tällaisten tietojen antamista.

22. Hinnoittelun osalta valituksen tekijä väitti, että on totta, että jos kilpailijat olisivat tietoisia taloudellisista tarjouksista ja siitä, miten tarjoajat ovat hinnoitelleet tuotteensa, tämä voisi vaikuttaa kilpailijoiden hinnoittelustrategioihin. Yritysmaailmassa on kuitenkin yleisesti tiedossa, että julkisessa tarjouskilpailussa noteeratut hinnat eivät välttämättä vastaa muilta asiakkailta veloitettavia hintoja, koska jokainen tarjous on räätälöity kullekin asiakkaalle. Se lisäsi, että tarjoukset sinetöidään siten, että tällaiset tiedot eivät tule julkisiksi ennen tarjouksen sulkemista. Tarjousajan päätyttyä asia on kuitenkin toinen.

23. Kantelija totesi lisäksi, että on myös yleisen edun mukaista tietää, mitä rahoitustarjoukset olivat, onko tarjousten taloudellinen arviointi tehty oikein ja saako yleisö vastinetta rahoilleen. Tämä voidaan arvioida vain, jos tarjouksiin liittyvät taloudelliset tiedot julkistetaan. Kantelija huomautti, että tällaiset tiedot julkistetaan usein kansallisella tasolla kaikkialla Euroopassa [10]. Komissio on itse todennut, että sekä tekniset yksityiskohdat että hinnoittelu ovat osa tarjouksen arviointia. Näin ollen kaikki tällaiset tiedot olisi asetettava saataville, jotta varmistetaan täysi vastuuvelvollisuus yleisöä kohtaan.

24. Tarjousten arvioinnin osalta kantelija väitti, että arviointiraporttien julkaiseminen ei estäisi tarjoajia osallistumasta myöhempiin tarjouskilpailumenettelyihin. Se totesi seuraavaa: ”On selvää, että yrityksen ainoa osallistumisrajoitus on sen oma mahdollisuus kohdentaa resursseja tarjouksen laatimiseen ja jättämiseen. Jos tarjoukset arvioidaan kunkin tarjouksen osalta tapauskohtaisesti kunkin tarjouksen objektiivisten perusteiden mukaisesti, yhtä tarjousta koskevien tarjousten arvioinnin julkaisemisen ei pitäisi vaikuttaa muihin tarjouksiin.”

25. Mitä tulee komission väitteeseen, jonka mukaan arviointikertomusten julkaiseminen vaikuttaisi kielteisesti tarjoajien yleiseen käsitykseen, kantelija totesi, että jos arviointi esimerkiksi paljastaa, että yrityksellä ei ole kokemusta tietyltä alalta, kyse on pelkästään yritystä koskevasta tosiseikasta. Se väitti, että yhtiöön liittyy muita seikkoja, jotka ovat paljon todennäköisempiä vahingoittamaan yleistä käsitystä, kuten tapa, jolla se kohtelee asiakkaitaan, onko se rikkonut lakia tai onko se vahingoittanut ympäristöä. Yleisesti kuitenkin ymmärretään, että tällainen tieto on julkista.

26. Kantelija lisäsi, että "jos kyseinen tarjous on tehty ammatillisten, teknisten ja puolueettomien perusteiden mukaisesti ja jos asiantuntijoiden arviointien tulokset ovat näiden perusteiden mukaisia, tämän julkistamisen ei pitäisi olla erityisen vaikeaa. Jos arviointia ei luonnollisestikaan tehty näiden tiukkojen riippumattomien kriteerien perusteella, tämän julkistamisella voi olla seurauksia, mutta myös yleisöllä olisi oltava oikeus saada siitä tieto."Kantelija päätteli, että komissio ei osoittanut, että taloudellisten etujen vaarantumisen riski oli kohtuudella ennakoitavissa eikä täysin hypoteettinen, kuten oikeuskäytännössä edellytetään [11].

▪ Oikeusasiamiehen arviointi

27. Oikeusasiamies toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan mukaan "toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa:

- luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupalliset edut, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, - -

jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”

28. Kun otetaan huomioon asetuksen 1049/2001 tavoitteet ja erityisesti tavoite varmistaa mahdollisimman laaja oikeus tutustua neuvoston, parlamentin ja komission hallussa oleviin asiakirjoihin [12], kaikkia poikkeuksia tästä periaatteesta on tulkittava suppeasti [13]. Suhteellisuusperiaate edellyttää lisäksi, että poikkeukset yleisestä säännöstä, jonka mukaan tutustumisoikeus on myönnettävä, eivät ylitä sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista kyseisissä poikkeuksissa määriteltyjen objektiivisten yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi [14].

29. Kuten kantelija on huomauttanut, unionin tuomioistuin on todennut, että "pelkästään se, että asiakirja koskee etua, jota suojataan tietojen ilmaisemista koskevalla poikkeuksella, ei riitä oikeuttamaan kyseisen poikkeuksen soveltamista: tällainen soveltaminen voi olla perusteltua vain, jos oikeus tutustua kyseiseen asiakirjaan voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa suojattua etua. Lisäksi suojatun edun vahingoittumisen vaara ei saa olla täysin hypoteettinen ja sen on oltava kohtuullisesti ennakoitavissa . Asianomaisen toimielimen on punnittava sitä erityistä etua, jota on suojattava jättämällä luovuttamatta osa pyydetystä asiakirjasta – –, ja yleistä etua, joka liittyy koko asiakirjan saatavuuteen”[15].

30. Kantelija väitti, että komissio ei ollut selittänyt, miten häviävien tarjoajien nimien julkaiseminen johtaisi väistämättä "kielteiseen vaikutukseen niiden yleiseen käsitykseen ja niiden kykyyn osallistua myöhempiin tarjouskilpailuihin".

31. Oikeusasiamies katsoo, että on kohtuullista olettaa, että jos yritystä kuvaillaan esimerkiksi kokemuksen puutteeksi, yleisön luottamus siihen heikkenisi. Jo pelkkä tarjouksen menettäminen voi tahrata tarjoajan maineen, koska potentiaaliset asiakkaat voivat olettaa, että hävinneen tarjoajan tuotteet tai palvelut eivät ole laadultaan ja hinnaltaan paras vaihtoehto. Lisäksi kantelija itse myönsi, että teknisiä prosesseja koskevien tietojen julkaiseminen voisi merkitä sitä, että kilpailijat saisivat tietoa tarjoajien teknisestä kapasiteetista, ja että jos kilpailijat saisivat tietoja tarjoajien tuotteiden hinnoittelusta, tämä voisi vaikuttaa kilpailijoiden hinnoittelustrategioihin. Oikeusasiamies huomauttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa ei edellytetä, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti taloudellisten etujen suojaa. Riittää, kun osoitetaan, että tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asianomaisten osapuolten kaupallisia etuja.

32. Asiassa Cosepuri v. EFSA [16] antamassaan tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että EFSA voi tukeutua yleiseen olettamaan, jonka mukaan tutustumisoikeuden myöntäminen muiden tarjoajien tekemiin tarjouksiin vahingoittaisi lähtökohtaisesti suojattua etua. Tuomioistuin totesi tämän jälkeen, että ”kantaja ei ole esittänyt mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että esillä olevassa asiassa tätä olettamaa ei sovelleta asiakirjoihin, joiden sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty.”Kantelija ei myöskään ole esittänyt tällaisia todisteita.

33. Oikeusasiamies katsoo, että komissio on osoittanut, että pääsyn myöntäminen sekä tarjoajien nimiin että tarjouksia koskeviin tietoihin (hinnoittelu, tekniset menettelyt jne.) ja niiden arviointiin voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti vahingoittaa tarjoajien taloudellisten etujen suojaa ja että tällainen riski on kohtuudella ennakoitavissa. Lisäksi oikeusasiamies katsoo, että tarjoajia koskevien tietojen (hinnoittelu, tekninen prosessi jne.) ja niiden arvioinnin paljastaminen vahingoittaisi tarjoajien taloudellisten etujen suojaa, vaikka tarjoajien nimiä ei paljastettaisi. Kilpailijat hyötyisivät tarjouksia koskevien tietojen ilmaisemisesta tarjoajien vahingoksi riippumatta siitä, onko niiden henkilöllisyys tiedossa, kuten edellä 31 kohdassa on selitetty. Lisäksi jos kilpailijat ovat tietoisia tarjoajien tarjoamista täsmällisistä hinnoista ja tuotteista, tämä voi luoda edellytykset tosiasialliselle kartellille tulevassa samankaltaisessa tarjouskilpailumenettelyssä. Tästä syystä tarjoajia estetään yleensä nimenomaisesti vaihtamasta tällaisia tietoja. Tarjousten arvioinnin julkistaminen voisi vahingoittaa tarjoajien taloudellisia etuja, vaikka niiden henkilöllisyyttä ei paljastettaisi, koska ei voida koskaan olla varmoja siitä, että alan toimijat ja asianomaiset osapuolet eivät kykenisi määrittämään, keitä tarjoajat olivat ja mikä arviointi vastaa kumpaakin tarjoajaa, erityisesti hankintamenettelyssä, johon osallistuu niin pieni määrä tarjoajia kuin kyseessä oleva tarjoaja. On myös kohtuullisesti ennakoitavissa, että kilpailevat yritykset käyttäisivät tarjouksen tekijän kielteistä arviota sitä vastaan ja näin ollen sen vahingoksi.

34. Koska on osoitettu, että pyydettyjen asiakirjojen täydellinen ilmaiseminen vahingoittaisi tarjoajien kaupallisia etuja, jää nähtäväksi, onko olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka edellyttää niiden täydellistä ilmaisemista. Kysymystä siitä, olisiko arviointikomitean jäsenten nimet pidettävä luottamuksellisina, arvioidaan erikseen.

▪ Yleisen edun arviointi

▪ Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

35. Komissio väitti, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyistä poikkeuksista on luovuttava, jos ylivoimainen yleinen etu edellyttää ilmaisemista. Tällaisen intressin on ensinnäkin oltava julkinen ja toiseksi sen on oltava suurempi kuin tietojen ilmaisemisesta aiheutuva vahinko. Se totesi, että julkisten varojen asianmukaisen käytön varmistamista koskeva tavoite taataan tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti julkisten hankintamenettelyjen hallinnollisella ja oikeudellisella valvonnalla. Myös kolmannet osapuolet ja suuri yleisö voivat valvoa julkisia hankintamenettelyjä riittävästi tarvitsematta julkistaa komitean jäsenten nimiä ja perusteluja sekä hävinneiden tarjoajien nimiä. Ne voivat tehdä näin esimerkiksi tarkistamalla EU:n julkisiin tarjouskilpailuihin liittyvät jälki-ilmoitukset, tutustumalla komission ja budjettivallan käyttäjän hankintasopimuksia koskeviin vuosikertomuksiin tai tutustumalla Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksiin. Komissio katsoi, että näillä menettelyillä ja suojatoimilla varmistetaan riittävällä tavalla avoimuustavoitteiden saavuttaminen ja julkisten varojen asianmukaisen käytön varmistaminen tarjouskilpailumenettelyissä. Se totesi, että vaikka se ymmärtää, että komission päätöksentekomenettelyn läpinäkyvyys voi olla yleisen edun mukaista, tämä yleinen etu ei korvaa sitä kielteistä vaikutusta, joka pyydettyjen tietojen ilmaisemisella voi olla tarjoajien kaupallisiin etuihin ja päätöksentekomenettelyyn.

36. Komissio katsoi myös, että se, että veden saantiin liittyy suuri yleinen etu, ei tarkoita sitä, että vesihankkeita koskevien tarjouskilpailumenettelyjen arviointiprosessi olisi julkistettava kokonaisuudessaan. Se totesi, että "hänen syy-seuraussuhteensa näiden kahden tavoitteen välillä on parhaimmillaankin hyvin etäinen."

37. Kantelija huomautti, että komission vastauksessa uudistettuun pyyntöön toimielin ei soveltanut yleisen edun kriteeriä. Se totesi, että esittäessään nämä kaksi uutta väitettä "komissio ei ota huomioon yleistä etua koskevan arviointiperusteen luonnetta eikä tapaa, jolla sitä olisi sovellettava. On tietenkin kiitettävää, että on olemassa useita valvontaa, valvontaa ja ennakoivaa avoimuutta koskevia toimenpiteitä, ja [kantelija] toteaa, että tällainen sisäinen valvonta ja tällainen ennakoiva julkaiseminen ovat nykyaikaisen demokraattisen yhteiskunnan olennaisia piirteitä. On kuitenkin erotettava toisistaan tällaiset toimenpiteet ja yleistä etua koskevan arviointiperusteen soveltaminen tiettyyn asiakirjaan tietyssä tapauksessa.”

38. Kantelija kiisti myös komission väitteen, jonka mukaan suuri yleinen etu veden saatavuuteen ei tarkoita, että arviointiprosessi olisi julkistettava kokonaisuudessaan. Se totesi, että on yleisen edun mukaista varmistaa, että kaikki hankintamenettelyt toteutetaan asianmukaisesti, ja että avoimuus antaa yleisölle mahdollisuuden tarkistaa tämä. Kantelija viittasi asetukseen (EU) N:o 1306/2013 [17], jossa kantelijan mukaan lainsäätäjä nimenomaisesti puoltaa avoimuutta, koska se toteaa johdanto-osan 76 kappaleessa, että ”kansalaisyhteiskunnan, myös tiedotusvälineiden ja valtiosta riippumattomien järjestöjen, rooli ja niiden panos hallinnon valvontakehyksen vahvistamiseen petosten ja julkisten varojen väärinkäytön torjumiseksi olisi tunnustettava asianmukaisesti”.

39. Kantelija väitti, että avoimuus täydentää EU:n tarkastuksia ja antaa yleisölle mahdollisuuden varmistaa, että EU:n omat tarkastukset toimivat hyvin, ja tunnistaa alat, joilla ongelmia on saattanut jäädä huomaamatta. Kantelija totesi, että veden laatuun ja ympäristön tilan heikkenemisen kääntämiseen liittyvät kysymykset herättävät suurta yleistä kiinnostusta. Siksi ympäristötiedon saannista on olemassa monia erityisiä sääntöjä.

40. Kantelija huomautti myös, että ” Subotica-hankkeeseen liittyy erityisiä huolenaiheita, joiden vuoksi se on yleistä etua koskeva asia. Hankkeen kehittämistapaan, kustannusten nousuun sekä siihen liittyvien eri hankintaprosessien avoimuuteen ja rehellisyyteen on suhtauduttu epäilevästi. Se viittasi kansalaisyhteiskunnan järjestön BankWatchin raportissa [18] esiin tuomiin huolenaiheisiin.

▪ Oikeusasiamiehen arviointi

41. Oikeusasiamies huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yleinen viittaus "avoimuuteen" ei riitä perustelemaan ylivoimaista yleistä etua. Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Ruotsi ym. vastaan API ja komissio [19] antamassaan tuomiossa, "tämä periaate voi olla sellainen ylivoimainen yleinen etu, joka voi syrjäyttää riidanalaisten asiakirjojen suojan tarpeen ja näin ollen oikeuttaa niiden sisältämien tietojen ilmaisemisen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen mukaisesti, vain silloin, kun asiaan liittyvät erityiset olosuhteet tukevat toteamusta, jonka mukaan avoimuusperiaate on erityisen pakottava".

42. Oikeusasiamies katsoo, että kantelijan esittämät ja edellä 40 kohdassa mainitut huolenaiheet eivät ole riittävän perusteltuja. Bankwatchin raportti, johon kantelija viittasi, laadittiin vuonna 2005, kun taas kyseinen hankintamenettely käynnistettiin vuonna 2006 ja arviointi saatiin päätökseen tammikuussa 2007. Kantelija ei ole esittänyt tiedotusvälineissä raportteja tai muuta näyttöä, joka voisi antaa aihetta vakaviin epäilyihin siitä, että tiettyyn hankintamenettelyyn, johon pyydetyt asiakirjat liittyvät, olisi liittynyt esimerkiksi korruptiota, petoksia tai eturistiriitoja. Näin ollen kantelija ei ole osoittanut, että "avoimuusperiaate olisi ollut tietyssä mielessä erityisen pakottava ja että se olisi näin ollen voinut olla ensisijainen niihin syihin nähden, jotka oikeuttivat kieltäytymään paljastamasta "tarjoajien nimiä, tietoja tarjouksista ja tarjousten arviointia [20].

43. Oikeusasiamies toteaa myös, että yrityksille, jotka eivät voita sopimuksia, ei myönnetä julkisia varoja. Näin ollen niiden kaupallisten tietojen julkistaminen ei suoraan edistä vastuuvelvollisuutta paljastamalla, miten julkisia varoja käytetään.

44. Siltä osin kuin on kyse siitä, syrjäyttääkö veden saantia koskeva yleinen etu tarjoajien taloudellisten etujen suojaamista koskevan edun, ei ole mitään syytä uskoa, että pyydettyjen tietojen saanti olisi tarpeen vesioikeuksien yleisen saatavuuden varmistamiseksi tai parantamiseksi.

45. Täydellistä ilmaisemista edellyttävää ylivoimaista yleistä etua (toisin kuin jo turvattua osittaista ilmaisemista) ei näin ollen ole osoitettu. Oikeusasiamies toteaa myös, että niiden salassa pidettävien tietojen tasapaino, jotka voitaisiin teoriassa julkistaa yleiseen etuun liittyvistä syistä, on tässä tapauksessa minimaalinen. 

46. Koska on osoitettu, että tutustumisoikeuden antaminen arviointiasiakirjoihin kokonaisuudessaan vahingoittaisi tarjoajien taloudellisten etujen suojaa ja että komissio voisi näin ollen evätä oikeuden tutustua kyseisiin asiakirjoihin kokonaisuudessaan asetuksen 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan perusteella, oikeusasiamiehen ei tarvitse arvioida, onko komissio vedonnut perustellusti myös asetuksen 1049/2001 4 artiklan 3 kohtaan (joka koskee päätöksentekomenettelyn suojaa).

▪ Arviointikomitean jäsenten nimien julkaiseminen

▪ Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

47. Komissio totesi, että "henkilötietojen suoja on erityisen tärkeää arviointikomitean jäsenten tapauksessa, kun on olemassa todellinen ja ei-hypoteettinen riski siitä, että heihin kohdistuu ei-toivottuja yhteydenottoja ja/tai epäonnistuneiden, nykyisten tai tulevien tarjoajien painostusta. Lisäksi arviointikomitean jäsenten henkilöllisyyden paljastaminen voisi haitata heidän kykyään tehdä riippumattomia ammatillisia arviointeja ja heidän halukkuuttaan osallistua komiteoihin. Se lisäsi, että arviointikomitean jäsenten henkilöllisyyden paljastaminen ei ole tarpeen prosessin vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi. Komissio ja sen henkilöstö kaikilla tasoilla ovat täysin vastuussa operatiivisen ja taloudellisen toimintansa moitteettomasta varainhoidosta. Arviointikomitean jäsenten ja heidän ansioluetteloidensa luottamuksellisuutta ja eturistiriitojen välttämistä koskevat ilmoitukset tutkitaan perusteellisesti.

48. Viitattuaan asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ^[21] 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 ^[22] 2 artiklan a alakohtaan komissio viittasi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Österreichischer Rundfunk ym. ^{antamaan tuomioon [23],} jossa tuomioistuin vahvisti, että "ei ole mitään periaatteellista syytä jättää ammatillista toimintaa – – yksityiselämän käsitteen ulkopuolelle."

49. Vastauksessaan kolmanteen kysymykseen komissio totesi, että arviointikomitean jäsenten nimet ja allekirjoitukset ovat selvästi asetuksen 45/2001 (jäljempänä tietosuoja-asetus) 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja. Se lisäsi, että asiassa Bavarian Lager ^{antamassaan tuomiossa [24]} unionin tuomioistuin totesi, että kun pyydetään oikeutta tutustua henkilötietoja sisältäviin asiakirjoihin, tietosuoja-asetusta sovelletaan täysimääräisesti. Komissio selitti, että asetuksen (EY) N:o 45/2001 8 artiklassa säädetään, että henkilötietoja voidaan siirtää vastaanottajille, joihin sovelletaan direktiivin 95/46 täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä, ainoastaan, jos a) vastaanottaja osoittaa, että tiedot ovat tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai julkisen vallan käyttämiseksi, tai b) vastaanottaja osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää, ja jos ei ole syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut saattaisivat vaarantua.

50. Komissio väitti, että kantelija ei ollut osoittanut, että se olisi direktiivin 95/46 täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaan vastaanottaja. Lisäksi komissio totesi a alakohdan osalta, että "yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi kantelijan olisi joko toimittava viranomaisena tai saatava viranomaiselta lupa tehtävän suorittamiseen. Kantelija on Espanjassa perustettu kansalaisjärjestö, joka ei suorita yleisen edun mukaisia tehtäviä eikä harjoita julkista valtaa." Komissio totesi b alakohdan osalta, että kantelijan tavoitteena on saada nämä henkilötiedot julkisiksi, jotta voidaan varmistaa tarjouskilpailumenettelyn vastuuvelvollisuus ja välttää mahdolliset riskit, kuten petokset tai eturistiriidat. Sen lisäksi, että tietojen ilmaiseminen saattaisi vahingoittaa arviointikomitean jäsenten oikeutettuja etuja (kuten edellä on selitetty), komitean jäsenten nimien ilmaisemista ei voida pitää tarpeellisena mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon komission omat sisäiset säännöt ja komitean jäsenten eturistiriitoja koskevien ilmoitusten valvonta.

51. Komissio päätteli, että oikeus tutustua pyydettyyn asiakirjaan sisältyviin henkilötietoihin oli evättävä, koska kantelija ei osoittanut tarvetta näiden henkilötietojen julkistamiseen eikä voitu olettaa, että niiden julkistaminen ei loukkaisi asianomaisten henkilöiden laillisia oikeuksia.

52. Kantelija väitti, että asiassa Österreichischer Rundfunk ym. annetulla tuomiolla, johon komissio viittasi, ei ollut merkitystä, koska sen tarkoituksena oli saada ainoastaan komitean jäsenten nimet ja mahdollisesti ammatilliset sidonnaisuudet. Kyseisessä asiassa oli kyse henkilön asemaan viranomaisessa liittyvien taloudellisten tietojen ilmaisemisesta yksityiselle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Toisaalta kantelijan pyynnön tarkoituksena oli selvittää, kuka on vastuussa tietyn päätöksen tekemisestä (johon liittyy vahva yleinen etu) Euroopan unionin puolesta.

53. Kantelija totesi, että komitean jäsenten, jotka ovat riippumattomia asiantuntijoita, odotetaan olevan puolueettomia riippumatta siitä, julkistetaanko heidän nimensä vai ei. Se lisäsi, että ”on epäselvää, miten menettelyn avoimuus merkitsisi sitä, että paneelin jäsenet eivät voisi tehdä riippumattomia ammatillisia arviointeja, kun otetaan huomioon komission oma väite, jonka mukaan he tutkivat perusteellisesti eturistiriitoja koskevat ilmoitukset. Prosessiin liittyvällä avoimuudella varmistettaisiin, että mielipiteet ja arviot ilmaistaan ammattimaisesti perustelluin perusteluin sen sijaan, että annettaisiin epävirallisia mielipiteitä, jotka voisivat olla kyseenalaisia ja vaikuttaa kielteisesti mahdollisiin tarjoajiin tavalla, joka haittaisi epäoikeudenmukaisesti niiden tarjousten tekemistä.”

54. Kantelija totesi, että ei-toivotut yhteydenotot ovat mahdollisia, ja lisäsi, että tällainen vaara on olemassa riippumatta siitä, julkistetaanko komitean jäsenten nimet. ”Tämän vuoksi on tärkeää – kuten komissio väittää – että se valitsee henkilöt, jotka ovat henkilökohtaisesti mahdollisimman luotettavia.” Tämä vaara ei kuitenkaan ole ilmennyt tämän nimenomaisen pyynnön osalta tarjouskilpailumenettelyn päättymisen jälkeen. Kantelija lisäsi, että komitean jäsenten nimien julkaiseminen on olennaisen tärkeää ”sen määrittämiseksi, ovatko kolmannet osapuolet saattaneet vaikuttaa heidän tarjoustensa arviointiin ja/tai heijastavatko ne ei-riippumatonta mielipidettä, joka olisi johtanut siihen, että tulojen ja menojen hyväksyjä olisi tehnyt lopullisen päätöksen, jota ei voida täysin perustella”.

55. Kantelija päätteli, että riippumattoman ammatillisen arvioinnin tarve julkisessa tarjouskilpailumenettelyssä on ratkaisevan tärkeä prosessin onnistumisen ja tarjouskilpailun ratkaisemista koskevan oikean päätöksen kannalta. Se totesi, että sen kantaa tukee viimeaikainen oikeuskäytäntö [25], jonka mukaan "prosessin läpinäkyvyys on tarpeen silloin, kun tietoja (jotka koskevat päätöksentekoprosessiin osallistuneita henkilöitä) on julkistettava, jotta voidaan varmistaa sellaisen päätöksentekoprosessin läpinäkyvyys, joka todennäköisesti vaikuttaa talouden toimijoiden toimintaan". Unionin tuomioistuin katsoi, että avoimuus on tarpeen, jotta voidaan arvioida, miten kunkin asiantuntijan tähän prosessiin osallistumisen muoto olisi voinut kyseisen asiantuntijan oman lausunnon kautta vaikuttaa päätökseen.

▪ Oikeusasiamiehen arviointi

56. Oikeusasiamies on komission kanssa samaa mieltä siitä, että arviointikomitean jäsenten nimet ja allekirjoitukset ovat selvästi asetuksen (EY) N:o 45/2001 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja ja että oikeuskäytännön mukaan tietosuoja-asetusta sovelletaan näin ollen täysimääräisesti.

57. Asetuksen (EY) N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa [26] säädetään kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä, joita sovelletaan henkilötietojen siirtoon [27]. Henkilötietoja voidaan siirtää ainoastaan a) jos vastaanottaja osoittaa, että tiedot on tarpeen siirtää, ja b) jos ei ole syytä olettaa, että kyseinen siirto voisi vahingoittaa rekisteröidyn oikeutettuja etuja. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut [28], sen, joka pyytää tällaista siirtoa, on ensin osoitettava, että siirto on tarpeellinen. Jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi, asianomaisen toimielimen on todettava, ettei ole syytä olettaa, että kyseinen siirto voisi vahingoittaa rekisteröidyn oikeutettuja etuja. Jos tällaista syytä ei ole, pyydetty siirto on tehtävä, kun taas jos tällainen syy on olemassa, asianomaisen toimielimen on vertailtava keskenään kilpailevia intressejä voidakseen ratkaista asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön.

▪ Tietojen siirtämisen välttämättömyys

58. Valituksen tekijä väitti, että arviointikomitean jäsenten nimien julkistaminen on tarpeen korruptioon ja petoksiin liittyvien huolenaiheiden hälventämiseksi ja päätöksentekoprosessin avoimuuden varmistamiseksi. Se halusi selvittää, kuka oli vastuussa päätöksestä, johon liittyy vahva yleinen etu. Se halusi myös varmistaa, että komitean jäsenet olivat olleet puolueettomia ja että arviointi ei ollut epäasianmukaisen vaikuttamisen saastuttama.

59. Komissio totesi, että kyseisten henkilötietojen julkistamisen tarvetta ei ole osoitettu ja että komitean jäsenten nimien julkistamista ei voida pitää tarpeellisena vastuuvelvollisuuden varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon komission omat sisäiset säännöt ja komitean jäsenten eturistiriitoja koskevien ilmoitusten tarkastukset.

60. Oikeusasiamies ymmärtää, että kyseessä olevan kaltaisista tilanteista aiheutuva vaikeus on se, että hakijat voivat tuskin koskaan esittää objektiivisia todisteita korruptiosta, petoksesta, puolueettomuudesta tai sopimattomasta vaikuttamisesta ennen kuin heille on annettu heidän pyytämänsä tiedot. Niiden pyynnöt perustuvat näin ollen väistämättä enemmän tai vähemmän perusteltuihin epäilyihin, jotka voivat perustua esimerkiksi tiedotusvälineiden välittämiin paikkansapitäviin tai epätäsmällisiin tietoihin. Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa komissio vastaan Bavarian Lager antamassaan tuomiossa, hakijoiden on kuitenkin esitettävä "nimenomaiset ja perustellut perustelut tai - - vakuuttavat perustelut osoittaakseen, että kyseisten henkilötietojen siirtäminen on välttämätöntä" ^[29].

61. Asiassa ClientEarth ja PAN Europe vastaan EFSA antamassaan tuomiossa [30] unionin tuomioistuin katsoi, että yleinen viittaus avoimuuteen ei riitä perustelemaan tarvetta saada henkilötietoja. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin totesi myös, että hakijoiden ei tarvitse esittää erityisiä epäilyjä, jotka koskevat hyvin yksilöityjä henkilöitä (tässä tapauksessa asiantuntijoita). Unionin tuomioistuin katsoi kuitenkin myös, että puolueettomuutta tai eturistiriitoja koskevat epäilyt on perusteltava asianmukaisesti .

62. Oikeusasiamiehen on näin ollen tutkittava, onko kantelija ainakin osoittanut, että arviointikomitean jäsenillä on perusteltuja epäilyjä korruptiosta, petoksesta, puolueettomuudesta tai sopimattomasta vaikuttamisesta. Oikeusasiamies päättelee edellä 42 kohdassa esittämänsä arvioinnin perusteella, että kantelija ei ole tehnyt niin millään tavalla. Sen vuoksi valituksen tekijä ei ole osoittanut, että tiedot olisi tarpeen siirtää sille.

63. Koska kantelija ei ole osoittanut tietojen siirtämisen tarvetta, oikeusasiamiehen ei tarvitse tutkia kysymystä siitä, ettei rekisteröidyn oikeutetuille eduille aiheudu haittaa.

64. Näissä olosuhteissa oikeusasiamies katsoo, että komission kieltäytyminen paljastamasta arviointikomitean jäsenten nimiä ei merkitse hallinnollista epäkohtaa.

▪ Suostumus henkilötietojen luovuttamiseen

▪ Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

65. Komissio totesi, että komitean jäsenten suostumusta heidän nimiensä julkistamiseen ei pyydetty. Se väitti, että tällaista velvollisuutta ei ole, ja selitti, että komissio katsoo yleisesti, että arviointikomiteoiden jäsenillä on oikeus suojata henkilötietojaan syistä, jotka se selitti edellistä väitettä koskevissa huomautuksissaan. Se totesi, että EUH:n myöntämä osittainen oikeus tutustua arviointiasiakirjoihin on perusteltu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyjen poikkeusten nojalla.

▪ Oikeusasiamiehen arviointi

66. Oikeusasiamies on komission kanssa samaa mieltä siitä, että sillä ei ollut oikeudellista velvoitetta pyytää komitean jäseniltä suostumusta heidän nimiensä julkistamiseen. Oikeusasiamies katsoo kuitenkin, että avoimuuden takaamiseksi ja kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi EU:n hallintoon olisi hyvä hallintokäytäntö, jos komissio hankkisi järjestelmällisesti heidän suostumuksensa heidän nimiensä julkistamiseen ennen henkilöiden nimittämistä hankintojen arviointikomiteaan. Heidän nimiensä julkistamista arviointiprosessin päätteeksi olisi pidettävä nimittämisen ehtona. Tämä lisäisi kansalaisten luottamusta ja noudattaisi samalla täysimääräisesti sovellettavaa lainsäädäntöä. Oikeusasiamies tekee tätä koskevan ehdotuksen jäljempänä.

Päätelmä

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksen perusteella seuraavan päätelmän:

Komission toiminnassa ei ilmennyt hallinnollista epäkohtaa.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

Parannusehdotus

Jotta voidaan tehokkaasti taata avoimuus ja säilyttää kansalaisten luottamus EU:n hallintoon, olisi hyvä hallintokäytäntö, jos komissio hankkisi järjestelmällisesti heidän suostumuksensa heidän nimiensä julkistamiseen ennen henkilöiden nimittämistä hankintojen arviointikomiteaan. Tällaista ilmoittamista arviointiprosessin päätteeksi olisi pidettävä nimittämisen ehtona.

Emily O'Reilly

Euroopan oikeusasiamies

Strasbourgissa 19.12.2016

 

[1] Access Info Europe on Madridissa toimiva ihmisoikeusjärjestö. Sen tarkoituksena on edistää ja suojella tiedonsaantioikeutta.

[2] Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

[3] Toisin sanoen yleiset sopimusehdot, tarjouspyyntöasiakirjat, jotka sisältävät ohjeet tarjoajille, ja sopimuksentekoa koskevat säännöt.

[4] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:”Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa:

luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupalliset edut, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet,

...

jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.”

[5] Valtuuskunta viittasi asetuksen 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan, jossa säädetään seuraavaa: "Asiakirjasta, joka sisältää sisäiseen käyttöön tarkoitettuja lausuntoja osana asianomaisen toimielimen neuvotteluja ja alustavia kuulemisia, on kieltäydyttävä myös päätöksen tekemisen jälkeen, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista."

[6] Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa:

...

b) yksityisyys ja yksilön koskemattomuus erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti."

[7] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

[8] Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager, C-28/08 P, ECLI:EU:C:2010:378, 63–65 kohta.

[9] SEUT-sopimuksen 339 artiklassa määrätään, että ”unionin toimielinten jäsenet, komiteoiden jäsenet sekä unionin virkamiehet ja muu henkilöstö eivät saa tehtäviensä päättymisen jälkeenkään ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja eivätkä varsinkaan tietoja yrityksistä, niiden liikesuhteista tai niiden kustannustekijöistä”.

[10] Esimerkiksi kantelija totesi, että Irlannin tiedonvapausvaltuutettu päätti vuonna 2003, että valtion ja yksityisten yritysten välisissä sopimuksissa olevat tiedot voidaan julkistaa, vaikka ne voisivat vahingoittaa kyseisen yrityksen kilpailuetua juuri siksi, että on yleisen edun mukaista saada tällaisia tietoja ja tietää, miten julkisia varoja käytetään.

[11] Unionin tuomioistuimen tuomio 17.10.2013, neuvosto v. Access Info Europe, C-280/11 P, ECLI:EU:C:2013:671.

[12] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 1 artiklan a alakohta.

[13] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 18.12.2007, Ruotsi v. komissio, C-64/05 P, ECLI:EU:C:2007:802, 66 kohta, ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C-266/05 P, ECLI:EU:C:2007:75, 63 kohta.

[14] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6.12.2001, neuvosto v. Hautala, C-353/99 P, ECLI:EU:C:2001:661, 28 kohta.

[15] Edellä mainittu tuomio neuvosto v. Access Info Europe, ECLI:EU:C:2013:671, 11 kohta (kursivointi tässä).

[16] Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.1.2013, Cosepuri v. EFSA, T-339/10 ja T-532/10, ECLI:EU:T:2013:38.

[17] Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549).

[18] http://bankwatch.org/documents/bridging_gap_05_05.pdf (sivut 13-15).

[19] Unionin tuomioistuimen tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P, ECLI:EU:C:2010:541, 156 kohta.

[20] Edellä mainittu tuomio asiassa Ruotsi ym. v. API ja komissio, ECLI:EU:C:2010:541, 158 kohta.

[21] Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että "toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi seuraavien suojaa: yksityisyys ja yksilön koskemattomuus erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti."

[22] Asetuksen (EY) N:o 45/2001 2 artiklan a alakohdassa säädetään, että"henkilötiedoilla" tarkoitetaan kaikkia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja".

[23] Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 20.5.2003, Österreichischer Rundfunk ym., C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, ECLI:EU:C:2003:294, 73 kohta.

[24] Unionin tuomioistuimen tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager, C-28/08 P, ECLI:EU:C:2010:378.

[25] Unionin tuomioistuimen tuomio 16.7.2015, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, C-615/13 P, ECLI:EU:C:2015:489.

[26] Oikeusasiamiehen arvioinnissa keskitytään direktiivin 45/2001 8 artiklan b alakohtaan.

[27] Ks. edellä mainittu tuomio ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, ECLI:EU:C:2015:489, 46 kohta.

[28] Ks. edellä mainittu tuomio ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, ECLI:EU:C:2015:489, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

[29] Edellä mainittu tuomio komissio v. Bavarian Lager, ECLI:EU:C:2010:378, 78 kohta.

[30] Edellä mainittu tuomio ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, ECLI:EU:C:2015:489. Ks. erityisesti 50–53 ja 57 kohta.