Kantelun tausta

1. Kantelija on Ruotsin kansalainen, joka asuu yhdessä bolivialaisen vaimonsa kanssa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kantelija ja hänen vaimonsa matkustivat Espanjaan, jossa hänen vaimoltaan evättiin pääsy ja häntä pidettiin sellissä yön yli, jotta hänet voitaisiin karkottaa seuraavana päivänä. Kantelijan mukaan Espanjan viranomaiset totesivat, että hänen vaimollaan ei ollut voimassa olevaa Schengen-viisumia ja että hänellä ei ollut mukanaan riittäviä varoja päästäkseen maahan. Kantelija korosti, että hänen vaimollaan oli perheenjäsenenä voimassa oleva oleskelukortti, jonka Yhdistynyt kuningaskunta oli myöntänyt direktiivin 2004/38/EY [1], jäljempänä 'direktiivi 2004/38', nojalla. Hän lisäsi, että heillä oli mukanaan myös oikeaksi todistettu jäljennös voimassa olevasta vihkitodistuksesta. Heille kerrottiin, että vaimolle voidaan myöntää voimassa oleva Schengen-viisumi vain Boliviassa.

2. Kantelija teki 4. syyskuuta 2008 tätä tapausta koskevan rikkomuskantelun Euroopan komission pääsihteeristölle. Hänen valituksensa kirjattiin 5.9.2008 ja osoitettiin oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosastolle (jäljempänä oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto). Kantelija väitti komissiolle osoittamassaan kirjeessä, että asiaa koskevilla Espanjan säännöksillä eli Real Decreto 240/2007:n 4 §:n 2 momentilla ei saatettu direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohtaa asianmukaisesti osaksi Espanjan kansallista lainsäädäntöä. Kantelija kiinnitti komission huomion siihen, että Real Decreto 240/2007 koski ainoastaan Schengenin sopimusta soveltavien jäsenvaltioiden myöntämiä oleskelulupia.

3. Kantelijan käännös Real Decreton 4 §:n 2 momentista kuuluu seuraavasti:

”2. Maahan saapuvilla perheenjäsenillä, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltion tai muun Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevan valtion kansalaisia, on oltava voimassa oleva passi ja lisäksi asianmukainen maahantuloviisumi, jos sitä edellytetään luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa asetuksessa (EY) N:o 539/2001. Nämä viisumit myönnetään maksutta, ja etusijalle asetetaan sellaisten perheenjäsenten viisumien käsittely, jotka tulevat EU:n kansalaisen mukana tai seuraavat häntä myöhemmin.

EU:n kansalaisen perheenjäsenet, jotka esittävät jonkin tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehtyä Schengenin sopimusta ja sen täytäntöönpanosääntöjä täysimääräisesti soveltavan valtion myöntämän voimassa olevan oleskeluluvan, vapautetaan maahantuloviisumia koskevasta vaatimuksesta, eikä heidän passiaan tarvitse leimata heidän saapuessaan maahan tai poistuessaan sieltä [2].”

4. Direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Perheenjäseniltä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, vaaditaan maahantuloviisumi ainoastaan asetuksen (EY) N:o 539/2001 tai tarvittaessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tätä direktiiviä sovellettaessa 10 artiklassa tarkoitetun voimassa olevan oleskelukortin hallussapito vapauttaa tällaiset perheenjäsenet viisumipakosta.

Jäsenvaltioiden on kaikin tavoin helpotettava tällaisten henkilöiden mahdollisuuksia saada tarvittavat viisumit. Tällaiset viisumit myönnetään maksutta mahdollisimman pian ja nopeutettua menettelyä noudattaen.”

5. Direktiivin 2004/38 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on myönnettävä oleskelukortti unionin kansalaisen perheenjäsenelle, joka ei ole unionin kansalainen, kun hakija on esittänyt direktiivissä vaaditut asiakirjat.

6. Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta on EU:n jäsenvaltio, se ei osallistu Schengenin sopimukseen [3].

7. Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto lähetti vastauksen kantelijalle 17. lokakuuta 2008. Kyseisessä kirjeessä oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto viittasi direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohtaan sisältyvään säännökseen, jonka mukaan kolmannen maan kansalaisella, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, on oltava maahantuloviisumi asetuksen 539/2001 [4] mukaisesti. Se lisäsi kuitenkin, että kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenet, jotka tulevat unionin kansalaisen mukana tai seuraavat häntä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalainen hän on, voidaan saman artiklan nojalla vapauttaa viisumivaatimuksesta, jos heillä on direktiivin 10 artiklassa säädetty jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelukortti. Lisäksi oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto vahvisti, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten myöntämän oleskelukortin olisi pitänyt vapauttaa valituksen tekijän vaimo velvollisuudesta esittää viisumi muissa EU:n jäsenvaltioissa. Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto katsoi kuitenkin, että Real Decreto 240/2007 -asetuksella saatetaan direktiivin 2004/38 5 artikla asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto viittasi myös Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan jäsenvaltio ei voi palauttaa kolmannen maan kansalaista, joka on naimisissa jäsenvaltion kansalaisen kanssa ja yrittää tulla sen alueelle ilman voimassa olevaa henkilökorttia tai tarvittaessa viisumia, jos kyseinen henkilö pystyy todistamaan henkilöllisyytensä ja aviosuhteensa. Komissio katsoi, että Espanjan viranomaisten olisi näin ollen pitänyt antaa kantelijan vaimolle mahdollisuus todistaa henkilöllisyytensä ja perhesiteensä ennen hänen palauttamistaan. Edellä esitetyn perusteella oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto ehdotti, että valituksen tekijän kuvaama tapaus oli todennäköisimmin yksittäinen tapaus, jossa unionin oikeutta sovellettiin väärin, ja kehotti häntä kääntymään SOLVIT-verkoston puoleen ja harkitsemaan vahingonkorvausvaatimuksen esittämistä kansallisella tasolla.

8. Kantelija vastasi 18 päivänä lokakuuta 2008 komission 17 päivänä lokakuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen. Hän selitti, että hänen tarkoituksenaan ei ollut tehdä valitusta hänen henkilökohtaisesta tilanteestaan vaan pikemminkin ilmoittaa komissiolle direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohdan virheellisestä täytäntöönpanosta Espanjan oikeudessa. Kantelija huomautti, että hän tunsi muita pareja, jotka olivat joutuneet samanlaiseen tilanteeseen, eikä kyseessä näin ollen ollut yksittäinen tapaus. Hän ilmoitti komissiolle myös ryhtyvänsä kansallisella tasolla oikeustoimiin Espanjan rajapoliisia vastaan. Hän kuitenkin toisti, että Espanja ei ollut pannut direktiiviä asianmukaisesti täytäntöön ja että Real Decreto 240/2007 sulki näin ollen pois mahdollisuuden esittää voimassa oleva Yhdistyneen kuningaskunnan oleskelukortti rajoittamalla vapautuksen koskemaan Schengen-alueella myönnettyjä oleskelukortteja. Kantelija toisti komissiolle esittämänsä pyynnön tutkia, onko direktiivi 2004/38 saatettu asianmukaisesti osaksi Espanjan lainsäädäntöä.

9. Koska kantelija ei saanut komissiolta vastausta, hän teki kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle 5. marraskuuta 2008.

Tutkinnan kohde

10. Kantelija esitti kantelussaan seuraavat kaksi väitettä ja seuraavan väitteen:

Väitteet:

1. Komission oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto ei käsitellyt asianmukaisesti hänen kanteluaan, joka koski direktiivin 2004/38/EY 5 artiklan 2 kohdan virheellistä täytäntöönpanoa Espanjan kuningaskunnassa asiassa Real Decreto 270/2004.
2. Komissio ei vastannut hänen toiseen sähköpostiviestiinsä.

Väite:

1. Komission olisi käsiteltävä hänen kantelunsa asianmukaisesti.

11. Komission hyvän hallintotavan säännöstön mukaan vastaus kirjeenvaihtoon on lähetettävä 15 työpäivän kuluessa. Kantelija teki valituksensa 5. marraskuuta 2008 eli ennen mainitun määräajan päättymistä 18. lokakuuta 2008 päivätyn kirjeensä osalta. Oikeusasiamies katsoi näin ollen, että toisen väitteen sisällyttämiselle tutkimukseen ei ollut riittäviä perusteita ja että komissiota pyydettiin kommentoimaan ainoastaan ensimmäistä väitettä ja väitettä.

KYSYMYS

12. Oikeusasiamies aloitti 15. joulukuuta 2008 tutkimuksen ja pyysi komissiolta lausuntoa.

13. Komissio lähetti 1. huhtikuuta 2009 lausuntonsa, joka toimitettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Tällaisia huomautuksia ei esitetty.

14. Oikeusasiamies pyysi 7. syyskuuta 2009 komissiota vastaamaan kahteen asian käsittelyä koskevaan kysymykseen.

15. Komissio lähetti 15.12.2009 vastauksensa, joka toimitettiin kantelijalle huomautusten esittämistä varten. Tällaisia huomautuksia ei saatu.

OMBUDSMANIN ANALYYSI JA PÄÄTELMÄT

A. Väite siitä, että kantelijan rikkomuskantelua ei ole käsitelty asianmukaisesti, ja vastaava väite

Oikeusasiamiehelle esitetyt perustelut

16. Lausunnossaan komissio viittasi 14 päivänä marraskuuta 2008 päivättyyn kirjeeseensä, jossa se vastasi kantelijan toiseen sähköpostiviestiin. Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto pyysi anteeksi tapahtunutta väärinkäsitystä ja selvensi kantaansa direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoon Espanjassa. Se vahvisti, että Espanja ei näyttänyt saattaneen kyseistä säännöstä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, koska se hyväksyi ainoastaan Schengenin sopimukseen osallistuvien jäsenvaltioiden myöntämät oleskelukortit huolimatta siitä, että direktiivissä viitataan kaikkien jäsenvaltioiden myöntämiin oleskelukortteihin. Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto totesi 14. marraskuuta 2008 päivätyssä kirjeessään, että kantelijan toimittamat tiedot otettaisiin huomioon tutkittaessa yleisesti, onko kansallinen lainsäädäntö direktiivin 2004/38 mukaista. Kokonaistarkastelua koskeva loppukertomus oli määrä esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle joulukuussa 2008.

17. Lausunnossaan komissio selitti, että sen vastaus kantelijan 17 päivänä lokakuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen oli laadittu olettaen, että kantelija halusi valittaa vaimoaan koskeneesta erityisestä tapauksesta ja että hän halusi löytää käytännön ratkaisun sen aiheuttamaan tilanteeseen. Komission kirjeessä esitetty oikeudellinen analyysi viittasi siihen, että kantelijan vaimo olisi pitänyt vapauttaa viisumipakosta, koska hänellä oli Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten myöntämä oleskelukortti. Analyysia seuranneessa kohdassa oli kuitenkin tahaton virhe, koska sana "oikein" olisi pitänyt lukea "väärin ".

18. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lausunnosta.

19. Oikeusasiamies tutki komission lausunnon ja pyysi sitä kommentoimaan kahta asiaa koskevaa kysymystä. Menettelynäkökohtien osalta oikeusasiamies kysyi, katsoiko komissio noudattaneensa tiedonantoa suhteista kantelijaan EU:n lainsäädännön rikkomisten yhteydessä [5], jäljempänä 'tiedonanto'. Lisäksi oikeusasiamies totesi, että direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa, jonka komissio toimitti Euroopan parlamentille ja neuvostolle joulukuussa 2008 [6], ei mainittu toimia, jotka komissio aikoi toteuttaa kyseisen säännöksen rikkomisen korjaamiseksi. Hän pyysi näin ollen komissiota täsmentämään, mihin toimiin se oli ryhtynyt tai aikoi ryhtyä kantelijan esiin tuoman kysymyksen osalta, tai tarvittaessa selittämään, miksi se katsoo, ettei tällaisia toimia tarvita.

20. Vastauksessaan komissio toisti ensin, että kantelijan toimittamat tiedot otettiin huomioon sekä tarkasteltaessa yleisesti kansallisen lainsäädännön yhdenmukaisuutta direktiivin 2004/38 kanssa että direktiivin soveltamista koskevassa kertomuksessa, joka annettiin 10.12.2008. Kertomuksessa todettiin, että viisi jäsenvaltiota, joista yksi on Espanja, ei säätänyt viisumivapaudesta perheenjäsenille, joilla on toisen jäsenvaltion myöntämä oleskelukortti [7]. Komissio korosti, että se oli tehnyt tämän päätelmän tarkasteltuaan eri lähteistä, myös yksittäisistä kanteluista, saatuja tietoja. Kantelija teki yhden näistä kanteluista.

21. Komissio korosti, että se oli jo ollut tietoinen siitä, että Espanja oli saattanut kyseisen EU:n säännöksen virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, ennen kuin kantelija teki kantelunsa syyskuussa 2008. Hänen väitteensä katsottiin näin ollen vahvistavan unionin oikeuden vastaisen hallintokäytännön olemassaolon.

22. Näin ollen komissio ei rekisteröinyt kantelua kantelujen keskusrekisteriin. Komissio myönsi kuitenkin, ettei se ollut ilmoittanut kantelijalle riittävästi syitä tähän. Tämän vuoksi komissio lähetti kantelijalle 14 päivänä lokakuuta 2009 kirjeen, jossa se viittasi kertomuksen päätelmiin ja toimenpiteisiin, joita se aikoi toteuttaa varmistaakseen, että Espanja noudattaa EU:n lainsäädäntöä. Tässä kirjeessä oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosasto selitti myös, miksi se ei ollut kirjannut kantelijan rikkomuskantelua, viittaamalla tiedonannossa lueteltuihin syihin. Komission lainaamassa kohdassa [8] säädetään, että kirjeenvaihtoa ei voida tutkia komission tekemänä kanteluna eikä sitä näin ollen kirjata valitusten keskusrekisteriin, jos siinä esitetään valitus, josta komissio on omaksunut selkeän, julkisen ja johdonmukaisen kannan, joka on ilmoitettava kantelijalle.

23. Oikeusasiamiehen toisen kysymyksen osalta komissio korosti, että se lisäisi ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että direktiivi saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön. Tässä yhteydessä komissio käyttäisi täysimääräisesti EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan (nykyisin EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artikla) mukaista toimivaltaansa ja käynnistäisi tarvittaessa rikkomusmenettelyjä. Koska komissio oli havainnut noin 1 100 kansallista täytäntöönpanotoimenpidettä koskevaa ongelmaa, joita pidettiin ongelmallisina, se päätti tavata kaikki jäsenvaltiot kahdenvälisesti ennen rikkomusmenettelyn aloittamista. Se täsmensi, että kokous Espanjan viranomaisten kanssa oli tarkoitus pitää tammikuussa 2010 ja että direktiivin 2004/39 5 artiklan 2 kohta oli yksi käsiteltävistä kysymyksistä. Komissio ilmoitti olevansa valmis käynnistämään rikkomusmenettelyn kaikista kysymyksistä, joita ei ollut ratkaistu kahdenvälisen kokouksen jälkeen.

24. Komissio totesi lopuksi katsoneensa, että se oli käsitellyt kantelijan kantelun kohtuullisella tavalla.

25. Kantelija ei esittänyt huomautuksia komission lisähuomautuksista.

Oikeusasiamiehen arviointi

27. Menettelyä koskevien kysymysten osalta oikeusasiamies toteaa, että komissio myönsi, että sen lähestymistapa ei ollut täysin sen tiedonannon mukainen. Tiedonannon 3 kohdassa esitetyistä syistä viidennen mukaan kantelua ei voida tutkia rikkomista koskevana kanteluna eikä sitä näin ollen rekisteröidä sellaiseksi, jos siinä ”esitetään valitus, jonka osalta komissio on omaksunut selkeän, julkisen ja johdonmukaisen kannan, joka on ilmoitettava kantelijalle”.

28. Oikeusasiamies ei ole vakuuttunut siitä, että tällainen "selkeä, julkinen ja johdonmukainen kanta" oli olemassa 4. syyskuuta 2008, jolloin kantelija jätti kantelunsa komissiolle. Komissio viittasi kantelijalle 14. lokakuuta 2009 osoittamassaan kirjeessä ja oikeusasiamiehelle toimittamissaan huomautuksissa 10. joulukuuta 2008 antamaansa kertomukseen osoittaakseen, että se oli jo ottanut kantaa asiaan. Kertomus ilmestyi näin ollen vasta kolme kuukautta sen jälkeen, kun kantelija oli alun perin kääntynyt komission puoleen.

29. On kuitenkin otettava huomioon, että kantelija ei ole arvostellut tapaa, jolla komissio on soveltanut tiedonantoaan tässä asiassa, vaan pikemminkin komission lähestymistavan sisältöä. Oikeusasiamies katsoo näin ollen, ettei asian menettelyllisiä näkökohtia ole enää tarpeen käsitellä.

30. Asiakysymyksen osalta oikeusasiamies on tyytyväinen siihen, että komissio myönsi 17. lokakuuta 2008 päivätyssä kirjeessään olleen virheen ja pyysi kantelijalta anteeksi. Hän arvostaa myös sitä, että komissio on käsitellyt valituksen tekijän esiin tuomaa kysymystä ja tullut siihen tulokseen, että Espanja on pannut direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohdan virheellisesti täytäntöön.

31. Kun tällaisia yhteisön oikeuden rikkomisia havaitaan, komissio voi perussopimusten valvojana aloittaa asianomaista jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyn, joka voi johtaa kanteen nostamiseen yhteisöjen tuomioistuimessa.

32. Vastauksessaan oikeusasiamiehen lisätietopyyntöön komissio vahvisti käyttävänsä täysimääräisesti perussopimusten mukaisia valtuuksiaan ja käynnistävänsä tarvittaessa rikkomusmenettelyjä. Komissio selitti kuitenkin, että se oli havainnut noin 1 100 ongelmaa, jotka koskivat direktiivin 2004/38 kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä ja joita pidettiin ongelmallisina, ja että se oli näin ollen päättänyt tavata kaikki jäsenvaltiot kahdenvälisesti ennen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamista.

33. Oikeusasiamies pitää komission lähestymistapaa selvästi järkevänä. Näin ollen hän katsoo, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole tarpeen suorittaa lisätutkimuksia.

C. Päätelmät

Oikeusasiamies tekee kantelua koskevan tutkimuksensa perusteella seuraavan päätelmän:

Oikeusasiamies katsoo, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole perusteita lisätutkimuksille.

Kantelijalle ja Euroopan komissiolle ilmoitetaan tästä päätöksestä.

Oikeusasiamies olisi kuitenkin kiitollinen, jos komissio voisi ilmoittaa hänelle 30. syyskuuta 2010 mennessä kantelijan esille ottaman asian johdosta toteuttamistaan jatkotoimista.

 

P. Nikiforos DIAMANDOUROS

Tehty Strasbourgissa 6 päivänä toukokuuta 2010.

---

[1] Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77).

[2] Real Decreto 240/2007 julkaistiin BOE:ssä 28.2.2007, nro 51, s. 8558. Real Decreto 240/2007:n 4 §:n 2 momentin alkuperäinen espanjankielinen teksti kuuluu seuraavasti:

”2. Los miembros de la familia que no posean la nacionalidad de uno de los Estados miembros de la Unión Europea o de otro Estado parte en el Acuerdo sobre el Espacio Económico Europeo efectuarán su entrada con un pasaporte válido y en vigor, necesitando, además, el correspondiente visado de entrada cuando así lo disponga el Reglamento (CE) 539/2001, de 15 de marzo, por el que se establece la lista de terceros países cuyos nacionales están sometidos a la obligación de visado para cruzar la fronteras exteriores y la lista de terceros países cus nas nacionales están exentos esaligación. La expedición de dichos visados será gratuita y su tramitación tendrá carácter preferente cuando acompañen al ciudadano de la Unión o se reúnan con él.

La posesión de la tarjeta de residencia de familiar de ciudadano de la Unión, válida y en vigor, expedida por un Estado que aplica plenamente el Acuerdo de Schengen, de 14 de junio de 1985, relativo a la supresión gradual de los controles en las fronteras comunes, y su normativa de desarrollo, eximirá a dichos miembros de la familia de la obligación de obtener el visado de entrada y, a la presentación de dicha tarjeta, no se requerirá la estampación del sello de entrada o de salida en el pasaporte."

[3] Schengen-alueeseen kuuluu 24 maata: 22 EU:n jäsenvaltiota – Alankomaat, Belgia, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro sekä Norja ja Islanti.

[4] Luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15.3.2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001 (EYVL 2001, L 81, s. 1).

[5] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle yhteisön oikeuden rikkomista koskevista suhteista kantelijaan (EYVL 2002, C 244, s. 5).

[6] Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY soveltamisesta, KOM(2008) 840 lopullinen. Siihen voi tutustua osoitteessa http://ec.europa.eu/justice_home/news/intro/doc/com_2008_840_en.pdf.

[7] Ks. edellinen alaviite, 3.2 kohta, s. 5.

[8] Tiedonannon 3 kohdan toisen alakohdan viides luetelmakohta.