Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut Italiaa vastaan tehdyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kantelun yhteydessä lähetettyyn kirjeenvaihtoon, ja komission väitettyä virheellistä päätöstä lopettaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kantelu.

Oikeusasiamies tutki kysymyksiä ja totesi, että vastauksessa, jonka komissio lähetti kantelijalle tämän tutkimuksen aikana, se oli antanut vakuuttavan ja kattavan vastauksen. Komissio oli näin ollen ratkaissut ensimmäisen kysymyksen. Oikeusasiamies katsoi erityisesti, että komissio oli antanut riittävän selityksen päätökselleen olla aloittamatta rikkomusmenettelyä uudelleen tässä tapauksessa. Näin ollen hän katsoi toisen kysymyksen osalta, ettei kyse ollut hallinnollisesta epäkohdasta.

Oikeusasiamies päätti näin ollen tutkimuksen.

Asia koski Euroopan komission tekemää palvelusopimuksen irtisanomista. Kantelija väitti, että komissio ei ollut vastannut hänen kirjeisiinsä, että se oli irtisanonut palvelusopimuksen ilman hyvää syytä ja että sille lähetettyjen laskujen maksaminen oli ollut hidasta. Hän vaati myös korvausta viivästyneistä maksuista ja vahingonkorvauksista.

Oikeusasiamies tutki nämä väitteet. Ensimmäisen osalta se päätteli, että koska komissio lopulta vastasi kantelijan kirjeisiin, asia oli ratkaistu. Mitä tulee toiseen väitteeseen, joka koskee sopimuksen väitettyä irtisanomista ilman perusteltua syytä, oikeusasiamies päätteli, että komissio ei ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan, koska sopimuksessa annettiin komissiolle oikeus irtisanoa sopimus milloin tahansa, ja että komissio oli joka tapauksessa esittänyt pätevän syyn irtisanomiseen. Kolmannen väitteen osalta oikeusasiamies totesi, että laskujen maksuviivästysten ongelmaan oli löydetty ratkaisu, koska komissio lopulta maksoi kantelijalle suoritetuista töistä maksettavat määrät ja suostui maksamaan viivästyskorkoa. Lopuksi oikeusasiamies totesi vahingonkorvausvaatimuksen osalta, ettei asiaa ollut tarpeen tutkia tarkemmin, koska komissio maksoi kantelijalle korvauksen aiheutuneesta vahingosta ja koska sopimuksessa ei määrätty minkään muuntyyppisen vahingon korvaamisesta.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon jäsenvaltion tasolla tehdyn tilintarkastuksen yhteydessä. Oikeusasiamiehen puheenvuoron jälkeen komissio vastasi. Se luovutti kantelijan pyytämän asiakirjan, mutta poisti joitakin henkilötietoja (luonnollisten henkilöiden nimet). Oikeusasiamies totesi, että komissio perusteli asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisen poiston.

Asia koski sitä, että Euroopan komissio ei vastannut kantelijan kirjeenvaihtoon, jossa kantelija viittasi komission jäsenen Bienkowskan väitetysti virheelliseen lausuntoon ampuma-aseista. Komissio vastasi tutkimuksen aikana ja myönsi epätarkkuuden. Oikeusasiamies päätti tutkimuksen, koska komissio on ryhtynyt toimiin asian ratkaisemiseksi. Oikeusasiamies ehdotti kuitenkin, että komissio harkitsisi oikaisun julkaisemista sen varmistamiseksi, että yleisölle tiedotetaan asianmukaisesti.

Tapaus koski EPSOn vastausten riittävyyttä kantelijan huoleen siitä, että hän on saattanut menettää palvelukseenottomahdollisuutensa EPSO-tiliinsä liittyvän teknisen ongelman vuoksi. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EPSOn tutkimuksen aikana antama vastaus vastasi asianmukaisesti kantelijan huolenaiheisiin. EPSO puuttui tekniseen ongelmaan ja antoi takeet siitä, että kantelija ei ollut hukannut mitään mahdollisuuksia.

Asia koski Euroopan unionin henkilöstövalintatoimiston (EPSO) päätöstä olla antamatta kantelijalle mahdollisuutta esittää toinen hakemus sellaisen kiinnostuksenilmaisupyynnön yhteydessä, johon ei sisältynyt erityistä määräaikaa hakemusten jättämiselle. Kantelija haki toista hakemusta, koska hän ei läpäissyt alkuperäiseen hakemukseensa liittyvää koetta samassa valintamenettelyssä. Kantelija väitti, että EPSO ei antanut riittäviä vastauksia hänen kirjeisiinsä, jotka koskivat i) oikeusperustaa, jonka nojalla hakijat eivät voineet hakea uudelleen valintamenettelyihin ilman erityisiä määräpäiviä, ja ii) edellytyksiä, mukaan lukien henkilöstön käyttäytyminen, Espanjan testikeskuksessa.

Vastauksessaan EPSO viittasi kiinnostuksenilmaisupyynnössä esitettyihin edellytyksiin toimiensa oikeusperustana. Se selitti myös, että se oli tutkinut asian, joka koski testikeskuksen henkilöstön käyttäytymistä.

Oikeusasiamies piti EPSOn selitystä kohtuullisena ja riittävänä, joten asian käsittely päätettiin.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan kirjeeseen, joka koski kansallisten tuomioistuinten väitettyjä lainvastaisuuksia Virossa. Kyseisessä kirjeessä kantelija arvosteli komissiota myös siitä, ettei se ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin. Komissio selitti, ettei sillä ole toimivaltaa puuttua asiaan. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että komission selitykset olivat oikeita, hyödyllisiä ja sen lakisääteisten valtuuksien mukaisia. Näin ollen asian käsittely päätettiin sovitusti.

Kantelija kirjoitti EPSOlle useita kertoja ja pyysi sitä poistamaan EPSO-tilinsä. EPSO vastasi, ettei se voinut poistaa hänen tiliään, koska kaksi valintamenettelyä, joihin hän osallistui, oli vielä kesken. Kun kantelija oli ottanut EPSOon yhteyttä vielä kaksi kertaa saamatta vastausta, hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen väittäen, että EPSO ei ollut vastannut, ja vaati EPSOa poistamaan hänen tilinsä.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen jälkeen EPSO vastasi kantelijalle. Oikeusasiamies totesi näin ollen, että EPSO oli ratkaissut kantelijan väitteen. Vastauksessaan EPSO ilmoitti kantelijalle myös, että tietojen säilytysaika ei ollut vielä päättynyt niiden kahden valintamenettelyn osalta, joihin hän osallistui, joten se ei voinut vielä poistaa hänen EPSO-tiliään. Oikeusasiamies ei havainnut tältä osin hallinnollista epäkohtaa ja päätti näin ollen asian käsittelyn.  

Tapaus koski EPSOn toimia tietokonepalvelimen kaatumisen jälkeen kokeen aikana ja sitä, miten EPSO käsitteli kantelijan uudelleentarkastelua ja asiakirjoihin tutustumista koskevat pyynnöt.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että EPSO i) ei käsitellyt asianmukaisesti tietokoneonnettomuuden aiheuttamaa tilannetta, ii) ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan uudelleentarkastelupyyntöä ja iii) ei käsitellyt asianmukaisesti kantelijan pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin. Tämän vuoksi oikeusasiamies antoi EPSOlle kolme suositusta.

EPSO hyväksyi oikeusasiamiehen ensimmäisen suosituksen siitä, miten sen olisi käsiteltävä teknisiä ongelmia tietokoneella tehtävän kokeen aikana. Toinen suositus oli, että EPSOn olisi annettava kantelijalle yksityiskohtainen selvitys siitä, miten se oli käsitellyt hänen uudelleentarkastelupyyntönsä. Oikeusasiamies ei pitänyt EPSOn vastausta tähän kysymykseen vakuuttavana ja katsoi, että uudelleentarkastelupyynnön käsittely EPSOssa oli hallinnollinen epäkohta. EPSO ei myöskään hyväksynyt oikeusasiamiehen kolmatta suositusta, joka koski asiakirjoihin tutustumista. Oikeusasiamies katsoi, että myös se, ettei EPSO toimittanut muita asiakirjoja, oli hallinnollinen epäkohta. Kahden hallinnollisen epäkohdan lisäksi oikeusasiamies ehdotti EPSOlle, miten se voisi parantaa hakijoiden yhteyspalveluaan.  

Asia koski komission visuaalisen identiteetin logoa, jota on käytetty sen Brysselin lehdistösalissa vuodesta 2012. Kantelijan mukaan englannin ja ranskan kielen yksinomainen käyttö tässä visuaalisen identiteetin tunnuksessa merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää.

EU:n nykyiseen kielijärjestelyyn sisältyy jokaisen kansalaisen oikeus kommunikoida EU:n toimielinten kanssa omalla kielellään ja vastaava oikeus saada vastaus kyseisellä kielellä. Tätä kielijärjestelyä koskevia periaatteita sovelletaan myös muihin viestintämuotoihin, kuten julkaisujen ja verkkosivustojen kautta tapahtuvaan viestintään. Mahdollinen kielten käytön eriyttäminen tällaisissa olosuhteissa olisi perusteltava objektiivisesti. Mitä tulee siihen, onko tässä tapauksessa objektiivisia perusteita, oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että ilmaisua "Euroopan komissio" ei ole teknisesti mahdollista esittää 24 kielellä televisioruudulla puhujan vieressä tai takana.

Mitä tulee siihen, olisiko komissio voinut valita enemmän kuin kaksi kieltä, oikeusasiamies katsoo, että oli kohtuullista, että komissio valitsi vain kaksi kieltä. Käytettävien kielten määrän valinta perustuu arvioon siitä, sekoittaisiko useampi kuin kaksi kieltä visuaalisen kuvan tavalla, jota ei voida hyväksyä. Se, että myös muut kieliyhdistelmät voivat olla järkeviä valintoja, ei merkitse sitä, että englannin ja ranskan kielen valinta ei olisi ollut järkevää.

Oikeusasiamies katsoo, että komission valitsema politiikka oli objektiivisesti perusteltua. Hän päätteli näin ollen, että se, että komissio otti käyttöön uuden visuaalisen identiteetin tunnuksen Brysselin lehdistötilaisuudessaan, ei merkinnyt hallinnollista epäkohtaa.