Hae tutkimuksia

Asia koski sitä, että EU:n neuvosto ei antanut saataville oikeudellisia lausuntoja lainsäädäntöehdotuksista asetuksiksi Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (EUROJUST) perustamisesta.

Oikeusasiamiehen tutkinnan aikana neuvosto suostui julkistamaan kaksi neljästä asiakirjasta mutta kieltäytyi edelleen julkistamasta kahta jäljellä olevaa asiakirjaa kokonaan mutta antoi ne osittain saataville.

Oikeusasiamies katsoo, että kieltäytyminen julkistamasta oikeudellisia lausuntoja kokonaan oli perusteltu siksi, että se heikentäisi oikeudellisen neuvonnan ja oikeudenkäyntien suojaa. Näin ollen hän päättää asian ja katsoo, että asiassa ei ole todettu hallinnollista epäkohtaa, mutta kehottaa neuvostoa tarkastelemaan kieltäytymistään myöhemmin uudelleen.

Tämä strateginen tutkinta koskee EU:n lainsäädäntömenettelyn tärkeän epävirallisen osan avoimuutta eli ”kolmikantaneuvottelujen” avoimuutta.

EU:n kaksi lainsäädäntöelintä ovat Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ja ne säätävät lakeja Euroopan komission ehdotusten perusteella. Lainsäädäntömenettelyssä molemmat lainsäätäjät ja komissio käyvät usein niin sanottuja kolmikantaneuvotteluja, jotka ovat näiden kolmen menettelyyn osallistuvan toimielimen edustajien välisiä epävirallisia kokouksia. Kolmikantaneuvotteluissa parlamentti ja neuvosto yrittävät sopia alkuperäisten kantojensa perusteella yhteisestä tekstistä, josta myöhemmin äänestetään virallisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti. Kolmikantaneuvottelut ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi tällaisten sopimusten aikaansaamisessa, ja nykyään suurin osa lainsäädännöstä hyväksytään tällä tavalla.

Euroopan unioni on edustuksellinen demokratia, jossa kansalaisilla on oikeus pitää edustajiaan vastuussa heidän puolestaan tehdyistä poliittisista valinnoista. Kansalaisilla on myös oikeus osallistua EU:n demokraattisiin menettelyihin. Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on keskeinen tekijä sen varmistamisessa, että nämä oikeudet toteutuvat ja että EU:n laatimat lait ovat laillisia. EU:n tuomioistuin on todennut, että EU:n kansalaisten mahdollisuus saada selville lainsäätämisen taustalla olevat näkökohdat on edellytys heidän demokraattisten oikeuksiensa tehokkaalle toteutumiselle.

EU:n lainsäädäntömenettely on yleisesti melko avoin, myös moniin jäsenvaltioihin verrattuna, mutta tämä menettelyn osa on herättänyt huolta kolmikantaneuvottelujen tehokkuuden ja niiden avoimuuden välisestä tasapainosta.

Tämän vuoksi Euroopan oikeusasiamies käynnisti strategisen tutkinnan. Hän tutki, mitkä tiedot ja asiakirjat olisi annettava ennakoivasti yleisön saataville ja milloin, jotta kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan.

Kolmikantaneuvottelujen avoimuus on olennainen osa EU:n lainsäädäntötyön laillisuutta. Kansalaisten on voitava valvoa edustajiensa toimintaa tämän lainsäädäntömenettelyn keskeisen osan aikana. Kansalaiset voivat myös vaatia tietoja kolmikantaneuvotteluissa käsiteltävinä olevista aiheista, jotta he voivat osallistua aktiivisesti lainsäädäntömenettelyyn.

Oikeusasiamies suhtautuu myönteisesti edistykseen, jota tähän mennessä on saatu aikaan kolmikantaneuvottelujen avoimuuden osalta. Hän ehdottaa kuitenkin, että kolme toimielintä antavat seuraavat asiakirjat ja tiedot julkisesti saataville: Kolmikantaneuvottelujen päivämäärät, kolmen toimielimen alkuperäiset kannat, yleiset kolmikantaneuvottelujen esityslistat, ”neljän pylvään” asiakirjat, lopulliset kompromissitekstit, julkaistut kolmikantaneuvottelujen muistiot, luettelot mukana olevista poliittisista päätöksentekijöistä ja mahdollisuuksien mukaan luettelo neuvottelujen aikana esitetyistä muista asiakirjoista. Kaikki nämä asiakirjat pitäisi antaa saataville helppokäyttöisessä ja helposti ymmärrettävässä yhteisessä tietokannassa. Jotkin asiakirjat voitaisiin antaa saataville kolmikantaneuvottelujen ollessa käynnissä, mutta toimielimet voivat katsoa yleisen edun kannalta tarpeelliseksi antaa tietyt asiakirjat julkisesti saataville vasta, kun neuvottelut ovat päättyneet.

The case concerned the European Personnel Selection Office’s (EPSO) handling of a complaint about the conditions at a test centre for a selection competition for EU civil servants. The complainant had been assigned a computer beside the entrance door, and claimed the disruption caused by people entering and leaving the room negatively affected her performance. Her attempts to have her concerns dealt with by staff at the test centre were unsuccessful and she subsequently complained to EPSO. Dissatisfied with how EPSO dealt with her complaint, she then turned to the Ombudsman.

The Ombudsman inquired into the issue and requested that EPSO look into the complaint more thoroughly. The Ombudsman’s inquiry team also met with representatives from EPSO and the contractor responsible for managing the tests, and visited a test centre at EPSO’s headquarters. The Ombudsman concluded that, overall, further inquiries in this case were not justified; however, she made a number of suggestions for improvement to EPSO.

The case concerned the assessment of the probationary period of a temporary agent at the European Asylum Support Office (‘EASO’). The complainant, who was dismissed at the end of her probationary period, argued that there were a number of procedural shortcomings in her assessment. Moreover, the EASO failed to reply to her complaints made under the EU Staff Regulations.

The Ombudsman inquired into the issue and requested the EASO to reply to the complaints. She found that the EASO had taken the necessary steps to ensure an impartial assessment of the complainant’s probationary period and had respected the complainant’s right to be heard before taking the final decision on her further employment. The Ombudsman thus closed the case.

The case concerned the Commission’s failure to reply to the complainant’s messages concerning its difficulties with the submission of a grant proposal. Due to technical problems, the complainant was not able to apply through the Commission’s system PRIAMOS. Instead, it submitted its proposal by e-mail, which remained unanswered.

The Ombudsman inquired into the issue and asked the Commission to reply. In its reply, the Commission apologised for not having replied earlier. It said that it could not accept the complainant’s e-mail application because the system had functioned properly and the Commission had not been able to identify any attempts by the complainant to send the proposal via PRIAMOS before the deadline.