Kantelun tausta

1. Tämä tutkimus koskee Euroopan komission vastausta kirjeeseen, jossa Kreikan maatalousalalla työskentelevä henkilö ilmaisi huolensa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) puitteissa annetun komission asetuksen väitetyistä syrjivistä vaikutuksista. Komission asetus koski erästä näkökohtaa, joka liittyi vuonna 2003 toteutettuun YMP:n suureen uudistukseen. Uudistuksella otettiin käyttöön uusi tilatukijärjestelmä, jossa tuki erotetaan tuotannosta. Se otettiin alun perin käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 1782/2003 [1]. Asiassa noudatettiin useita täytäntöönpanoasetuksia [2].

2. Kantelijan kirje komissiolle koski tiettyjä tukikelpoisuussääntöjä, joista säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 1701/2005 [3], jolla muutetaan komission asetusta (EY) N:o 795/2004 [4]. Kantelija ymmärsi, että sääntöjä oli sovellettava syrjivästi sen mukaan, oliko jäsenvaltio päättänyt soveltaa SFP:tä alueellisella vai kansallisella tasolla. Hän liitti kirjeeseensä Kreikan toimivaltaisen viranomaisen lausunnon (vastauksen Kreikan parlamentin vetoomukseen liittyvään kysymykseen), joka näytti tulkitsevan sääntöjä samalla tavalla kuin hän.

3. Komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto (AGRI-pääosasto) viittasi kantelijalle antamassaan lyhyessä vastauksessa komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 (sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1701/2005) säännökseen osoittaakseen, että sen mielestä syrjintää ei esiinny, koska tukikelpoisuus on ennakoitu sekä silloin, kun jäsenvaltio soveltaa kestävää kalastusta koskevaa ohjelmaa alueellisella tai kansallisella tasolla. Komissio luotti toimittamiensa tietojen riittävyyteen ja ilmoitti kantelijalle mahdollisuudesta löytää lisätietoja komission verkkosivustolla olevasta internetosoitteesta. Komissio vastasi kantelijan kirjeeseen (kreikaksi) englanniksi.

Tutkimuksen kohde

4. Oikeusasiamies aloitti 3. lokakuuta 2007 tutkimuksen seuraavista väitteistä:

(1) Komissio jätti virheellisesti vastaamatta kantelijalle kreikan kielellä.

(2) Komissio ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan esille ottamaa asiaa, joka koski monivuotisia viljelykasveja viljelevien viljelijöiden mahdollista syrjintää jäsenvaltiossa, kuten Kreikassa, jossa tilatukijärjestelmää sovelletaan kansallisella tasolla.

KYSYMYS

5. Komissio antoi lausuntonsa 4. maaliskuuta 2008. Kantelija esitti huomautuksensa tästä lausunnosta 16.5.2008. Oikeusasiamies antoi 9. heinäkuuta 2009 suositusluonnoksen. Komissio vastasi suositusluonnokseen 9. joulukuuta 2009. Oikeusasiamies toimitti komission vastauksen kantelijalle, joka esitti huomautuksensa 29. tammikuuta 2010.

Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät

A. AGRI-pääosaston väitetty laiminlyönti vastata kantelijalle kreikan kielellä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

6. Kantelija ilmaisi tyytymättömyytensä siihen, että komissio lähetti hänelle vastauksensa englanniksi. Hän viittasi siihen, että kreikka on yksi unionin virallisista kielistä.

7. Komissio selitti lausunnossaan, että se oli vastannut kantelijalle englanniksi nopeutettua menettelyä käyttäen. Tässä menettelyssä vastaukset kirjoitetaan jollakin komission virallisista työkielistä ajan säästämiseksi. Koska kantelijan kirjeessä oli "epätoivon sävy", se halusi vastata hänelle mahdollisimman pian.

8. Lisäksi komissio selitti, että kesäkuu on lainsäädäntötoiminnan vuoksi kiireinen aika käännöspalveluille. Jos se olisi lähettänyt kirjeen kreikaksi, se olisi viivästyttänyt huomattavasti sen vastausta.

9. Komissio lähetti 17. joulukuuta 2007 kirjeen käännöksen ja anteeksipyynnön.

10. Komission lausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelija ilmaisi epäilyksensä komission edellä mainitun anteeksipyynnön vakavuudesta. Hän katsoi, että jos oikeusasiamies ei olisi puuttunut asiaan lokakuussa 2007, hän ei olisi koskaan saanut kirjeen käännöstä. Kantelija kyseenalaisti myös komission teknisten selitysten vakavuuden, koska se ei vastannut kreikan kielellä, ja huomautti, että komission kirje kattoi vain 13 riviä tekstiä. Hän ilmaisi syvän huolensa komission toiminnasta, jolla hänen mielestään pyrittiin "vähentämään hänen kielenkäyttöään".

Suositusluonnoksen ensimmäiseen osaan johtanut oikeusasiamiehen arvio

11. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 24 artiklassa määrätään, että jokainen unionin kansalainen voi kirjoittaa millä tahansa virallisella kielellä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklassa tarkoitetuille toimielimille (myös komissiolle). Kansalaisilla on myös oikeus saada vastaus kyseisellä kielellä. Tämä sääntö sisältyy myös komission hyvän hallintotavan säännöstöön [5]. Näin ollen komission oli vastattava kantelijalle kreikan kielellä.

12. Komissio ei selvästikään kiistänyt tämän velvoitteen noudattamatta jättämistä. Se yritti kuitenkin esittää useita syitä tähän epäonnistumiseen. Koska se lähetti kantelijalle kreikankielisen vastauksen vasta sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli aloittanut tämän tutkimuksen, se oletettavasti katsoi, että nämä syyt olivat riittävän päteviä, jotta se ei vastannut lainkaan kreikan kielellä.

13. Komissio perusteli päätöstään seuraavasti.

(1) Kiireellinen vastaus vaikutti tarpeelliselta kantelijan kirjeessä esitetyn " epätoivon sävyn"vuoksi.

(2) Kesäkuu on kiireistä aikaa käännöspalveluille. ja

(3) Vastauksen lähettäminen kreikaksi olisi (sen vuoksi) viivästyttänyt vastausta merkittävästi.

14. Ensimmäisen kohdan osalta väite, jonka mukaan kantelijan kirjeessä oli "epätoivon sävy", ei ollut perusteltu. Sekä hänen kirjeensä rakenne että muotoilut osoittavat, että sen on kirjoittanut erityisen asiantunteva kirjailija, joka oli perehtynyt byrokraattiseen viestintään. Esimerkiksi seuraavissa sanoissa ei ollut epätoivon sävyä: "Mielestäni asetus (EY) N:o 1701/2005 aiheuttaa eriarvoisuutta joillekin jäsenvaltioille ja siten myös Euroopan kansalaisille". tai "Esitän tämän hallinnollisen lähestymistavan toimivaltaiselle toimielimelle lisätarkastelua varten …" Kahden muun komission mainitseman seikan osalta on selvää, että käännöspalvelujen ennakoitavissa olevat ruuhka-ajat eivät lähtökohtaisesti voi poistaa kyseessä olevaa perustamissopimukseen perustuvaa velvoitetta.

15. Mitä tulee komission lopulta kantelijalle esittämään anteeksipyyntöön, oikeusasiamies katsoi, että kantelijan edellä 10 kohdassa esittämät seikat ja perustelut ovat päteviä. Oikeusasiamies katsoi siksi aiheelliseksi laatia vastaavan suositusluonnoksen (ks. jäljempänä D jakso).

B. Väite, jonka mukaan komissio ei ole käsitellyt asianmukaisesti kantelijan kirjeessä esiin tuotua kysymystä

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

16. Oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa kantelija väitti, että komission vastauksella hänen 18. huhtikuuta 2007 päivättyyn kirjeeseensä"ei ollut mitään yhteyttä" hänen esille ottamaansa aiheeseen "ehkä siksi, että sitä ei ymmärretty". Hän viittasi seuraavaan kirjeenvaihtoon ja sen sisältöön.

17. Hänen 18. huhtikuuta 2007 päivätyssä kirjeessään viitattiin kantelun asiayhteyteen (sellaisena kuin se on kuvattu edellä kantelun taustaa koskevassa jaksossa) ja todettiin, että Euroopan komissio antoi asetuksen (EY) N:o 1701/2005 tukioikeuksien laajentamisesta "pysyviin" ja "monivuotisiin" viljelykasveihin. Asetuksen 3 b artiklan 5 kohdan mukaisesti se kuitenkin tarjoaa tätä täydennystä jäsenvaltioille, jotka ovat soveltaneet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 59 ja 60 artiklaa, eli maille, jotka ovat aiemmin päättäneet käyttää alueellista tasoa tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoon. Se ei tarjoa sitä jäsenvaltioille, jotka ovat päättäneet käyttää kansallista tasoa (kuten Kreikkaa) tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoon. Tämän vuoksi kyseisten maiden viljelijöillä ei ole oikeutta monivuotisten ja monivuotisten viljelykasvien hehtaarikohtaisiin tilatukioikeuksiin viitekaudella (2000–2002). " Kantelijan mainitsemassa 3 b artiklan 5 kohdassa säädetään c ja d alakohdassa seuraavaa:

”5. Jos jäsenvaltio käyttää kyseisen asetuksen 59 artiklassa tarkoitettua mahdollisuutta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 60 artiklan soveltamista,

[…]

c) asetuksen (EY) N:o 1782/2003 59 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi tukikelpoisina hehtaareina tukioikeuksien vahvistamista varten pidetään maata, jolle on istutettu monivuotisia viljelykasveja ja josta on tehty myös asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa säädettyä energiakasvien tukea koskeva hakemus;

d) asetuksen (EY) N:o 1782/2003 59 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi monivuotisia viljelykasveja sisältävää maata pidetään tukikelpoisina hehtaareina tukioikeuksia vahvistettaessa.”

18. Näissä säännöksissä tarkoitettu 59 artikla sisältyy neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 1 jaksoon "Alueellinen täytäntöönpano".

19. Tässä yhteydessä kantelija päätteli, että komission asetuksessa (EY) N:o 1701/2005 säädettyä tukikelpoisuutta sovellettiin ainoastaan jäsenvaltioihin, jotka (toisin kuin Kreikka) valitsivat alueellisen mallin. Vaikuttaa siltä, että Kreikan toimivaltainen viranomainen on yhtynyt hänen käsitykseensä lainsäädännöstä, ja se esitti Kreikan parlamentille antamassaan vastauksessa (johon viitattiin edellä) seuraavat seikat:

"Asetuksessa (EY) N:o 1701/2005, jolla muutetaan asetusta (EY) N:o 795/2004, johon viittaatte, ja erityisesti sen 3 b artiklassa selvennetään tukikelpoisuutta suhteessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 vastaaviin artikloihin.

Koska maamme soveltaa tilatukijärjestelmää kansallisella eikä alueellisella tasolla, edellä olevan artiklan 5 kohta ei ole meille merkityksellinen, koska siinä viitataan 59, 60 ja 63 artiklaan, jotka liittyvät tilatukijärjestelmän alueelliseen täytäntöönpanomahdollisuuteen.”

20. Kantelija totesi, että tämä oli se epätasa-arvo, josta hän oli huolissaan. Hän pyysi korjaavia toimenpiteitä.

21. Asian kannalta merkityksellinen osa komission vastauksesta kantelijan kirjeeseen oli seuraava:

"Ilmoitamme Teille, että asetuksessa (EY) N:o 795/2004 säädetään jo monivuotisten ja pysyvien viljelyjen tukikelpoisuudesta historiallisessa mallissa [eli kansallisessa mallissa], kuten alueellisessa mallissa.

Tämä käy ilmi asetuksen (EY) N:o 795/2004 3 b artiklan 2 kohdasta, jossa säädetään seuraavaa: ”Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklaa kesannoitua maata, jolle on istutettu pysyviä kasveja, joita käytetään mainitun asetuksen 55 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin, ja maata, jolle on istutettu pysyviä kasveja ja joista on myös tehty mainitun asetuksen 88 artiklassa säädettyä energiakasvien tukea koskeva hakemus, pidetään tukikelpoisina hehtaareina kesannointioikeuksien ja tukioikeuksien käyttöä varten.”

22. Komission lausunto kantelijan väitteestä tässä tapauksessa sisälsi seuraavat huomautukset:

a) Komissio totesi, että kantelijan tietopyyntö oli jokseenkin yleisluonteinen. Kantelijan kirjeen painopisteen vuoksi komissio rajoitti vastauksensa kysymykseen, joka koski pysyvien viljelykasvien yhdenvertaista kohtelua kesannoidulla maalla sekä kansallisissa että alueellisissa malleissa edellä mainitun säännöksen osalta.

b) Komissiolle oli myös epäselvää, mistä monivuotisten ja monivuotisten viljelykasvien lajikkeista kantelija oli todella huolissaan. Komissio totesi, että yleinen viittaus monivuotisiin tai monivuotisiin viljelykasveihin ei ollut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 yhteydessä riittävä sen määrittämiseksi, olivatko näiden kasvien viljelyalat tukikelpoisia vai eivät. Tästä syystä se antoi kantelijalle yleisiä tietoja monivuotisten viljelykasvien tukikelpoisuusedellytyksistä tilatukijärjestelmässä. Komissio oli tietenkin valmis antamaan lisäselvennyksiä, jos kantelija lähestyi sitä tällaisen pyynnön yhteydessä.

c) Kantelija ei ottanut yhteyttä komissioon tällaisen pyynnön johdosta, minkä vuoksi komissio käytti tilaisuutta hyväkseen esittääkseen selvennyksiä tätä kantelua koskevassa lausunnossaan.

d) Pinta-alat, joille on istutettu monivuotisia viljelykasveja, jätetään periaatteessa tilatukijärjestelmän ulkopuolelle sekä kansallisessa että alueellisessa mallissa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Asetuksen (EY) N:o 795/2004 2 artiklan d alakohdan soveltamisalaan kuuluvia monivuotisia viljelykasveja ei pidetä monivuotisina viljelykasveina (asetuksen (EY) N:o 795/2004 2 artiklan c alakohta), minkä vuoksi monivuotisten viljelykasvien viljelyalat ovat periaatteessa tukikelpoisia.

e) Tukikelpoisia aloja ei kuitenkaan saa käyttää hedelmien ja vihannesten tuottamiseen, koska asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tuotteet eivät kuulu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamisalaan. Tästä artiklasta huolimatta hedelmien ja vihannesten tuotanto on sallittu erityisesti alueellisen täytäntöönpanon yhteydessä. Näiden kahden mallin välisen eron tarkoituksena oli välttää se, että " alueellistamisen tapauksessa tämä ei johda tuotannon häiriintymiseen ja että kilpailun vääristymiseen kohdistuvat vaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi"(asetuksen (EY) N:o 1782/2003 johdanto-osan 33 kappale).

f) Yleisenä huomautuksena komissio korosti, että jäsenvaltiot olivat täysin tietoisia alueellisten ja kansallisten mallien välisistä eroista ennen kuin ne valitsivat jommankumman niistä. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklassa säädettiin, että monivuotiset viljelykasvit jätettiin molemmissa malleissa tukien ulkopuolelle. Samaa säännöstä sovellettiin hedelmien ja vihannesten jättämiseen tuen ulkopuolelle, jollei asetuksen (EY) N:o 1782/2003 60 artiklassa sallita niitä koskevia tukia alueellisessa mallissa. Edellä mainituista syistä suurinta osaa monivuotisista viljelykasveista käsiteltiin vastaavasti, koska ne kuuluivat jompaankumpaan näistä luokista. Kun jäsenvaltiot valitsivat mallin, niillä oli käytettävissään edellä mainitut tiedot. Sen vuoksi väitteet syrjinnästä myöhemmissä täytäntöönpanoasetuksissa on suljettava pois.

g) Mainittu hedelmien ja vihannesten tukikelpoisuutta koskeva ero ei ole enää merkityksellinen. Hedelmä- ja vihannesuudistuksen yhteydessä hedelmä- ja vihannesviljelmät voivat olla tukikelpoisia tilatukijärjestelmässä jo 1 päivästä tammikuuta 2008 tai sen jälkeen jäsenvaltion päätöksestä riippuen.

h) Asetuksen (EY) N:o 795/2004 3 b artiklan (joka on lisätty komission asetuksella (EY) N:o 1701/2005, 1 artikla) osalta komissio totesi, että kyseisen artiklan tarkoituksena on täsmentää a) monivuotisten viljelykasvien ja monivuotisten viljelykasvien määritelmien soveltamista raaka-aineiden tuotantoon käytettävän kesantomaan tilatukijärjestelmän tukikelpoisuusedellytyksiin ja b) sitä, mitkä viljelykasvit ovat sallittuja energiatarkoituksiin maalla, jolle on haettu tilatukijärjestelmää. Alueellisiin ja kansallisiin järjestelmiin sovelletaan 3 b artiklan eri alakohtia, ja molemmissa malleissa luodaan yhtäläinen energiakasvien tukikelpoisuusjärjestelmä. Tätä varten komissio ilmoitti kantelijalle, että monivuotisille viljelykasveille voidaan myöntää tilatukijärjestelmän tukea molemmissa malleissa asetuksen (EY) N:o 795/2004 3 b artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa (kesannoidulla maalla kasvatetut energiakasvit).

23. Huomautuksissaan kantelija pysytti väitteensä ja esitti useita yksityiskohtaisia huomautuksia edellä mainituista eri asetuksista. Hän katsoi erityisesti, että komissio ei ollut vieläkään käsitellyt hänen alkuperäisen pyyntönsä kohdetta eli (väitettyjä) etuuksien eroja, jotka johtuivat siitä, että alueellisiin malleihin viitattiin ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1701/2005 (jolla muutettiin asetusta (EY) N:o 795/2004) 3 b artiklan 5 kohdassa. Lisäksi kantelija ilmaisi hämmennyksensä siitä, että komissio ei käsitellyt lainkaan edellä 19 kohdassa mainittua Kreikan viranomaisten lausuntoa. Kreikan parlamentille lähetetyssä vastauksessa kyseinen viranomainen omaksui saman oikeudellisen tulkinnan kuin kantelija.

Suositusluonnokseen johtanut oikeusasiamiehen arvio

24. Sovellettavat hyvän hallinnon periaatteet ovat selkeät, ja ne esitetään hyvää hallintoa koskevissa säännöissä. Euroopan komission erityisesti hyväksymissä ja siihen sovellettavissa käytännesäännöissä määrätään, että "komissio sitoutuu vastaamaan tiedusteluihin mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla ja mahdollisimman nopeasti"[6]. Yleisesti sovellettavassa hyvän hallintotavan eurooppalaisessa säännöstössä määrätään, että "virkamiehen on oltava palveluhenkinen, oikeamielinen, kohtelias ja helposti lähestyttävä suhteissa yleisöön. Vastatessaan kirjeenvaihtoon, puheluihin ja sähköpostiviesteihin virkamiehen on pyrittävä olemaan mahdollisimman avulias ja vastattava mahdollisimman täydellisesti ja täsmällisesti esitettyihin kysymyksiin (12 artikla)[7]. Käsiteltävässä asiassa ei ole kyse näiden periaatteiden sovellettavuudesta sinänsä.

25. Edellä mainittujen periaatteiden käytännön soveltamisessa on otettava huomioon merkitykselliset olosuhteet. Merkityksellisiä näkökohtia ovat muun muassa (ja ne ovat hyvin havainnollisia tässä tapauksessa) kyseessä olevan alueen monimutkaisuus; tutkimuksen kohteen monimutkaisuus ja vakavuus sekä kohteen selkeys; asianomaisen henkilön luonne/asema (esimerkiksi ammatillinen tai yksityinen, asiantuntija, muu kuin asiantuntija, välittömästi kiinnostunut tai ei); ja tiedustelun yhteydessä toimitetun väitetyn näytön tai muiden asiaa tukevien asiakirjojen luonne.

26. Tässä tapauksessa kantelija, joka työskentelee maatalousalalla, lähetti komissiolle kirjeen, jossa

a) koski maataloustukioikeuksien monimutkaista alaa,

b) otti esiin vakavan ja monitahoisen kysymyksen mahdollisesta syrjinnästä, joka johtuu komission asetuksesta;

c) se on muotoiltu suhteellisen selkeästi, ja siihen sisältyy viittauksia asianomaiseen lainsäädäntöön, ja

d) sai lisäksi tukea siitä, mikä vaikuttaa olevan suoraan merkityksellistä, ja asiasta vastaavan kansallisen viranomaisen kansalliselle parlamentille antamista virallisista lausunnoista.

27. Näissä olosuhteissa vaikutti sekä mahdolliselta että asianmukaiselta, että komissio antoi vastauksen, jossa käsiteltiin täsmällisesti ja hyödyllisesti asiaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä.

Komission kantelijalle 7 päivänä kesäkuuta 2007 lähettämässä vastauksessa ei käsitelty asianmukaisesti kantelijan tutkimuksen kohdetta. Se ei antanut tietoja kantelijan esiin tuomasta oikeudellisesta kysymyksestä. Se ei myöskään selventänyt, kuten sen olisi pitänyt tehdä, oliko edellä mainittu Kreikan kansallinen viranomainen ymmärtänyt kyseessä olevan lainsäädännön väärin.

28. Komission tässä tutkimuksessa antama lausunto ei korjaa edellä mainittua puutetta 7. kesäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessä. Vaikka lausunto sisältää jonkin verran yksityiskohtaisia tietoja, siinä ei käsitelty selkeästi kantelijan esiin tuomaa keskeistä kysymystä. Siinä ei etenkään viitata komission asetuksessa (EY) N:o 1701/2005 (jolla muutetaan komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 3 artiklaa) oleviin alueellisiin malleihin eikä käsitellä niitä koskevia ristiviittauksia. Näin on siitä huolimatta, että näistä ristiviittauksista johtuvat seuraukset muodostivat kantelijan tutkimuksen tärkeimmän huolenaiheen ja taustan. Kansallisen viranomaisen edellä mainitun lausunnon osalta lausunnossa mainitaan ainoastaan se, että kantelija on toimittanut jäljennöksen tästä lausunnosta. Se ei kuitenkaan täsmentänyt, oliko kyseinen viranomainen tulkinnut lainsäädäntöä virheellisesti. Lisäksi oikeusasiamies toteaa, että lausunto sisältää lausuman, jossa voidaan näyttää myöntävän, vaikkakin implisiittisesti, etuuksien erilaisuuden olemassaolo. Siinä ei kuitenkaan nimenomaisesti selitetä tätä kantelijan esiin tuoman kysymyksen osalta: "Jäsenvaltiot ovat valinneet mallin, jolla on edellä mainitut tiedot, joten väitteet syrjinnästä myöhemmissä täytäntöönpanoasetuksissa [on] suljettava pois."(alleviivaus lisätty)

29. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoi, että komission vastaus kantelijan tässä asiassa tekemään tutkimukseen ei ollut täysin edellä esitettyjen hyvän hallinnon periaatteiden mukainen. Koska asia voitiin korjata tarkemmalla ja hyödyllisemmällä vastauksella, oikeusasiamies esitti jäljempänä vastaavan suositusluonnoksen.

C. Suositusluonnos

30. Oikeusasiamies antoi 9. heinäkuuta 2009 ohjesääntönsä 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissiolle seuraavan suositusluonnoksen:

(1) Komission olisi tunnustettava, että se, ettei se vastannut kantelijalle tämän kielellä, ei ollut hyväksyttävää ja että käännöspalvelujen tavanomaiset ja näin ollen ennakoitavissa olevat ruuhka-ajat eivät lähtökohtaisesti ole pätevä peruste kyseisen velvoitteen noudattamatta jättämiselle.

(2) Komission olisi annettava kantelijalle täsmällisempi ja hyödyllisempi vastaus hänen 18 päivänä huhtikuuta 2007 tekemäänsä tiedusteluun. Näin tehdessään komission olisi

a) käsittelee erityisesti kantelijan esittämää oikeudellista tulkintaa, joka sisältyy myös Kreikan kansallisen viranomaisen lausuntoon, joka on liitetty kantelijan 18 päivänä huhtikuuta 2007 päivättyyn kirjeeseen; ja

b) jos se katsoo kantelijan sille esittämän tulkinnan mukaisesti, että kyseessä olevat etuudet eroavat toisistaan sen mukaan, valitsiko tietty jäsenvaltio kansallisen vai alueellisen mallin, selvennettävä, merkitseekö tämä komission mielestä syrjintää oikeudellisessa mielessä, ja jos näin on, esitettävä asianmukaiset perustelut.

Oikeusasiamiehelle hänen suositusluonnoksensa jälkeen esitetyt perustelut

31. Suositusluonnoksen ensimmäisen osan osalta komissio totesi lausunnossaan, että vastauksen lähettäminen kantelijalle ainoastaan englanniksi oli virhe. Se korosti, että sen tavanomaisena käytäntönä on kääntyä kansalaisten puoleen heidän omalla kielellään, ja huomautti pyytäneensä kantelijalta anteeksi virhettään (ks. jäljempänä oleva kirje).

32. Suositusluonnoksen toisen osan osalta komissio viittasi kantelijalle myöhemmin lähettämäänsä kirjeeseen. Tämän kirjeen teksti on hyvä esittää kokonaisuudessaan:

"Oikeusasiamiehen komissiolle kantelunne 2293/2007/(ID)PB johdosta antaman suosituksen osalta haluaisin palauttaa mieleenne huolenne monivuotisten viljelykasvien tukioikeuksien myöntämisestä.

Alkuperäisessä kirjeessä annettu lausunto "Kiitos kirjeestäsi, jossa viitataan aiheeseen. Meillä on ilo ilmoittaa, että asetuksessa (EY) N:o 795/2004 säädetään jo monivuotisten ja pysyvien viljelykasvien tukikelpoisuudesta historiallisessa mallissa, kuten alueellisessa mallissa.

Kirjeeni ensimmäisen kohdan tarkoituksena oli vakuuttaa Teille, että historiallisessa mallissa myös komission asetuksessa (EY) N:o 795/2004 - sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1701/2005 - oli mahdollisuus käyttää monivuotisten viljelykasvien viljelyalaa, mutta tukioikeuksien aktivoimiseksi kesannointia varten. Jäsenvaltion käyttöön ottamissa malleissa on todellakin eroja.

Kirjeeni toisessa kohdassa lainataan yksityiskohtaisesti historiallisen mallin kannalta merkityksellistä artiklaa ja viitataan neuvoston asetukseen (EY) N:o 1782/2003: "Tämä todetaan asetuksen (EY) N:o 795/2004 3 b artiklan 2 kohdassa, jossa säädetään seuraavaa: ”Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklaa sovellettaessa kesannoitua maata, jolla on kyseisen asetuksen 55 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin käytettäviä monivuotisia viljelykasveja, ja maata, jolle on istutettu monivuotisia viljelykasveja ja josta on tehty myös mainitun asetuksen 88 artiklassa säädettyä energiakasvien tukea koskeva hakemus, pidetään tukikelpoisina hehtaareina kesannointioikeuksien ja tukioikeuksien käyttöä varten.”

Oikeusasiamiehelle osoitetun kantelun kaltaisen parsan tilannetta koskevan erityisen edun osalta alkuperäisessä pyynnössänne viitataan yleisesti monivuotisiin viljelykasveihin ja parsa mainitaan suluissa, mikä ymmärrettiin esimerkkinä muista monivuotisista viljelykasveista, jotka olisivat voineet kiinnostaa teitä.

Mitä tulee OPEKEPEn tulkintaan asetuksen (EY) N:o 1701/2005 2 artiklalla käyttöön otetusta 3 b artiklan 5 kohdan merkityksestä, komissio voi vahvistaa, että tämä 3 b artiklan erityinen kohta on osoitettu alueellista mallia soveltaville jäsenvaltioille. Maata, jolla on monivuotisia viljelykasveja historiallista mallia soveltavassa jäsenvaltiossa, voidaan käyttää ainoastaan kesannointioikeuksien aktivointiin saman artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3 b artikla lisättiin asetuksen muuttamisesta annetulla asetuksella (EY) N:o 1701/2005. (EY) N:o 795/2004 tietyntyyppisten viljelykasvien tukikelpoisuudesta, jotta suoriin tukiin ennen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistusta oikeutetusta maasta tulisi tukikelpoista tilatukijärjestelmässä.

On selvää, että Kreikan viranomaisten valinta soveltaa historiallista mallia merkitsi asetuksen (EY) N:o 795/2004 3 b artiklan 4 kohdan soveltamista Kreikassa.

Asetuksen nykyisen tulkinnan osalta tilanne on muuttunut, kun uusia muutoksia ja uudistuksia on tehty. Hedelmä- ja vihannesalan uudistus on tehnyt näistä viljelykasveista tukikelpoisia tammikuusta 2008 alkaen. Toinen muutos on se, että kesannointijärjestelmä - tarjonnan valvonnan välineenä - on tällä välin poistettu YMP:n välineiden uudelleentarkastelun yhteydessä (tunnetaan yleisesti nimellä "terveystarkastus"), mikä on myös johtanut useisiin muutoksiin, jotka sisältyvät suoria tukia koskevaan neuvoston asetukseen (EY) N:o 73/2009, joka julkaistiin 31. tammikuuta 2009.

Näin ollen parsalla viljeltyä maata, kuten mahdollista, voidaan käyttää tilatukijärjestelmän mukaisten tukioikeuksien aktivointiin historiallisessa mallissa.

Mitä tulee väitteeseenne jäsenvaltioiden ja siten myös Euroopan kansalaisten epätasa-arvoisesta kohtelusta EU:n lainsäädännössä, komission yksiköt eivät voi yhtyä näkemyksiinne seuraavista syistä.

Ensinnäkin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetään erilaisista järjestelmistä, joista jäsenvaltiot voivat valita (historialliset, alueelliset ja hybridijärjestelmät) pannessaan YMP:tä täytäntöön kansallisella tasolla. YMP:n uudistuksessa jäsenvaltioille annettiin nimenomaisesti tiettyä harkintavaltaa, koska jäsenvaltioiden erilaiset maatalousnäkökohdat, kuten maatalouden rakenteiden, viljelykasvien, käytäntöjen ja perinteiden monipuolisuus, ilmasto-olojen moninaisuus jne., aiheuttavat luonnostaan eroja yksittäisille viljelijöille.

Kullakin mallilla oli omat ehtonsa, minkä ansiosta jäsenvaltiot pystyivät kussakin mallissa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla maatalousyhteisöjensä tarpeisiin. Näin ollen voidaan sanoa, että eriarvoista kohtelua olisi tapahtunut, jos EU:n lainsäädännössä olisi säädetty vain yhdestä järjestelmästä. Kreikan osalta toimivaltaiset viranomaiset ovat päättäneet noudattaa historiallista mallia.

Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 34 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetun yhteisön tuottajien välisen syrjinnän kiellon periaatteen [8] ja EY:n perustamissopimuksen 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon mukaisesti toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei saa kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita saa kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella. Kuten edellä mainittiin, jäsenvaltioille annettiin laaja harkintavalta mallin valinnassa. Näin ollen eri jäsenvaltiot soveltavat erilaisia malleja, joten tästä seuraava erilainen kohtelu ei voi merkitä eriarvoista kohtelua.

Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 73/2009 annetaan jäsenvaltioille, jotka olivat päättäneet soveltaa historiallista mallia, mahdollisuus muuttaa alkuperäistä päätöstään ja mukauttaa järjestelmiään alueellisempaan järjestelyyn. Komission yksiköille ei ole tähän mennessä ilmoitettu Kreikan viranomaisten tällaisista päätöksistä.

Joka tapauksessa on tärkeää korostaa, että komission yksiköt eivät pysty tulkitsemaan yhteisön oikeutta sitovasti, minkä vain Euroopan yhteisöjen tuomioistuin voi tehdä.

Lopuksi pahoittelemme tästä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa ja tunnustamme, ettemme ole vastanneet kirjeeseenne välittömästi äidinkielellänne."

33. Huomautuksissaan kantelija ei jatkanut ensimmäisen väitteen käsittelyä, joka koski sitä, miten komissio käytti englantia kirjeenvaihdossaan kantelijan kanssa.

34. Toisen väitteen osalta kantelija lähinnä pysytti valituksensa. Hän katsoi, että komission vastauksessa oikeusasiamiehen suositusluonnokseen ei annettu selkeää vastausta siihen, esiintyikö jäsenvaltioiden kohtelussa syrjintää neuvoston asetukseen (EY) N:o 1782/2003 tehtyjen muutosten seurauksena. Hän katsoi myös, että komissio ei perustellut riittävästi näkemystään. Hänen huomautuksensa voidaan tiivistää seuraavasti (35–42 kohta).

35. Komissio korosti edelleen, että komission asetus (EY) N:o 795/2004 oli pätevä ja että siinä säädettiin jo monivuotisten ja monivuotisten viljelykasvien tukikelpoisuudesta sekä historiallisessa että alueellisessa mallissa. Asetuksessa (EY) N:o 795/2004 säädettiin kuitenkin ainoastaan määritelmistä eli siinä määriteltiin monivuotiset viljelykasvit ja monivuotiset viljelykasvit neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osastoa ja erityisesti kesannointia varten. Siinä ei täsmennetty maan tukikelpoisuutta. Tästä syystä annettiin myöhemmin komission asetus (EY) N:o 1701/2005, jolla ei muutettu asetuksen (EY) N:o 795/2004 2 artiklaa kokonaisuudessaan vaan ainoastaan kyseisen artiklan c ja d alakohta siten, että 3 b artikla, joka sisältää kuusi kohtaa, lisättiin otsikon "Tukikelpoisuus" alle. Viidennessä kohdassa täsmennetään, että jos jäsenvaltio soveltaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 60 ja 59 artiklan säännöksiä, sovelletaan d alakohtaa, jonka sanamuoto on seuraava: ”Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 59 artiklan 4 kohtaa monivuotisia viljelykasveja viljellyt alat katsotaan tukikelpoisiksi hehtaareiksi tukioikeuksien vahvistamista varten.” Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 59 ja 60 artiklan säännöksiä sovelletaan selvästi ainoastaan alueelliseen malliin eikä historialliseen malliin. Näin ollen asetuksessa (EY) N:o 795/2004 tarkoitettu kesannointi on yksi asia, kun taas asetuksen (EY) N:o 1701/2005 muutoksessa täsmennetty uusien tukioikeuksien myöntäminen on toinen.

36. On korostettava, että tämä väite ei koske kesannointia vaan asetuksen (EY) N:o 1701/2005 3 b artiklan 5 kohdan d alakohdan soveltamatta jättämistä historialliseen malliin. Kyseessä on asetus, joka tuli voimaan kaksi vuotta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 jälkeen, kun jäsenvaltiot olivat jo valinneet mallinsa riippumatta niiden välisistä eroista. Jos jäsenvaltiot valitsevat mallinsa ja komissio antaa myöhemmin asetuksen, jossa myönnetään tukikelpoisuus vain yhdelle mallille, tämä aiheuttaa epätasa-arvoa, joka oli tämän väitteen syynä. Komissio ei kuitenkaan näytä tunnustavan kesannoinnin ja uusien tukioikeuksien myöntämisen välistä eroa, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1701/2005 lisäämisessä.

37. Komissio huomautti, että Kreikka valitsi historiallisen mallin soveltaakseen asetuksen (EY) N:o 1701/2005 3 b artiklan 4 kohtaa (eikä 5 kohtaa). Tämä ei ole vain väärin, vaan myös epäloogista. Kun jäsenvaltiot valitsivat mallit vuonna 2003 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 nojalla, kukaan ei tiennyt, mitä asetuksen (EY) N:o 1701/2005 nojalla tapahtuisi vuonna 2005. Jos Kreikka olisi tiennyt, mitä vuonna 2005 tapahtuisi, on selittämätöntä, miksi se ei tehnyt valintaa, jonka perusteella se voisi hyötyä asetuksen (EY) N:o 1701/2005 3 b artiklan 5 kohdasta. Uudet tukioikeudet myönnettiin monivuotisten viljelykasvien viljelyaloille, joista Kreikassa on suuri määrä.

38. Näin ollen epätasa-arvo ei johdu neuvoston asetuksesta 1782/2003 tai mallijärjestelmistä vaan komission myöhemmin tekemistä muutoksista, kuten niistä, jotka sisältyvät asetukseen (EY) N:o 1701/2005, jossa suositaan vain yhtä mallia.

39. Komissio huomautti, että jokaisessa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 määritellyssä mallissa on omat lausekkeensa, joiden avulla jäsenvaltiot voivat mukauttaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla maatalousyhteisöjensä tarpeisiin. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 ei kuitenkaan ollut lauseketta, jossa täsmennettäisiin, että jäsenvaltion valittua jonkin mallin se voisi muuttaa valintaansa suosiakseen jotakin tiettyä mallia.

40. Komissio viittasi äskettäin annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 73/2009 ja totesi, että tämä asetus antaa historiallista mallia soveltaville jäsenvaltioille mahdollisuuden muuttaa alkuperäistä päätöstään ja alueellista mallia. Kantelija väitti, että kannustaminen muuttamaan malleja oli sen myöntäminen, että eriarvoisuutta esiintyi. Toisin sanoen komissio myönsi, että historiallinen malli ei hyötynyt alueellisen mallin eduista, ja ehdotti mallin muuttamista keinona saada tällaisia etuja. Mallin muutos ei kuitenkaan poistanut eriarvoisuutta.

41. Epätasa-arvo voitaisiin itse asiassa poistaa helposti, jos komissio muuttaisi asetuksen (EY) N:o 1701/2005 3 b artiklan 5 kohtaa sisällyttämällä siihen historiallista mallia koskevat artiklat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 59 ja 60 artiklan lisäksi. Tällöin olisi mahdollista soveltaa 5 kohdan d alakohtaa molempiin malleihin.

Oikeusasiamiehen arvio suositusluonnoksen jälkeen

42. Ensimmäisen väitteen osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio pahoitteli sitä, ettei se vastannut kantelijalle alun perin kreikan kielellä. Komissio totesi, että tavanomainen käytäntö on vastata EU:n kansalaisille heidän käyttämällään virallisella kielellä. Oikeusasiamies toteaa näin ollen, että komissio on pannut asianmukaisesti täytäntöön suositusluonnoksensa ensimmäisen osan.

43. Suositusluonnoksensa toisen osan osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio antoi yksityiskohtaisemman selvityksen kannastaan kantelijan esille ottamiin kysymyksiin. Komissio vahvisti erityisesti selkeästi, että Kreikan asianomaisen kansallisen viranomaisen käsitys oikeudellisesta tilanteesta oli oikea. Komissio käsitteli myös tarkemmin kantelijan väitettä mahdollisesta laittomasta syrjinnästä.

44. Syrjinnän osalta komissio totesi tiivistetysti, että koska Kreikka valitsi yhden tukimallin ("historiallinen" malli), sen viljelijöiden ei voitu katsoa olevan samassa tilanteessa kuin "alueellisen" mallin valinneiden jäsenvaltioiden viljelijät. Se katsoi, että kantelijan yksilöimä oikeuksien ero johtui pohjimmiltaan mallien eroista.

45. Kantelija ei ollut tyytyväinen komission vastaukseen. Hän totesi, että oli epäselvää, missä mielessä jäsenvaltioiden YMP:n uudistuksen yhteydessä vuonna 2003 tekemä mallin valinta voisi pätevästi johtaa tukioikeuksien eroihin, jotka hänen mielestään johtuivat komission myöhemmin vuonna 2005 antamasta asetuksesta. Hänen mukaansa komissio ei selittänyt, miten tukioikeuksien erot johtuivat neuvoston asetuksesta ja siten, kuten komissio väitti, erityisesti malliin perustuvan maatalouden tukijärjestelmän eroista. Hän huomautti, että komissio huomautti viimeisessä vastauksessaan, että asetuksen (EY) N:o 1782/2003 51 artiklassa ei säädetä hedelmien ja vihannesten tuotantoon käytettävien alojen tukikelpoisuudesta, mutta tästä huolimatta tällaisesta tukikelpoisuudesta säädetään nimenomaisesti alueellisen täytäntöönpanon yhteydessä. Kantelija ei kuitenkaan voinut ymmärtää, miksi tämä tulkinta oli oikea: ”[mutta] jos erottelu oli jo olemassa, miksi asetuksella (EY) N:o 1701/2005 luotiin toinen erottelu?”

46. Tässä vaiheessa oikeusasiamies pitää hyödyllisenä esittää seuraavat huomautukset tämän tutkimuksen kohteesta.

47. Asetus 1782/2003 on neuvoston hyväksymää lainsäädäntöä. Kaksi muuta nyt käsiteltävässä asiassa mainittua säädöstä eli asetukset 795/2004 ja 1701/2005 sisältävät komission antamat säännöt edellä mainitun lainsäädännön täytäntöönpanosta. Oikeusasiamies, jonka toimivalta rajoittuu hallinnollisiin epäkohtiin, ei voi tutkia lainsäädännön sisältöä. Vaikka oikeusasiamies saattaa katsoa, että EU:n toimielimen olisi annettava kansalaisille tosiasioihin perustuvaa tietoa EU:n lainsäädännöstä, hänen toimivaltaansa ei kuulu tutkia mahdollisen hallinnollisen epäkohdan tarkastelun yhteydessä toimielinten valintoja, jotka sisältyvät kyseiseen lainsäädäntöön. Tästä seuraa myös, että kun oikeusasiamies tarkastelee täytäntöönpanosäädöksiin liittyvää mahdollista hallinnollista epäkohtaa, hänen tarkastelunsa perustekijänä on sen selvittäminen, pannaanko kyseisen säädöksen riidanalaisella osalla olennaisilta osin täytäntöön lainsäädäntö. Jos näin on, oikeusasiamies ei voi kyseenalaistaa sen pätevyyttä.

48. Edellä esitetystä seuraa, että oikeusasiamies arvioi käsiteltävässä asiassa, onko komissio antanut kantelijalle asianmukaisesti tiedoksi merkitykselliset tosiseikat ja selitykset, mukaan lukien selitykset siitä, johtuvatko tukioikeuksien erot täytäntöönpanoasetuksissa nimenomaisesti edellä mainitusta unionin lainsäädännöstä.

49. Tutkittuaan huolellisesti komission kantelijalle antaman viimeisen vastauksen, jonka se antoi vastauksena suositusluonnokseen tässä tapauksessa, oikeusasiamies katsoo, että komissio on antanut kantelijan pyytämän selkeän lausunnon Kreikan asianomaisen kansallisen viranomaisen (OPEKEPE) oikeudellisen tulkinnan oikeellisuudesta ja pyrkinyt toimittamaan lisätietoja, joiden se katsoi voivan olla hyödyllisiä kantelijan erityistilanteen kannalta.

50. Komissio käsitteli myös yksityiskohtaisemmin kysymystä mahdollisesta syrjinnästä SEUT-sopimuksen 40 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla. Kantelija korosti huomautuksissaan, että tämä oli ja on edelleen keskeinen kysymys. Hän muistutti komission lausunnosta, jonka mukaan syrjintää ei voi esiintyä, koska niiden jäsenvaltioiden viljelijät, jotka olivat valinneet yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä erilaisia malleja ("alueellisia" tai "historiallisia"), olivat eri tilanteissa. Kantelijan mielestä tätä väitettä ei kuitenkaan voitu loogisesti käyttää perusteena hylätä hänen väitettään epäyhdenvertaisesta kohtelusta, jonka komissio itse esitti myöhemmässä vaiheessa annetuilla täytäntöönpanoasetuksilla.

51. Oikeusasiamies myöntää, että kantelijan väite vaikuttaa ensi näkemältä perustellulta. Komission selitys olisi selvästi riittämätön, jos eri malleja valinneilla jäsenvaltioilla ei olisi malliaan valitessaan mitään keinoa tietää seurauksia, kuten erityisesti "alueellisen" mallin suosituimmuuskohtelua kyseessä olevien maataloustuotteiden osalta.

52. Tältä osin komission vastaus olisi ehkä voinut olla suorempi ja selkeämpi. Erilaisesta kohtelusta, jonka kantelija koki syrjinnäksi, säädettiin tosiasiallisesti neuvoston hyväksymän asetuksen 1782/2003 60 artiklan 1 kohdassa. Kyseisessä säännöksessä viitattiin 51 artiklassa tiettyjen merkityksellisten viljelykasvien yleiseen jättämiseen tilatukijärjestelmän ulkopuolelle, mutta siinä otettiin nimenomaisesti käyttöön vapaaehtoinen etuuskohtelu "poikkeuksellisesti" silloin, kun kyseisiä viljelykasveja viljeltiin alueellisessa mallissa. Etuuskohtelu ei myöskään rajoittunut kesannointioikeuksiin, koska edellä mainittu asetuksen 51 artikla sisältyy 4 luvun 1 jaksoon "Maan käyttö "eikä 2 jaksoon" Kesannointioikeudet".

53. Koska vuoden 2003 asetus on neuvoston antamaa lainsäädäntöä, komissio ei oletettavasti katsonut tarpeelliseksi selittää tarkemmin kyseessä olevan erilaisen oikeuden oikeudellista pätevyyttä. Kuten edellä on selitetty, oikeusasiamies ei myöskään voi kyseenalaistaa sitä, miten komissio on pannut täytäntöön EU:n lainsäätäjän hyväksymiä sääntöjä tai aikomuksia.

54. Edellä esitetyn perusteella oikeusasiamies katsoo, että komissio on korjannut asianmukaisesti alun perin havaitun hallinnollisen epäkohdan, minkä vuoksi hän päättää tämän tutkimuksen.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Komissio on pannut täytäntöön oikeusasiamiehen suositusluonnoksen, eikä lisätutkimuksia tarvita.

Tästä päätöksestä ilmoitetaan kantelijalle ja komissiolle.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä joulukuuta 2010.

---

[1] Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä [... ], EUVL L 270, s. 1.

[2] Lisätietoja: http://europa.eu/scadplus/leg/en/lvb/l11089.htm

[3] Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 795/2004 muuttamisesta 18.10.2005 annettu komission asetus (EY) N:o 1701/2005 (EUVL 2005, L 273, s. 6).

[4] Konsolidoitu versio: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/en/consleg/2004/R/02004R0795-20060831-fi.pdf.

[5] Komission päätöksen 2000/633/EY (EYVL 2000, L 267, s. 63) liitteessä oleva 4 osa.

[6] Komission päätöksen 2000/633/EY (EYVL 2000, L 267, s. 63) liitteessä oleva 4 osa.

[7] Käytännesäännöt ovat saatavilla Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla osoitteessa http://www.ombudsman.europa.eu.

[8] Nyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 40 artiklan 2 kohta.