Tämä oma-aloitteinen tutkimus perustuu armenialaisten kansalaisjärjestöjen liiton, Kansalaisten suojeluliiton (CPL), tekemään kanteluun. Se koskee Euroopan unionin Armenian-edustuston päätöstä olla tekemättä avustussopimusta CPL:n kanssa sen jälkeen, kun edustusto havaitsi virheen CPL-hakemuksen alustavassa arvioinnissa. CPL väitti, että valtuuskunnan päätös ei perustunut perusteltuihin syihin.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana Euroopan komissio myönsi, että edustuston alun perin toteuttamat toimet eivät olleet asianmukaisia sen jälkeen, kun se oli havainnut arviointiprosessissa tapahtuneen virheen. Komissio osoitti kuitenkin myös, että havaittu virhe edellytti CPL:n hakemuksen uudelleenarviointia ja että lähetystö ei näin ollen voinut tehdä avustussopimusta CPL:n kanssa.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei antanut asianmukaisia vastauksia kantelijalle, joka oli valittanut valtiontukikysymyksestä Saksassa. Kantelija katsoi, että Saksa rikkoi EU:n valtiontukisääntöjä julkisen yleisradiotoiminnan uuden rahoitusjärjestelmän vuoksi. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että koska komissio lopulta antoi asianmukaisen vastauksen, hallinnollista epäkohtaa ei esiintynyt.  

Tapaus koski sitä, että komissio oli hylännyt tietyt kuudennen puiteohjelman avustussopimuksen yhteydessä alihankintana toteutettuihin toimiin liittyvät kustannukset ja ehdottanut niiden takaisinperintää. Oikeusasiamiehen tutkimuksen perusteella komissio päätti olla perimättä takaisin lähes 87 000 euron kuluja. Komissio selitti päättäneensä muuttaa alkuperäistä päätöstään sillä perusteella, että kantelija oli toiminut vilpittömässä mielessä ja komission itsensä antamien neuvojen mukaisesti.

Oikeusasiamies suhtautui myönteisesti tähän uuteen päätökseen, mutta piti kuitenkin valitettavana, että kantelijalla oli useiden vuosien ajan mahdollisuus saada takaisin huomattava määrä siihen liittyviä varoja.

Tapaus koski väitettyjä eturistiriitoja, jotka koskivat sähkömagneettisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia koskevaa tiedettä tarkastelevan komission työryhmän jäseniä. Oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa väitettiin, että komissio ei ollut tutkinut asianmukaisesti, oliko työryhmän tutkijoilla eturistiriitoja.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän oli tyytyväinen siihen, että komissio oli tutkinut asian asianmukaisesti ja että tutkijoilla ei ollut eturistiriitoja. Näin ollen komissio ei syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, että komission menettelyjä voitaisiin parantaa, ja teki joitakin parannusehdotuksia.

Asia koski Euroopan GNSS-viraston tieto- ja viestintätekniikkaosaston päällikön valintamenettelyä. Kantelija väitti, että virasto ei ollut arvioinut hänen hakemustaan oikeudenmukaisesti, ja vaati, että viraston olisi tarkistettava päätöstään hylätä hänen hakemuksensa.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi virastoa selventämään useita menettelytapakysymyksiä. Viraston vastauksen ja oman analyysinsä perusteella oikeusasiamies ei havainnut ilmeistä virhettä valintamenettelyssä. Näin ollen asian käsittely päätettiin toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Access Info Europe -kansalaisjärjestön tekemä kantelu koskee Euroopan komission väitettyä virheellistä kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi kokonaisuudessaan arviointiasiakirjoja, jotka koskevat Subotican (Serbia) jätevedenpuhdistamon kunnostamista ja laajentamista koskevaa julkista hankintamenettelyä. Asiakirjojen luovuttaminen evättiin asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan (henkilötietojen suoja), 4 artiklan 2 kohdan (taloudellisten etujen suoja) ja 4 artiklan 3 kohdan (päätösmenettelyn suoja) perusteella. Kantelija katsoi, että sille olisi annettava täysi oikeus tutustua arviointiasiakirjoihin.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission toiminnassa ei ollut hallinnollista epäkohtaa.  Hän ehdottaa kuitenkin, että komission olisi järjestelmällisesti saatava ennen heidän nimittämistään hankintamenettelyissä arviointikomitean jäsenten suostumus heidän nimiensä julkistamiseen. Niiden nimien ilmoittamista arviointiprosessin päätteeksi olisi pidettävä ehtona tällaiseen komiteaan nimittämiselle.

Asiassa oli kyse siitä, että komissio oli kieltäytynyt paljastamasta niiden työntekijöiden nimiä, jotka olivat työskennelleet komission valtiontukien tutkinnassa. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai komission, kantelijan ja Euroopan tietosuojavaltuutetun näkemykset.

Kysymys siitä, oliko nimien luovuttamisesta kieltäytyminen perusteltua, perustui tietosuoja-asetuksen 45/2001 8 artiklaan. Tämän säännöksen mukaan henkilön, joka pyytää tietojen ilmaisemista, on ensin osoitettava, että hänen nimensä on tarpeen ilmaista kyseiselle henkilölle. Jos tämä edellytys täyttyy, viranomaisen on vielä selvitettävä, vaikuttaako henkilöstön jäsenten nimien ilmaiseminen heidän oikeutettuihin etuihinsa, ja jos näin on, ovatko nämä oikeutetut edut tärkeämpiä kuin nimien ilmaisemista pyytävän henkilön esittämä välttämättömyys.  

Oikeusasiamies katsoi, ettei komission pitäisi soveltaa 8 artiklaa rajoittavasti, kun kyse on henkilöstön nimistä, mutta totesi, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kieltäytyessään paljastamasta kyseessä olevien henkilöstön jäsenten nimiä.

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) päätöstä olla antamatta kantelijalle mahdollisuutta esittää toinen hakemus sellaisen kiinnostuksenilmaisupyynnön yhteydessä, johon ei sisältynyt erityistä määräaikaa hakemusten jättämiselle. Kantelija haki toista hakemusta, koska hän ei läpäissyt alkuperäiseen hakemukseensa liittyvää koetta samassa valintamenettelyssä. Kantelija väitti, että EPSO ei antanut riittäviä vastauksia hänen kirjeisiinsä, jotka koskivat i) oikeusperustaa, jonka nojalla hakijat eivät voineet hakea uudelleen valintamenettelyihin ilman erityisiä määräpäiviä, ja ii) edellytyksiä, mukaan lukien henkilöstön käyttäytyminen, Espanjan testikeskuksessa.

Vastauksessaan EPSO viittasi kiinnostuksenilmaisupyynnössä esitettyihin edellytyksiin toimiensa oikeusperustana. Se selitti myös, että se oli tutkinut asian, joka koski testikeskuksen henkilöstön käyttäytymistä.

Oikeusasiamies piti EPSOn selitystä kohtuullisena ja riittävänä, joten asian käsittely päätettiin.

Asia koski neuvoston väitettyä laiminlyöntiä selittää kantelijalle asianmukaisesti, miksi direktiivin tekstin oikaiseminen voi kestää jopa vuoden, jos muutoksia pidetään tarpeellisina. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että neuvosto oli antanut laajan ja riittävän vastauksen. Kantelija vaikutti myös olevan tyytyväinen annettuihin selityksiin. Näin ollen asian käsittely päätettiin sovitusti.

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) väitettyä valintamenettelyn sääntöjen noudattamatta jättämistä.

Oikeusasiamies pyysi EPSOa ottamaan kantelijan huolenaiheet huomioon tutkimuksensa ensimmäisessä vaiheessa. Nämä huolenaiheet liittyivät väitettyyn väärien tietojen antamiseen valintamenettelyn kokeista ja aineelliseen virheeseen kirjeissä, joissa kantelijalle ilmoitettiin hänen kokeidensa tuloksista. Oikeusasiamies totesi, että EPSOn myöhemmässä vastauksessa annettiin kattavat ja kohtuulliset selitykset kantelijan esiin tuomista kysymyksistä ja että mikään ei viitannut siihen, että EPSO ei olisi noudattanut kyseistä valintamenettelyä koskevia sääntöjä. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Tapaus koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) vuonna 2013 järjestämää sopimussuhteisten toimihenkilöiden valintamenettelyä. Valintamenettelyihin osallistuvien hakijoiden on ensin täytettävä tietyt kelpoisuusvaatimukset. Hakijat, jotka täyttävät nämä kelpoisuusvaatimukset, arvioidaan tämän jälkeen valintaperusteiden perusteella. Parhaat hakijat kirjataan varallaololuetteloon.

Kantelija täytti kelpoisuusvaatimukset, joihin kuului joko tohtorintutkinto tai vähintään viiden vuoden työkokemus tutkijana. Hänet kuitenkin suljettiin pois kilpailusta sen jälkeen, kun hänen hakemustaan verrattiin muihin hakijoihin valintaperusteiden perusteella. Tämän jälkeen hän valitti, että valintaperusteissa suosittiin tohtorintutkinnon suorittaneita hakijoita, kun taas kiinnostuksenilmaisupyynnössä viitattiin siihen, että tohtorintutkinto rinnastettaisiin viiden vuoden työkokemukseen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut ilmennyt. Kelpoisuusperusteissa vahvistetaan vähimmäismäärä, joka kaikkien hakijoiden on täytettävä. Valintaperusteiden avulla valintalautakunta voi yksilöidä parhaat hakijat osallistumiskelpoisten hakijoiden joukosta. Toimielimen harkintavaltaan kuuluu selvästi päättää, mitä valintaperusteita käytetään, kunhan ne eivät ole ilmeisen soveltumattomia. Oikeusasiamies totesi, että valintaperusteiden valinta oli tässä tapauksessa ollut täysin järkevää. Kantelijan väitteestä, jonka mukaan valinta ei ollut avoin, oikeusasiamies totesi, että valintaperusteet oli esitetty selvästi ehdotuspyynnössä.