- FI Suomi
Konekäännökset voivat sisältää virheitä, jotka saattavat heikentää selkeyttä ja tarkkuutta. Oikeusasiamies ei vastaa mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista. Tietojen luotettavuus ja oikeusvarmuus varmistuvat lukemalla edellä linkitetty lähdekielinen versio (englanti).
Lisätietoja on kieli- ja käännöskäytännöissämme.
Euroopan oikeusasiamiehen päätös Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistoa koskevan oma-aloitteisen tutkimuksen OI/1/2012/MHZ päättämisestä
Päätös
Kanteluasia OI/1/2012/MHZ - Tutkittavaksi otetut kantelut, pvm Torstaina | 19 tammikuuta 2012 - Päätökset, pvm Keskiviikkona | 19 joulukuuta 2012 - Toimielin, jota kantelu koskee Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto ( Tutkimusta ei syytä jatkaa )
EPSO otti vuodesta 2010 alkaen käyttöön uuden menettelyn, jossa valintalautakunnat tarkastavat ainoastaan niiden hakijoiden todistusasiakirjat, jotka ovat läpäisseet arviointikeskuksessa suoritetut kokeet, eli kilpailun päätyttyä. Jos valintalautakunnat eivät hyväksy kilpailun läpäisseiden hakijoiden todistusasiakirjoja, kyseisiä hakijoita ei merkitä varallaololuetteloon.
Oikeusasiamies saa säännöllisesti valituksia ehdokkailta, joita tämä menettely koskee. Koska EPSO ei ollut selittänyt missään julkisessa asiakirjassa menettelyn syitä, oikeusasiamies aloitti oma-aloitteisen tutkimuksen saadakseen asiasta selvennystä.
Näin ollen hän pyysi EPSOa ilmoittamaan, voivatko valintalautakunnat kilpailuissa, joissa arviointikeskusvaiheen kokeisiin hyväksytään enintään 100 hakijaa, tarkistaa erityisesti koulutusta ja työkokemusta koskevat todistusasiakirjat ennen arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsumista. Hän pyysi myös EPSOa ottamaan vastauksessaan huomioon i) tällaisesta lähestymistavasta EU:n talousarvioon mahdollisesti aiheutuvat säästöt; ii) hakijoiden kiinnostus saada tietoa, jos heidän työkokemustaan ei pidetä merkityksellisenä, ennen kuin he käyttävät aikaa ja vaivaa arviointikeskusvaiheen kokeisiin valmistautumiseen; ja iii) se, että ennen vuotta 2010 järjestetyissä kilpailuissa tositteet tarkastettiin ennen kirjallisten/suunnallisten tenttikutsujen lähettämistä.
EPSO katsoi lausunnossaan lähinnä, että i) asiaankuuluvan työkokemuksen/tutkintotodistusten ilmoittaminen sähköisessä hakemuksessa ja ii) samojen tietojen saatavuus hakijoiden hallussa olevissa todistusasiakirjoissa muodostavat hakijoille tosiasialliset takeet siitä, että valintalautakunta pitää näitä asiakirjoja riittävinä tarkistaessaan ne yksitellen sen jälkeen, kun arviointikokeet on suoritettu. Se selitti myös, että uudessa menettelyssä valintalautakuntien oli tarkistettava vähemmän tositteita ja näin säästettiin rahaa ja aikaa.
Oikeusasiamies ei ollut täysin vakuuttunut näistä väitteistä ja katsoi edelleen, että kun otetaan huomioon valintalautakunnilla oleva laaja harkintavalta, ne voivat aina todeta, että tositteet ovat riittämättömiä, tutkittuaan ne. Lisäksi hän huomautti, että asiaan liittyvät ajansäästöt olivat merkityksettömiä koko kilpailun keston kannalta ja verrattuna siihen aikaan, joka kului siihen, että hakijat, joilla ei ollut riittäviä todistusasiakirjoja, kävivät läpi pitkät ja kalliit arviointikeskusvaiheen kokeet.
Näistä seikoista huolimatta oikeusasiamies katsoi, että koska tämä menettely toteutetaan niiden toimielinten nimenomaisesta toiveesta, joita varten EPSO järjestää kilpailut, lisätutkimukset eivät ole perusteltuja. Näin ollen hän päätti asian käsittelyn.
Oma-aloitteisen tutkimuksen tausta
1. EPSO otti vuonna 2010 käyttöön uuden kilpailumallin EU:n toimielinten vakinaisen henkilöstön valitsemiseksi. Se koostuu CBT-valintakokeista ja arviointikeskusvaiheen kokeista (lopulliset kokeet). Tämä uusi malli otettiin käyttöön koko kilpailumenettelyn nopeuttamiseksi.[1]
2. Vanhan mallin mukaisissa kilpailuissa hakijoiden todistusasiakirjat tarkistettiin ennen loppukoekutsujen (kirjalliset/suulliset kokeet) julkaisemista. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki loppukokeeseen kutsutut hakijat voitiin merkitä varallaololuetteloon, jos he läpäisivät kyseisen kokeen.
3. EPSOn menettely uuden mallin mukaisissa kilpailuissa on, että valintalautakunnat tarkastavat ainoastaan niiden hakijoiden todistusasiakirjat, jotka ovat läpäisseet kilpailun loppukokeet eli arviointikeskuksessa suoritetut kokeet. Jos valintalautakunnat eivät hyväksy kilpailun läpäisseiden hakijoiden todistusasiakirjoja, kyseiset hakijat hylätään eikä heitä merkitä varallaololuetteloon.
4. Hakijoiden kannalta olisi todennäköisesti parempi, jos heille tiedotettaisiin valintalautakuntien päätöksistä, jotka koskevat heidän todistusasiakirjojaan, ennen kuin he suorittavat arviointikeskusvaiheen kokeet, joihin he yleensä valmistautuvat, ja he investoisivat aikaa, vaivaa ja jopa rahaa. Näin on erityisesti siksi, että hakijoiden työkokemuksella, johon viitataan heidän todistusasiakirjoissaan, ei aina ole objektiivista merkitystä sen työn tehtävien kannalta, jota varten heitä haetaan (tämä on EPSOn kilpailujen kelpoisuusedellytys). Jos hakijat eivät ole tietoisia työkokemuksen merkityksellisyydestä tehtävien kannalta, he eivät lopulta menesty kilpailussa, vaikka he menestyisivätkin arviointikeskuksessa.
5. Vaikuttaa myös siltä, että sellaisten hakijoiden osallistuminen arviointikeskusvaiheen kokeisiin, jotka lopulta hylätään todistusasiakirjojen puuttumisen tai riittämättömyyden vuoksi, ei välttämättä ole taloudellisesti perusteltua. Arviointikeskusvaiheeseen kutsumisesta aiheutuu EU:n kustannuksia, jotka voitaisiin välttää, jos hakijoiden tositteet tarkistettaisiin ennen arviointikeskusvaiheeseen kutsumista.
6. EPSOn verkkosivuillaan [2] ja avoimien kilpailujen oppaassa [3] toimittamissa tiedoissa ei selvennetä, miksi nykyisessä menettelyssä todistusasiakirjat tarkastetaan vasta aivan viime hetkellä eli silloin, kun kilpailun läpäisseet hakijat on jo tunnistettu arviointikeskusvaiheen kokeiden jälkeen.
7. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että EPSOn oli selvitettävä edellä mainitut kysymykset. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa Euroopan oikeusasiamies valtuutetaan tutkimaan omasta aloitteestaan mahdollisia hallinnollisia epäkohtia yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa. Oikeusasiamies päätti näin ollen aloittaa tämän oma-aloitteisen tutkimuksen antaakseen EPSOlle mahdollisuuden selittää valintalautakuntien ajoitusta hakijoiden pätevyyden arvioimiseksi liitteenä olevien todistusasiakirjojen perusteella.
Oma-aloitteisen tutkimuksen aihe
8. Tämän oma-aloitteisen tutkimuksen aloittamista koskevassa kirjeessään oikeusasiamies viittasi EPSOa vastaan tehtyyn kanteluun, joka koski avointa kilpailua EPSO/AST/112/10, ja totesi, että kantelun tosiseikat kiinnittivät hänen huomionsa tämän oma-aloitteisen tutkimuksen kohteena oleviin kysymyksiin. Hän pyysi EPSOa ilmoittamaan, voisiko valintalautakunta tarkistaa todistusasiakirjat, erityisesti koulutukseen ja työkokemukseen liittyvät asiakirjat, ennen arviointikeskukseen kutsumista kilpailuissa, joissa arviointikeskusvaiheen kokeisiin hyväksytään enintään 100 hakijaa.
9. Oikeusasiamies pyysi EPSOa ottamaan vastauksessaan huomioon i) tällaisesta lähestymistavasta EU:n talousarvioon mahdollisesti aiheutuvat säästöt; ii) hakijoiden kiinnostus saada tietoa, jos heidän työkokemustaan ei pidetä merkityksellisenä, ennen kuin he käyttävät aikaa ja vaivaa arviointikeskusvaiheen kokeisiin; ja iii) se, että”vanhassa mallissa” järjestetyissä kilpailuissa todistusasiakirjat tarkistettiin ennen kirjallisten/suunnallisten tenttikutsujen esittämistä.
Tiedustelu
10. Oikeusasiamies pyysi 19. tammikuuta 2012 EPSOlta lausuntoa. EPSO toimitti vastauksensa 31.5.2012.
Oikeusasiamiehen analyysi ja päätelmät
A. Valintalautakuntien ajoitus hakijoiden pätevyyden arvioimiseksi todistusasiakirjojen perusteella
EPSOn perustelut
11. EPSO viittasi avoimeen kilpailuun EPSO/AST/112/10, jäljempänä ’kilpailu’. Se täsmensi, että valintalautakunta oli laatinut luettelon hakijoista, jotka olivat saaneet eniten pisteitä valintakokeissa ja jotka sähköisessä hakemuksessa annettujen tietojen perusteella täyttivät kilpailuilmoituksessa luetellut yleiset ja erityiset edellytykset. Nämä hakijat kutsuttiin tämän jälkeen arviointikeskusvaiheen kokeisiin. EPSOn mukaan ”tämä tarkoittaa, että kaikki arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsutut hakijat täyttivät sähköisen hakemuksensa tietojen perusteella ilmoituksessa edellytetyt yleiset ja erityiset edellytykset.”
12. Tositteiden tarkistamisen jälkeen valintalautakunta saattaa katsoa, että tiettyjen hakijoiden tositteet eivät vahvista tai vahvista riittävästi heidän sähköisessä hakemuksessaan annettuja tietoja. EPSO viittasi edellä mainittuun kilpailuun ja selitti seuraavaa: ”Tässä ei ole kyse siitä,... [hakijoiden] työkokemuksella oli merkitystä ilmoituksessa kuvattujen tehtävien kannalta, vaan kyse oli pikemminkin verkkohakemuksessa annettujen tietojen todistamisesta. Valintalautakunta oli jo päättänyt näiden tietojen perusteella, että heidän työkokemuksensa oli merkityksellinen hakijoiden vastaanottamisen kannalta, kuitenkin sillä edellytyksellä, että näiden tietojen tueksi esitettiin myöhemmin tarvittavat asiakirjatodisteet." EPSOn mukaan hakijat osasivat laatia sähköisessä hakemuksessaan olevat tiedot siten, että valintalautakunta vakuuttui siitä, että he olivat osallistumiskelpoisia kilpailuun, mutta osa hakijoista ei toimittanut vaadittuja asiakirjoja näiden tietojen tueksi.
13. Todistusasiakirjojen tarkastusvaihe voi muuttua kilpailusta kilpailuksi, mutta vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa toimielin vaatii edelleen, että ilmoitus laaditaan siten, että asiakirjat tarkastetaan aikaisemmassa vaiheessa. Erityisesti sellaisten kilpailujen osalta, joissa on paljon hakijoita, on kustannustehokkaampaa ja nopeampaa tehdä täysimääräinen tarkistus" vasta ennen varallaololuetteloon kirjaamista".
14. EPSO vertasi näiden kahden menettelytavan aiheuttamia kustannuksia: ensin mainittu lähestymistapa, jossa tositteet tarkastettiin ennen lopullisia testejä; ja nykyinen lähestymistapa, jossa ne todennetaan vasta näiden testien jälkeen. Kilpailussa arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsuttiin yhteensä 499 hakijaa, joista vain 193 läpäisi kokeen. Nykyisessä järjestelmässä, jossa tarkastetaan ainoastaan arviointikeskusvaiheen kokeisiin osallistuneiden hakijoiden todistusasiakirjat, valintalautakunnan oli tarkastettava vain 193 asiakirjaa niiden 499 asiakirja-aineiston sijaan, jotka sen olisi pitänyt tarkastaa aiemman lähestymistavan mukaisesti. Tämä johti siihen, että todentamisen suorittamiseen tarvittiin alle puolet henkilötyötunneista. Tositteiden todentaminen on erittäin aikaa vievää ja "työlästä". Kokemus on osoittanut, että vain hyvin harvat hakijat eivät pysty toimittamaan tarvittavia todisteita sähköisessä hakemuksessaan antamistaan tiedoista. Kilpailun osalta vain 11 hakijaa (193:sta) ei lopulta pystynyt toimittamaan tarvittavia tositteita, jotka olisivat oikeuttaneet heidän verkkohakemuksessaan annetut tiedot. EPSO on vakuuttunut siitä, että nykyinen menetelmä tuottaa todellisia säästöjä EU:n talousarvioon verrattuna aiempaan lähestymistapaan.
15. Lisäksi kilpailuilmoituksessa määriteltiin arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsuttavien hakijoiden määrä moninkertaiseksi (2,5-kertaiseksi) verrattuna varallaololuetteloon otettavien hakijoiden määrään. Sen vuoksi tositteiden tarkastaminen ennen arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsuttavien hakijoiden lähettämistä ei olisi vähentänyt kutsuttujen hakijoiden määrää eikä näin ollen olisi johtanut lisäsäästöihin EU:n talousarviossa. Kyseessä olevan kilpailun osalta se olisi johtanut tilanteeseen, jossa niiden 11 hakijan sijasta, jotka eivät lopulta kyenneet esittämään tarvittavia tositteita, olisi kutsuttu 11 muuta hakijaa.
16. EPSO totesi, että arviointikeskusvaiheeseen kutsuttujen hakijoiden osalta valintalautakunta päätti heidän osallistumiskelpoisuudestaan ja hyväksyi heidät arviointikeskusvaiheen kokeisiin niiden tietojen perusteella, jotka he olivat toimittaneet sähköisissä hakemuksissaan. Kelpoisuusperusteiden tarkastamisen rajoittaminen varallaololuetteloon otettavien hakijoiden asiakirjoihin merkitsee huomattavaa ajansäästöä ja lyhentää siten valintavaiheen kestoa.
17. Ennen kuin hakijat investoivat aikaa ja vaivaa arviointikeskusvaiheen kokeisiin, heillä on kiinnostusta saada tietoa siitä, pidetäänkö heidän työkokemustaan merkityksellisenä. EPSO on vakuuttunut siitä, että näin on nykyisessä järjestelmässä. Jos hakijat esittävät allekirjoittamansa kunnian ja omantunnon kautta annetun vakuutuksen mukaisesti asiakirjoja, jotka tukevat verkossa annettuja tietoja, näiden asiakirjojen tarkistaminen ei muuta heidän osallistumiskelpoisuuttaan.
Oikeusasiamiehen arviointi
18. Oikeusasiamies huomauttaa aluksi, että voimassa olevien kilpailusääntöjen mukaan todistusasiakirjat, jotka valintalautakunta tarkastaa arviointikeskusvaiheen kokeiden jälkeen, ovat yleensä asiakirjoja, joissa vahvistetaan hakijoiden sähköisessä hakemuksessaan antamat lausunnot seuraavista seikoista: i) kansalaisuus; ii) työkokemus; ja iii) akateeminen pätevyys.[4]
19. Oikeusasiamies on jo saanut kanteluja, joissa väitetään, että vaikka hakija viittasi hallussaan oleviin todistusasiakirjoihin ja sisällytti näin tehdessään sähköiseen hakemukseen tietoja erityisistä todistuksistaan [5] tai erityisistä työsopimuksistaan ja/tai laskuistaan, jotka liittyvät itsenäisen ammatinharjoittamisen kausiin [6] (joiden perusteella hänet myöhemmin hyväksyttiin CBT:hen), valintalautakunta ei pitänyt näitä asiakirjoja riittävinä todisteina vaaditusta pätevyydestä tarkistaessaan todistusasiakirjoja kilpailun viimeisessä vaiheessa.
20. Oikeusasiamies ei näin ollen ole täysin vakuuttunut EPSOn näkemyksestä, jonka mukaan i) asiaankuuluvan työkokemuksen/tutkintotodistusten ilmoittaminen sähköisessä hakemuksessa ja ii) samojen tietojen saatavuus hakijoiden hallussa olevissa todistusasiakirjoissa muodostavat hakijoille tosiasialliset takeet siitä, että valintalautakunta pitää näitä asiakirjoja riittävinä tarkistaessaan ne yksitellen sen jälkeen, kun arviointikokeet on suoritettu. Tässä yhteydessä oikeusasiamies haluaa palauttaa mieliin EPSOn monissa oikeusasiamiehen tutkimuksissa esittämän väitteen (jota hän ei kiistä), jonka mukaan valintalautakunnilla on laaja harkintavalta todistusasiakirjojen merkityksellisyyden osalta, mikä tunnustetaan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä.
21. Tästä seuraa, että hakijat, jotka päättävät osallistua kilpailuun ja joilla on hallussaan erityisiä todistusasiakirjoja, eivät välttämättä aina ole varmoja valintalautakuntien näiden asiakirjojen lopullisesta arvioinnista. Tässä yhteydessä on huomattava, että hakijoiden on valmistauduttava arviointikokeisiin. Tämä edellyttää ajan ja usein myös rahan sijoittamista. Niiden kannalta olisi siis ollut parempi, jos ne olisivat ennen tällaisen investoinnin tekemistä tienneet, mikä on valintalautakunnan lopullinen päätös niiden todistusasiakirjoista.
22. Sama tilanne voidaan nähdä myös eri näkökulmasta. Jos hakija ilmoittaa ensin sähköisessä hakemuksessaan pätevyytensä, hyväksytään sen jälkeen CBT:hen näiden tietojen perusteella, läpäisee CBT:n ja arviointikokeet onnistuneesti ja lopuksi valintalautakunta päättää, että hakijan todistusasiakirjat eivät ole riittäviä, kyseinen hakija itse asiassa ottaa arviointikeskuksessa vastaan toisen hakijan, jonka todistusasiakirjat voivat olla riittävät mutta joka on saanut CBT-kokeissa tulokset, jotka ovat hieman alle vahvistetun kynnysarvon, joka on vahvistettu määrälle hakijoita, jotka kutsutaan arviointikeskusvaiheeseen. Tältä osin oikeusasiamies panee merkille EPSOn lausunnon, jonka mukaan arviointikeskusvaiheeseen hyväksyttyjen hakijoiden määrä on "... enemmän tai vähemmän kiinteä. Tästä syystä tositteiden tarkistaminen ennen arviointikeskusvaiheen kokeita koskevien kutsujen lähettämistä ei olisi vähentänyt kutsuttujen hakijoiden määrää eikä näin ollen olisi johtanut lisäsäästöihin EU:n talousarviossa. Kyseessä olevan kilpailun osalta se olisi johtanut tilanteeseen, jossa niiden 11 hakijan sijasta, jotka eivät lopulta kyenneet esittämään tarvittavia tositteita, olisi kutsuttu 11 muuta hakijaa". Oikeusasiamiehen mukaan tällainen tilanne, vaikkakin hypoteettinen, saattaa herättää epäilyjä siitä, tarjoaako kilpailu todellakin mahdollisuuden siihen, että parhaiten ansioituneet hakijat voidaan merkitä varallaololuetteloon.
23. Oikeusasiamies on kiitollinen siitä, että EPSO noudatti lausunnossaan hänen alkuperäistä ehdotustaan ja esitti kyseisen menettelyn tueksi väitteitä, jotka liittyivät i) EU:n talousarviolle mahdollisesti koituviin taloudellisiin etuihin ja ii) mahdolliseen ajan säästämiseen. Oikeusasiamieskään ei kuitenkaan ole täysin vakuuttunut kaikista näistä väitteistä.
24. EPSOn (edellä 22 kohdassa lainatulla) väitteellä, jonka mukaan arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsuttavien hakijoiden määrä on jokseenkin kiinteä, on se ansio, että se osoittaa, että tositteiden tarkastusajankohdalla ei ole vaikutusta EU:n kustannuksiin, kuten hakijoiden matka- ja oleskelukuluihin. Riippumatta siitä, tarkastetaanko tositteet ennen arviointikeskusvaiheen kokeita vai niiden jälkeen, hakijoiden matka- ja oleskelukustannukset ovat aina samat, koska arviointikeskusvaiheeseen kutsutaan sama kiinteä määrä hakijoita.
25. Toisaalta on niin, että vaikka arviointikeskuksen toimintakustannuksiin ei vaikuta se, että tositteet tarkastetaan ennen arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsumista tai sen jälkeen, koska arviointikeskus on jatkuvasti toiminnassa EPSOn päätoimipaikassa Brysselissä, voitaisiin todellakin väittää, että aikaa ja rahaa on käytetty väärin, jos valintalautakunnan jäsenet suorittavat arviointikokeita hakijoille, joita ei olisi pitänyt hyväksyä, jos heidän tositteensa olisi tarkastettu ennen niitä ja joita ei joka tapauksessa olisi voitu merkitä varallaololuetteloihin, vaikka he olisivat menestyneet näissä kokeissa.
26. Lisäksi EPSO väitti lähinnä, että valintalautakunnat tarvitsevat enemmän aikaa kaikkien arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsuttujen hakijoiden asiakirjojen tarkastamiseen kuin vain näiden kokeiden läpäisseiden hakijoiden asiakirjojen tarkastamiseen.
Tätä EPSOn lausuntoa on kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon koko kilpailun kesto eli noin 6–8 kuukautta. Tässä yhteydessä ei ole merkittävää ajallista eroa, jos valintalautakunta tarkistaa todistusasiakirjat ennen arviointikeskusvaiheen kokeiden suorittamista. Oikeusasiamies katsoo, että on kohtuullista olettaa, että yhden kokeneen ammatillisen valintalautakunnan jäsenen pitäisi pystyä helposti tarkastamaan noin 100 asiakirjaa (tositteet) yhden työpäivän aikana. Tästä seuraa, että 499 asiakirja-aineiston (kaikkien EPSOn lausunnossa mainitun kilpailun arviointikeskusvaiheen kokeisiin kutsuttujen hakijoiden asiakirja-aineistot) tarkastamiseen tarvittavien päivien määrässä olisi melko pieni ero vain 193 asiakirja-aineiston (kaikkien näissä kokeissa läpäisseiden hakijoiden asiakirja-aineistot) välillä. Tällaisella menettelytavalla säästetty aika vaikuttaa näin ollen minimaaliselta [7]. On selvää, että jos useampi kuin yksi valintalautakunnan jäsen vastaisi näistä tarkastuksista (tämän pitäisi olla normaalia), säästetty aika olisi minimaalinen, varsinkin jos sitä verrataan siihen aikaan, joka kului siihen, että hakijat, joita ei voida hyväksyä, kävisivät läpi pitkät ja kalliit arviointikeskusvaiheen kokeet.
27. Edellä esitettyjen havaintojen perusteella oikeusasiamies katsoo, että EPSOn selvennys todistusasiakirjojen tarkastusmenettelyn eduista arviointikokeiden jälkeen ei ole täysin vakuuttava. Koska tämä menettely kuitenkin toteutetaan, kuten EPSO on huomauttanut, niiden toimielinten nimenomaisesta toiveesta, joita varten EPSO järjestää kilpailut, oikeusasiamies katsoo, että EPSOa koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja tässä tapauksessa.
B. Päätelmät
Oikeusasiamies päättää näin ollen tämän oma-aloitteisen tutkimuksen seuraavalla johtopäätöksellä:
Asiaa koskevat lisätutkimukset eivät ole perusteltuja.
EPSOlle ilmoitetaan tästä päätöksestä.
P. Nikiforos Diamandouros
Tehty Strasbourgissa 19 päivänä joulukuuta 2012.
[1] http://europa.eu/epso/discover/selection_proced/selection/index_en.htm
[2] http://europa.eu/epso/discover/selection_proced/selection/index_fi.htm
[3] EUVL 2011, C 315 A, s. 1–14. Sama koskee oppaan uusinta versiota (EUVL 201270A).
[4] Opas avoimiin kilpailuihin, kohta 6.1.4.
[5] Esimerkiksi kantelu 962/2011/AN koskee todistusasiakirjoja, jotka todistavat akateemisen tai vastaavan pätevyyden. Kantelija osallistui EPSOn kilpailuun, joka edellytti tutkintotodistusta, joka osoittaa, että hän on suorittanut yhden vuoden koulutuksen asianomaisella alalla. Kantelijalla oli Institut du Monde Araben myöntämä ammatillinen todistus, josta käy ilmi kyseisen alan koulutuksen kesto. Hän mainitsi asiasta hakulomakkeessaan. Kun hän oli läpäissyt arviointikeskusvaiheen kokeet erinomaisin arvosanoin, hänet jätettiin pois varallaololuettelosta, koska hänen ammatillista koulutustaan koskevaa todistustaan ei voitu pitää koulun antamana tutkintotodistuksena. Oikeusasiamies teki sovintoratkaisuehdotuksen, joka hylättiin. Tapausta ei ole vielä ratkaistu.
[6] Kantelu 2518/2011/MHZ koskee työkokemuksen todistavia asiakirjoja. Kantelija menestyi arviointikeskusvaiheen kokeissa. Valintalautakunta päätti kuitenkin toimitettujen asiakirjojen perusteella, että hänen työkokemuksensa ei ollut riittävä varallaololuetteloon merkitsemiseksi. Saatuaan EPSOn lausunnon ja kantelijan huomautukset oikeusasiamies päätti suorittaa lisätutkimuksia, jotka ovat käynnissä.
[7] Varmasti enintään kaksi tai kolme päivää, jos vain yksi henkilö tekisi tarkastuksen.