Kantelija, italialaisten oliiviöljyn tuottajien yhteenliittymä, valitti oikeusasiamiehelle komission päätöksestä yhteisrahoittaa eri ehdoin kahta samanaikaista ohjelmaa, joilla edistetään oliiviöljyn myyntiä EU:n ulkopuolelle. Kantelijan mukaan näiden ohjelmien ehtojen väliset epäjohdonmukaisuudet aiheuttivat kilpailuetua espanjalaisille oliiviöljyn tuottajille.

Oikeusasiamies totesi tutkimuksensa aikana, että EU:n lainsäätäjä oli antanut uusia asetuksia, joissa säädetään näiden kahden rahoitusohjelman paremmasta koordinoinnista, mikä tarkoittaa, että tämänhetkisiä tapauksia ei esiinny tulevaisuudessa. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että kantelun systeeminen näkökohta oli ratkaistu. Oikeusasiamies totesi kuitenkin, ettei hän pystynyt käsittelemään kantelijan henkilökohtaista tilannetta. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.

Asia koski Euroopan komission käsittelyä rikkomuskantelussa, joka koski EU:n koheesiorahaston käyttöä Puolassa infrastruktuurin ja ympäristön alalla. Kantelija, joka on ekoviljelijä, on huolissaan paikallisen ympäristön suojelusta ja EU:n varojen asianmukaisesta käytöstä. Hän teki komissiolle rikkomuskantelun ja väitti, että Puolan julkisia kuulemisia ei järjestetty tyydyttävällä tavalla. Hän valitti, että komissio oli päättänyt hänen valituksensa tutkimatta asianmukaisesti hänen väitettään.

Oikeusasiamies tutki kantelua ja ehdotti, että komissio tarkistaisi lähestymistapaansa sen tarkistamiseksi, noudattavatko jäsenvaltiot täysimääräisesti julkisia kuulemisia koskevia vaatimuksia EU:n varoista tuettujen hankkeiden tapauksessa. Hän ehdotti myös, että kantelijan oikeusasiamiehelle tekemään kanteluun liitettyä todistusaineistoa tutkittaisiin ympäristönäkökulmasta ja että komission Puolan-edustusto järjestäisi tapaamisen kantelijan kanssa auttaakseen häntä ymmärtämään paremmin komission näkemyksiä ja antaakseen komissiolle mahdollisuuden ymmärtää paremmin kantelijan huolenaiheita. Oikeusasiamies oli tyytyväinen komission vastaukseen kahteen ensimmäiseen ehdotukseen. Kolmannen ehdotuksen osalta (tapaaminen kantelijan kanssa) oikeusasiamies hyväksyi komission näkemyksen, jonka mukaan tällainen tapaaminen ei välttämättä ole resurssien tehokasta käyttöä jo päätökseen saatettujen kantelujen osalta. Hän kuitenkin kannusti komissiota pitämään tämän mahdollisuuden avoimena, jos kantelija ottaa esille uusia kysymyksiä tulevaisuudessa. Oikeusasiamies päätti asian käsittelyn tällä perusteella.  

Oikeusasiamiehen tutkimus perustui kahteen asiaan liittyvään kanteluun, jotka oli tehnyt irlantilainen Euroopan parlamentin jäsen ja irlantilainen viljelijä ja jotka koskivat sitä, että Euroopan komissio oli hyväksynyt Irlannin viranomaisten tekemän muutoksen tukikelpoisuuskriteereihin tuen myöntämiseksi epäsuotuisilla alueilla sijaitseville karjankasvattajille. Kantelijat väittivät, että hyväksyessään muutokset komissio ei myöntänyt, että Irlannin viranomaiset olivat velvollisia noudattamaan luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan.

Asia koski durumvehnän laatuindeksin laskentamenetelmää, jonka perusteella EU:n viljelijöille maksettiin palkkiota vuoteen 2009 asti yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Palkkio maksettiin ainoastaan manna- ja pastatuotteiden valmistukseen soveltuvasta durumvehnästä. Kantelija kirjoitti komissiolle ja väitti, että kiistanalainen menetelmä oli virheellinen ja että sillä oli vääristävä vaikutus, mutta komissio ei muuttanut sitä. Hän valitti Euroopan oikeusasiamiehelle, että komissio ei ollut antanut hänelle asianmukaista vastausta. Oikeusasiamies tutki asiaa eikä havainnut komissiossa hallinnollista epäkohtaa.

Asia koski 18:aa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti tehtyä hakemusta saada tutustua asiakirjoihin. Pyydetyt asiakirjat liittyivät asetuksen 540/2011 muuttamisessa noudatettuun menettelyyn. Kaikkiaan hakemuksissa oli mukana lähes 300 asiakirjaa. Hakemukset teki monikansallinen konserni, joka toimii muun muassa kasvinsuojeluratkaisujen alalla. Koska komissio katsoi, että hakemusten käsittely aiheutti huomattavan hallinnollisen taakan ja estäisi sitä hoitamasta muita tehtäviään, se ehdotti asetuksen 6 artiklan 3 kohdan perusteella pyydettyjen asiakirjojen luovuttamista pidemmän ajan kuluessa. Kantelija piti ehdotettua aikataulua kohtuuttomana. Oikeusasiamies tutki asiaa ja totesi, että koska porrastettua paljastamista koskevaa sopimusta ei ollut tehty, kantelijalla oli oikeus katsoa, että komissio oli kieltäytynyt myöntämästä tutustumisoikeutta. Vaikka komissio ei käsitellyt pyyntöjä asetetussa määräajassa, oikeusasiamies katsoi, että tapauksen olosuhteet oikeuttivat sen, että komissiolla oli aikaa käsitellä pyynnöt. Oikeusasiamies totesi näin ollen, ettei komissio ollut syyllistynyt hallinnolliseen epäkohtaan. Oikeusasiamies totesi lisähuomautuksena, että osa pyydetyistä asiakirjoista näytti olevan laadittu lainsäädäntömenettelyn aikana, minkä vuoksi ne olisi pitänyt asettaa suoraan saataville. Jos näin olisi tehty, kantelijan ei olisi tarvinnut tehdä kyseisiä asiakirjoja koskevia erityisiä asiakirjoihin tutustumista koskevia hakemuksia asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla.

Asia koski Euroopan komission kieltäytymistä antamasta yleisön tutustuttavaksi asiakirjaa, joka koski Italian oliiviöljyvarastoja markkinointivuonna 2013–2014.

Oikeusasiamies tarkasti kyseisen asiakirjan komission hallussa olevalla tavalla. Hän katsoi, että asiakirja sisälsi kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, minkä vuoksi komissio oli oikeassa kieltäytyessään ilmaisemasta sitä. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.

Asia koskee Euroopan komission päätöstä lopettaa kaksi Italiaa vastaan tehtyä rikkomuskantelua, jotka koskivat viljelykasvilajien yleistä lajikeluetteloa koskevan EU:n lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa. Keskeinen kysymys oli, olisiko henkilöltä, joka on hakenut myöhässä tietyn lajikkeen luetteloon hyväksymisen uusimista, edellytettävä uuden hakemuksen tekemistä tai myöhäisen uusimishakemuksen hyväksymistä. Uuden hakemuksen tekeminen, toisin kuin uusimista koskeva hakemus, vaatisi melko paljon työtä ja kustannuksia. Se edellyttäisi erityisesti uutta viljely- ja käyttöarvoa (VCU) koskevaa testiä. Kantelija, joka on italialaisen maatalousyrityksen sidosryhmä, väitti, että komission päätöksensä tueksi esittämät väitteet eivät olleet vakuuttavia.

Perusteellisen tutkimuksen jälkeen Euroopan oikeusasiamies totesi, että komission esittämät perustelut olivat vakuuttavia. Sen pääasiallisena perusteluna oli, että uuden VCU-testin pyytäminen ei olisi oikeasuhteista, jos kasvilajikkeen kansalliseen luetteloon hyväksymisen uusimista koskevat pyynnöt olisivat myöhässä. Oikeusasiamies totesi myös, että väitetty rikkominen koski kahden durumvehnälajikkeen hyvin erityistä tapausta ja että kantelun taustalla oleva oikeudellinen kysymys oli erittäin kiistanalainen. Kaikissa olosuhteissa ja kun otetaan huomioon myös komission harkintavalta rikkomista koskevissa kanteluissa, oikeusasiamies oli vakuuttunut komission kannasta. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ollut.