Kantelujen tausta

1. Kantelijat ovat Italian kansalaisia, jotka toimivat Sveitsissä sijaitsevan yksityisen etäopiskeluyliopiston, jäljempänä 'yliopisto', toimitusjohtajana, ja hänen asianajajiaan, jäljempänä yhdessä 'kantelijat'.

2. Yliopisto jätti vuonna 2012 hakemuksen vastauksena Erasmus University Charter 2013 (EUC 2013) -ehdotuspyyntöön [1].

3. Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) ilmoitti yliopistolle 28 päivänä elokuuta 2012, että sen hakemus oli hylätty. EACA totesi, että yliopisto ei täyttänyt yhtä ehdotuspyynnössä esitetyistä kelpoisuusperusteista, koska toimivaltainen kansallinen viranomainen, Sveitsin opetus- ja tutkimusministeriön sihteeristö, ei tunnustanut sitä korkea-asteen oppilaitokseksi.

4. Valituksen tekijät ottivat 3 päivänä syyskuuta 2012 yhteyttä EACEA:han yliopiston puolesta ja väittivät, että virasto oli tehnyt virheen. He sanoivat, että yliopisto oli tunnustettu Sveitsin korkeakouluksi tuomioistuimen tuomiossa ja Sveitsin yliopiston rehtorien konferenssissa. Kantelijat pyysivät myös tietoja ehdoista ja toimivaltaisesta viranomaisesta, joka voi tehdä valituksen EACEAn päätöksestä.

5. EACEA ilmoitti 4 päivänä syyskuuta 2012 kantelijoille, että Euroopan komissio oli elinikäisen oppimisen ohjelmaan sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti pyytänyt elinikäisen oppimisen ohjelman komitean jäseninä olevia kansallisia viranomaisia toimittamaan luettelot Erasmus-ohjelmaan osallistumiskelpoisista hakijoista. Sveitsin tapauksessa SER toimivaltaisena kansallisena viranomaisena oli antanut "lopullisen päätöksen" yliopiston tukikelvottomuudesta, jota komissio käytti perustana 24. heinäkuuta 2012 tekemälleen päätökselle EUC 2013 -ehdotuspyynnön läpäisseistä hakijoista. EACEA ehdotti kantelijoille, että he voisivat ottaa yhteyttä SER:ään lisäkysymyksiä varten.

6. SER kirjoitti 9 päivänä lokakuuta 2012 kantelijoille ja selitti, miksi se oli päättänyt, että yliopistoa ei voida pitää korkeakouluna.

7. Kantelijat pyysivät 3. lokakuuta 2012 EACEAa toimittamaan jäljennöksen SER:n päätöksestä, joka koski sveitsiläisten hakijoiden tukikelpoisuutta. Kantelijat esittivät uudistetun hakemuksen 12 päivänä lokakuuta 2012. EACEA antoi 30.10.2012 pyydetyn asiakirjan osittain tutustuttavaksi. EACEA ilmoitti kirjeessään kantelijoille käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista, joilla se voi hakea muutosta päätökseensä evätä oikeus tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan.

8. Yliopisto ilmoitti 22.11.2012 EACEA:lle, että se oli nostanut kanteen Sveitsin liittovaltion hallintotuomioistuimessa kansallisten viranomaisten päätöksestä ja että tämän kanteen nostamisella oli Sveitsin liittovaltion hallintomenettelylain mukaisesti lykkäävä vaikutus päätökseen. Näin ollen yliopisto vaati EACEA:n 28.8.2012 tekemän, sen hakemuksen hylkäämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

9. EACEA pyysi 23 päivänä marraskuuta 2012 SER:ää antamaan selvennyksiä yliopiston asemasta, kun otetaan huomioon kanteen nostaminen Sveitsin liittovaltion hallintotuomioistuimessa. SER täsmensi vastauksessaan, että sen päätöksen väliaikainen lykkääminen ei voinut korvata sen kielteistä arviota myönteisellä arvioinnilla.

10. Komissio ilmoitti 15. tammikuuta 2013 kantelijoille, ettei se aikonut lykätä EACEA:n päätöstä asiassa. Perustellakseen kieltäytymistään komissio korosti, että se oli elin, jonka tehtävänä oli päättää Erasmus-peruskirjojen myöntämistä koskevista hakemuksista, kun taas EACEA oli vastuussa asiaa koskevien ehdotuspyyntöjen julkaisemisesta ja ainoastaan siitä, että hakijoille tiedotettiin heidän hakemustensa tuloksista. Komissio totesi, että yliopisto viittasi 22 päivänä marraskuuta 2012 päivätyssä sähköpostiviestissään menettelyyn (eli neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 [2] 22 artiklan 3 kohdassa säädettyyn menettelyyn), jonka avulla komissio voi keskeyttää toimeenpanoviraston päätöksen soveltamisen henkilön pyydettyä väliaikaisia toimenpiteitä. Se huomautti kuitenkin, että tätä menettelyä ei voida soveltaa nyt käsiteltävään asiaan, koska lykkäyspyyntö koski komission itsensä eikä EACEA:n tekemää päätöstä.

11. Tämän jälkeen komissio totesi, että perusedellytys, jonka on täytyttävä Erasmus-yliopiston peruskirjan myöntämiseksi, on se, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tunnustettava hakija korkeakouluksi. Tältä osin komissio huomautti, että sen omat päätökset eivät voi korvata toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätöksiä.

12. Lopuksi komissio selitti, että unionin tuomioistuin voisi tutkia sen päätöksen laillisuuden SEUT-sopimuksen 263 artiklan nojalla. Se totesi kuitenkin, että kyseinen määräaika oli jo päättynyt. Lopuksi komissio ilmoitti kantelijoille mahdollisuudesta tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle.

13. Yliopiston toimitusjohtaja kääntyi 12.2.2013 oikeusasiamiehen puoleen. Toimitusjohtajan asianajajat tekivät 2. maaliskuuta 2013 kantelun oikeusasiamiehelle sekä henkilökohtaisesti että ensimmäisen kantelijan puolesta. Oikeusasiamies päätti rekisteröidä kantelijoiden kirjeet kahtena erillisenä kanteluna, joista toinen koski komissiota (kantelu 366/2013/EIS) ja toinen EACEAa (kantelu 509/2013/EIS).

Tiedustelu

14. Oikeusasiamies käynnisti kanteluja koskevan tutkimuksen ja yksilöi seuraavat väitteet ja väitteet:

1) Komissio ja/tai EACEA eivät ilmoittaneet käytettävissä olevia muutoksenhakukeinoja siltä osin kuin on kyse komission päätöksestä hylätä yliopiston hakemus, joka jätettiin vastauksena Erasmus University Charters 2013 -ehdotuspyyntöön.

2) Komissio ja/tai EACEA eivät ilmoittaneet yliopistolle ajoissa komission päätöksestä hylätä yliopiston hakemus, joka oli toimitettu vastauksena Erasmus University Charters 2013 -ehdotuspyyntöön.

3) Komission ja/tai EACEAn olisi korjattava väitetyt hallinnolliset epäkohdat.

15. Oikeusasiamies pyysi 18. maaliskuuta 2013 komissiota ja EACEAa antamaan lausuntonsa kantelijoiden väitteistä ja vaatimuksista. Komissio antoi molemmista tapauksista lausunnon, joka toimitettiin kantelijoille, ja pyysi niitä esittämään huomautuksensa. Kantelijat lähettivät lausunnon 31 päivänä elokuuta 2013 [3].

16. Oikeusasiamies aikoi alun perin päättää tutkimukset esittämällä kriittisen huomautuksen ensimmäisestä väitteestä ja sen vastaavasta osasta. Hän katsoi kuitenkin, että jos komissio ja/tai EACEA pyytävät kantelijoilta anteeksi tapahtunutta hallinnollista epäkohtaa, tällainen kriittinen huomautus voi olla tarpeeton. Tätä taustaa vasten hän otti epävirallisesti yhteyttä komissioon kysyäkseen, olisivatko komissio ja/tai EACEA valmiita esittämään tällaisen anteeksipyynnön. Tältä osin komissio antoi oikeusasiamiehelle lisälausunnon 26. kesäkuuta 2014. Kantelijat esittivät huomautuksensa täydentävästä lausunnosta 18 päivänä heinäkuuta 2014.

Väitetty muutoksenhakukeinojen ilmoittamatta jättäminen

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

17. Väitteensä tueksi kantelijat huomauttivat, että EACEA:n 28 päivänä elokuuta 2012 päivätyn kirjeen sanamuoto oli epäselvä ja että näin ollen ne eivät ymmärtäneet, että komissio oli tehnyt kielteisen päätöksen. Tämä yhdessä sen seikan kanssa, että kirjeessä ei ollut tietoja käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista päätöstä vastaan, esti kantelijoita nostamasta kumoamiskannetta päätöksestä. Kun komissio vastasi 15.1.2013 ja viittasi mahdollisuuteen nostaa kumoamiskanne, sovellettava kahden kuukauden määräaika oli jo päättynyt.

18. Lausunnossaan komissio väitti, että vaikka väitetty muutoksenhakukeinojen ilmoittamatta jättäminen olisi näytetty toteen, se ei loukannut kantelijoiden oikeuksia eikä heidän mahdollisuuttaan käyttää oikeussuojakeinoja. Komissio huomautti erityisesti, että vuoden 2013 EUC-ehdotuspyyntö perustui elinikäisen oppimisen ohjelmaa koskevaan päätökseen ja sen menettelyihin. Komissio korosti, että Erasmus-yliopistojen peruskirjan suuntaviivojen 6.2 jaksossa todetaan selvästi, että asianomaisen maan kansallisilla viranomaisilla on toimivalta päättää hakijoiden tukikelpoisuudesta. Kantelijat olivat näin ollen tietoisia siitä, että voidakseen tehdä valituksen yliopiston tukikelpoisuudesta heidän olisi pitänyt ottaa yhteyttä kansallisiin viranomaisiin.

19. Komissio totesi myös, että EACEAn 4 päivänä syyskuuta 2013 antamassa vastauksessa annettiin tietoja EACEAn, komission ja SER:n rooleista menettelyssä. Vastauksessaan EACEA myös kehotti kantelijoita ottamaan yhteyttä SER:ään lisätietojen saamiseksi. Näin ollen EACEA ilmoitti kantelijoille oikeat muutoksenhakukeinot ja helpotti heidän muutoksenhakuoikeutensa käyttöä.

20. Lisäksi i) EACEA tiedotti kantelijoille asianmukaisesti käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista 30 päivänä lokakuuta 2012 antamassaan vastauksessa asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön; ja ii) komissio ilmoitti niille myös asianmukaisesti käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista 15. tammikuuta 2013 antamassaan vastauksessa kantelijoiden pyyntöön keskeyttää yliopiston tukikelpoisuutta koskevan päätöksen soveltaminen. Komissio väitti joka tapauksessa, että kantelijoiden 3 päivänä syyskuuta 2012 esittämä hallinnollista uudelleentarkastelua koskeva pyyntö ja niiden oikeusasiamiehelle tekemät kantelut osoittivat, että kantelijat pystyivät käyttämään täysimääräisesti ja tehokkaasti käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja.

21. Lopuksi komissio totesi, että uuden varainhoitoasetuksen [4] voimaantulon jälkeen EACEA muutti käytäntöään niiden tietojen osalta, joita se antaa hakijoille ja edunsaajille, ja alkoi vuodesta 2013 alkaen sisällyttää kaikille hakijoille lähetettyihin ilmoituskirjeisiin erityisen lausekkeen käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista.

22. Kantelijat väittivät huomautuksissaan, että EACEA:n 28 päivänä elokuuta 2012 päivätty kirje ei sisältänyt mitään mainintaa käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista ja että EACEA:n 3 päivänä syyskuuta 2012 päivätyssä vastauksessaan toimittamat tiedot eivät korjanneet tätä puutetta.

23. Kantelijat totesivat, että muutoksenhakukeinojen ilmoittamatta jättämistä ei voitu perustella sillä, että yliopisto oli tietoinen tai sen olisi pitänyt olla tietoinen käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista elinikäisen oppimisen ohjelmaa koskevan päätöksen tai Erasmus-yliopiston peruskirjan suuntaviivojen perusteella. Lisäksi sillä, että EACEA yksilöi käytettävissä olevat oikeussuojakeinot asianmukaisesti päätöksessään asiakirjoihin tutustumista koskevasta pyynnöstä, ei ollut merkitystä näiden kantelujen kannalta.

24. Kantelijat korostivat myös, että tiedot käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista, jotka komissio antoi 15. tammikuuta 2013 antamassaan vastauksessa, toimitettiin sen jälkeen, kun määräaika kumoamiskanteen nostamiselle komission päätöksestä oli päättynyt. Se, että komissio ilmoitti kantelijoille myös mahdollisuudesta tehdä kantelu oikeusasiamiehelle, ei voinut korjata puutetta, koska kantelua oikeusasiamiehelle ja kumoamiskannetta ei voida pitää keskenään vaihdettavissa olevina.

25. Täydentävässä lausunnossaan komissio katsoi, että se oli noudattanut kaikkia tässä asiassa sovellettavia sääntöjä huolellisesti. Se lisäsi kuitenkin, että hyvän hallinnon periaatteiden kannalta se olisi voinut olla selkeämpi, kun se ilmoitti valituskeinot kantelijoille, ja pyysi vastaavasti anteeksi. Samalla se totesi, ettei se näin ollen ota minkäänlaista oikeudellista vastuuta.

26. Lisälausuntoa koskevissa huomautuksissaan kantelijat pysyivät aiemmissa perusteluissaan ja huomauttivat, että komission toiminta rikkoo selvästi Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa, jossa määrätään oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Lopuksi he katsoivat joidenkin oikeusasiamiehen aiempien päätösten perusteella, että oikeusasiamiehen olisi ehdotettava, että komissio korvaa heille väitetysti aiheutuneen vahingon.

Oikeusasiamiehen arviointi

27. Oikeusasiamies toteaa, että kantelijoiden väite koskee ainoastaan väitettyä käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen ilmoittamatta jättämistä siltä osin kuin on kyse komission päätöksestä hylätä yliopiston hakemus, joka jätettiin vastauksena Erasmus-yliopiston peruskirjaa koskevaan vuoden 2013 ehdotuspyyntöön. Näin ollen komission viittaus siihen, että EACEA ilmoitti asianmukaisesti käytettävissä olevat korjaustoimenpiteet 30 päivänä lokakuuta 2012 tekemässään päätöksessä, joka koski kantelijoiden pyyntöä saada tutustua asiakirjoihin, ei ole merkityksellinen.

28. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 19 artiklassa säädetään erityisesti seuraavaa:

”1. Toimielimen päätökseen, joka voi vaikuttaa haitallisesti yksityishenkilön oikeuksiin tai etuihin, on sisällyttävä maininta käytettävissä olevista muutoksenhakumahdollisuuksista päätöksen riitauttamiseksi. Siinä on erityisesti ilmoitettava oikeussuojakeinojen luonne, elimet, joissa niitä voidaan käyttää, sekä määräajat niiden käyttämiselle.

2. Päätöksissä on erityisesti viitattava mahdollisuuteen saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrätyin edellytyksin ja tehdä kantelu oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa määrätyin edellytyksin."

29. Oikeusasiamies toteaa, että EACEAn 28. elokuuta 2012 päivätyssä kirjeessä yliopistolle ei annettu tietoja muutoksenhakukeinoista. Oikeusasiamies toteaa myös, että kantelijoiden nimenomaisesta pyynnöstä huolimatta käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja ei esitetty EACEAn 4. syyskuuta 2012 antamassa vastauksessa, jossa virasto antoi lisätietoja menettelystä, joka johti yliopiston hakemuksen hylkäämiseen, ja kehotti yliopistoa" ottamaan yhteyttä Sveitsin kansalliseen viranomaiseen asiaa koskevien lisäkysymysten osalta ".

30. Komissio totesi kuitenkin, että kantelijoille ilmoitettiin käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista muilla keinoin eli Erasmus-yliopiston peruskirjan suuntaviivoilla, elinikäisen oppimisen ohjelmaa koskevalla päätöksellä ja EACEAn 4 päivänä syyskuuta 2012 antamalla vastauksella.

31. Oikeusasiamies on aiemmin huomauttanut, että velvollisuus esittää käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot on ehdoton ja että toimielin ei voi olla noudattamatta sitä pelkästään tukeutumalla päätöksen adressaatille ominaisiin henkilökohtaisiin tai tosiasiallisiin olosuhteisiin, joiden perusteella toimielin olettaa, että adressaatti on tietoinen mahdollisista muutoksenhakukeinoista, tai jopa katsoa, että hänen pitäisi olla tietoinen niistä [5]. Vastaavasti oikeusasiamies katsoo, että velvollisuutta antaa tietoja mahdollisista oikeussuojakeinoista ei voida tehokkaasti täyttää pelkästään antamalla tietoja oikeudellisesta kehyksestä, jonka nojalla päätös on tehty, tai hallinnolliseen menettelyyn osallistuvien viranomaisten roolista, vaan se edellyttää, että käytettävissä olevat eri oikeussuojakeinot mainitaan nimenomaisesti päätöksessä tai viesteissä, joissa ne annetaan tiedoksi niille, joille päätös on osoitettu. Oikeusasiamies ei näin ollen voi hyväksyä komission ja EACEAn väitettä, jonka mukaan tiedot Erasmus-yliopiston peruskirjan suuntaviivoista ja elinikäisen oppimisen ohjelmaa koskevasta päätöksestä johtuvista menettelyyn osallistuvien kansallisten ja EU:n viranomaisten rooleista olisivat riittävä osoitus käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Oikeusasiamies ei myöskään katso, että EACEAn 4.9.2012 antama vastaus sisältäisi riittävän viitteen käytettävissä olevista korjaustoimenpiteistä, koska siinä mainittiin mahdollisuus ottaa yhteyttä ainoastaan SER:ään. Tässä vastauksessa ei itse asiassa viitattu EU:n tasolla käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin, joilla voitaisiin riitauttaa kiistatta EU:n toimielimen tekemä päätös, vaikkakin Sveitsin toimivaltaisen viranomaisen tekemän päätöksen perusteella. Sillä seikalla, että kantelijat lopulta tekivät kantelun oikeusasiamiehelle, ei myöskään ole merkitystä, koska, kuten komissio itse huomautti, määräaika kanteen nostamiselle unionin tuomioistuimissa oli päättynyt siihen mennessä, kun komissio lopulta toimitti asiaankuuluvat tiedot.

32. Oikeusasiamies on tyytyväinen EACEAn päätökseen muuttaa käytäntöään tältä osin. Hän katsoo kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa valittajille ei ole selitetty käytettävissä olevia mahdollisuuksia hakea muutosta riidanalaiseen päätökseen. Kyseessä on hallinnollinen epäkohta.

33. Kun oikeusasiamies havaitsee hallinnollisen epäkohdan, hän esittää yleensä kriittisen huomautuksen asianomaiselle toimielimelle. Tässä tapauksessa hän kuitenkin katsoi, että hallinnollinen epäkohta voitaisiin korjata, jos komissio pyytäisi kantelijoilta anteeksi tapahtunutta laiminlyöntiä. Tämän vuoksi hän kehotti komissiota esittämään tällaisen anteeksipyynnön kantelijoille. Vastauksessaan komissio pyysi omasta puolestaan ja EACEA:n puolesta anteeksi kantelijoilta ja lisäsi, että se teki niin ottamatta vastuuta. Oikeusasiamies katsoo, että tapa, jolla komissio esitti anteeksipyyntönsä, ei ollut täysin tyydyttävä. Vaikka hän myöntää, että komission tarkoituksena oli tehdä selväksi, että sen anteeksipyyntö ei merkinnyt sitä, että se olisi hyväksynyt taloudellisen vastuun tässä yhteydessä, hän katsoo, että tällainen vastuuvapauslauseke oli tarpeeton. Itse asiassa komissio on jo pyytänyt anteeksi aiempien tapausten hallinnollisia puutteita antamatta tällaisia lisälausuntoja. Komissio on kuitenkin pyytänyt anteeksi tapahtunutta laiminlyöntiä.

34. Komission vastausta koskevissa huomautuksissaan kantelijat katsoivat, että anteeksipyyntö oli tässä tapauksessa riittämätön, ja esittivät, että oikeusasiamiehen olisi ehdotettava, että komissio korvaa heille vahingon, jonka he väittivät kärsineensä. Tältä osin oikeusasiamies myöntää, että tietyissä tapauksissa hän on ehdottanut asianomaiselle toimielimelle maksua kantelijalle ilmaiseksi. Kantelijat viittasivat erityisesti kahteen oikeusasiamiehen käsittelemään tapaukseen eli kanteluihin 882/2009/VL ja 3000/2009/JF, joissa asianomainen toimielin suostui maksamaan korvauksia kantelijoille. Oikeusasiamies huomauttaa kuitenkin, että nämä kaksi tapausta eroavat käsiteltävänä olevasta tapauksesta. Kantelu 882/2009/VL koski henkistä kärsimystä, joka aiheutui kantelijan aviomiehelle perintämenettelyn yhteydessä lähetetystä loukkaavasta viestistä. Valitus 3000/2009/JF koski kustannuksia, jotka aiheutuivat epäonnistuneesta osallistumisesta tarjouskilpailuun. Oikeusasiamies toteaa erityisesti, että tässä tapauksessa kantelijat eivät toimittaneet mitään näyttöä tukeakseen näkemystään, jonka mukaan heille oli aiheutunut vahinkoa tapahtuneesta laiminlyönnistä. On huomattava, että kantelijat kääntyivät oikeusasiamiehen puoleen, vaikka asianomaiset toimielimet eivät olleet ilmoittaneet heille käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, että tässä tapauksessa ilmenneeseen hallinnolliseen epäkohtaan on puututtu riittävällä ja asianmukaisella tavalla anteeksipyynnöllä.

35. Kantelijat lisäsivät lisähuomautuksissaan, että koska komissio ja EACEA eivät antaneet tietoja muutoksenhakukeinoista, ne loukkasivat myös niiden oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla). Oikeusasiamies toteaa, että kantelijat eivät näytä esittäneen tätä väitettä etukäteen komissiolle ja EACEA:lle. Joka tapauksessa hän katsoo, että se, että kantelijat kääntyivät oikeusasiamiehen puoleen, viittaa siihen, että se, että asianomaiset toimielimet eivät ilmoittaneet heille muutoksenhakukeinoista, ei estänyt kantelijoita saamasta uudelleentarkastelua asiaa koskevasta päätöksestä.

36. Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että komissio ja EACEA ovat pyytäneet kantelijoilta anteeksi, oikeusasiamies päättelee, että kantelujen tämän näkökohdan lisätutkimuksille ei ole perusteita.

Väite, jonka mukaan päätöstä ei ole annettu ajoissa tiedoksi

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

37. Lausunnossaan komissio huomautti, että kantelijoille ilmoitettiin sähköpostitse EUC 2013 -ehdotuspyynnön tuloksista 24. heinäkuuta 2012. EACEA lähetti niille 28.8.2012 myös virallisen kirjeen, jossa se ilmoitti hakemuksen hylkäämisestä. Kantelijoiden 3 päivänä syyskuuta 2012 päivätyn kirjeen jälkeen EACEA toimitti 4 päivänä syyskuuta 2012 yksityiskohtaisen vastauksen, joka sisälsi kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat. EACEA oli myös ollut yhteydessä SER:ään varmistaakseen, että kaikki pyydetyt asiakirjat toimitetaan.

38. Kantelijat kiistivät huomautuksissaan, että yliopisto olisi saanut 24. heinäkuuta 2012 sähköpostiviestin, jossa sille ilmoitettiin vuoden 2013 EUC-ehdotuspyynnön tuloksista, ja huomauttivat, että komissio ei toimittanut näyttöä siitä, että tällainen sähköpostiviesti oli lähetetty. Ne väittivät myös, että EACEA:n 28 päivänä elokuuta 2012 päivättyyn viralliseen kirjeeseen ei sisältynyt mitään viittausta komission päätökseen hylätä kantelijoiden hakemus ja että EACEA:n 4 päivänä syyskuuta 2012 päivätyssä kirjeessä toimittamat tiedot eivät edelleenkään riittäneet yksilöimään yliopiston kantaan vaikuttanutta toimea. Erityisesti EACEAn vastauksesta kantelijat ymmärsivät, että komission 24. heinäkuuta 2012 tekemällä päätöksellä hyväksyttiin vuoden 2013 EUC:n hyväksyttyjen hakijoiden luettelo. Ei kuitenkaan ollut selvää, että samaa päätöstä olisi pidettävä myös yliopiston hakemuksen hylkäämisestä tehtynä päätöksenä. Näin ollen kantelijat olivat edelleen vakuuttuneita siitä, että EACEA oli hylännyt yliopiston hakemuksen. Tästä syystä ne olivat vedonneet menettelyyn, jonka avulla komissio voi lykätä toimeenpanoviraston päätöksen täytäntöönpanoa (neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 22 artiklan 3 kohta). Kun lopulta tehtiin selväksi, että yliopistoa koskeva toimi oli komission 24.7.2012 tekemä päätös, kumoamiskanteen nostamisen määräaika oli jo päättynyt.

39. Kantelijat totesivat lopuksi, että komission päätöstä ei ollut koskaan annettu erikseen tiedoksi yliopistolle.

Oikeusasiamiehen arviointi

40. Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 20 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Virkamiehen on varmistettava, että henkilöille, joiden oikeuksiin tai etuihin päätös vaikuttaa, ilmoitetaan päätöksestä kirjallisesti heti, kun se on tehty."

41. On selvää, että muutoksenhakukeinojen käyttämiseen sovellettavat määräajat alkavat kulua vasta, kun asianomaiselle henkilölle on ilmoitettu päätöksestä, johon hän haluaa hakea muutosta.

42. Tässä tapauksessa oikeusasiamies toteaa, että komissio teki 24. heinäkuuta 2012 päätöksen hyväksyttyjen hakijoiden luettelon hyväksymisestä. Komission mukaan EACEA ilmoitti samana päivänä tästä päätöksestä yliopistolle sähköpostitse. Kantelijat kuitenkin kiistivät saaneensa tätä sähköpostia. Oikeusasiamies toteaa, että komissio ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että kyseinen sähköpostiviesti olisi lähetetty. Hän ei näin ollen voi päätellä, että yliopistolle olisi ilmoitettu komission päätöksestä 24.7.2012.

43. Oikeusasiamies toteaa myös, että Erasmus-yliopistojen peruskirjan suuntaviivojen 8 artiklassa tehdään selväksi, että hyväksyttyjen oppilaitosten luettelo oli tarkoitus julkaista EACEAn verkkosivustolla heinäkuussa 2012 ja että kaikki oppilaitokset saisivat sen jälkeen henkilökohtaisen virallisen kirjeen hakemuksensa hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Oikeusasiamies toteaa lisäksi, että EACEA lähetti 28. elokuuta 2012 yliopistolle virallisen kirjeen, jossa se hylkäsi sen hakemuksen ja selitti hylkäämisen syyt. Oikeusasiamies katsoo, että komission päätöksen tekemisen ja EACEAn 28. elokuuta 2012 päivätyn kirjeen välillä kulunut aika (kuukausi ja muutama päivä) on kantajien tiedossa olevien suuntaviivojen mukainen eikä näin ollen vaikuta kohtuuttomalta.

44. Kantelijoiden mukaan EACEA:n 28 päivänä elokuuta 2012 päivätyssä kirjeessä esitetyt tiedot eivät kuitenkaan olleet riittävän selkeitä, minkä vuoksi ne eivät kyenneet ymmärtämään, mikä päätös vaikutti niihin ja kuka oli sen tekijä. Oikeusasiamies toteaa tältä osin, että 28.8.2012 päivättyyn kirjeeseen ei sisältynyt mitään viittausta 24.7.2012 tehtyyn komission päätökseen eikä siinä mainittu komission roolia menettelyssä.

45. Oikeusasiamies toteaa kuitenkin myös, että Erasmus-yliopistojen peruskirjan suuntaviivojen 7 artiklassa selvennetään, että ”lopullisen päätöksen peruskirjan myöntämisestä tai hakemuksen hylkäämisestä tekee Euroopan komissio”. Oikeusasiamies panee myös merkille, että EACEA selvitti 4. syyskuuta 2012 antamassaan vastauksessa hakemuksen hylkäämiseen johtanutta menettelyä ja selvensi, että ”komissio on sisällyttänyt kansallisen viranomaisen arvioinnin lopulliseen päätökseensä EUC 2013 -valinnan tuloksista”. Oikeusasiamiehen mukaan yliopisto saattoi näin ollen viimeistään EACEAn 4.9.2012 päivätyn kirjeen saatuaan tietää, että komissio oli tehnyt yliopiston kantaan vaikuttavan päätöksen. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut kantelijoiden väitteestä, jonka mukaan ei ollut selvää, oliko myös EACEA:n mainitsemaa komission päätöstä pidettävä yliopiston hakemuksen hylkäämistä koskevana päätöksenä. Oikeusasiamies huomauttaa, että valintamenettelyn läpäisseiden hakijoiden yksilöimistä koskevassa päätöksessä suljetaan implisiittisesti pois kaikki muut osallistujat.

46. Oikeusasiamies päättelee näin ollen, ettei kantelijoiden toiseen väitteeseen liittynyt hallinnollista epäkohtaa. Kantelijoiden väite ei näin ollen voi menestyä myöskään siltä osin kuin siinä viitataan tähän väitteeseen.

47. Vaikka oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa, hän toteaa, että EACEA ja komissio voisivat harkita tiettyjen parannusten tekemistä hakijoille, joiden hakemus on hylätty, toimitettuihin tietoihin. Epäselvyyksien välttämiseksi ja sen helpottamiseksi, että asianomaiset osapuolet voivat hakea muutosta kielteiseen päätökseen, EACEA ja komissio voisivat erityisesti harkita asiaa koskevan komission päätöksen liittämistä hylkäämiskirjeeseen. Oikeusasiamies esittää seuraavan lisähuomautuksen.

Päätelmät

Näitä kanteluja koskevan tutkimuksensa perusteella oikeusasiamies päättää ne seuraaviin päätelmiin ja lisähuomautuksiin:

Ensimmäisen väitteen ja sitä vastaavan vaatimuksen osan osalta lisätutkimuksille ei ole perusteita.

Mitä tulee toiseen väitteeseen ja sen vastaavaan osaan, kyseessä ei ollut hallinnollinen epäkohta.

Lisähuomautus

EUC:n tulevien ehdotuspyyntöjen osalta EACEA ja komissio voisivat harkita asiaa koskevan komission päätöksen liittämistä hylkäämiskirjeeseen, joka lähetetään hylätyille hakijoille.

 

Emily O'Reilly

Strasbourg, 5. syyskuuta 2014