Asia koski sitä, että Euroopan unionin neuvosto kieltäytyi myöntämästä täyttä oikeutta tutustua oikeudellisiin lausuntoihin, jotka koskivat lainsäädäntöehdotuksia Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamista ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastoa (EUROJUST) koskeviksi asetuksiksi.

Oikeusasiamiehen tutkimuksen aikana neuvosto suostui luovuttamaan kaksi neljästä asiakirjasta, mutta kieltäytyi edelleen luovuttamasta täysimääräisesti kahta jäljellä olevaa asiakirjaa, vaikka osittainen tutustumisoikeus myönnettiin.

Oikeusasiamies myöntää, että kieltäytyminen luovuttamasta oikeudellisia lausuntoja kokonaisuudessaan oli perusteltua sillä perusteella, että se heikentäisi oikeudellisen neuvonannon ja tuomioistuinmenettelyjen suojaa. Näin ollen hän päättää asian käsittelyn toteamalla, ettei hallinnollista epäkohtaa ole ilmennyt, mutta pyytää neuvostoa tarkistamaan epäämispäätöstään ajan kuluessa.

Asia koski sitä, miten EU:n henkilöstövalintatoimisto (EPSO) käsitteli kantelua, joka koski EU:n virkamiesten valintakilpailun koekeskuksen ehtoja. Kantelijalle oli määrätty tietokone sisäänkäynnin oven viereen, ja hän väitti, että huoneeseen saapuvien ja sieltä poistuvien ihmisten aiheuttamat häiriöt vaikuttivat kielteisesti hänen suoritukseensa. Hänen yrityksensä saada koekeskuksen henkilöstö käsittelemään hänen huolenaiheitaan epäonnistuivat, minkä jälkeen hän valitti EPSOlle. Tyytymättömänä siihen, miten EPSO käsitteli hänen kanteluaan, hän kääntyi oikeusasiamiehen puoleen.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi EPSOa tutkimaan kantelun perusteellisemmin. Oikeusasiamiehen tutkimusryhmä tapasi myös EPSOn ja kokeiden hallinnoinnista vastaavan toimeksisaajan edustajia ja vieraili EPSOn päätoimipaikassa sijaitsevassa testikeskuksessa. Oikeusasiamies totesi, että lisätutkimukset tässä tapauksessa eivät yleisesti ottaen olleet perusteltuja. Hän teki kuitenkin EPSOlle useita parannusehdotuksia.

Asia koski Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) väliaikaisen toimihenkilön koeajan arviointia. Kantelija, joka irtisanottiin koeajan päätyttyä, väitti, että hänen arvioinnissaan oli useita menettelyllisiä puutteita. EASO ei myöskään vastannut hänen EU:n henkilöstösääntöjen nojalla tekemiinsä valituksiin.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi EASOa vastaamaan kanteluihin. Hän totesi, että EASO oli toteuttanut tarvittavat toimet varmistaakseen kantelijan koeajan puolueettoman arvioinnin ja että se oli kunnioittanut kantelijan oikeutta tulla kuulluksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä hänen työsuhteensa jatkamisesta. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn.

Asia koski sitä, että komissio ei vastannut kantelijan viesteihin, jotka koskivat sen vaikeuksia avustusehdotuksen esittämisessä. Teknisten ongelmien vuoksi kantelija ei voinut tehdä hakemusta komission PRIAMOS-järjestelmän kautta. Sen sijaan se toimitti ehdotuksensa sähköpostitse, eikä siihen vastattu.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja pyysi komissiota vastaamaan. Vastauksessaan komissio pyysi anteeksi sitä, ettei se vastannut aiemmin. Se totesi, ettei se voinut hyväksyä kantelijan sähköpostihakemusta, koska järjestelmä oli toiminut asianmukaisesti eikä komissio ollut pystynyt tunnistamaan kantelijan yrityksiä lähettää ehdotus PRIAMOSin kautta ennen määräaikaa.

Tämä strateginen tutkimus koskee EU:n lainsäädäntöprosessin tärkeän epävirallisen osan eli”kolmikantakokousten” avoimuutta.

EU:n kaksi lainsäädäntöelintä, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, antavat lainsäädäntöä Euroopan komission ehdotuksesta. Tämän prosessin aikana molemmat lainsäätäjät neuvottelevat komission avustuksella usein niin sanotuissa kolmikantakokouksissa, jotka ovat epävirallisia kokouksia asianomaisten kolmen toimielimen edustajien välillä. Parlamentti ja neuvosto pyrkivät kolmikantaneuvotteluissa sopimaan alkuperäisten kantojensa pohjalta yhteisestä tekstistä, josta sitten äänestetään virallisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Kolmikantaneuvottelut ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi tällaisten sopimusten aikaansaamisessa, ja suurin osa lainsäädännöstä on nyt hyväksytty tällä tavalla.

Euroopan unioni on edustuksellinen demokratia, jossa kansalaisilla on oikeus saattaa edustajansa vastuuseen heidän puolestaan tehdyistä poliittisista valinnoista. Kansalaisilla on myös oikeus osallistua EU:n demokraattiseen prosessiin. Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on keskeinen tekijä näiden oikeuksien toteutumisen varmistamisessa ja EU:n lainsäädännön legitimoinnissa. EU:n tuomioistuin on todennut, että EU:n kansalaisten kyky saada selville lainsäädäntötoimien taustalla olevat näkökohdat on ennakkoedellytys sille, että he voivat tosiasiallisesti käyttää demokraattisia oikeuksiaan.

Vaikka EU:n lainsäädäntöprosessi on yleisesti ottaen varsin avoin, myös moniin jäsenvaltioihin verrattuna, tämä osa prosessia on herättänyt huolta kolmikantaneuvotteluprosessin tehokkuuden ja sen avoimuuden välisestä tasapainosta.

Tätä taustaa vasten Euroopan oikeusasiamies käynnisti strategisen tutkimuksen. Hän tutki, mitkä tiedot ja asiakirjat olisi asetettava ennakoivasti yleisön saataville ja milloin, jotta kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan.

Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on olennainen osa EU:n lainsäädännön legitimiteettiä. Kansalaisten on voitava valvoa edustajiensa suoriutumista tässä lainsäädäntöprosessin keskeisessä osassa. Kansalaiset tarvitsevat myös tietoa kolmikantakokouksissa käsiteltävistä aiheista voidakseen osallistua tehokkaasti lainsäädäntöprosessiin.

Oikeusasiamies on tyytyväinen tähänastiseen edistymiseen kolmikantaneuvottelujen avoimuuden parantamisessa. Hän ehdottaa kuitenkin, että kolme toimielintä asettavat julkisesti saataville seuraavat asiakirjat ja tiedot: kolmikantaneuvottelujen päivämäärät, kolmen toimielimen alustavat kannat, yleiset kolmikantaneuvottelujen esityslistat, nelipalstaiset asiakirjat, lopulliset kompromissitekstit, julkaistut kolmikantaneuvottelujen muistiot, luettelot asianomaisista poliittisista päättäjistä ja mahdollisuuksien mukaan luettelo muista neuvottelujen aikana esitetyistä asiakirjoista. Kaikki nämä tiedot olisi asetettava saataville helppokäyttöiseen ja helposti ymmärrettävään yhteiseen tietokantaan. Vaikka joitakin asiakirjoja voitaisiin asettaa saataville kolmikantaneuvottelujen aikana, toimielimet saattavat pitää yleisen edun kannalta tarpeellisena antaa tietyntyyppiset asiakirjat ennakoivasti yleisön tutustuttavaksi vasta neuvottelujen päätyttyä.

Asia koski komission visuaalisen identiteetin logoa, jota on käytetty sen Brysselin lehdistösalissa vuodesta 2012. Kantelijan mukaan englannin ja ranskan kielen yksinomainen käyttö tässä visuaalisen identiteetin tunnuksessa merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää.

EU:n nykyiseen kielijärjestelyyn sisältyy jokaisen kansalaisen oikeus kommunikoida EU:n toimielinten kanssa omalla kielellään ja vastaava oikeus saada vastaus kyseisellä kielellä. Tätä kielijärjestelyä koskevia periaatteita sovelletaan myös muihin viestintämuotoihin, kuten julkaisujen ja verkkosivustojen kautta tapahtuvaan viestintään. Mahdollinen kielten käytön eriyttäminen tällaisissa olosuhteissa olisi perusteltava objektiivisesti. Mitä tulee siihen, onko tässä tapauksessa objektiivisia perusteita, oikeusasiamies on samaa mieltä siitä, että ilmaisua "Euroopan komissio" ei ole teknisesti mahdollista esittää 24 kielellä televisioruudulla puhujan vieressä tai takana.

Mitä tulee siihen, olisiko komissio voinut valita enemmän kuin kaksi kieltä, oikeusasiamies katsoo, että oli kohtuullista, että komissio valitsi vain kaksi kieltä. Käytettävien kielten määrän valinta perustuu arvioon siitä, sekoittaisiko useampi kuin kaksi kieltä visuaalisen kuvan tavalla, jota ei voida hyväksyä. Se, että myös muut kieliyhdistelmät voivat olla järkeviä valintoja, ei merkitse sitä, että englannin ja ranskan kielen valinta ei olisi ollut järkevää.

Oikeusasiamies katsoo, että komission valitsema politiikka oli objektiivisesti perusteltua. Hän päätteli näin ollen, että se, että komissio otti käyttöön uuden visuaalisen identiteetin tunnuksen Brysselin lehdistötilaisuudessaan, ei merkinnyt hallinnollista epäkohtaa.

Tapaus koski Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan kuuluvan twinning-hankkeen rahoitusta.

Sen toimitti oikeusasiamiehelle irlantilainen voittoa tavoittelematon järjestö, joka on toteuttanut twinning-hankkeita ranskalaisen kumppanin kanssa 25 vuoden ajan. Organisaatio ei noudattanut rahoituksen hakemiselle asetettua määräaikaa vuonna 2015, koska EACEA teki muutoksia ohjelman rahoituksen hakemiselle asetettuun määräaikaan. Se väitti, että EACEA toimi virheellisesti näitä muutoksia tehdessään.

Oikeusasiamies tutki asiaa ja teki EACEAlle ehdotuksen ratkaisuksi sekä lisäehdotuksia järjestelmän hallinnointia koskeviksi parannuksiksi. Tämän seurauksena EACEA toimitti kantelijalle lisäselvityksiä määräaikoihin tehtyjen muutosten syistä ja sopi, että twinning-hanke voitaisiin toteuttaa vuonna 2016.

Tämän perusteella oikeusasiamies katsoo, että EACEA on ryhtynyt asianmukaisiin toimiin asian ratkaisemiseksi kantelijaa tyydyttävällä tavalla.

Asia koski sitä, miten Euroopan komissio käsitteli kantelua, joka koski arkkitehtien työnteko-oikeutta säätelevää Irlannin lakia. Laissa edellytettiin, että henkilöiden, jotka eivät olleet saaneet arkkitehdin muodollista pätevyyttä mutta jotka halusivat käyttää nimitystä "arkkitehti" Irlannissa, olisi pitänyt työskennellä vähintään kymmenen vuotta arkkitehtina Irlannissa. Kantelija katsoi, että tämä vaatimus syrjii henkilöitä, jotka olivat hankkineet vastaavan kokemuksen Irlannin ulkopuolella. Kun komissio päätti rikkomista koskevan kantelun toteamalla, että Irlannin lainsäädäntö ei ollut syrjivä, kantelija otti yhteyttä oikeusasiamieheen.

Oikeusasiamies pyysi komissiota tunnustamaan, että Irlannin lainsäädäntö oli syrjivä ja että ainoa syy, jonka vuoksi se ei ollut jatkanut asian käsittelyä, oli se, että se katsoi sen suhteettomaksi.

Komissio ei hyväksynyt oikeusasiamiehen suositusluonnosta. Oikeusasiamies päätti näin ollen asian käsittelyn esittämällä kriittisen huomautuksen.

Eurooppalainen kansalaisaloite on ollut saatavilla huhtikuusta 2012 lähtien, ja sen avulla vähintään miljoona EU:n kansalaista voi pyytää Euroopan komissiota ehdottamaan uutta EU:n lainsäädäntöä. Saatuaan useita kanteluja oikeusasiamies päätti tutkia eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan menettelyn moitteetonta toimintaa sekä komission roolia ja vastuuta tässä asiassa. Oikeusasiamies pyysi eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjiä, kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja muita asiasta kiinnostuneita henkilöitä antamaan palautetta siitä, miten hyvin eurooppalainen kansalaisaloite toimii. Näiden vastausten perusteella oikeusasiamies teki komissiolle useita ehdotuksia kansalaisaloiteprosessin tehostamiseksi.

Saatuaan komission vastauksen oikeusasiamies päättää nyt tutkimuksensa 11 suuntaviivalla lisäparannuksia varten. Oikeusasiamies panee merkille, että komissio on tehnyt paljon kansalaisystävällisellä tavalla toteuttaakseen kansalaisaloitetta koskevan oikeuden, mutta katsoo, että enemmän voidaan tehdä. Koska osa näistä ehdotuksista koskee Euroopan parlamenttia, oikeusasiamies kirjoittaa myös parlamentin puhemiehelle. Tällä tavoin hän luottaa siihen, että hänen sekä tutkimuksen aikana että tässä päätöksessä tekemänsä ehdotukset osoittautuvat hyödyllisiksi, koska nämä toimielimet ryhtyivät yhdessä EU:n neuvoston kanssa tarkistamaan eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevaa asetusta myöhemmin tänä vuonna.