Asia koski sitä, että Euroopan unionin neuvosto kieltäytyi myöntämästä täyttä oikeutta tutustua oikeudellisiin lausuntoihin, jotka koskivat lainsäädäntöehdotuksia Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastoa (EUROJUST) koskeviksi asetuksiksi.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana neuvosto suostui luovuttamaan kaksi neljästä asiakirjasta, mutta kieltäytyi edelleen luovuttamasta täysimääräisesti kahta jäljellä olevaa asiakirjaa, vaikka osittainen tutustumisoikeus myönnettiin.

Oikeusasiamies myöntää, että kieltäytyminen luovuttamasta oikeudellisia lausuntoja kokonaisuudessaan oli perusteltua sillä perusteella, että se heikentäisi oikeudellisen neuvonannon ja tuomioistuinmenettelyjen suojaa. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ole ilmennyt, mutta pyytää neuvostoa tarkistamaan epäämispäätöstään ajan kuluessa.

Asia koski kantelijan pyyntöä saada tutustua kahteen sähköpostiviestiin, jotka oli lähetetty Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtokunnan puheenjohtajan yksityiseltä sähköpostitililtä viraston tieteellisen neuvoston jäsenille. Kun virasto epäsi oikeuden tutustua näihin kahteen sähköpostiviestiin sillä perusteella, että ne eivät olleet sen hallussa, koska ne oli lähetetty yksityiseltä tililtä, kantelija kääntyi Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies aloitti asiaa koskevan tutkimuksen, jonka jälkeen hallintoneuvoston puheenjohtaja toimitti virastolle jäljennökset kahdesta sähköpostiviestistä. Näin ollen virasto voisi arvioida kantelijan pyynnön saada tutustua sähköpostiviesteihin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ^[1] mukaisesti. Tämän jälkeen virasto myönsi kantelijalle osittaisen oikeuden tutustua asiakirjoihin. Oikeusasiamies sai täydelliset jäljennökset näistä kahdesta sähköpostiviestistä ja pystyi varmistamaan, että kantelijalle luovutetuissa jäljennöksissä tehdyt poistot olivat perusteltuja.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koski komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi biopolttoaineisiin liittyviä epäsuoria maankäytön muutoksia koskevan vaikutustenarviointiraportin luonnoksia. Asiakirjojen luovuttaminen evättiin sillä perusteella, että se vahingoittaisi komission päätöksentekomenettelyä. Kantelija, joka on organisaatioiden ryhmä, katsoi, että sille olisi annettava oikeus tutustua pyytämiinsä asiakirjoihin.

Oikeusasiamies tutki asiaa. Hän totesi, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät syyskuussa 2015 direktiivin 2015/1513. Kyseinen direktiivi perustui komission lainsäädäntöehdotukseen, johon oli liitetty vaikutustenarviointikertomus, jonka luonnosversioista oli kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Oikeusasiamies ehdotti näin ollen, että näiden uusien olosuhteiden vuoksi komissio antaisi pyydetyt asiakirjat yleisön tutustuttavaksi. Komissio oli asiasta eri mieltä ja väitti, ettei se ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Se kuitenkin kehotti kantelijaa esittämään uuden pyynnön saada tutustua asiakirjoihin uusien olosuhteiden vuoksi. Kantelija ilmoitti myöhemmin oikeusasiamiehelle, että uuden asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön jälkeen komissio myönsi oikeuden tutustua pyytämiinsä asiakirjoihin. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla, että kantelua koskevat lisätutkimukset eivät olleet perusteltuja. Hän huomautti myös, että oikeusasiamiehellä on oikeus pyytää toimielintä ottamaan huomioon uudet perustelut siitä, miksi asiakirja olisi luovutettava, kun se vastaa ehdotukseen oikeusasiamiehen ratkaisuksi asiakirjoihin tutustumista koskevassa asiassa.

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi arviointilomakkeita, jotka oli laadittu arvioimaan jäsenvaltioiden hakemuksia, jotka koskivat komission yhteisrahoitusta kansallisille matkustajarekisteritietojen (PNR [1]) käsittelyjärjestelmille. Kantelun teki Euroopan parlamentin jäsen.

Evätessään oikeuden tutustua pyydettyihin arviointilomakkeisiin komissio tukeutui unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon, jossa tunnustettiin tarve säilyttää arviointikomiteoiden menettelyjen luottamuksellisuus tarjouskilpailumenettelyissä. Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin katsoi, että arviointikomitean jäsenten lausuntojen ilmaiseminen vaarantaisi heidän riippumattomuutensa ja vahingoittaisi siten vakavasti asianomaisen toimielimen päätöksentekomenettelyä. Kantelija katsoi kuitenkin, että tätä tuomiota ei voida soveltaa arviointimenettelyyn, joka koskee jäsenvaltioiden esittämien rahoitushakemusten arviointia.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission kieltäytyminen luovuttamasta pyydettyjä asiakirjoja ei ollut perusteltua. Lisäksi hän oli samaa mieltä siitä, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen oli ylivoimaisen yleisen edun mukaista. Oikeusasiamies antoi siksi komissiolle suosituksen pyydettyjen asiakirjojen luovuttamisesta (hän suostui kuitenkin siihen, että arvioijien nimet voitaisiin poistaa).

Komissio kieltäytyi hyväksymästä oikeusasiamiehen suositusta esittämättä vakuuttavia perusteluja kannalleen. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn toteamalla hallinnollisen epäkohdan.

[1] Matkustajarekisteritiedot (PNR) ovat tietoja, joita matkustajat antavat lippujen varaamisen ja varaamisen sekä lentojen lähtöselvityksen yhteydessä ja joita lentoliikenteen harjoittajat keräävät omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa. Se sisältää useita erityyppisiä tietoja, kuten matkustuspäivät, matkareitin, lipputiedot, yhteystiedot, matkatoimiston, jonka kautta lento on varattu, käytetyt maksuvälineet, istuinpaikan numeron ja matkatavaratiedot. Tiedot tallennetaan lentoyhtiöiden varaus- ja lähtöselvitystietokantoihin.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon jäsenvaltion tasolla tehdyn tilintarkastuksen yhteydessä. Oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen komissio vastasi. Se luovutti kantelijan pyytämän asiakirjan, mutta poisti joitakin henkilötietoja (luonnollisten henkilöiden nimet). Oikeusasiamies totesi, että komissio perusteli asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisen poiston.

Asia koski tietopyynnön käsittelyä siitä, miten Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston, jäljempänä ’EUIPO’, ylläpitämästä oikeuskäytäntötietokannasta voi saada ladattavan version. Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi EUIPOa selittämään paremmin syyt, joiden vuoksi se ei voinut noudattaa pyyntöä. EUIPO:n selitys oli täsmällinen ja kohtuullinen. Näin ollen asian käsittely päätettiin toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Access Info Europe -kansalaisjärjestön tekemä kantelu koskee Euroopan komission väitettyä virheellistä kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi kokonaisuudessaan arviointiasiakirjoja, jotka koskevat Subotican (Serbia) jätevedenpuhdistamon kunnostamista ja laajentamista koskevaa julkista hankintamenettelyä. Asiakirjojen luovuttaminen evättiin asetuksen 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan (henkilötietojen suoja), 4 artiklan 2 kohdan (taloudellisten etujen suoja) ja 4 artiklan 3 kohdan (päätösmenettelyn suoja) perusteella. Kantelija katsoi, että sille olisi annettava täysi oikeus tutustua arviointiasiakirjoihin.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission toiminnassa ei ollut hallinnollista epäkohtaa.  Hän ehdottaa kuitenkin, että komission olisi järjestelmällisesti saatava ennen heidän nimittämistään hankintamenettelyissä arviointikomitean jäsenten suostumus heidän nimiensä julkistamiseen. Niiden nimien ilmoittamista arviointiprosessin päätteeksi olisi pidettävä ehtona tällaiseen komiteaan nimittämiselle.

Asiassa oli kyse siitä, että komissio oli kieltäytynyt paljastamasta niiden työntekijöiden nimiä, jotka olivat työskennelleet komission valtiontukien tutkinnassa. Tutkimuksen aikana oikeusasiamies sai komission, kantelijan ja Euroopan tietosuojavaltuutetun näkemykset.

Kysymys siitä, oliko nimien luovuttamisesta kieltäytyminen perusteltua, perustui tietosuoja-asetuksen 45/2001 8 artiklaan. Tämän säännöksen mukaan henkilön, joka pyytää tietojen ilmaisemista, on ensin osoitettava, että hänen nimensä on tarpeen ilmaista kyseiselle henkilölle. Jos tämä edellytys täyttyy, viranomaisen on vielä selvitettävä, vaikuttaako henkilöstön jäsenten nimien ilmaiseminen heidän oikeutettuihin etuihinsa, ja jos näin on, ovatko nämä oikeutetut edut tärkeämpiä kuin nimien ilmaisemista pyytävän henkilön esittämä välttämättömyys.  

Oikeusasiamies katsoi, ettei komission pitäisi soveltaa 8 artiklaa rajoittavasti, kun kyse on henkilöstön nimistä, mutta totesi, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan kieltäytyessään paljastamasta kyseessä olevien henkilöstön jäsenten nimiä.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan kirjeeseen, joka koski kansallisten tuomioistuinten väitettyjä lainvastaisuuksia Virossa. Kyseisessä kirjeessä kantelija arvosteli komissiota myös siitä, ettei se ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin. Komissio selitti, ettei sillä ole toimivaltaa puuttua asiaan. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission selitykset olivat oikeita, hyödyllisiä ja sen lakisääteisten valtuuksien mukaisia. Näin ollen asian käsittely päätettiin sovitusti.

Asia koski sitä, miten Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) käsitteli kantelijan pyyntöä saada tutustua EU:n ja Kuuban väliseen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen. Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana EUH julkaisi asiakirjan. Tämän seurauksena oikeusasiamies päätti asian käsittelyn sovitulla tavalla.